Pakkaspäivä

Pakkasen purevuus tuo mieleen muistot maalta , täysikuu ja järven jäätynyt pinta .Silloin sitä osasi nauttia talven kylmyydestä , joka keskisessä Suomessa ei koskaan ollut niin hyytävä kuin  näillä Helsingin nurkilla , jopa vaasalainen mieheni muistelee Keski-Suomen talvia sanalla lempeä ja äitini muisteli tämän vaasalaisen outoa talvipukeutumista noissa maisemissa , nahkapohjaiset pikkukengät ja ilman lakkia ! Kun ei ollut kylmä !

Nyt ollaan Helsingissä ja tänään oli kylmä . Pikkumiehelle oli keksittävä sisähommaa koko päiväksi , sillä "puolipäiväinen " on kova sana päiväkodissa . Hiukan huolestuneena mietin  riittääkö mielikuvitukseni koko päivälle antamaan virikkeitä , olin ostanut uuden askartelukirjan 6-8 vuotiille kirjoittamisen taidoista ja ajattelin lukea tekstailun lomassa kesken jäänyttä kirjaa, jota kirjallisuuden ystävissä oli kovasti kehuttu .

Kirja kertoo noidista , jotka eivät voi sietää pikkulapsia , vaan aikovat poistaa ne maailmasta muuttamalla ne hiiriksi ja sitten pyydystää kaikki hiirenloukuilla . Noidat tunnistaa vain hansikoiduista käsistä ja hatusta . Olin jo aiemmin lukenut liki puoleen väliin , nielaissut kamalimmat kohdat  , mutta nyt tulin siihen tulokseen , että voisi vaihtaa johonkin toiseen kirjaan , tässä tarinassa kun tapahtuu niin kummallisuuksia , eikä siitä saa selvääkään , kun hukkaan osan kerrottua ! "Ei sovi , olet jo aloittanut , luet nyt vaan !" oli kommentti .Ehkä se sitten oli hyvä ja mukaansa tempaava tarina , kuten kehuttiin ...

 

Askartelut pieni mies hoiti ihan omasta takaa, hän kirjoitti nuotteja nuottivihosta monta tuntia , aina välillä laski numeroita yhteen ...20+30+50 = 100 jne...kirjoitti lapulle tai laski päässään . Kyselin , jotta onko eskarissa ollut matematiikkaa, ei , kun hän on vasta nyt aloittanut laskutoiminnot  ja otti kynän , paperinpalan ja laski . Toivottavasti innostus säilyy kouluaikaankin  , haamuiksi muuttuvat noidat hän ainakin puhaltaa kolmannelle luokalle pois ekaluokkalaisten silmistä , vaikka eihän ne edes näy jne.... tarinaa riittää niin kauan kuin Mummi jaksaa sitä jatkaa. Toinen tarina  on sitten sillä itse kirjoitetulla nuottiviholla  . Se vietiin äidille , jonka pitää kotona soittaa se pianolla ja kaveri sitten äänittää ja soittaa sen Mummille  kuultavaksi  ! Äiti ei näyttänyt kovin iloiselta kun nuotit näki...

Nuottien kirjoittelun välissä pidettiin "kulttuuritauko ", telkasta tuli vanhoja iskelmiä .Umberto Marcato ja Eino Grön näyttivät pysäyttävän pikkumiehen siihen paikkaan , kun siihen vielä lisättiin trumpettisoolo  ja yksi kuubalainen ralli , niin pysähtyi jo kynäkin hetkeksi ! Hiukan huvitti , miten vanha musiikki puree ihan uuteen ihmisalkuun !

