Pääsiäinen muistoissain

Pääsiäinen . Kaunis talvinen päivä , jonka me käytimme ajelemalla ympäri Helsingin seutua , harrastuksemme , joka juuri nyt tuntui ylelliseltä . Kun katselemme uusia lähiöitä , joita Hesan ympärille nousee kuin sieniä sateella , kun ajelemme omalla autolla etsien kahvilaa , joka olisi jotain muuta kuin ABC  ja mietimme samalle , että kerran oli toisin .Ei ollut varaa mennä kivaan kahvillaan leivokselle ja kahvikupposelle. Siksi Pääsiäinen on meille aina tärkeä , se laittaa elämän asiat oikeaan järjestykseen .

Viisikymmentäneljä vuotta sitten olin Tampereella oppia hakemassa , aloittamassa itsenäistä elämää. Siihen aikaan kimppa-asuminen oli melkoista ja minäkin pääsin jollain konstilla kyytiin mukaan . Asunto oli Tammelan torin vieressä , kolme huonetta , keittiö ja kylpyhuone ..kai sellainenkin oli ! Tulijoita oli kuusi tyttöä , joista kukaan ei tuntenut ennestään toisiaan . Taisin tulla lähes viimeisenä , sillä huoneet oli jo jaettu , kaksi aina yhteen huoneeseen . Pieni huone , sänky molemmilla sivuseinillä . Jotain omaa, matto lattialla,säkkikangas seinällä , se muuten taisi olla hyvinkin taiteellinen juttu , siihen saattoi ripustaa  korviksia ja muuta tarpeellista .Paljon muuta ei huoneeseen mahtunutkaan .Keittiö oli suuri- tai ainakin tuntui siltä - siellä oli pöytä ja tuolit ympärillä , sinne kokoonnuttiin juttelemaan ja miettimään , minne illaksi suunnistaa , joskus myös juttu kulki opintojen aiheissa ,Yhteiskuntatieteellinen Yliopisto tuotti silloin psykologian opiskelijoita ja lehtimiehiä , pääasiassa .Siltä ainakin tuntui silloin .Minun aineeni ei ollut tuo lehtimies , vaikka ehkä olisin siinä viihtynyt paremmin . Niin , se Pääsiäinen . Silloin asunto tyhjeni asukeista , kaikki lähtivät kotia kohti .Paitsi minä .Ei ollut rahaa junalippuun ja Arto oli tulossa Hesasta , viimeiset penninsä junalippuun laittaneena .  Jääkaapissa oli  kourallinen puolukoita ja yksi purkki makrillia  , kraanasta tuli vettä . Me olimme nuoria ja rakastuneita ja lopen kyllästyneitä ikuiseen rahapulaan . Kevät oli kaunis ja päätös oli helppo : mennään naimisiin ja Vanski muuttaa Hesaan .
Tuumasta toimeen , paperihommat sujuivat vikkelään , äiti sai hermokohtauksen , sillä opettajan työmäärä just kevään korvissa oli ylitsevuotava , mekkoakaan ei ollut .Mutta kaikki sujui , palahallista löytyi pitsinpala , tuttava ompelija valmisti kauniin puvun , ystävä osti sormukset ja maksoi vielä hääkimpunkin ja kaiken kukkuraksi morsian leipoi hääkakun , paistoi jopa kahteen kertaan , kun ensimmäisellä kakku ei noussut tarpeeksi , koristeli itse  ja hyvä siitä tuli , pysyi pystyssä , vaikka hiukan huojuvalta näytti .Sulhanen saapui Hesasta systerinsä autolla kauppakadulla oven eteen tuntia ennen kirkkoon menoa sen verran hurjalla vauhdilla , että pikkusysteri tuumasi äänen kuullessaan , jotta "Arto tuli !" Aamen tuli sanottua ja kuvatkin käytiin ottamassa , kuka maksoi , en tiedä tänäkään päivänä! Olisinko jopa saanut ilmaiseksi , sillä kuvani seisoi sitten parissakin paikassa vuoden ajan kuvaamon mainoksena .Kukaan ei koskaan kysynyt , saako  sen laittaa , että on maailma muuttunut siitäkin .Sen olisi saanut silloin ja saisi nytkin, kuvien kautta elääjä ei moista koskaan kiellä . Vaatimaton tarjoilu lienee ollut kauhistus tulevalle anopilleni , joka oli varsinainen mestarikokki ja leipuri , niinhän ne pohjalaiset . Häämatka tehtiin junalla Tampereelle , jossa kämppäkaverit odottivat lakanan kanssa asemalla .Sukulaistohtorin häälahjaksi antama pieni viskipullo osoittautui  puhtaaksi pirtuksi , loppunäytös nähtiin sitten seuraavana aamuna. Tuore aviovaimo nukkui yönsä lattialla komerossa -selvänä muuten - ja aviomies vietti hurlumhein toisten naisten seurassa !  Että niitä aikoja muistellen Pääsiäistä vietämme  .

