Kirjastossa

On ollut päänsärkyviikko . Se tarkoittaa , että pitäisi varoa kauppoihin sisälle menoa , tulee ostettua kaikenlaista turhaa kuten uusi takki , tai hattu tai jotain hölmöä ja kaunista , jonka voi sitten viedä seuraavana päivänä takaisin.
Kallion kirjasto on remontissa , joten kirjani tulevat Vallilaan , sieltä kun on mukava lenkki kotiin . Iso kassillinen luettuja , rahat kukkarossa sakkojen maksuihin ja lainauskortti uusien kirjojen noutoa  varten . Kirjojen palautus onnistui , minkä konekin kertoi , hienoa ! Sakkojen maksu ei , sillä olisi pitänyt toimia pankkikortilla , sitähän ei ollut mukana ,juuri tuhlauksen estämiseksi .Ja lainaus, sepäs vasta on hieno homma tänä nykyisen tekniikan ajalla : virkailija oli kehittänyt systeemin , jolla tomppelikin osaa etsiä kirjat tilaushyllystä , sillä konehan tietenkin suoltaa väärät laput väärine tietoineen ! Uusi järjestelmä tulee Pääkaupungin kirjastoihin vuoden päästä ja tällä "vallilan-systeemillä " on pärjättävä siihen asti !!Ei uskoisi , mutta totta kuulemma on . Näin se toimii : Otat paperilapun , kirjoitat siihen päivämäärän , jolloin kirja tuli noudettavaksi (tämän voi tehdä jo kotona  luettuasi sähköpostiviestin , edellyttäen , että olet sen säästänyt !) , kirjoitat kolme ensimmäistä kirjainta Kirjailijan nimestä (jos muistat , mikä kirja tuli tilattua ) ja taas kolme ensimmäistä kirjainta kirjan nimestä ( nythän jo tiesit , minkä kirjan olit tilannut ). Ja ei muuta kuin hyllylle ! Tosin aakkoset pitää kerrata ja etsiä hyllynumero , joka ei tarkoita ,että numerot olisivat peräkkäisissä hyllyissä , ne pitää etsiä ! Jännittävää ! Ja tässäkin on taas kysyttävä , että "mitenkähän se mummo oikein onnistuu tilatut hakemaan ...." , no  ,kohtelias virkailija kyllä auttaa , Vallilassa on sellainenkin .
Kassillinen uusia luettavia painoivat  kuten tiedon kuulemma täytyykin painaa , sitkeästi silti siirryin kävellen kotia kohti  , ja kas , siinähän se Hattuliike oli ! Juuri se , jonka ohi kulkua olen vältellyt ja josta ostin vuosia sitten tuon "Pieni-talo-Preerialla "-lakin , paljon pidetyn , aina uudelleen kaapista käyttöön nostetun ! Myyjä tunnisti lakin ja selvitti esille koeteltavaksi minulle juuri ne sopivat ihanuudet , nauhoja ja ruusukkeita .Jos eläisin toista aikakautta , minulla olisi kaappi täynnä hattuja , mutta kun nyt elän tätä Helsinkiä , niin moiset koreudet voi unohtaa ,suuret lierit eivät pysy ilman tiukkoja nauhoja leuan alla ! Huonosti -tai hyvin -kuitenkin kävi , kukkarosta löytyi tarvittava määrä seteleitä ja lakki lähti mukaan , tosin kassissa  ja ehkä vielä takaisin vietävissä . Viisas jos olisin ollut , kukkarossa olisi koreillut vain yksi vitonen , sillä ei juuri mitään kovin turhaa voi ostella !
Kaupassa oli suuri peili ja siellähän on tarkoitus siitä peilistä itseään katsella .Olen hurahtanut Gudrunin vaatteisiin , punaiseen ja nättiin . Mutta sieltä peilistä katseli minua punamekkoinen mummo, joka sotkuisessa tukassaan yritti löytää vähemmän mummomaista lookia ! Myyjä lohdutti , että ne on nämä" meidän valot" ! Mietin , jotta sitä katselee itseään peilistä kaupoissa , siellä kun kuuluu katsella , mutta kotona , jossa meillä on suuria peilejä vähän joka nurkalla , ei niistä tule itseään katseltua , ne ovat ikkunoita ja toistavat tilaa ja ilmaa  !  Nyt tuli katsottua , näky oli hiukan parempi -ne meidän valot  -  soitinpa kuitenkin kampaajalle , minulla on sellainenkin etu tuossa nurkan takana . Siellä taas "ne meidän valot " ja tuolissa istui seiskavitonen mummo punaisessa ryppyisessä mekossaan .No , tukka hyvin kaikki hyvin -ainakin vähän aikaa.