 

Omat harrastukset näin pakkasella keskittyvät tietysti valokuviin , minä teen edelleen paperikuvista kansioita , kirjoittelen päivän jutut , leikkaan ja liimaan . Onnekseni saan huomata , että en ihan turhaa työtä ole tehnyt , kun minä arkistoin  , mies istuu nykyisin usein vieressä selaamassa vanhoja albumeita , muistoja , jotka eivät katoa , kun ne on katseltavissa uudelleen ja uudelleen . Siinä oli lastenelokuvan COCO punainen lanka , niin kauan kuin kuvat on esillä , katsottavissa , niin kauan olet läheistesi mielessä .Tästä juttelimme Pikkumiehen kanssa , hän sanoi , ettei enää muista Isomummia , mutta sitten katselimme kuvaa , jotain muistui mieleen . Tämä on aihe , josta voisin puhua vaikka vuorokauden ympäri  ...

Miellä on uusi hieno Halli , josta laiska ruuanlaittaja saa terveelliset herkut kotiin vietäväksi .Loimulohi , tuore salaatti ja kalakastike , hyvä ja helppo ateria , joka nautitaan vanhimman ostamista pitsalautasilta  .Kelpais muuten toisillekin .

Kävimme katsomassa hyvän elokuvan . Nimi katosi mielestä ja koko elokuva näytti kadonneen teatterista ! "Loistava nainen " tai jotain sinne päin ,perulainen ohjaaja ja näyttelijät , upea kuvaus ja espanjan kieli , jota puhuttiin rauhallisesti ja selvästi !Vessajonossa juteltiin , jotta kumpa kaikki espanjalaiset puhuisivat noin selvästi , siitä kun ymmärsi kaiken !

 

 

 

 

Remppasotkua ja puhdasta talvea

Pihliksen remontti alkoi , kävimme katsomassa , miten sujuu . Hyvin näyttää sujuvan , sotku on kaamea , mutta muovia on käytetty kiitettävästi . Estääkö se sitten remppapölyn leviämisen , kokemuksesta tiedän , että ei .Senkin tiedän , että aina pitäisi olla itse valvomassa  . Mutta tämä nyt näin. Kesällä sitten katsotaan uusin silmin tätäkin huushollia. Tuolla rempan keskellä hieman hymyilytti , kun muistelin putkiremppakokouksissa alkua , kuinka ihmiset kyselivät , jotta voihan siellä asua ja minne se vessa ja suihku tulevat  !?  Lohduttava seikka tuolla sotkun keskellä oli, että äiti pääsi pois ennen tätä , koti olisi pitänyt hajottaa joka tapauksessa ja asuminen etsittävä palvelutalosta  ja  sinnehän 102 vuotias olisi sitten jäänyt ...



Huomenna tulee vuosi äidin pois menosta  .Vuosi ! Minne se aika meni ? Ajankulua ei enää huomaa kuin Pikkumiehen kasvusta ja sormien lukumäärästä , kun hän ikävuosiaan näyttää , eskarilainen nyt , kohta koululainen . Hiihtolomakin  ,joka nyt näyttää sanelevan pääkaupunkilaisten ohjelman , minunkin muka  .Lunta tuli  ja pakkasta , hiihtämään olisi päässyt kerrankin melkein ovelta , mutta jätin muinoin kaikki talviurheilujutut maalle toisten iloksi , eikä sitten tullut uusia hankittua .Surkeaksi syyksi ilmoittelen aina , että Hesan talvet ovat niin lyhyitä ja hiekkaisia , ettei se kannata .Mutta eipä tarvitse mennä kovin kauaksi , kun jo olisin minäkin keväthangilla hiihdellyt ! Kun ei tästä ole matkustelemaan onnistunut , niin jo Vantaa ja Sipoo tuntuvat ihan toiselta maailmalta . Ajeluharrastus kuljetti meidät ensin Vanhaan Tapanilaan ja siellä Kanervatielle ! Kuinka on  mahdollista , että siellä on säilynyt pieni kaupunginosa , joka on kuin satukirjasta koristeellisine pikkuruisine puutaloineen , pihat sujuvasti solmussa kiemuraisten kapeiden teiden seassa! Kaunis valkoisen lumen keskellä . Ärtyneenä kirkkaasti rokottavasta auringosta en edes älynnyt napata kuvaa moisesta satumaasta !

