OOO , Mamma Mia tätä eloa ..

Siinä he istuvat , päättämässä Äidin kodin lopullisesta kohtalosta .Raha siirtyy kuin ammattilaisen käsissä nuorimman tyttären läppärillä, naps -ja se on tilillä ! Oi aikoja oi menneitä, maailma on muuttunut ja me sen mukana , yhteinen kuva äidin tyttäristä on puhdasta hymyä ! Vai onko ? Minun uskoani on vaikea horjuttaa , pidän kiinni sisaruksistani , ihmissuhteen pisintä suhdetta ei pienet elämään kuuluvat erimielisyydet horjuta .Poikki pinoon ja unohduksiin ei kuitenkaan ihan vielä ! Remontti etenee tuskaisen hitaasti , heinäkuu ja kaikki lomailee, näinhän se perinteisesti rakennusalalla on ollut .Laitan toivoni helteiden loppumiseen ja elokuuhun  !

 

Helteinen kesä toi suru-uutisen , yksi pitkän pöydän ääressä istuvista bridgen pelaajista on poissa .Uutinen oli yllätys , sillä vain viikkoa aikaisemmin olin kävellyt hänen kanssaan Aurorankatua kohti , kuuma oli ja askel hidas . En silti osannut ajatella , että vaikea hengenahdistus olisi noin kohtalokas .Hautajaiset on viikon päästä , hoidan kappeliin kukkavihon Bridge-kerhomme puolesta .

Nappasin kevyeksi lukuiloksi Orasen "Valkea talo jokivarressa "-pokkarin .Takakansi kertoi , että kirja on suurten ikäluokkien elämäntarina ! Sitä se todella oli ! Minään lukuromaanina en sitä osannut pitää , se oli luettelo tavoista , ruuasta , vaatteista ja aatteista neljäkymmentäluvun tytöstä , kokonainen kasvukertomus, joka kolahti meikäläiseen nimenomaa tarinan tuttuuden vuoksi ! Tekstin edetessä hämmästelin  , miten alkeellista  ja puutteellista elämä jossain Joensuun nurkilla oli . Se ei poikennut millään lailla omasta elämästäni Keskisessä Suomessa ,tietämättömyys oli käsittämättömän suurta ,opettajien kohtelu , koulun ja opetuksen taso , kaikki muistui kirkkaasti mieleen , miten tyhmän tietämätön sitä on silloin ollutkaan ! Oppikoulun pääsykokeissakin kun kysyttiin  ,että kerro "Jaakobin poikien nimet "-tämän minä ihan kurillani kerron , kun sen ajan koulusta puhutaan ...

 

Meidän ekaluokkalainen tulee ihmettelemään tarinaa mustekynästä ja imupaperista , mummi taltioi muutaman herkullisen yksityiskohdan omasta kouluajastaan , jota Oranen pikkutarkasti muisteli .Koulun alkuun on pari viikkoa , mutta kelpaa siinä ikiomalla bussikortilla nyt huristella " metrolla  mummolaan !"

Tuosta laulusta tuli Hanna Siitonen mieleen , hän menehtyi syöpään viikko sitten. Se koskettaa , en tuntenut enää , mutta keskimmäinen luisteli samassa ryhmässä kerran ,surua tunnen .

 

Serkku täytti seitsemänkymppiä .Juhlat vietettiin maalla Leporannassa , Kansalaisopiston kesäpaikassa. Päivä oli kuuma ja kaunis ,  ohjelmaa oli puhetta , musiikkia ja tanssia , johon ei vielä kyllä osallistunut kuin juhlakalu naisineen, ehkä sitten myöhemmällä herkemmin . Oli mukava tavata äidin puolen sukua , serkkuja  , upeaa , että joku jaksaa vielä juhlia järjestää !  Minä kävin uimassa , vesi oli ennätyslämmintä ja makeaa , pelkkää samettia ! Näillä hikisillä öillä sitä kaipaa iltauintia ..mutta ei hyttysiä eikä paarmoja...eikä tarvittaisi ampiaisiakaan ,tämän kesän riesaa !

 

Abban musiikki vetää , menin katsomaan Mamma Mian toista kierrosta , toteamaan , että kyllä se on tarttuvaa !Mutta siihen se elokuva jäikin .Hyvin tehty , totta .Ja maisemat upeita , kuin silloin ennen .Laulut kauniita kuin myös esittäjänsä, vanhat miehet ,kuinka sen sanoisi , vanhentuneita , kuten mekin .Elokuva on nuorten elokuva , me ikäihmiset tuskin siitä suurta iloa saamme , ellei sitten pelkästään jo nuorten ilon katseleminen ole ilo sinänsä  ja onhan se . Elokuvan loppu nimilistoineen oli se juttu ! Se oli todella upea , kruunasi koko leffan .

 

Minulla on kuuma..