Takana on aika hektinen pariviikkoinen keskimmäinen kävi ja hänen kanssaan vierailimme keinoemo-Linda luona toteamassa että syöpäleikkaus meni hyvin , systerin luona toteamassa , että sielläkin elämä sujuu hyvin , ystävän luona kekkereillä  toteamassa , että olosuhteisiin nähden sielläkin elämä jatkuu , nuorimman hoidossa kroppa sai uuden lähdön taas vähäksi aikaa, bridgessä aivot virkistyivät ja konsertissa  tuli hyvä mieli .Ja pikkumieshän nyt on ainainen ilo. Näin se täällä menee, mutta  rapakon takana podetaan stressiä uuden kodin muuton vuoksi , siellä tarvittaisiin siskon osteopaattisia käsiä ja joogaa mieltä rauhoittamaan . Tai äitiä avuksi .

Uutisissa tänään : Finnair aloittaa henkilöpunnitukset ennen koneeseen nousua  ! Vielä se on vapaaehtoista , mutta odotella saa lisämaksuja   , onhan suomalaiset nyt luokiteltu Euroopan lihavimmaksi kansaksi !


 Kuvasin kirjan , jonka lukemisen lopetin viidenkymmenen sivun jälkeen ! kertokaa te kirjallisuusihmiset , miksi se on hyvä kirja ?!

Siivooja

 
 
 

Minun pitäisi tehdä oikeastaan ihan muuta kuin istua tässä koneen ääressä valittamassa  ja narista minä aion nyt !   Olen lopen kyllästynyt kaupungin pölyiseen huusholliin , joka puolella porataan , koputellaan ja puretaan , remppapöly lentelee avoimista ikkunoita ja parvekkeelta  ja sotkee joka paikan ! Siihen kun lisätään kaupungin oma likatuotto , joka on kummallista nahkeaa ja mustaa sotkua pintojen päällä , niin olen todella huomannut , miten arvokasta siivoojan ammatti on !Ja raskasta ! Joko olen vanhentunut reippaasti  ,sillä kolmen tunnin nyhräys imurin kimpussa tuotti märät läiskät puseron selkään ja kiukun tunteen omasta voimattomuudesta ! Kotona työtä tehneenä ( hienosti sanottu kotirouvasta ) toki olen siivoukseen tottunut ja siitä jopa pitänyt , mutta rajansa sotkuillakin . Joten minä toivotan hyvin tervetulleeksi siivousintoiset naiset ja miehet  tähän maahan , sillä sitä työtä täällä tarvitaan ! Miettikääpä , millaiset olisivat sairaalan tilat tai päiväkotien ja koulujen huoneet parin viikon siivoustauon jälkeen  ! Eiköhän ammatin arvostus nousisi huimasti  ja siinä samalla maahanmuuttajien arvostus , sillä heitähän tuossa ammatissa suuri osa on , siihen kun ei kielitaitoa suuremmin tarvita , jokainen näkee silmillään , onko likaista ja tuliko puhdasta !

Onneksi äkkipikaisuuteni ja kiukkuni loppuu yleensä lyhyeen , mieskin saattoi tulla jo kotiin arveltuaan vaimon jo lopettaneen ärräpäiden latelun  ja oikeassa oli , nythän vain nautin tunteesta , että huusholli on siisti ja seuraavan kerran imurin tarvinnee ottaa kaapista noin viikon kuluttua , eikä aina omaan käteen , voi sitä mieskin käyttää. Tämä sarjasta "Eläkeläisen elämää .."