Vantaan ja Sipoon pellot olivat ladutetut  ristiin rastiin ja tungosta ei ollut laduilla ollut ! Sitä katsellessa tuli "hanki-ikävä ", ja todellisuus , että se aika on nyt ohi .
Kahvi ja pulla , mistä sitä saisi ?! ABC:t ei innosta ja lauantai oli jo pitkällä , Suomi sulkee kahvinjanoisten suut kello kuusitoista !  Vanhalla Porvoontiellä kotiin jo suunnistaessa  kahvila NAVETAN parkkipaikalla oli autoja , joten ehkä siellä oli myös asiakkaita ! Normaalisti tämäkin kahvila olisi sulkenut ovensa kello kuusitoista , mutta meillä kävi tuuri , heille oli tulossa tilaus , saimme siis kahvimme ! Ja mies sai sen juuri uunista otetun korvapuustin ja minä poro-vuohenjuutopiiraan , joka oli taivaallisen hyvä ! Ja myös ekologinen ja eläinystävällinen , eikös poro juokse vapaana eikä vuohtakaan karsinaan suljeta !? Olen siis katsellut  riitelyä emakoista ja pikkupossuista , parsinavetoista ja munasta kananpoikaan ! Että mitä sitä enää voisi hyvällä omalla  tunnolla suuhunsa laittaa !?

Yöpöydällä on Raija Orasen "Kreivin aikaan ". En taida lukea sitä , en pidä siitä historian ajasta , en ainakaan Suomessa . Siis 1600 -luvun Kajaanin linnasta, elämästä siellä ja luultavasti parisataa vuotta eteenpäin samoilla seuduin , kun en ole lukenut , en siis tiedä . Ja miksikö ? Tämä kirkas kevätaurinko näyttää taas koko maailmani liat ja sotkut, en kärsi enää lukea niistä , mielikuvitus laukkaa ja porukka linnassa on lian töhrimää...Nyt pitää lukea jotain kaunista....

 

Kuvien päivä

Kaapelissa on valokuvanäyttely "Arkipäivän elämästä ", sitä on mainostettu kuvalla pöydästä , jolle on kaatunut maitoa murujen sekaan . Helsingin Sanomissa oli arvostelu kyseisestä näyttelystä .Kehuttiin , kuinka realistisesti kuvaajat ovat taltioineet elämän kurjuutta , synkkyyttä , köyhyyttä , laitapuolta , paperittomia ,roskaisuutta , likaisuutta  , rumuutta . Mutta elämän kauneutta hyvin niukalla kädellä .Sitten pyydettiin laitamaan post-it -lappu , jossa jokainen sai kertoa kokemuksestaan kuvien edessä . Silmiin pisti yksi lappu :"Missä on kuvat West Endistä !" Niinpä , arkea eletään myös Munkassa ja Espoossa, sitä vaan ei ole nykyään soveliasta näyttää .Ennen , aikaan oikean valokuvan , eli Caj Bremerin aikaan , kauneutta löytyi jopa traktorin lavalta ! Joskus tuntuu , että kameraa ei osata enää käyttää , kuvia tulee liiaksi ja linssin läpi katsoja ei hallitse kuvansa reunoja , tilannetta , sommittelutaito on hukassa .Mutta luultavasti olen vain vanhanaikainen .

Luen lehteni tarkkaan ja eräs sen kolumnisti kirjoitti kärkevästi  elokuva "Solsidanin" surkeasta huumorista , joten päätin jättää koko elokuvan katsomatta . Naisliiton bridgessä oli yksi käynyt sen katsomassa , sanoi , jotta koko sali purskahti nauruun jo alkumetreillä ja loppua ei näkynyt ilottelussa ! Huumori on vaikea laji ja siitä voidaan olla eri mieltä , siispä Sveitsin tytär pääsi äitinsä kanssa kokemaan ruotsalaista huumoria .Keskimmäisen lisäksi pari muuta hörähdystä kuului katsomosta , muuten koko salillinen oli hiirenhiljaa !Ei minuakaan naurattanut , hymyilytti toki , mutta jotenkin en osannut iloita toisen huonosta revitettyä sanailua , eivät näköjään toisetkaan katsojat .Elokuva toki oli hyvin tehty ,näyteltykin ja soma kuvaus ruotsalaisesta paremman väen elosta kaupungissa , joka kuulemma on ihan oikeasti olemassa siellä ! Ei kuitenkaan yltänyt saman nimiseen sarjaansa.

