sunnuntai 19. toukokuuta 2019

OHO, se on sitten kesä !




Pelkää juhlaa koko viikko !Viiskytviis vuotta siitä ,kun paistoin hääkakkuni kaksi kertaa , pursotin elämäni eka kerran jotain valkoista reunoille ja taisi se tulla epäilyksistä huolimatta syödyksikin ! Sen jälkeen kakut ovat jääneet muiden tekemiksi ja nykyään olenkin  keskittynyt helppoon ja nopeaan  , eli keskimmäisen tuomiin sveitsiläisiin juustoihin , niitä tarjoilin päivän kunniaksi bridgen peluun kahvihetkellä . Hyvin maistui ja olihan asettelu liki yhtä taiteellinen kuin silloin 55 vuotta sitten !
 
Kesä tuli vauhdilla , purkissani kasvaa kolmatta vuotta Pikkumiehen istuttama  ja myös nauttima ruohosipuli , että kasvimaata on ! Punaiset pelaguut hain Hakaniemen torilta , jonne kulku on yhtä meteliä ja työmaata !Onneksi en ole turistina tässä kaupungissa , moisia rakennelmia ei voi ainakaan nähtävyyksiksi mainostaa, koko kaupunki on pelkkää kuoppaa ja esteitä !
Pihassa kukkii kaikki ne , mitä taitamattomat puutarhan hoitajat ovat jättäneet rauhaan , loppu onkin sitten kantoa ja risua , nouseeko mitään , epäilen !Joka puun ,pensaan ja kukan olen kuvannut , kaikki on nähty !Silti , tämä kevään suuri muutos rumasta kaupungista yllättää joka vuosi! Kamera on väkipakolla jätettävä kotiin , on paras oppia katsomaan tuota kauneutta vain ja ainoastaan omilla silmillä , eikä linssin läpi .Kaikki tuoksuu ja linnut laulaa , on ikävä maalle pääskyjeni luo .
 
Kansallisen pienellä kerrattiin Suomen historiaa tavalla , joka upposi pieniin katsojiin  .Hiljaisuus vallitsi täpötäydessä katsomossa , Pikkumiehenkin kaulasuonet  taisivat venyä metrin , kun hän kuikki tuon pitkän miehen takaa nähdäkseen , paikan vaihto ei tullut kysymykseen , ei myöskään penkille nousu , seisominen ,ei mikään Mummin tarjoama helpotus ."Minähän olen jo sanonut sinulle , että tämä on hyvä !"Mummin kohdalta oli esteetön näky , mutta minkäs teet !Keltähän Pikkumies on perinyt itsepäisyyden ?! Tarina eteni vuosilukujen mukaan  ja Mummista se oli joltisenkin vaikeatajuista , tiukasti kuunneltavaa , hyvin lapset jaksoivat .Kuuntelin, kun Pikkumies kertoili illalla Vaarille näytelmän kulkua , tarkasti oli mieleen painanut , Kustaa kolmannentoista (?)puuseetä myöten !



Jätski , uusi tukka ja Lauttasaaren uimarannan "kuuma vesi " viimeistelivät kevään muuttumisen kesäksi .Käkikin on kuulemma jo kukkunut , käärmeet heränneet säikyttelemään kulkijaa , helleraja rikottu !Nyt ei puutu kuin vaatekaapin karsiminen talvivaatteista  , kesää ei estä enää lumipyry ,ei takatalvi ,kesä se on lapaskesäkin  !