Taloon tuli uusi auto  ,nimeltään "Aatu viimeinen ".Ehkä se on nimensä ansainnut , ehkä ei , mutta nimensä näköinen se ainakin on !  Olen huomioinut tuttavapiirissäni , että nyt hankitaan tuotteita , jotka ovat  "viimeisiä ostoksia tässä elämässä " , auton nyt ymmärrän , että se monelle on niin, ehkäpä meillekin , mutta vaatekaapin sisällyksen loppuun käyttöä en kyllä kannata  ! Miehelläkin kaapin tangolla roikkuu pukuja menneiltä vuosikymmeniltä , ne olisivat tarpeen jollekin toiselle , tälle Vaarille eivät .Mutta yritäpäs tyhjennellä , ei onnistu , niitä voi vielä ehkä tarvita ja voihan ne aina pienentää ! Omaani olen yrittänyt luoda hiukan uudemman lookin , onnistuneestikin , silti  tuntuu , että kaapi pursuaa vaatetta , joka joko ei mahdu päälle tai sitten on jo niin vanhanaikainen , ettei edes vintageen kelpaa! Muistutan itseäni tavan takaa , että pysy tässä ajassa , mennyt vuosikymmen on jo mennyt  , älä jää sinne  , uusi on tulossa ja olisi kiva , jos olisit mukana , joka tavalla .Oman äitini ikään minulla on vielä 26 ja 1/2 vuotta jaksettava ...että enpä saisi narista !

Aatu viimeinen on siis punainen .Tyttärien serkkutyttö oli reipas myyjä ja hankki tuon punaisen Saksasta , sillä koko Suomessa ei ollut ainuttakaan ja juuri tuo punainen sen piti olla ! Tosin samalla vaihtui merkki ja siirtyi tyttären perheeseen hybridiautona ja valkoisena. Eiköhän molemmilla aja yhtä hyvin .

Keinoemo entiseltä ajalta on kotona nyt ja selvinnyt syöpäleikkauksestaan , voi hyvin ainakin puhetulvasta päätellen , ehkä siinä oli mukana vielä nukutuksen tuomaa vauhtia , joka toivottavasti pysyy ja pitää voinnin hyvänä . Yksi seurattava odottaa pääsyä luvattuun  leikkaukseen ja yksi on kotonaan .Tämä rintasyöpä ostattaa Roosa-nauha kukkakimppuja tuottamaan iloa ja toivoa , itsellekin  , joka voin nyt hyvin , mutta odotan kuitenkin tietoa mahdollisesta perinnöllisyydestä , se kuitenkin otettiin tutkintaan .Tulos sitten kertoo ,vaikka mahdollisuus on kuulemma pieni .  Mutta enpä moista mieti , kuten systeri sanoi , nyt ollaan terveitä .

 
 

Syyslomalla

 

Taidekasvattaja Marjatta Levanto kertoi neljäkymmentä vuotta sitten oivalluksestaan , että lapsille ei kannata osoittaa , mitä katsoa , vaan he valitsevat katsomisensa itse ! Esimerkki tästä valinnasta oli käynti Pikkumiehen kanssa Ateneumin Ankka-näyttelyssä , vieressä oli Akun kuva , mutta katse pysähtyi  Gallen Kallelan "Aino - tripyykkiin "! Mitähän pieni mies mietti , mitään hän ei kysynyt, katsoi vain .

