Tuubaa korville

 Aika juoksee yllättävästi , huomaan , että taas mennään illalla konserttiin  , kaksi viikkoa hurahti minne lie ! Saa nähdä mitä pidän illasta , sillä tarjolla on tuubaa , joka ei kyllä suosikkeihini kuulu ! Muinoin kotona tuuba seisoi olohuoneen nurkassa kliivian (kukka ) takana ja sitä töräyttelemään tuli poika muutamaa luokkaa ylempänä sunnuntai-aamuisin  kello yhdeksän !  Isäpuoleni piti puhallinorkesteria jatkokoulussa  , joten soittimissa riitti , tosin kaikille muille paitsi minulle , joka olin tyttö ja  joka halusin toitotella trumpettia , mikä soitin ei kuulemma sopinut kuin pojille ! Minulle sitten ohjailtiin harmonimusiikkia opettajina keskenkasvuiset muusikon pojat  ja tietäähän mitä siitä tuli , ei mitään . Kävi meillä trumpetinsoittajakin opettelemassa , olisivatko vuorotelleet kuin muistelen olleeni joskus yöpyjamassa , kun tämä ihailemani poika tuli harjoittelemaan , eikä sekään ollut kivaa ! Tämä tuuban soittaja istuu nyt Eduskunnassa ja trumpetinsoittajalla on plastiikkakirurgin lääkäriasema .  Tulipa taas todistettu , että musiikki ruokkii aivoja !

Äidin tavaroiden lajittelu jatkuu , niitä tuntuu riittävän kassi kassin perään

.On tyhjää ,muuta kaunista ,laatikkoa , vanhoja papereita opettajan materiaaleja kouluajoilta , oppilaiden pieniä kiitoslappuja , kyniä , tarroja , kortteja  ja kenkiä , jotka eivät sovi kenellekään enää, äidillä oli pieni ja kaunis jalka .Tulevana kuukautena pitäisi huusholli saada joltisenkin tyhjäksi , sillä työmaa sulkee pihapiirin , silloin sinne on hankalaa kuljetella mitään kassia suurempaa .Käynti Mummilassa tuo unettoman yön , monenlaiset muistot valtaa ajatukset .Aina ei kuolleet jätä rauhaan , vaan kuljeksivat mukana esineissä , kuvissa ja ajatuksissa .  Sunnuntain lehdessä oli taas yhden luokkakaverin kuolinilmoitus, ikävää , vaikka emme tekemisissä olleetkaan .Joku kaveri suree ja minä suren surua  ja etsin kuvista koulumuistoja .

Musiikin oppitunti on nyt takana .Tuuba ja orkesteri leikkivät soittimien äänillä , törähdyksillä , vingutuksilla ja ihmisäänen mölähdyksillä , ei mitenkään melodisesti , eikä kuuntelijan korvia säästellen , vaan hyvin kovaäänisesti ja suorastaan meluavasti .Musiikiksi moista mekkalaa emme naapurien kanssa kehuneet , mutta ehkä säveltäjästä  (Helmut Lachenmann ) on hauskaa laittaa Susanna Mälkki todella vaikeaan tilanteeseen puikkoineen  ja ehkä soittajistakin on hauskaa päästellä soittimistaan milloin mitäkin ja miten milloinkin , mene  ja tiedä . Kuuntelijan on todella vaikea uskoa , että harjoitus ja esitys ovat identtiset , huolimatta tahtipuikon ammattimaisesta heilumisesta .Eikä se tuubakaan nyt kovin esille päässyt ..
Mahlerin viides olikin sitten jotain ihan muuta , musiikkia korville ja aivoille , joskus hivelevän kaunista , sitten taas räjähtävän reipasta . Hetkittäin jäin miettimään , miten  noin suuren orkesterin on mahdollista soittaa noin hiljaa  äänen karkaamatta...Jos jotain pitäisi moittia Mahlerista , niin tuskin teos olisi huonontunut keskiosaa hiukan lyhentäessä , kokonaiskestoksikin sinfonia oli pitkä , 75 minuuttia. Hyvä ilta .

