sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Woody Allenia





Woody Allen aina varma juttu . Tällä kertaa tiesin elokuvasta vain tuon nimen ja että se kuljettaa Pariisissa . Juonta en voin tässä teillekään kertoa , menkää itse katsomaan ! Mutta teksti oli älykästä ja tiukasti seurattavaa , juoni mainio kurkistus menneeseen . Ja jos Pariisi näyttää nykyään tuollaiselta , siihen on kyllä rakastuttava !En voi sanoa uudelleen , sillä en ole kuulunut Pariisin ihailijoiden sankkaan joukkoon , mutta tällä(kin) kertaa kuvaaja oli saanut tuosta kaupungista silmiä hivelevän kauniin.Kamera rakasti Pariisin katuja , varsinkin yöllä ja sateella , tuli tunne , että tuonne on päästävä pian .Vaikka eihän sitä Pariisia sitten kuitenkaan siellä ole .En siis tuhoa mielikuvaa , vaan pysyn Helsingin syksyisessä ja myös usein sateisessa kaupungissa , jonka kauneus riittää sekä kameralleni että minulle .






Buddenbrookit (saks. Buddenbrooks) on Thomas Mannin ensimmäinen romaani. Se julkaistiin vuonna 1901 Mannin ollessa vain 26-vuotias. Siitä tuli Saksassa välitön menestys ja myöhemmin klassikko.
Romaani kuvaa lyypekkiläisen vauraan kauppiassuvun rappeutumista neljässä sukupolvessa. Se on yleensä ymmärretty kuvaukseksi Saksan porvaristosta 1800-luvulta 1900-luvun alkuun. Romaani esittelee Mannille luonteenomaisen ironisen ja yksityiskohtaisen tyylin.


Mies sai sisareltaan synkkärilahajaksi monta sataa sivua Buddenbrookeja !Joku laihialinen on säästösyistä nitonut kirjat yksiin kansiin , sitä on siis melko mahdoton lukea iltalukemisena .Ellei omista lukutelinettä ja minä en omista .Mutta sain sen kuitenkin kahlattua läpi , uudelleen , sillä olen lukenut sen joskus nuoruudessa, kauan sitten . Kirjan tapahtumat kulkevat myös kauan sitten , vaikkakin uusi painos lienee korjannut kieltä nykyaikaan .Mies luki kirjan myös , mitä suuresti ihmettelen , sillä jaarittelulta ei sen aikuinen teksi voi välttyä .Syystä ihan , sillä silloinhan kaikki piti luoda lukijan mieleen , nyt lukijalla on jo valmiina moni asia tietoineen , mielikuvineen ,jokaista kivenmurikkaa ei ole tarpeen joka kantilta kertoa.Mutta kyllä se edelleen paikkansa hyllyssä ansaitsee.



Pirjo Rissasen "Äitienpäivä " on jatkoa "Muistot " kirjaan .Paksu kirja tuokin , mutta se taas on hyvin helposti luettavaa .Ihmeitä siinä ei tahdu , mutta mukavasti mennään ihan tätä tavallista elämää tavallisine murheineen ja iloineen , joista ilo kuitenkin jää päällimmäiseksi tunteeksi.




















1 kommentti:

Sari kirjoitti...

Hassua... mina kierran kaukaa kaiken mika vain sivuaakin Woody Allenia.