 

Tänään taisi olla suuri juhla turkulaisilla , liekö ollut tuttuja juhlimassa ! Sata vuotiasta Suomea juhlittiin Kulttuurigaalassa hyvinkin näyttävin esityksin , joista voiton kyllä vei Matti Salmisen "Ristilukki " , ihokarvat nousivat pystyyn jo , kun siitä kuulutettiin!Suomi-palkintoja jaettiin ja voimme Pikkumiehen kanssa olla kultturelleja katsomalla "Pikkukakkosta " ,ehkä myös käymällä Design-Museossa istumassa Kukkapuron tuolissa ,hän kävi itse noutamassa palkintonsa .Anna-Leena Härkösen kirjat nostavat minut myös kulttuurin piiriin ja kirjailijan itsensä kapellimestari Roivasen kanssa "pieneen sievään tunnelmaan " , tarjolla oli vissiin vettä väkevämpää . Jos olisin vielä onnellinen ja työn rasittama mökin omistaja  voisimme taas juhlia ystäväporukalla Mäntän Serlachius-museon kulttuuritarjontaa , palkinto herusi sinnekin .

 Mitähän suomi-palkintoja annetaan uudelle tamperelaiselle keksinnölle , jossa siivoojien puhelimet ilmoittavat roskakorien täyttöasteen ja ehkä myös , millaista rättiä käyttää minkäkin pöydän pintaan ja milloin, eli onko se juuri puhdistettu vai kannattaako puhdistaa uudelleen ! Ja tehokkuuden huippuna annan teille vinkin , miten käyttää suihkukoppia , johon ei mahdu pesulle !

Maanantaina oli Syysloma , myös minulla .Käytin sen hyväkseni ja istuin katsomaan Suomi-filmiä aikojen alusta ! Vuosi oli 1955 , "Kukonlaulusta kukonlauluun " tähtinä Anneli Sauli ja Äke Lindman .Minulla tuntuu olevan suuri kaipuu maalaismaisemaan , olinhan naimisiin mennessäni vuoren varma , että minusta tulee maatalon emäntä ,joka nauttii  elostaan nimismiehen rouvana  suuren lapsilauman , lehmien , hevosten ja kanojen seurassa .Toisin kävi , hyvin kuitenkin .Mutta tippa silmässä noita maisemia aina katselen , nytkin tuota tyypillistä leffatarinaa .

Aloitin tuon "Askeleen edellä " , mutta se taitaa olla jatko kahdelle muulle kirjalle , eikä oikein onnistunut minua kiehtomaan , tuntui jonkin sortin scifiltä .panin pois , ehkä kokeilen vielä , en tiedä ." Maaliskuun mustat varjot " herättivät heti kiinnostuksen , mutta loppua kohden väljähti , luin kuitenkin .Kirjoitustyyli oli tyypillistä "miesdekkaria ".Voisin lukea edellisetkin ,eli ihan ok, kuten nykyisin kommentoidaan .

Syksy tulee , olen sen ystävä .On kiva potkia toisten kasaamia lehtiä ja muistella niitä mustia säkkejä , joita syksyisin lasten kanssa täytettiin ja raahattiin roskiksen viereen  , erikseen veloitettaviksi .Eipä silti , näin ruskan aikoihin , tuo kuulunee sarjaan "happamia , sanoi kettu "...

Syyslomalaisen kanssa mentiin Korkeasaareen , kaveri halusi kartan ja sitten Vaarin kanssa seurattiin tietorikasta kaveria tarkasti kartan osoittamiin kohteisiin ! Ei juuri tarvinnut lukea , mitä millekin elukalle kuului ja mistä se oli tullut, kaikki selostettiin ja me ja muut kulkijat kuuntelimme , kaverin ääni kantaa , jos ei nyt ihan leijonan volyymillä, eikä edes sen tiikerin äänen voimalla  , joka uhosi kalliollaan ja sai leijonan vastaamaan ! Ensi kertainen kokemus oli mieliin painuva !

