Juhla ja Juhannus

Omakin kroppa , eikä aina vaan Pihliksen sotkut , kaipaa kunnostusta  , se hoitui tyttären vastaanotolla Annankadulla .Luokkatoverini Marjaliisa oli katsastamassa paikan ja heti tuli maailman pienuus esille . Hän oli ollut Käpykylässä Joel Kumpulaisen käsittelyssä  ja tämä mies oli tuttu Noralle vanhoilta ajoilta !Minullekin tuttu poikavuosiltaan , jos isä lukee , niin terkut sinne !

Kova tuuli , mutta aurinkoinen päivä houkutti kävelemään  Sanomatalon , Musiikkitalon ja Linnunlaulun kautta kahville Tokoinlahden rantakahvila Piritaan .Sain taas kerran olla turistioppaana ja todeta , että ei nuo käpykyläläiset Helsinkiä tunne ! Suomen Ateena ei ole kovin paljoa edistystä kerännyt sitten minun lapsuusaikojen, silloin se oli itseriittoinen tuppukylä ja sitä se taitaa olla vieläkin !Ei Marjaliisa ainoa ihmettelijä ole , on noita kyllä ihan Hesassakin ... Mutta päivä oli mukava , minä toimin mielelläni oppaana ja näytän  Helsinkiä , joka on todella kaunistunut viime vuosien kuluessa. Hakaniemeen saavuttua yksi ihme oli vielä kertomatta , Miina Sillanpään patsas ! Muistan , kun se tuohon puiston reunaan ilmestyi ja muistan myös , millä nimellä sitä silloin kutsuttiin ! Nimi ei tekijää imartele , aivan on nimensä näköinen ....

Pikkumies sai  Kuuban isovanhemmat vieraakseen .Hörhelövaatteet muuttuivat äkkiä pitkiin housuihin ja villanutttuun , tällaista on kuulemma heillä talvella ! Kaikki on vierasta ja ennen näkemätöntä, Kuuban talous on viiskytluvun tasolla , siellä leikataan vielä valtion jakamia kuponkeja sekä ruokaan että muihin elämän tarvikkeisiin .Niin mielellään sitä täyttäisi matkalaukun meillä niin kovin tavallisilla  jutuilla , kuten hammastahnalla , mutta laukussa on koko ja  paino ja ehkä rajoitus  tuomisillekin .Sitä miettii , että ehkä Castro on oikeassa , kun ei päästä kansalaisia maasta ulos , ehkä on parempi olla näyttämättä heille ,mitä kaikkea kapitalismi  voi tarjota ! Ainakin niin kauan kuin Kuuban talous ei kykene moisia herkkuja tarjoamaan .Hirvittää ajatus , kun he palaavat takaisin ja todella huomaavat eron maiden välillä .

Yksi ero kyllä on nyt Kuuban hyväksi ! Tämä myrskyisä juhannusilma , josta he pääsevät  nauttimaan kovin suomalaisittain ,eli maalla ! Juhannus on kuitenkin Juhannus ja jonkinlainen kaipuu maalle on silloin läsnä . Se laittoi etsimään vanhoja hetkiä  , jolloin aurinko paistoi , suku oli lähellä ,eikä ystävätkään kaukana ! Nyt on toisin , suku hajonnut , ystävät osin kuolleet ja ei tuo aurinkokaan tänä Juhannuksena kovin lämpimästi paista ! Silti , on kesäyö ja valoisaa , olisi kameran aika , ehkä käytän  ehkä en ...onhan noita juhannusyön kuvia albumit täynnä ....

Pysy kotona !

Kaupunkilaisen sunnuntaiharrastuksiin kuuluu kiertely autolla lähiympäristöä tutkailemassa .Niin tänäänkin , ilmastoidussa autossa on helppo olla , kun ulkona on paahtava helle .Eilisen viiskytvuotiskekkeriden innoittamina  ajatus oli lähteä katsomaan kaunista Suvisaaristoa ,siitä lauantain Hesarikin kirjoitti pitkän ja houkuttelevan jutuin Muistelin eilen , että tie sinne oli kiemurainen ja hankala , enkä siinä kyllä erehtynyt nytkään . Asfaltoitu päätie kiemurteli käärmeen lailla ja meikäläisen pää oli sekaisin pyörityksestä , en voisi muuttaa moiseen rumbaan ,vaikka voittaisin lottomiljoonat .Parin sillan jälkeen osuimme saareen , joka näytti olevan yksityisomistuksessa  , sillä siellä polveili rantoja pitkin kaksi liki virastotalon kokoista omakotitaloa . Siunailin hankalaa kulua kotiovelle , mutta ei-veneihmisenä en ymmärtänyt tämän tien olevan vain hätäpolku , veneellähän sinne pääsee !Saariston ihailun voi jättää veneihmisille , metsän kautta kokemus oli ainoastaan ahdistavan hankalakuluinen .Saaristoristeily on mahdollinen, lähtö lienee Kauppatorilta ja samalla retkellä on mahdollisuus käydä muun muassa Saaristomuseo Pentalassa , josta juuri oli kirjoitus Hesarissa . Omalta osaltani Espoo on nyt nähty , joka paikassa rakennetaan ja möyhitään , rumaa kuin mikä !Kotimatkana hyväksi lopuksi sopii HAMin katolla keikistelevä lokki , ei kovin kaunis sekään .