Päiväkin oli hyvä , olin pelaamassa  bridgeä   .Huomennakin on bridgepäivä , puidaan naisten kanssa yhteiskunnan hyvät ja huonot .
Pikkumiehen kanssa osallistuin Päiväkodin  suunnistukseen , tosin  kaveri juoksi rastit ihan itse , piti vain tarkkaa huolta , että Mummi ei lähistöltä katoa . Päiväkodista autolla lähdettäessä  kaveri ilmoitti , jotta " Aja mummi tuosta suoraan , minä kyllä näytän sinulle tien !" Mummille on suuri ihme ja apu tuollainen sisäsyntyinen suuntavaisto  , se joko on tai sitten ei  ja tällä Mummilla se on ei !

Saanko tulla kylään ?

Syksy alkoi konsertilla Musiikkitalossa , jossa vuorossa oli viulisti Peter Zimmermann , saksalainen nopeuden mestari , musiikkina Beethovenin viulukonsertto .Sali oli melkein täynnä ja taputukset konserton jälkeen moninaiset , toki , esitys oli loistava , mutta enemmän taituruutta korostava kuin tunteita kohauttava. Mielestäni . Sitten oli vuorossa  Sibeliusta , sinfonia no 2 .Susanna Mälkin nopeatempoinen johtaminen alkumetreillä hiukan kummastutti muuttuen loppua kohden tunteita hiveleväksi , minä kun olen  melodisen musiikin ystävä, kaunista oli .Onko Suomi-100 päättänyt nyt ranskalaisen kauden ? Jos niin , sopii minulle .

 Naisliiton Naiset jyräsivät Bridgekerhon Naiset ,joten perjantai jäi minulle vapaapäiväksi , harvinaista herkkua , sillä urheilu on toinen , jolla on jyräävä ominaisuus  ! Vanhat ystäväni ovat järestään muuttaneet joko mökkikunnilleen tai entisille kotiseuduilleen , pois pääkaupungin saasteista . Heitä  tapaa harvoin , on siis mentävä itse .Mäntyharjulle ei kesällä ennätetty , mutta syksy on muutenkin tälle pariskunnalle se parempi vaihtoehto , sillä lastenlapset ovat koulussa ja vanhemmat töissä .Tosin metsät kutsuvat sienineen , marjoineen ja metsästys koiran kanssa on isännän suuri intohimo. Muutaman tunnin rupattelu kahvikupin ääressä ja Mikkelin asuntomessualueen katsastus , joka todettiin pieneksi ja luonnoltaan kauniiksi.Tuntui hyvältä käydä .

Samalla viikolla pistäydyin toisen ,syövän kourissa kärvistelevän kotona , sekin oli hyvä visiitti . Lauttasaareen ajellessa kuuntelin radiota , siinä kerrottiin tapojen muuttumisesta ,  nykyisin ei enää kutsuta kotiin ,vaan tavataan jossain kuppilassa salaatiin ääressä . Mietin , että tällä tyylillä sairaat ja huonokuntoiset sitten kyllä jäävät yksin . Monella ystävällä on jo se kohta elämässä ,  ellei kukaan tule käymään , ketään et enää tapaa, lähtö kahviloihin ei enää onnistu !Joten taidanpa jatkaa ex-tempore -visiittejä , ainahan oven avaajalle on mahdollisuus kertoa , ellei kahvittelu sovi !

Lauantai oli upea sateeton päivä Helsingissä  , aamupäivän selvittelin äidin kaappien salaisuuksia - joihin kuului moninaiset tavaraostot Yves Rochesin postimyynnin kautta -ja odottelin Formuloiden aika -ajon loppua sekä näläntunteen lisääntymistä . Jos olisin ollut nälkäinen kiinalainen , olisin ollut harmissani , kun ruoka kulkee kahdella jalalla nenäni edessä ja sotkee lapseni paljaat jalat ulosteillaan !Nyt riitti vain toteamiseen , että " jotain tarttis tehdä"

Kaiken kasvisruokailun jälkeen teki mieli kunnon pitsaa ja toisen valmistamana , suuntasimme siis Leonardoon , joka ohi kuljettaessa on näyttäytynyt aika suositulta .Vatsa täyttyi ja kukkaro keveni , ei kallista , mutta olisinpa tuolla rahalla tehnyt kaupan kasviksista ravitsevaa viikon verran .Joskus ihmettelen , kuinka nuorilla aikuisilla on varaa ulkona syömiseen , mikä täytyy tapahtua useammin kuin kerran viikossa , miten muuten on selitettävissä kuppiloiden täydet pöydät !

