tiistai 6. syyskuuta 2011

Malmin hautausmaalla ja Musatalolla



















Eletään kapinallista 1960-luvun puoliväliä. Eliisa Hetta, vastavalmistunut sairaanhoitaja, löytää ämminsä jäämistöä selvitellessään nipun saksankielisiä kirjeitä ja valokuvan univormupukuisesta miehestä. Kuka on majuri Heinrich Salzmayer?Vastoin äitinsä tahtoa Eliisa hankkiutuu töihin Etelä-Saksaan ja ryhtyy selvittämään syntyperänsä salaisuutta.Vastassa ovat kielimuuri ja ennakkoluulot.



Enni Mustonen kirjoittaa keposesti ihan oikeista asioista , niistä , jotka ovat ajankohtaisia tänäkin päivänä. Tarinaa , joka oli jatkoa "Lapinvuokolle " , oli mainio lukea , oli kuin olisin lueskellut kahden vanhimapani kirjeitä ! Tämän Eliisan asettuminen saksalaiseen sairaalan oppilasasuntolaan , kuvaukset ja kokemukset sieltä, kuin suoraan tyttärieni elämästä , tosin sveitsiläisessä asuntolassa .Se lääkärinplanttu rikkaine vanhempineen ja linnoineen jäi vain napsimatta.




Upea kesäinen sunnuntai houkutteli katselemaan uutta Musiikkitaloa .Eipä ihme , että parkkipaikka ammotti tyhjänä , mittariin tarvitaan neljä euroa tunnilta .Ympäri vuorokauden , myös konserttien aikaan !Näin siis meillä , toisin muualla .Meillä laitetaan juhlapukuinen (lehdessähän oikein ohjattiin konserttiyleisön pukeutumista uuteen taloon !!) yleisö kulkemaan julkisilla , satoi tai paistoi , oli matka pitkä tai lyhyt .Parkkitalo on kyllä tulossa , mutta sitten myöhemmin ...Kaiken narinani jälkeen on oikeudenmuksista todeta vilpittömästi , että talo on kaunis .Ja kallis .Ja harmaa ja ruskea .Ja lasia .Joissa suuret kädenjäljet , kuten mies jo huomautti .Ikkunanpesijä saa varmasti paikan !Kaikki oli kaunista , kun aurinko paistoi , valoa oli paljon ja nurmikko vihreä.Onko se on myös marraskuussa sitä , kun loska ja kura peittää nurmikon ja kun kansa on taas kunnolla jättänyt roskansa keräämättä .Ensimmäiset kolmekymppiset jo näyttivät esimerkkiä .




Entäs Makasiinit ? Tähän asti rauniot ovat olleet jopa keskustelun aiheena , mitä sinne ja miten .Nyt niiden kohtalo taitaa kuiten olla ratkaistu , Hesari ilmoitti jo niiden menneen niin huonoon kuntoon , jotta pelastaminen ei ole mahdollista ! Tuohan se on ollut tapa meillä saada kadottettua hankalat vanhat rakennukset , poltetaan ja sitten jätetään raunioitumaan .


Lindan poika makaa nyt arkussaan ohuet villasukat jalassa .Tuhka tuodaan samaan hautaan , jossa mies Raiski jo on levännyt yli kymmenen vuotta .Oman lapsen hautaaminen lienee niitä elämän kovimpia kokemuksia , siitä tuskin koskaan selviää.

2 kommenttia:

Lissu kirjoitti...

Musiikkitaloa taidan minäkin matkustaa katsastamaan ja samalla kuuntelemaan, kuin mainio akustiikka onkaan. Tilaisuus pitää valita siten, että tammikuusta asti käyttöä odottanut Lippupisteen lahjakortti kelpaa lipun ostoon. On tullut opituksi, että teatterit yms. valitsevat joko Lippupalvelun tai -pisteen. Lahjakortin saaja tyytyköön niihin performansseihin, joihin lippuja myy Lahjakorttiin präntätty firma.

Sari kirjoitti...

Musiikkitalo on upea!