 



 Museoissa on tyhjää , kun helle houkuttelee kansan terasseille ja nurmikoille .Emmaan Tapiolassa on muutaman kerran yritetty , mutta tungoksen vuoksi siirretty käyntiä  . Tyhjää oli , sekä parkkipaikalle , kahvilassa että itse talossa , kierrellä sai ihan rauhassa ,kommentoida ja ihmetellä nykytaidetta .Ei voi välttää tunnetta , että tekijät pitävät pilkkanaan  meitä katsojia ja heitä , jotka ovat tuoneet teokset katsottaviksi .Taidetta se ei ole. Värien räiskintää kankaalle ,puulle , milloin minnekin , ilottelua maalipurkin kanssa  ! Ehkä se tuottaa virnistelyä kulman takana, "tuokin katsoi niitä ihan vaikuttuneena ", näin luulen tekijöiden itseään hehkutelleen ! Lapset tykkää , se on selvä, meilläkin räiskitään , kunhan vain purkkeja on tarpeeksi  ....vien Pikkumiehen kaverin kanssa tuotoksia kommentoimaan !

On siellä oikeaakin taidetta , Ruth Brukin ja Tapio Wirkkalan keramiikkaa ja lasia . Hankkiiko kukaan enää kaappinsa täytteeksi snapsilasia , wiskilasia , konjakkilasia , olutlasia jne jne !Ennen oli tärkeää olla joka juomalle oma lasi , nyt juhlijat nostavat maljan muovisista shampanjalaseista !Mutta kaapissa vielä ovat , tappelevat sitten perinnönjaossa ,kuka minkäkin Wirkkalan saa .Jos nyt ketään kiinnostaa .

Niin  , ja tuli se Kuolemakin  ystäväni luona vierailemaan ...surullista.







keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Julmaa toukokuuta


9.5.2021.
Katselin postauksia vuosien takaa, tämänkin olisin voinut kirjoittaa tänään, samat muistot palaa mieliin.Ystäväni menehtyi tänään aamuyöstä, Äitienpäivä on tänään ja huomenna on 57-vuotishääpäivä.Korona on kurittanut tätä vuotta, mutta ei onneksi ole vienyt hautaan asti ketään, tosin parille muulle muisti on tehnyt tepposensa.Pikkumies kasvaa ja mies vanhenee, on ajokortin uusinta edessä.On ollut tapahtumaköyhä vuosi,melkein ainoana kulttuurinpuolena olen nauttinut Kirjaston antimista, hyvää ja huonoa sekaisin, mitä milloinkin, mutta paljon olen lukenut.On tässä harmaannuttu ja tultu kumaraksi, ranka ei enää suoristu vaikka kuinka aina luulee niin, katselee peiliin ja on muka niin nuoren näköinen että! Stten käväisee kaupassa ja totuus tulee esiin nuoren kassatytön käsitellessä mummoa kuin särkyvää lasiesinettä, että jaksatteko nyt varmast?! No, 57 vuotta on pitkä aika vuosissa, silti se ei tunnu miltään, mutta kun miettii niitä muutoksia , joita noiden vuosikymmenien varrella on tapahtunut, on pakko todeta, että kyllä se on tooooosi- kuten Pikkumies sanoisi- monta vuotta! Menenpä sitä nyt miettimään tuon vanhan miehen viereen....ja lukemaan Hotakaista.


 