Ruoka näyttelee suurta osaa ihmiskunnan historiassa , ilman sitä tulee kuolema , mutta liika on myös liikaa ! Rautatientorilla on vuotuinen Ruokamarkkina , siellä olisi päässyt halvemmalla , jo pelkät etnisten ruokien hajut riittivät täyttämään  -joka onneksi oli jo täynnä - minun vatsani !Keskimmäisen kantamat  sveitsiläisjuustot olisivat olleet ostettavissa , mutta mies suuntasi varmoin askelin kohti pullapuotia  ja osti makean puustinsa .

Päivän lopuksi jaksoimme kävellä Pitkänsillan kautta , emmekä kaivanneet Pormestarin kaavailemaan pikatietä -siltaa- Siltavuoresta Kaisaniemen rantaan .Pyöräily on hyvä juttu , mutta ei sen nimeen  kaikkeen tarvitse suostua , pidetään kaunis ranta ennallaan .

Lottovoitto

Lumotut on tiivistunnelmainen jännityselokuva palkitulta ohjaaja/käsikirjoittajalta Sofia Coppolalta. Tarina sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, etelävaltiolaiseen tyttöjen sisäoppilaitokseen. Sen suojattua elämää viettäneet nuoret naiset ottavat hoiviinsa haavoittuneen vihollissotilaan. Heidän tarjotessaan tälle turvapaikan ja hoitaessaan tämän haavoja koko talon valtaa seksuaalinen jännite, joka aiheuttaa vaarallista kilvoittelua, kunnes yllättävä käänne murtaa vanhat tabut.

Upeaa , kaunista kuvaa , "Tuulen viemän" maisemissa ja ajassa , joka sekin on nykyisin kiellettyjen listalla .Charlestonissa , missä elokuvaa on kuvattu aikoinaan , sitä on esitetty jossain teatterissa vuosikymmenten ajan  turistien houkuttamiseksi , mutta nyt turistit saavat tyytyä itse lukemaan tarinat etelävalioiden ja pohjoisen välisestä sodasta , "Setä Tuomon tupakin " on poistettu koulun lukuohjelmasta , orjuus ja sen olemassaolo ikään kuin halutaan kieltää , kun minusta se päinvastoin pitäisi muistaa ! Ettei enää koskaan , kuten ei enää Hitlereitäkään .

 

Paul Auster nousi Suomessa kuuluisuuteen arvaamattomaan  Presidentin haastattelun  -jota muuten en ole kuullut   -myötä .Olin tilannut kirjan jo heti sen ilmestyttyä  ja sieltä se tupsahti sähköpostiini Kirjaston tiedotteella ! Nythän sen tilaus  kestäisi varmaan kuukausia , sen verran kuuluisuutta tuo teos itselleen kerännyt ! No , kirjassahan on toista tuhatta sivua  , joista olen nyt lukenut nelisen sataa. En voi sanoa olevani ihastunut lukemaani , mutta voin kyllä sanoa olevani hyvinkin otettu , että olen sitä lukenut  ! Auster jaarittelee , kirjoittaa samaa jankutusta sivukaupalla ilman pisteitä, pilkut tosin ovat kohdallaan .Jokin siinä kuitenkin pitää pinteessä , olisiko uteliaisuus , joka niin usein on laittanut minut lukemaan kirjan loppuun , mutta tuhat sivua , hei , täytyy olla muutakin ! Kunhan nyt nuo kirjalliset ihmiset oikein kunnolla päätyvät moisen tiiliskiven arvioimaan , niin ihmetellään asiaa uudelleen .