Kimppakaverini ovat kaikonneet kuka minnekin .Huonetoverini meni naimisiin kapiaisen kanssa , sai kaksi poikaa, sairastui rintasyöpään ja menehtyi .Miehensä kuolinilmoitus oli lehdessä aikaa sitten . Hilppa nimi ilmaantuu aika ajoin lehden sivuilla tai television nimistössä , luulen ,että hän on meidän Hilppa .Toiset ovat kadonneet , sukunimiä myöten .

Aivot solmussa

Remppa äidin asunnossa jatkuu , joskus tuntuu kuin helpommalla olisi tässäkin kohteessa päässyt purkamalla ja rakentamalla koko huushollin uudelleen ! Vaikka eihän se niin ole , museoviraston suojeluksessa ollaan ja silloin ei omia muutoksia  juuri tehdäkään !  Nyt on iso kuoppa kaivettu keittiössä , sorakasa kallion päällä , putket näkyvissä ja sukitettu , sinne voisi nyt rakentaa uuden vessan , suihkun tai vaikka saunan ! Rivitaloyhtiössä vaan kaikki on tehty niin monimutkaiseksi  lupineen , että unelmaksi jää nuokin ajatukset ! Muistuupa tässä mieleen muuan remontoija Espanjan rannikolta , eli jospa nyt jättäisi väliin ja lupaisi itselleen olla katumatta jättämistään .

 Meillä kävi pieni virpoja oven takana , lausui taikasanansa ja sai palkkioksi pussin , jonka sisältö näytti miellyttävän  .  Vitsa koristaa nyt ruokapöydällä ja tuskin sitä raaskii laittaa kaappiin talteen ennen kesää , niin on nätti siinä ! Kellarissa ovat vielä äitinsä vitsat , ehkä laitan ne ulos , jos vaikka kymmenien vuosien kuivuutta kärsineenä innostuisivat pajunkissoja tuottamaan  !

Kellonajan  vaihtelu vie meikäläisen sisäisen kellon vinksin vonksin , tulee tehtyä monenmoista höperöä juttua , kuten tolun suihkaisu lakan sijasta hiuksiin  . Bridgen pelit sekä Naisliitossa että Ladies bridgessä sujuivat kunnioittavan hyvin , vaikka silmät harittivat ja olo oli huteran tuntuinen . Aivoja ravitsemaan kävin alakerran kaupassa hakemassa palan loimulohta , joka sitten nautiskeltiin salaatin kanssa  ja eläkeläisten vatsat kiittivät , enempää ei olisi jaksanut .

Marja Aarnipuron "Maakellarin salaisuus " oli pettymys , sillä hänen Rintasyöpävuosi -kirjansa jatkoineen oli mielenkiintoinen luettava , muistelen . Johtui ehkä  sattuneesta ajankohdasta omassa rintasyövässäni . Tämä ei eronnut millään lailla naistenlehtien palstatarinoista , mitenkään niitä halventamatta .

"Kun jää pettää alta " houkutti  " ruotsalaisuudellaan " , mutta ei yltänyt dekkareiden parhaimmistoon . Sen sijaan Aarne Nevalinnan  "Heta " oli mainio kokoelma muinaista Helsinkiä , helsinkiläisiä vuosisadan vaihteessa ja  kohtaloita piian silmillä nähtynä .Ei ollut elämä herrasväelläkään helppoa , perintöriidat laittoivat solmuun kaikkien elämän , vaikkakin loppujen lopuksi  Hetan solmut lujittuivat onnelliseen umpisolmuun Lapinlahden sairaalan ylilääkärin syliin !

Ahkera maaliskuu

 Tapahtumakiireiset  pari viikkoa on mennyt monella tapaa kulttuurin merkeissä , olen käyttänyt Museokorttia ,Suomalaisen  Naisliiton Helsingin Yhdistyksen (tulikohan nyt koko rimpsu oikein ?!) hankkimia teatterilippuja ja netistä tulostettuja elokuvan sarjalippuja .Siis edullisesti alennuksella , mikä tuottaa suuresti puhdasta iloa ."Fantastinen nainen " , meksikkolainen elokuva naiseksi kasvaneesta mieheksi syntyneestä . Kauniisti kerrottu tarina elämisen oikeudesta ihmisenä , joka on hiukan erilainen toisten silmissä. Upea kerronta ja kuvaus .  Espanjan selkeä ja rauhallinen kielenkäyttö mahdollisti ilon ymmärtää kuulemansa .Elokuvaa ei suotta palkittu .

Tänään nähtiin toinen palkittu elokuva  ,"Three Billbords Outside Ebbing , Missoiuri ".Ensi metreillä mietin kummastellen , että juuri noilla seuduilla se Trumbin kannatus on huimaa. Elämä siellä on niin vanhakantaista ja täältä katsoen periamerikkalaista keskilännen elämää, mutta eipä tarvinnut ajatuksissa mennä etäämmälle kuin Pohjois-Karjalan maaseudulle ! Samaa nurjaa eloa , kaljanjuontia , rähinää ,kurjuutta .Tosin sekin näyttää Amerikan mantereella eksoottiselta näin elokuvan silmin .Mutta elokuva oli loistava ! Siinä tuli käsiteltyä tunteiden koko kirjo , surusta , vihasta ,rakkaudesta  yhteisymmärrykseen , ihan kaikki , mitenkään uhoamatta ja liioittelematta . Näyttelijätyö oli palkintojen arvoista , jokaisella .