COCO -elokuva taas oli upeasti piirretty , hahmot ensin hätkähdytti ,oikestaan rumuudella ,johon aika pian silmä tottui , meksikkolainen  mikä meksikkolainen ! Musiikki oli tarttuvaa ,päähenkilö suloinen suurine silmineen ja kuolleet omaiset ja tuttavat luurankomaisen hassuja . Ainoa hiukan pelottava oli suuri koristeelinen lintu, jonka olisin luullut olevan hyvinkin tuttu hahmo nykyisistä animaatioista ! Elokuvan sanoma oli , että omaisemme elävät mukanamme juuri niin kauan kuin vaalimme heidän muistoaan ja Meksikossa  kun ollaan , se tarkoittaa "El Dia del Muertoa " , jolloin vainajia juhlitaan ja palvotaan kuvin ja eväin kotialttarilla ja kirkoissa . Allekirjoittaneelle hyvinkin tuttua juttua , kuten keskimmäinen kerran sanoi, että "Kuolleitten kuvia seinät täynnä "!

Kirjallisuuden Ystävistä taisin löytää tämän kirjailija , Karin Alvtegen , ruotsalainen hänkin .Dekkari , jossa ei tapahdu murhia , mutta joka vie mennessään hyvän dekkarin tapaan  ,aiheenaan ihmisen tuntema häpeä tekemisistään ja tekemättä jättämisistään .Ei miellyttävä luettava, mutta ajatuksia antava .Onneksi se pitkän piinan jälkeen loppui onnellisesti ja itselle anteeksi antaen .

Viikon mietteet

Tämän kertainen konserttikokemus oli miellyttävä kaikkinensa  , tosin hetkittäin sai pidellä korviaan liialliselta melulta ,mutta se korvautui satakertaisesti viulun ja sellon kauniisti keskustellessa . Itä-Helsingin musiikkiopisto saa todella ylpeillä opetuksellaan , monen taiturin ensi askeleet on sieltä saatu .

Joseph Haydnin yllättävä rummunisku kesken sinfonian oli tarkoitettu herättämään konserttiväki myöhäisillan horroksestaan – tässä konsertissa vireystila on taattu muutenkin. Detlev Glanert ottaa teoksessaan Frenesia uuden näkökulman straussilaiseen sankarimusiikkiin kiihkon ja paniikin keinoin. Vastapainon tarjoaa Brahmsin uljas kaksoiskonsertto, jonka tulkitsevat orkesterin omat Jan Söderblom ja Tuomas Ylinen.Markus Stenz

Tuomas Ylinen (s.1982) aloitti sellonsoiton opiskelun Csaba Szilvayn johdolla Itä-Helsingin musiikkiopistossa.

Ystävyys, intohimo, aikuiseksi kasvaminen – mestarillinen kolmen sukupolven kuvaus vie 1960-luvulta tähän päivään.
Alex ja Stella Rabellilta ei puutu mitään. Ainakin siltä kertojasta tuntuu kesällä 1969, jolloin hän saa kutsun sisarusten kesäparatiisiin. Hänestä tulee Alexin läheinen ystävä mutta Stellaan hän rakastuu.
 
Pidin kirjasta tavattomasti , se oli hidas luettava , mutta samalla nautin joka lauseesta , teksti ikään kuin pitkitti lukunautintoa. Kirjailija sekoittaa fiktiota ja faktaa , on vaikea sanoa , mikä on tarinaa , mikä omakohtaista kokemusta .Pitkästä aikaa rauhallinen tyytyväinen lukusessio.