Aku Ankka-taide

"Tiistaipäiväni ovat  PUOLIPÄIVIÄ , mikä on suuresti kuulutettava Eskarissa ! Mummi  -ja usein myös Vaari -hakevat minut jo heti kello kahdentoista jälkeen ja sitten onkin laitettava mietintämyssy päähän , jotta miten  he onnistuvat aikani kuluttamaan ! Huolimatta sateesta olen onnistunut  viettämään aikaa hyvinkin toimeliaasti , kuten edellisenä tiistaina  pullan leipomisessa !  Linda -mummo olisi kyllä tyytyväinen huomatessaan miten hienosti olen oppinut "rullaamaan " korvapuustin aihion ! Sitten vaan kaulin käteen , voita pinnalle ja paljon sokeria ja kanelia , hyvää tulee ! Viime tiistai oli sitten kulttuuripäivä .Ateneumissa oli Aku Ankka näyttely , toisin sanoen muutama kuuluisa taulu oli saanut viereensä kopion , jossa Ankka-perhe poseerasi samoissa asemoissa ! Käteen annettiin lista , jossa oli salinumerot ja sieltä sitten piti pongata tuo teos ! Hyvin se sujui , tuli siinä samalla katsottua vähän muutakin ,Sam Vannin kirkkaista väreistä pidin ! Tuli myös opiskeltua Väinämöisen kanteleen tarinaa  kuulokkeista , taisin kuunnella koko jutun ."

Ateneumissa tulee seuraavaksi näyttely " Veljekset von Wright " , näin taiteenkin arvostus muuttuu ajan myötä  ! Kun me tämä ikäluokka olimme lapsia , lähes joka mummolan tuvassa olevan sängyn yläpuolella riippui kuvakudos   "Taistelevat metsot " , kopio Wrightien maalauksesta  , malliesimerkki huonosta mausta ! Täytyy sanoa omalta kohdaltanikin , että on kestänyt kauan katsoa taulua arvostavin silmin , enää en voi kieltää niiden upeaa todenmukaista toteutusta !Seinälleni en kyllä moisia huolisi , toisin kuin Suomi-Unkari -huoneistossa olleesta parista Nandor Mikolan herkistä maalauksista .Punaisia täpliä oli vain yksi , surettaa , kun tuntuu , etteivät  nykyihmiset -siis meitä nuorempi polvi  - osaa arvostaa kaunista kuvaa , he täyttävät seinänsä Ikeasta ostetuilla  tulosteilla , toki myönnän ,että kyseessä on myös raha .

 Taisin sanoa edellisen Clarkin kirjan kohdalla , että enää en häneltä lue uutta .Olisi pitänyt pysyä ajatuksessa, sillä tämä kirja oli tosi keposesti kasattu , tylsä oikeudenkäyntiselostus , aihekin kioskikirjallisuutta .Sääli . Vegetaristi oli outo kuvaus korealaisesta perhehelvetistä , ei väkivaltaa , vaan ylihuolehtivuutta ja sen vastustusta . Outo kirja.

Ostin Pikkumiehelle haalarin ja kuvasin sen äidillensä .Kyllä lapset näkyvät liikenteessä , me aikuiset häviämme pimeään asfalttiin .Nyt on taas heijastimen aika .

Meillä vettä  , Kaliforniassa  tulta , tasa-arvoa ei missään .

Lokakuun toinen

 

Outo kirja , siitä ei jäänyt mieleen yhtään mitään , maailma ei loppunut eräänlaisista "elämäntapaintiaaneista  " huolimatta , kirja ei tullut valmiiksi huolimatta huussittomasta mökkielosta , mies pysyi työttömän ja lapset kadotettuina .Ainoa valopilkku oli pieni poika , joka löysi iloa metsästä ja rantahiekasta . Jäi siis kuitenkin jotain mieleen ..

 

Lokakuu ja toinen päivä , ystäväni syntymäpäivä .Päivä pysyy , joka vuosi on syntymäpäivä .Ikäisiään menetyksiä on melkein mahdoton muistaa , vähän väliä ajatus luiskahtaa ,, tämä pitää muistaa soittaa ja kertoa  !