Mies innostui edesmenneen isäni kirjallisista tuotteista , etsi käsiinsä kuuluisan lastenpsykologin Vaasan vuosien koulututtavuuksistaan, postitti kirjasia luettavaksi  ja niiden edistyksellisyyttä sitten ihmeteltiin  ruokalautasen vierellä Meripaviljongissa .Oli mielenkiintoista , mutta surullista , isälläni olisi ollut paljon annettavaa yhteiskunnalle , kuolema tuli aivan liian varhain .Skannailen vanhoja valokuvia talteen ja ikävä kummasti nakertaa ,niin monella on hänestä kerrottavaa . Miten elämä olisikaan ollut toisenlainen, sitä joskus miettii ja masentaa ajatus , kuinka turhia kuolemia on ollut jaossa .

 Masennus mietityttää ja ihmetyttää , mikä sellainen tauti oikein on ?! Kerrotaan sukulaisesta , joka kärsii suuresta masennuksesta , kaikki on hyvin , perilliset lapsineen , ei rahahuolia , elämässä ei ole tapahtunut mitään tavanomaisesta poikkeavaa -ja kuitenkin on paha olla , eikä kukaan osaa auttaa !Masennuksen oireita oli kummastuttavaa lukea tuosta presidentti Koiviston Tellervo -puolison tilityksestä , syytä ei sielläkään tiedetty , mutta silti hän koki itsensä sairaaksi . Masentava tauti , pysy pois !

Tässä olisi kyllä aiheita suureenkin masennukseen , kun joka puolella sairastutaan , tai ei ainakaan parannuta  ja taudin nimi on hyvin usein syöpä .Minulla on pöytäpuhelimen vieressä lista numeroita , joihin vielä pari vuotta sitten soittelin , nyt kun niitä viittätoista numeroa katselen , niistä on kuusi poistettavien listalla .Joitain numeroita en vain saa poistettua  , puhelimessakin on vielä ystävän ja äidin numerot ...

 

Iloakin on , Pikkumies on suuren ilon aihe , aina ja koko ajan . Häneltä pulppuaa sanontoja , jotka pitäisi kirjata välittömästi ylös , tänäänkin oli monta  , mutta niinhän siinä taas kävi , että Mummi unohti joka jutun ! Muskari on aloitettu ja hyvällä menetyksellä ! Opetettavia oli tänäänkin vain neljä , kolme tyttöä ja yksi pieni mies ! Ja ken siellä onkaan kukkona tunkiolla , ei jäänyt epäselväksi ! Yritin nauhoittaa oven takaa , ääni on heikko , mutta enpä ainakaan ole nyt syyllistynyt kiellettyihin kuviin ...ovi lienee aika neutraali kuvattava .

Helsinki -100 tuottaa kaikenlaista mukavaa kaupungille kansalaisten koettavaksi .Kuten "kaupunkipuutarha " jonne voit mennä sisään ja vaikka istua lueskelemaan !  Tai auton parkkiruutuun mahtuva kolmikerroksinen talo , ole hyvä ja tutustu ! Ja kyllähän kansa tutustuu , jonoja syntyy .

Syksy on tulossa , vesisateineen .Olemme kuitenkin onnellisia , kun meillä on vain vesisade ,lumisade , pakkanen , hirvikärpäset ja muut keljut lentävät , pimeys  tai  työtön yö , eikä odotettavissakaan suuria maanjäristyksiä , tulvia , hirmumyrskyjä ,hurrikaaneja . Joku kirjoitti kolumnin , että on lottovoitto syntyä Suomeen ja syyt löytyvät äskeisestä ...sen kun vain aina muistaisi .

 

PS. Nyt muistui yksi : tultiin illan jo pimetessä pihan poikki ja alakerroksen ikkunoista loisti valo . Dansku siihen , että "Kuinka noilla ei ole parveketta ?!" Minä , että kaikki eivät tarvitse parveketta . "Mutta minun Papa tarvitsee parvekkeen !" tuli tomerasti .Jos tietäisitte , mitä siellä parvekkeella tehdään , tekin uskoisitte , että "kyllä Papa parvekkeen tarvitsee ..."