Nyt ollaan pinteessä. Eräänä tavallisena päivänä hiukan uupunut nainen päätyy työvuoronsa aikana pimeälle näyttämölle, jonka ainoa valaistu kohde on hänen äitinsä paareilla makaava ruumis. Kun erilaiset paikannus- ja selitysmallit - uni, kuolema, seinähulluus - eivät tuota tyhjentävää tulosta, niinei kai siinä sitten muuta voi kuin ryhtyä juttelemaan. Seuraa vimmattu monologi äidille

Tämä Marjo Niemen kehuttu kirja oli puolestaan karvas yritys  uuden tekstin kokemiseen , jätin kesken . Aihe jo tökki  , mutta silmäily tyyliin soi minulle vapauden olla lukematta .Olen onnistunut , kaikkea ei tarvitse lukea.

 Kerran vuodessa Narinkkatorilla on koskettava tuolinäyttely , jos sitä nyt voi siksi nimittää . Tänä vuonna syöpään sairastuneet lapset, siniset poikia , punaiset tyttöjä ja valkoiset menehtyneitä .Valkoisia oli 22. Itketti .

Kaapelissa oli viimeistä viikkoa kuvia arjesta "Muistatko " . Vähemmän siellä oli aiheeseen liittyviä ja nekin rähjäisistä , likaisista ja surkeista kotikonnuista jossain kotomaamme takamailla. Oli unohdettu, että sitä tavallista elämää on toisenlaisessakin ympäristössä -- lapset hoidetaan , pihat siivotaan ja perhe käy töissä .Tatuoidut pullonkerääjät ovat kuitenkin meidän maassamme vielä toivottavasti vähemmistössä . Toki joka kuva on esittämisen ansainnut , mutta silmä kaipasi edes hiukan kauneutta , jota onneksi edusti Caj Bremerin harvat kuvat , nekin mustavoittoisia ,tilaan sopivia.Yleikuvaa katsellessa  tulee mieleen , että kauneus on laitettu hyllylle , sen esittäminen ei sovi aikaamme ja tämä esiintyy näyttelyssä kuin näyttelyssä .Outoa , sillä kaunis kuva tekee hyvää ihmismielelle  ja sille olisi kyllä tarvetta tänä synkkänä aikana .Bremerin kuvissa valo voittaa pimeyden ,niissä on aina jokin kohta joka saa katsojan unohtamaan  kuvattavan huono-osaisuuden , niin köyhää ei olekaan , etteikö kuvasta hehku onnellisuus ja kiireettömyys .

Sveitsin tytär oli pakkokäynnillä , tavallaan , sillä  liput Lady Gagan esitykseen Tukholmassa oli ostettu jo aikaa , lennot ja hotellit maksettu . Lady sitten sairastui ja peruutti , jo toisen kerran , eli fibromyalgia taitaa olla todellinen syy , kurja tauti kuulemma .  Ruoholahden inha tuuli puhalsi kasvot punaisiksi , kun käveltiin Kaapeleista  kaupunkiin .Käveleminen oli yhtä taiteilemista , sillä Hesan kadut ovat liukkaita ja muhkuraisia , huonosti hiekotettuja .Pystyssä pysyttiin ja kotiin päästiin .

Miten meni viikko ?! Bridgeä pelatessa , maanantai, torstai ja perjantai ja huomenna naisten Bridge .Siinä välissä Pikkumiehen luistelupäivä , uusi kaveri Lenni  , Osteopaattinen hoito tyttärellä ja tuo konsertti .Eipä siihen juuri muuta mahdu .Ja viimeöinen kolme tuntinen juttelu Rapakon taa, jossa muutto ei vieläkään ole tapahtunut , kohta kuulemma , sillä talo alkaa olla tyhjä tavaroista .Tytär istui muuten shortseissa ja nautti auringonpaisteesta .