Tytär on muuttanut uuteen taloon  ja melkein ensimmäiseksi sanoi , jotta "nyt ei tartte enää nähdä lunta , ellei halua.  Ja minähän en halua !"Sitten vaan kiertoon kaikki toppatakit ja talvikengät , aamukahvit voi nauttia bikineissä talon terassilla ! Naapurit on kaukana ison tontin laitamilla ,joten bikinikieltokaan ei haittaa, Hesarihan kirjoitti , jotta bikinit kuuluvat Amerikoissa vain uimarannalle  !Alue on maatalousvaltaista , on siis mielenkiintoista seurata , miten hotellinjohtajan porkkanat ja salaatit kasvavat ! Koirat ovat jo tehneet tuttavuutta naapurin lampaiden kanssa , jatko sekin voi olla seuraamisen väärtti !

 

Eilinen konsertti Musiikkiteatteri Kapsäkissä yllätti minut ,ensimmäinen osa tunteikkuudellaan ja toinen osa Sirkka-Liisa Sassin huikeilla teksteillä , joita  esittivät Jorma Uotinen ja Anneli Saaristo sekä paikan orkesteri  lumoavine  saksofonineen ja klarinetteineen , upeaa soittoa .

Uskomatonta , mutta Formulat tulivat ennen puolta päivää telkkarista  ja meille vapautui iltapäivä sopivasti autoiluun , joten suuntasimme Hämeenlinnaan , siellä se Presidenttikin kuulemma oli  !Ei nähty , mutta juhlan sinivalkoinen kukkapuska nähtiin , se tuotiin parin veteraanin kanssa  sotaveteraanien Ilveskodin ruokahuoneen pöydälle ! Pöydän ääressä oli yksi veteraani vaimonsa kanssa lopettelemassa ruokailua ,siinä oli hyvä rupatella huonokuuloisen kanssa , sai korottaa äänensä falsettiin , kukaan ei reagoinut . Kuulolaitteet on tallessa yöpöydällä käytävän perällä .

 

 Hämeenlinna on hiljainen kaupunki , sunnuntaisin ei kulkijaa juuri ole . Syksyisen kaunis Linnankatu ,katselin keltaisia  lehtiä kadulla ja huomasin kyltin "Punnosen talo " !Parkkipaikoista ei ole kiinni Museoon meno , kadun varret ovat tyhjiä ja ovi vanhanaikaisten puuportaiden päässä kutsuvasti auki .Museokortilla sisään ja vielä ihan oma opas , kyllä kelpaa -muuten , mutta näissä yli sadan vuoden kotimuseoissa alan tuntea itseni todella vanhaksi , tuossa keittiön hyllyssäkin joka esine on minulle tuttu Mummolan ajoilta , jopa kahvimyllyä itse pyörittäneenä .Koti oli kaunis ja selväksi tuli , että herrain kamariin ei naisväellä ollut asiaa, rouvan huone oli rouvan ja herran yhteinen makuuhuone ,ruokahuone oli vain herrasväen paikka ja piiat saivat nukkua pukkisängyissä ja heijata perheen vauvaa. Että ei tuota naisliittoa ihan turhaan ole perustettu...

Illan suussa kurvasimme vielä Riihimäelle , jossa äidin nuorin sisar asuu  miehensä kanssa . Sieltä löytyy tuo sielunkumppani ,  hän kertoo tykkäävänsä yllätysvisiiteistä , meitä ei siis kammettu ulos , vaan istuimme juttelemassa uusia juttuja , myös vanhoja muistellen , minulle hyvinkin uusia . Kaksi kuvan kaunottarista oli tavattavissa ,kolmatta ei enää ole ja neljäs sisar elelee Oulussa , turhan pitkän ajomatkan päässä .

 Helsingissä ruskan värit ovat monin paikoin silmiä hiveliä , on vaikeaa kulkea pysähtelemättä , kamera pitäisi olla kädessä koko ajan ,tallentaa värit talteen . Hieman haikeana kuvaan ja mietin , jotta kukapa näitäkin katselee , mitäpä näillä teen , kaiken olen jo kuvannut ja kansiin laittanut, seinät täyttänyt .Kaunista .