Pieni Herrasmies , koululainen jo , täytti vaadittavat vuodet , suuren iän myötä tarvittiin jo rahakukkaroa  ja siellä rahakorttia ,  millä voi sitten ostaa Pokemoneja ja muuta tarpeellista .Tosin tämän kaveri tallessa säilyy eurot ja paperirahat , sillä kaveri on ilmiömäinen naruttamaan ainakin mummiltaan suorituksistaan palkkaa, niihin ei omasta kukkarosta pennoset kulu !Hyvä niin , tuntee oman työnsä arvon , osaa pankkiasiat  ,säästöt ja laskee hinnat , ehkä on jopa auttanut Abuelojaankin eurojen hallinnassa , olisi ainakin osannut .No , ehkä ei ihan noin , mutta sinnepäin kuitenkin ..

Putkiremontti Pihliksessä on jumahtanut paikalleen .Uutta vessaa rakennetaan alakertaan , mutta siihen se edistys sitten on jäänyt .Kahdeksan kertaa on luvattu tulla , juoksutettu moista lupausta kuulemaan ja nyt sitten odottelen sitä yhdeksättä kertaa! Kuuma kesä on verottanut tekijöitä , osa on siirtynyt jo uudelle työmaalle ,koko prosessin kulku ei ole kenenkään hallinnassa. Enää en ihmettele Hesarin kirjoituksia remonttien kummallisuuksista , kun ei tehdä , mitäs voit !Riitely ei ainakaan tuota hyviä tuloksia , siispä me vaan odotamme , että jonain hetkenä jokin juttu liikahtaa kohdalleen !

 

Tämä kolmenkymmen asteen helle ei ole minua varten , ei ole koskaan ollutkaan .Ja nyt kun elän tällaista asfalttiprinsessan elämää , kuumuus tuntuu tappavalta , se tainnuttaa ja tekee saamattomaksi , mitään et jaksa ! Meillä on upea parveke , jolle ei koskaan paista aurinko , se vain kulkee aamuisin reunaa sivuten ! Ihanaa , ellei -siis tuo naapuritalon remontti ei sekään taida valmistua koskaan ! Joskus toukokuulla pihan kattoa jyrättiin suurella betoniporalla , se kesti ja kesti , oli paljon jyrsittävää ! Sitten tuli valmista .Virolainen mies tuli katsomaan , nosti hurjan metelin , suolsi sanoja , joita en ymmärtänyt , mutta kiukkuisesti heiluvat käsivarret selvensivät , että väärin oli tehty ! Ja sitten alkoi taas poraaminen , aamu seitsemästä kello viiteen iltapäivällä , kuusi päivää viikossa .Meteli on sanoinkuvaamaton .Kaupunkiprinsessa on oppinut hyödyntämään kaupunkiasumistaan , hän lukee kirjan toisensa perään parvekkeella istuen , enää ei kuule poran ääntä , mutta kun pojat menee kahville , prinsessa herää kuulemaan !

Orasen kirjat luin uudelleen ja mietin vuosisadan alun Suomen elämää  . Niin erilaista kuin nyt , jotenkin yksilöön kohdistuvia kohtaloita , päätöksineen ja taisteluineen .Nykyaika tuntuu kollektiiviselta , tuo aika yhden miehen toimilta - mies toisen perään , yksi aina kerrallaan .Ikään kuin meitä olisi silloin ollut vähemmän ...tiedonkulku harvassa ja harvojen käsissä ,ihmisen luotto oli hukassa , jos on nytkin . Sitä nyt kuitenkin mietiskelin ja ihmettelin .

Kirjasto kirjat olivat tilapaisesti loppu , omasta hupenevasta kirjastostani nappasin Eeva Joenpellon  "Ei ryppyä ei rakkautta " luettavaksi . Parvekkeella nautiskellen luin koko kirjan yhteen menoon , oli puhdas ilo lukea tekstiä , joka peittosi mennen tullen monen nykykirjailijan teokset , sekä aiheeltaan , käsittelyltään että kieleltään ! Yli kaksikymmentä vuotta vanha ja täysin tässä maailmassa !Ihmissuhteet ei vanhene  ja Joenpelto ne hallitsee . Pidänkö tauon , vai uskallanko seuraavaan Joenpeltoon ....

Abuelot eivät puhu muuta kieltä kuin espanjaa , no , sitähän puhuu hyvin suuri määrä maailman ihmisistä , että tarvitseekohan puhuakaan ? He olivat lähdössä Barcelonaan , lento oli espanjalaisella yhtiöllä .Tiskillä oli virkailija , jolle selvitin , jotta asiakkaat puhuvat vain espanjaa , opastaisitko heitä  ?! Vastaus oli iloinen  ,että  "en minäkään puhu, sinun täytyy sitten tulkata heille !" Ei puhunut  myöskään Turvatarkastuksessa , ei portilla  ei laukkuhihnalla .Siellä sitten huidoin käsillä , että tuonne päin jne , johon virkailija , että "kai he numerot osaa lukea ?!" Että näin meillä kansain välisesti.

Kävin taas marjassa .Asfaltti hehkui sandaalin pohjissa , muistelin radiossa kuulemaani ,jossa varoitettiin koirien ulkoiluttajia  asfaltin vaaroista koiran tassuille , se polttaa ne rakoille ! Muistaakohan omistajat tuon , kun eivät muista edes autoon jätettyjä lapsiaan ! Minä en ainakaan muista enää yhtään mitään  ...olen sulamispisteessä ...nyt partsille , siellä käy tuulen vire  !