Pikkumiehen tarinoita :
Haettiin kaveri Päiväkodista ."Meillä oli palaveri Maximuksen kanssa . Me keskusteltiin presidentti Sauli Niinistöstä . Vaari , onko niin , että Sauli Niinistö on ollut presidentti koko minuna elinaikani ajan ? Voiko hänet valita uudelleen , kun minä ollen 12 ?Ai ,ei voi .No , sitten minä äänestän Pekka Haavistoa ."
"Herttoniemen rannan vieressä on zzxxxrvva+++4+ sali " No mitä siellä salissa tapahtuu , kysyin ."No , sä et sitten ymmärrä yhtään mitään !"
Kerroin , että minä tunnen sanan sali isona huoneena , salina.
"Ai jaa .No , tämä nyt ei ole sellainen .Ei puhuta enää ."

Syömään elokuviin

http://vanski.blogspot.fi/2016/02/naisten-aania.html

Näin vuosi sitten ja kohta se on taas edessä .Nyt aiheena on " Naisten sanan ja toiminnan vapaus " , sitähän minä tässä harjoitan .Miten lie " Sananvapauden sietäminen ja vastuu" omalle kohdalleni toteutuu , aika kiltisti omasta mielestäni minä kuitenkin kirjoitan , siis tänne , postin välityksellä menneet kirjeet ovat kyllä herättäneet päinvastaisia reaktioita . Tämä kännyjen ja nettien nopea ja lyhykäinen viestittely on saanut aikaan , että pitkä kirjoitettu teksti koetaan hankalana, moitteenakin .Sille on käynyt vähän samalla tavalla kuin "Metoo "-kampanjalle , pienikin kosketus koetaan häiritsevänä , lehdet pursuavat tarinaa suukotteluista ja halauksista  , todellisen seksuaalisen käytösongelman jäädessä taka-alalle .Nyt tulevassa Kaisaniemen kokouksessa käsitellään tätäkin aihetta , on tehty kysely .Oletettavasit he , jotka todella ovat asiasta kärsineet ja ovat siitä kauan vaienneet , vaikenevat nytkin , media on keventänyt aiheen iltapäivälehden tasolle .

Akseli Gallen-Kallelan upea teos "Aino -taru " on saanut käsittämättömän huomion ja tuomion !Taru on ikiaikainen , sijoittuu aikaan , jolloin nuori nainen naitettiin vanhalle miehelle jo pelkästään taloudellisista syistä , alasti oltiin saunassa ja uimassa, Ateneumissa alaston-malleja piirrettiin ja piirretään , sekä miehiä että naisia .Ihmisvartalo on kiehtova piirrettävä , ei siinä seksuaalisuus ole se juttu , sitä vain piirretään ! Antiikin aika on täynnä alastomia mies -ja naispatsaita , heitä riittää meilläkin sekä Kolmen sepän patsaalla että Eduskuntasalissa.  Perhealbumeissa on kamera tallentanut lampaantaljalla keikkuvia alastomia vauvoja ,rannalla leikkiviä pikkulapsia .Nykyaika on liannut kaiken .Muistan kymmeniä vuosia sitten  käydessäni Brasiliassa ystäväni luona , hän puki yksivuotiaan vauvan päälle bikinit rannalle lähdössä !Silloin se herätti minussa kauhua ja naurua tulevasta , joka on täällä siis nyt  .
Huvittavaa on Pikkumiehen ainainen pysähtyminen juuri tuon Aino-taulun eteen .Siinä hän seisoo pitkän tovin , vielä ei ole kommentteja tullut .

