Kirkasta kevättä

 Sesse Koivisto kirjoitti aikoinaan kiehtovia juttuja elämästään Korkeasaaressa  , niitä luin sekä itselleni että tyttärilleni , meitä kaikkia kiehtoivat leijonanpennut olohuoneessa ja apinanpojat keittiövarkaina .Mukavaa elämää  , jolle  näyttää tulleen  jatkoa seikkailussa , muun muassa safarioppaana Afrikassa ja Intiassa jopa parinkymmenen vuoden ajan ! Täytyy etsiä Kirjastosta noiden aikojen kirjoituksia .Nyt nappasin käteeni kirjan Kulosaaren huvilasta , kuvittelin sen kertovan Sesse Koiviston elämästä huvilassaan , mutta luettuani sen , en ole ihan varma .Kadehdittava tarina kuitenkin kolmen sukupolven elämästä rapistuvasta huvilasta , elämästä , joka uuden ajan ja uusien vaatimusten vuoksi sitten lopulta tyystin hajoaa .Ja huvila jää lahoamaan Kulosaareen .Niin kuin niin moni kaunis vanha huvila muuallakin rannikkomaisemassa, rahaa ei ole kunnostamiseen .Tulevien sukupolvien onneksi valokuva sentään kertoo , miten täällä ennen elettiin ja mielikuvitus pitää huolen lopuista .

Tänä hieman  sekasortoisena  aikana tartuin Riku Korhosen kirjaan " Emme enää usko pahan ".Tarinan juoni on Eeron vaimonryöstö , jolla hän aikoo paikata arkiseksi käynyttä liittoaan .Arkisia ovat kirjan muutkin henkilöt ja heidän tarinansa , jotenkin en heihin jaksanut paneutua , heillä ei ollut oikeita ongelmia , vain Eeron mielikuvat tuottivat kummajaisia  .Korhosen kieltä on kehuttu ja kaunistahan se enimmin on . Mutta ylenmääräinen ,luettelomainen kuvaus ympäristöstä , luonnosta , maastosta , kukkasista ja taivaanrannan väreistä sai minut melkein tukehtumaan .Johtuiko elämäntilanteestani , mutta tällä kerta näin .
 Ja taas meillä porataan ! Uskomattoman osaamaton taloyhtiö pihan vastapäisellä laidalla ! Viime kesänä siellä tehtiin julkisivuprojekti , nyt siellä korjataan ikkunoita ! Ja eihän se sisältä käsin onnistunutkaan , vaan nyt on talo paketissa ja pauke jatkuu ! Tarkkana pitäisi olla remppaa suunnitellessa !

Hyvästä hoidosta ja suunnittelusta käy esimerkki "vanhoja koteja kierrellessä " -ajelussa , jossa tietysti ensimmäiseksi osuimme vanhaan Louhelaan ! Siellä asuimme vanhimman tyttären ollessa kolme vuotias , tuossa toisen kerroksen parvekkeen huoneistossa .Asunto oli minulle korruptioasunto , sillä talo kuului Puolimatkalle  ja sain sen , kun piirsin heille ohi työajan !Moisesta olen ylpeästi aina kertonut , että pikkurikkeeseen olen minäkin aikanani osallistunut , nythän ei edes kahvikuppia leivoksen kera saane ottaa vastaan ! Louhela oli siihen aikaan muutaman talon lähiö ja päättyi tuon talon edessä olevan Louhelan toriin . Retkellä kävin lähimetsässä jonkinlaisen purontapaisen rannalla ja tyttäreni ensi kosketukset "villiin " luontoon tapahtuivat juuri Louhelan metsissä . Se kaikki on nyt takanpäin , sinivuokot ja metsät on runneltu , kerrostalot vallanneet alueet .Myös lapsenhoito oli helppoa , yläkerrasta löytyi nuori äiti , joka halusi oman lapsen seuraksi meidän tyttären ! Eipä ollut siihen aikaan tarjolla Päiväkotia , onneksi , sillä tuo kotihoito oli parasta hoitoa työssä käyvän äidin ja opiskelevan isän kannalta .Ja aivan varmasti myös lapsen .



Mummoilu  osui tällä kertaa joka vuotiseen Lastenkonserttiin , joka pidettiin Musiikkitalossa . Tahtipuikko oli kadonnut ja sitä etsittiin  suurella joukolla ja hartaasti ! Meidänkin penkistä kuului huolestunut ääni , että "miten se nyt johtaa ,kun se puikko on varastettu ?!"Löytyi se lopulta ja kaikki hyvin , varsinkin kun muskarikaveri sattui istumaan takana olevalla penkillä !!