Teatteri Avoimissa Ovissa esitettiin Aino Kallaksen elämänkertaan löysästi perustuvaa  näytelmää , "Sudenmorsian ".Olen lukenut kirjan ja mietin , jotta onnistuukohan näytelmä saamaan sen sadunhohtoisen tunnelman esitykseensä , kirjanhan voi lukea kuin aikuisten sadun . Vaikken kaikesta pitänytkään , kokonaisuus  kuitenkin vaikutti niin , että miehen kanssa siitä keskustelimme pitkään ennen oman unen tuloa ja sitten tietenkin  pääsin  Aalon metsään susien mukaan ...uni ei tainnut olla edes painajainen , miksi ei , siitäpä naisjoukossa voisi avata montakin keskustelun aihetta .

Kulttuuriin voi liittää myös Merikanto-Konsertti ravintola Kappelissa ,osin syntymäpäiväni vuoksi , osin tästä maailmasta poistuneen ystävän vuoksi , meillä kun on melkein sama syntymäpäivä. Johanna lauloi kauniisti , päivä ystävien seurassa oli kaikin puolin muistettava .Kiitos heille . 

HAM:ssä on kuvia Pariisin puistoista 20-30-luvun taiteessa . Suurimman vaikutuksen teki pienin taulu , jonka oli maalannut joku Wasa-jotain vuosisadan alussa , äiti ja lapsi istuvat puiston penkillä .Vaikka aiheena oli puisto Pariisissa , olisi näyttelyn nimi voinut olla yhtä hyvin "Naiset miesten silmin " , kuvia oli herkullisia sekä malleineen että väreineen !

 Museokortin käytännöllinen puoli on , että museossa voi piipahtaa , kun sattuu olemaan hetki aikaa. Olin tyttärellä hoidettavana , jäi vajaa tunti ennen bridgeen menoa , lähellä oli Taidehalli ja siellä minun makuinen näyttely .Markku Keränen (josta muuten oli koko sivun juttu tämän lauantain Hesarissa ) katsoo ympäröivää maailmaa samoin silmin kuin minä , huomasin sen kuvista ja varmensin asian filmistä , jossa hän kertoi mm näin :"Hailuoto ja saaren valo .Saatan kävellä ikkunasta toiseen ja katsella valon muuttumista sekä ulkona että huoneissa , valoa ja varjoa ."  Näin se ikävä taas löi , tuota samaa tein maalla , minulla on sadat kuvat valojen ja varjojen leikistä aikaisesta aamusta ja kuutamoyön varjoista . Suden hetkestä .  En minä kaikesta pitänyt , väripallojen kinastelu sokaisi silmät , mutta suuresti kunnioitin seitsemän metrin pöytää värikuppeineen ja siveltimineen , kyllä Keränen värimaailmansa hallitsi ! Mutta ne tunnelmat tansseissa ja aamun auringossa , ne kiehtoivat .Hauskoja olivat myös nimet , joiden yhteys kuvaan ei silti auennut .Ehkä ei ollut tarpeenkaan. Jos olisi ollut aikaa, olisi ollut mielenkiintoista jäädä kuulemaan opettajan opetusta lukioikäiselle porukalle.

 
 

 

 

 Jääpuiston jää on loppu , kevätaurinko kuulemma sulattaa pintaa , oli sitten miten kova pakkanen tahansa ! Mitä tehdä juuri löydetyn uuden kaverin kanssa ? Helppo nakki , kuten pojat sanoo , Duudson-parkkiin ! Metron tuoreen päätepysäkin , Matinkylän , ostarissa  moinen urheilupuisto on ja siellä saimme helposti kulumaan koko iltapäivän poikien perässä juosten .Illalla vielä ennätettiin Muskariin , matka ylämäkeä on lyhyt , ikuinen keskustelu kävelemisen vaikeudesta saa päätöksensä näin : "Mennään vaan ratikalla , se on vain yksi väli , mutta maksaa kuitenkin . Kumman haluat , euron vai ratikan ?" valinta osuu aina euroon ja kysymykseen , montako tarvitaan paperirahaan ?Kolikot eivät ole suosiossa .Kaveri oli äitinsä kanssa tulossa kotiin pitemmän lenkin kautta ja heräsi sama keskustelu kävelyn keljuudesta , "Ainakin kymmenen kilometriä , en kävele ! Saanko kymmenen euroa , jos jne ..." Tämäkin salaisuus tuli sitten paljastettua ja sillä hetkellä unohdettua , kun känny löysi uusia Pokemoneja !

Doodson-parkissa tuli sukkakauppaan asiaa , alakerrassa lähimpänä näytti olevan Lidl .Siellähän on kuulemma ihan kaikkea ,sinne ! Eipä ollut haluamaani , siispä eka käynti jääköön viimeiseksi .Pulla oli kotoa loppu , Mies hilppasi lähi-Lidliin , osti munkit . Kehtaisiko kysyä , olivatko herkullisempia kuin alakerran kaupan ??!