Lapinlahden komea vanha sairaala on surkeassa tilassa , rahaa tarvittaisiin .Nyt siellä toimii erilaisia työpajoja , joista yksi on meidän suosikkimme ! Kahvila Lähde työllistää mm kehitysvammaisia ja myy paikalla leivottuja tuotteita ! Siis niitä korvapuusteja , joita ei kotona enää leivota , paitsi milloin on pulaa tekemisestä Pikkunaskalin kanssa .Rakennus on syntisen upealla paikalla rannalla  puiston keskellä , siitä olisi tullut arvoisensa Presidentin asunto , Mäntyniemen rakennusrahat kun olisi käytetty tämän restaurointiin !Myöhästä nyt , mutta näin meidän vanhojen rakennusten usein käy , mahdollinen käyttö huomataan vasta uuden rakentamisen jälkeen ja vanhan kanssa jäädään ihmettelemään !

Pidän Härkösen kirjoitustyylistä, se on pakinatyyppistä kantaa ottavaa , niin tämäkin kirja . Mutta elokuvaversio ei yltänyt pohdiskeluun , miten oman elämän käy , kun yllättäen tilille ilmaantuu miljoonia euroja ! Ystävät ja sukulaiset , kuinka he suhtautuvat ,lahjoa vai ei , antaa vai ei , omatunto soimii , teet niin tai näin .

 Jonesin "Kutsumattomat vieraat " oli nokkela , outo ja kummallinen tarina sijoittuen vuosisadan vaihteeseen .Lähinnä jätti ihmettelyn aiheeksi syyn , miksi kirjoittaja on moiseen tarinaan tarttunut! Mustaksi huumoriksi kutsuttiin ,sitäkin , hirteistä ainakin .

Hirteistä on myös Maxim-teatterin uusi avaaminen elokuvien esitykseen ja mainos , jossa kerrotaan ,että "Ihmiset haluavat yhdistää juomisen , syömisen ja elokuvien katsomisen "!Upeat samettipenkit , alkoholi , pizza ja pimeys , luopa siinä tunnelma hyvälle elokuvalle ! Ei kiitos .

Uusi , Rapakon takaa joulupukin tuoma kamera tuottaa kauniita kuvia  ihan auton ikkunankin läpi, eli valovoimaa on !Nyt ei puutu kuin kuvauskohteet , lähinurkat on kansissa ja kirjoissa jo moneen kertaan  taltioituina .Kiitos vaan lahjoittajille , vielä ei kaikki ole hallussa , mutta pikkuhiljaa sekin tapahtuu . Kaliforniassa kuvauskohteita riittää , on kaunista ja rumaa , suurta ja pientä , kuten tyttären lähiposti! Meidän maaseudulla moiset yhden virkailijan toimipisteet yhdistettäisiin lähikaupungin suurempiin ja tuloksen olisi , että paikkakunta jäisi ilman postia !Hyvä vai huono ratkaisu ?!

 

Kolme kuukautta lokakuussa talvi oli tämän näköinen , sitten satoi vettä ja sitä kuvaa ei juuri kannata katsella . Nyt taas ikkunamaisema voisi olla saman näköinen , koti on tyhjentynyt , systerin koti täydentynyt ....

 

 

Uusivanhapressa

Uusi vanha presidentti on sitten astunut valtaansa  kaikkine seremonioineen .  Istuin seuraamassa juhlallisuuksia sisätiloissa  melkein yöpuvussa (häpeä sanoa  )  ,  illalla on konserttiin meno , siispä luistin ulkoilmakokemuksesta , joka kylläkin olisi ollut kokemisen arvoinen ! Tuiskusi poikittain , ikkunat saivat kauniin kuorrutuksen ja tällaista ilmaahan olen hehkutellut , olen varma , että sisään jääminen harmittaa jo illalla ! Mutta ei uutta presidenttiäkään joka vuosi valita ,tällä kertaa siis tämä valinta. Nyt sitten jään odottamaan vauvauutisia , kuten koko Suomen kansa.

Uusi kamera on testattu ja hyväksi koettu   .Joka säädön etsimistä en vielä hallitse , mutta kokeilemalla  nekin löytyvät .Tämän päivän myräkkä tuotti muutaman kauniin kuvan ikkunapisaroineen ja luminen parveke on taas kuvauskunnossa , huolimatta yhtäti jatkuvasta viereisen toimistotalon jatkuvasta remontista asuinrakennukseksi .Mielenkiintoinen projekti seurattavana.

