9.5.2021.
Katselin postauksia vuosien takaa, tämänkin olisin voinut kirjoittaa tänään, samat muistot palaa mieliin.Ystäväni menehtyi tänään aamuyöstä, Äitienpäivä on tänään ja huomenna on 57-vuotishääpäivä.Korona on kurittanut tätä vuotta, mutta ei onneksi ole vienyt hautaan asti ketään, tosin parille muulle muisti on tehnyt tepposensa.Pikkumies kasvaa ja mies vanhenee, on ajokortin uusinta edessä.On ollut tapahtumaköyhä vuosi,melkein ainoana kulttuurinpuolena olen nauttinut Kirjaston antimista, hyvää ja huonoa sekaisin, mitä milloinkin, mutta paljon olen lukenut.On tässä harmaannuttu ja tultu kumaraksi, ranka ei enää suoristu vaikka kuinka aina luulee niin, katselee peiliin ja on muka niin nuoren näköinen että! Stten käväisee kaupassa ja totuus tulee esiin nuoren kassatytön käsitellessä mummoa kuin särkyvää lasiesinettä, että jaksatteko nyt varmast?! No, 57 vuotta on pitkä aika vuosissa, silti se ei tunnu miltään, mutta kun miettii niitä muutoksia , joita noiden vuosikymmenien varrella on tapahtunut, on pakko todeta, että kyllä se on tooooosi- kuten Pikkumies sanoisi- monta vuotta! Menenpä sitä nyt miettimään tuon vanhan miehen viereen....ja lukemaan Hotakaista.


Äitienpäivä lähestyy , muistot valtaavat mielen .Facebook heitti eteeni postauksen kolmen vuoden takaa , siinä satakaks vuotias äitini istui lehteä lukemassa .Toukokuinen luonto oli kevätkukassa kuten nytkin ,kesää odoteltiin . Huhtikuu on kuukausista julmin , sanotaan , mutta minulle toukokuu näyttää muodostuvan kevään ylikirkkaan valon myötä kuukausista julmimmaksi , on niin monta pois mennyttä , sairastunutta ,pelkoa menetyksestä .Seinällä on puhelinluettelo , jonka numeroista on yliviivattu melkein puolet, kännykän numeroista onneksi murto-osa. Lähellä olevat lapsuuden ystävät harvenevat ,kohta tulee aika , jolloin kukaan ei enää ole jakamassa muistojani . Sillä on etunsakin , silloin voin muokata entisen elämäni sellaiseksi kuin se olisi voinut olla , jos ja sehän se on se iso pieni sana !

Kun jatkosota syyskuussa 1944 päättyy, uupunutta kansakuntaa odottaa uusi kiirastuli: jälleenrakennus, sotakorvausten maksaminen, siirtoväen asuttaminen, sotasyyllisyysoikeudenkäynnit. Suuri osa maata on menetetty. Maan nälkä on valtava.


Pirjo Tuomisen "Satakunta-sarja " päättyy neljänteen osaan "Maan nälkä ".Tässä muistojen loukossa luin kirjaa kuin muinoista historiaa , mitä se onkin kerrottuna ihmisten välisten perhesuhteiden kautta . Äitihän siinä tuli mieleen , mitä hänen elämänsä on ollut aikana , jolloin sota jylläsi Suomea oikeastaan koko hänen elämänsä ajan lapsuudesta aikuisuuteen . Kirja tuo silmien eteen elämän , jonka perusarvot ovat ihan toisaalla kuin nykyihmisen .On taistelua ruuasta , vaatteesta , päivittäisestä elämästä ,tasa-arvosta puhumattakaan .Rakkausromaanihan kirja on , ei kai mikään puute sitä puolta oikeassakaan elämässä kadota ! Mutta -verrataanpa nykyaikaan , miten Suomi on muuttunut tuon sadan vuoden aikana , sitä ei tämä polvi osaa edes kuvitella ja vanhempi polvi ymmärtää .En ole keskustalainen, enkä politiikkaihminen muutenkaan , mutta kyllä mieltäni karhaa maaseudun katoaminen ja ihmisen kaupunkilaistuminen .Ihan konkreettisesti osui kohdalle eilen , kun pallottelin Pikkumiehen kanssa meidän talomme sisäpihalla ! Pihan pinta on hiekkaa ! Ylellisyyttä tänä aikana , jolloin pihat eli talojen välit rakennetaan "valmiiksi " kivestä ja betonista pikkuisine hiekkalaatikkoineen , keinuineen ja penkkeineen,sievää ! Rannat suunnitellaan "yhteisrannoiksi " , kaavoitetaan kerrostaloasunnoiksi , tiivistetään .Luontokokemus metsiin ja peltoihin on haettava siihen varta vasten ajatelluista luonnonpuistoista ,lasten kokemus vapaasta luonnosta heinäpeltoineen ,puronvarsineen ja pelloilla käyskentelevine lehmineen on haavetta vain ja sekin haave taitaa elää vain meidän mummoikäisten mielissä. Kehitys on ollut kovaa , ehkä elämänlaadun kustannuksella .Tulevaisuus näyttää , mitä näistäkin kavereista tulee !


Varma kesän tulon merkki on erilaisten harrastusten loppuminen ja siirtyminen oma-aloitteiseksi kesäharrastukseksi .Musiikkikoulu päättyi ,Pikkumies sai hyvän todistuksen opettajaltaan , sillä on hyvä jatkaa syksyllä .Kesäläksyksi annettiin kaikki opitut kappaleet ja toive soitella paljon ja usein ! Niinhän se on , taidot ruostuvat , ellei niitä pidä yllä .Päätösjuhlassa oli mukana kummit ja äiti , Mummi ja Vaari kun pelkäsivät , että ujous valtaisi miehen , jos katsojia olisi liikaa ! Turhaa oli pelko , sillä tuntia ennen Pikkumies kysäisi äidiltään , että "tuleekohan kukaan kuuntelemaan ?" Kiitos Tiia ja Frank , että olitte kuuntelemassa oikein kukkapuskan kanssa ,se tuntui olevan tärkeä juttu pienelle miehelle !Ja samalla hyvä muistutus meille muille , että osallistuminen näihin esiintymistilaisuuksiin on hyvin tärkeää...

Palloilimme jalkapalloa pihalla : " Mummi , sun pitää syöksyä !" Siihen mummi : "Eihän nyt liki kahdeksankymppinen onnistu söyksymisessä !" Siihen :" No ethän sä ole kuin seitsemänkymmentä !" ---että syöksy sitten ...