 Äitienpäivä lähestyy , muistot valtaavat mielen .Facebook heitti eteeni postauksen kolmen vuoden takaa , siinä satakaks vuotias äitini istui lehteä lukemassa .Toukokuinen luonto oli kevätkukassa kuten nytkin ,kesää odoteltiin . Huhtikuu on kuukausista julmin , sanotaan , mutta minulle toukokuu näyttää muodostuvan kevään ylikirkkaan valon myötä  kuukausista julmimmaksi , on niin monta pois mennyttä , sairastunutta ,pelkoa menetyksestä .Seinällä on puhelinluettelo , jonka numeroista on yliviivattu melkein puolet, kännykän numeroista onneksi murto-osa. Lähellä olevat lapsuuden  ystävät harvenevat ,kohta tulee aika , jolloin kukaan ei enää ole jakamassa muistojani . Sillä on etunsakin , silloin voin muokata entisen elämäni sellaiseksi kuin se olisi voinut olla , jos  ja sehän se on se iso pieni sana !
Kun jatkosota syyskuussa 1944 päättyy, uupunutta kansakuntaa odottaa uusi kiirastuli: jälleenrakennus, sotakorvausten maksaminen, siirtoväen asuttaminen, sotasyyllisyysoikeudenkäynnit. Suuri osa maata on menetetty. Maan nälkä on valtava.
 Pirjo Tuomisen "Satakunta-sarja " päättyy neljänteen osaan "Maan nälkä ".Tässä muistojen loukossa luin kirjaa kuin muinoista historiaa , mitä se onkin kerrottuna ihmisten välisten perhesuhteiden kautta . Äitihän siinä tuli mieleen , mitä hänen elämänsä on ollut aikana , jolloin sota jylläsi Suomea  oikeastaan koko hänen elämänsä ajan lapsuudesta aikuisuuteen . Kirja tuo silmien eteen elämän , jonka perusarvot ovat ihan toisaalla kuin nykyihmisen .On taistelua  ruuasta , vaatteesta , päivittäisestä elämästä ,tasa-arvosta puhumattakaan .Rakkausromaanihan kirja on , ei kai mikään puute sitä puolta oikeassakaan elämässä kadota ! Mutta -verrataanpa nykyaikaan , miten Suomi on muuttunut tuon sadan vuoden aikana , sitä ei tämä polvi osaa edes kuvitella ja vanhempi polvi ymmärtää .En ole keskustalainen, enkä politiikkaihminen muutenkaan , mutta kyllä mieltäni karhaa  maaseudun katoaminen ja ihmisen kaupunkilaistuminen .Ihan konkreettisesti osui kohdalle eilen , kun pallottelin Pikkumiehen kanssa meidän talomme sisäpihalla ! Pihan pinta on hiekkaa ! Ylellisyyttä tänä aikana , jolloin pihat eli talojen välit rakennetaan "valmiiksi " kivestä ja betonista  pikkuisine hiekkalaatikkoineen , keinuineen ja penkkeineen,sievää ! Rannat suunnitellaan "yhteisrannoiksi " , kaavoitetaan kerrostaloasunnoiksi , tiivistetään .Luontokokemus metsiin ja peltoihin on haettava siihen varta vasten ajatelluista luonnonpuistoista  ,lasten kokemus vapaasta luonnosta  heinäpeltoineen ,puronvarsineen ja pelloilla käyskentelevine lehmineen on haavetta vain ja sekin haave taitaa elää vain  meidän mummoikäisten mielissä. Kehitys on ollut kovaa , ehkä elämänlaadun kustannuksella .Tulevaisuus näyttää , mitä näistäkin kavereista tulee !








Varma kesän tulon merkki on  erilaisten harrastusten loppuminen ja siirtyminen oma-aloitteiseksi kesäharrastukseksi .Musiikkikoulu päättyi ,Pikkumies sai hyvän todistuksen opettajaltaan , sillä on hyvä jatkaa syksyllä .Kesäläksyksi annettiin kaikki opitut kappaleet ja toive soitella paljon ja  usein ! Niinhän se on , taidot ruostuvat , ellei niitä pidä yllä .Päätösjuhlassa oli mukana kummit ja äiti , Mummi ja Vaari kun pelkäsivät , että ujous valtaisi miehen , jos katsojia olisi liikaa ! Turhaa oli pelko , sillä tuntia ennen Pikkumies kysäisi äidiltään , että "tuleekohan kukaan kuuntelemaan ?" Kiitos Tiia ja Frank , että  olitte kuuntelemassa oikein kukkapuskan kanssa ,se tuntui olevan  tärkeä juttu pienelle miehelle !Ja samalla hyvä muistutus meille muille , että osallistuminen näihin esiintymistilaisuuksiin on hyvin tärkeää...
 Palloilimme jalkapalloa pihalla : " Mummi , sun pitää syöksyä !" Siihen mummi : "Eihän nyt liki kahdeksankymppinen onnistu söyksymisessä !" Siihen :" No ethän sä ole kuin seitsemänkymmentä !" ---että syöksy sitten ...