Kate Mortonin "Hylätty puutarha " oli hiukkasen koukuttava , sillä tapa jolla hän tarinaansa tarjosi , piti näpeissä  . Kirjassa kerrottiin kolmesta sukupolvesta , kolmesta maanosasta ja tarinat jaettiin osiin , ne vuorottelivat eri kertojien kohdalla ,  liikuttiin kolmessa eri ajassa . Tyyli oli vanhahtavaa , rauhallista , näitä lapsuuden aikaisia puutarhoja . Joku kysyi "Kirjallisuuden ystävissä " , onko kellään "lukutyynyä "? Minulla on  ja tämänkin kirjan kohdalla se oli tarpeen , sivuja oli viitisen sataa , sitä ei lue sängyssä eikä pidä  polven päällä , tyyny on hyvä .
Laiskuudessa on hyvä puoli , voi lojua sängyssä lukemassa loppuun iltalukemisensa .Lehtolaisen "Viattomuuden loppu "ei aiheeltaan ollut suosikkejani , mutta eihän hän koskaan tartu miellyttävään aiheeseen , hyvä dekkari syntyy kurjista aineksista .Kuten tämäkin .Lapsipornoon keskittyvä tutkimus oli aiheena saatu tämän päivän tapauksista  , sen yleisyys varmaan tuttua poliisin tutkijoille , lukijalla sietämätöntä tajuttavaa . Maria Kallion onnellinen perhe-elämä kiireineen tasoitti lukukokemusta , näin dekkarin ystävänä .

Aiheestaan huolimatta eilen katsottu elokuva "Call me By your name " oli suorastaan sielulle hyvää tekevän kaunista  .Niin vaikea kuin miehen (ja ehkä monen muunkin ) on seurata nuoren herkän pojan ja aikuisen miehen orastavaa rakkaussuhdetta , oli hänenkin myönnettävä , että kuvaus oli kaunista ja kerronta herkkää . Isän puhe nuorelle pojalleen elokuvan lopussa oli harvinaisen ymmärtäväinen juuri seksuaalisen kehityksen kynnyksellä olevalle lapselleen .Kuin suoraan psykologian kirjasta .

"Synkin hetki " ,elokuva Englannin historiasta Winston Churchillin (en ikinä muista kuinka tuo nimi kirjoitetaan !) pääministeriajasta on jakanut mielipiteitä . Minä ja mies emme saaneet siihen mitään tuntua , historia toki on totta , mutta elokuvana se oli meistä yksi huonoimmista  . Eilen tapasin yhden bridgekavereista , he olivat juuri tulleet elokuvista ja olivat intoa täynnä ! Samoin toinen pari , tosin heistä miespuolinen on britti , eli elämys koetaan ihan toisella tasolla .

"Älä pukeudu päivälliselle "  Arena-teatterissa oli hulvattoman nokkela komedia , hyvä , että itse pystyi seuraamaan loistavaa puhetulvaa , joka räiskähteli salamana repliikistä toiseen !Kaikki olivat loistavia , mutta Katja Kuttner oli ykkönen !Hänen luomansa hahmo sähköisti toisetkin , jotka toki jo omillaan olivat mainioita . Näyttämöllä on taas kerran Sanna Hyde , joka aina iloisesti kapsahtaa kaulaan . Mukavaa kun lasten luokkakaverit tunnistavat  , taitaa johtua paljolti tämän mamman ikuisesta kameran käytöstä , kuvia on paljon albumeissa.

Pyryttää poikittain .Tänään on konsertti , pääsemme sinne suoraan tallista talliin , mutta juuri nyt metro tuntuu turvallisemmalta , saas nähdä ! Ja huomenna on Lakkopäivä , mikään julkinen ei kulje !Ehkä moni jää lapsineen kotiin nauttimaan lumen harvinaisuudesta Helsingissä ...