 

 Pikkumiehellä alkoi kesäharrastus , Laajasalon kentällä opeteltiin jalkapallon alkeita .Tärkeä katsoja oli Vaari , hän oli pelannut nuoruutensa potkien palloa Vaasassa. Harrastuksesta saa kavereita , pelit on ulkona  ja liikunta on aina paikallaan ,kunhan pysytään kohtuuden rajoissa , mikä ei tänä kilpahenkinä aikana liene ihan helppoa .Mutta aika näyttää ja nyt on kivaa , se on pääasia.

Härkösen kolumneissa on tutun tekstin tuntua , hieman äkkiväärällä huumorilla höystettyä jutuskelua .Kirjailijan ei tarvitse pyydellä anteeksi tokaisujaan , hurtti huumori puree tai sitten ei , riippuu lukijan kierosta humööristä ...Minullehan tuo sopii . Anna Holtin dekkari on enempi ihmissuhdetarina .Toki jännityskin on mukana ihan "kaula katkaistuna " , mutta   Hanne Wilhelmsenin suhde syöpään kuolevaan Cecileen ohitti dekkaritarinan .456 sivua pitivät kiinnostuksen yllä antaen samalla kuvan rikostutkinnan  monimutkaisuudesta , sivuten  montaa eri tutkintatapausta ja suuntaa.

Joku kysyi , että kuka muuttaa äitini vanhaan asuntoon Pihlikseen , kun siitä niin usein juttelen ? No , tuleehan tuosta juteltua , kun huushollin putkiremontti takkuaa , valmistuneeko koskaan !Kaikki riitelevät , urakoitsijat, isännöitsijä ja viime kädessä minä itse Kuolinpesän nimissä , periksi kun en anna . "Pihliksen Miljonääritaloksi " kutsuttu rivari  on tyylikäs kokonaisuus ja en hennoisi siitä luopua , mutta en kyllä moiseen riitapesäänkään itseäni aio sijoittaa  ! Joten se tullee vuokrattavaksi , jos se ikinä valmistuu ....

Tällä hetkellä multasormet pistän parvekelaatikkoon , siinä voin haistella maata ja kukkaa ...ihailla toisten parvekkeita  , pihoja ja puutarhoja , ilman hyttysiä .

Kenen kotona ...

Tässä rempan kestäessä olen katsellut ihmisten keittiöitä ja huusholleja yleensäkin . Erilaiset keittiömaailmat esittelyineen suoltavat melkein yhtä ja saamaa , valkoista , steriiliä ja piilotettua . Kuvissa puhtaat pöydän pinnat näyttävät upeilta , mutta eipä liiemmin kutsuvilta , todellisuus on sitten jotain muuta , keittiöissä asutaan ja eletään . Pihliksen kuuskytluvun keittiö taitaa olla juuri nyt nostalginen juttu , ainakin rautakaupassa huokasivat ihastuksesta ! Remontin kestäessä ja kestäessä ihastusta en ole juuri huomannut ,nostalgiaa toki yritän pitää yllä , tulos jonain päivänä näyttää miten sen kanssa onnistuin !

 

Kruununvuorenrannan uusi keittiö hohti valkoisena vuosi sitten sitten , kun ei vielä oltu purettu kattiloita ja pannuja .Nyt on ja perhe elää ja kokkaa , näky on toki kotoisa , mutta mitä ajattelee suunnittelija , eletäänkö siten kuin arkkitehti oli asian ajattellut ?

Uusi on myös Kalasataman keittiö , kodin tilavat neliöt eivät ihan ole yltäneet ajatukseen , että asukkaat olisivat kokkimestareita .Kahvinkeitto sujuu kyllä vaivatta seinustan keittiösaarekkeessa , tyyli joka on nähtävissä  uusissa asunnoissa .

Riihimäellä asuu ja elelee serkku , Amerikan ihailija .Talon malli on otettu kalifornialaisesta lehdestä , keittiöön kuitenkin on päässyt livahtamaan suomalainen sisustus , järkevä ja toimiva .Siellä emäntä voi rauhoittua divareista kokoamansa tavaran keskellä , ihastella itse tehtyjä keksintöjä , jotka eivät juuri mitään maksaneet !Kuvat niistä lähtevät rapakon taakse , siellä on toinen tekijä ja keksijä juuri saanut talonsa valmiiksi .
 Amerikkalainen keittiö on tehokas , sisältää runsaasti patoja ja pannuja , joita kaikkia käytetään usein ja vieläpä yhtä aikaa.
 

Oma keittiö on sitten tuiki tavallinen kerrostalokeittiö , kahden hajuherkän ihmisen keittiö , jossa ei paistella ei kokata , mutta kahvit keitetään ja vihannekset pilkotaan . 

Telkkarissa on ohjelma nimeltä "Kenen kotona " .Kodit ja asukit on sekoitettu ja heidän pitää arvata kuka missäkin asuu . Luonteen piirteet pitäisi näkyä , mutta eivätpä vaan näy ! Tässä on nyt teille kuva-arvoitus  :kenen kotiin mikäkin kuva liittyy ?!  Osa asukkaista on siivouspuuhissa , osa vasta muuttanut  jne .Osa asukkaista on kokenut muodonmuutoksen elämän varrella , osa vasta opettelee ja osa on luovuttanut .

Näköalokin on monenlaisia ....

 
 

Rakel Liehun  kirjoittama kirja Helen Schjerfbeckistä oli kaunista kieltä ,runollista , mutta ikävästi koottu .Helenistä ensi kertaa lukeva ei ehkä onnistu muodostamaan kuvaa hänen elämästään tämän kirjan avulla . Minulle , joka olen lukenut kaksikin kirjaa Helenistä , seuranta oli helppo , mutta tylsänlainen .Liika runollisuus ei mielestäni toiminut elämänkerrassa.