Woodmannia ja Sanomaa

 

Valokuvan ystävänä tie kulki Kaapeliin, kehuttuun  Francesca Woodmannin näyttelyyn .Suuria en siitä odottanut , mutta en kyllä sellaistakaan , mitä nyt näin : huonosti otettuja , epätarkkoja , pienikokoisia ,aiheeltaan hyvin sairaita , siis todellinen psykiatrisen potilaan kasvutarina ! Äiti taisikin olla psykiatri ,kai hän lapsensa kuvat ja videot oli katsonut , miten lie ei ennakoinut 22 vuotiaan tyttären kuolemanhyppyä kotinsa ikkunasta ! Joku kuitenkin antoi julkaisuluvan tyttären kuoleman jälkeen ...sairasta .Tosi kummaksuttava juttu on , miten on mahdollista , että tämä kuvasarja (se vaivainen enkeli mukaan luettuna ) on päässyt näin suureen rooliin !? Nyt en kykene sanomaan muuta kuin , että ollaan tilanteessa "keisarin uudet vaatteet "!Katsokaa ja ihmetelkää , näyttelyn kuvat eivät näistä juuri suurene ---eikä parane .

 

Löysin Kaapelista itselleni moton, se oli viereisen huoneen seinällä oivallettujen   kaupunkikuvien rinnalla .Katsele ympärillesi ja näe.

Tänään on Taiteiden yö Helsingissä .Lämpö on pudonnut syksyn lukemiin , mutta sentään ei sada , tuulee reippaasti . Bridgestä kävelin Sanomataloon , jossa on "World Press " -näyttely , maailman parhaat lehtikuvat .Itku silmässä katselin ihmisten hätää , jota maailmassa on tällä hetkellä niin kovin paljon .Ihmisten urheutta paetessaan merien yli pienessä purtelossa ilman pelastusliivejä , vierellään kuollut pikkuveli tai sisar. Kuinka kukaan voi kääntää katseensa pois , kun hätä on suuri ?! Tunne nousee kurkkuun kuvia katsellessa ... Lohduksi mukana on muutama elämää nostattava kuvakin , jos niitä muistelisi matkalla turvalliseen Linnunlaulun kahvilaan nauttimaan rauhallisesta  kaupunkimaisemasta merineen ja kotipullineen .

 

Pieni episodi Pikkumiehestä .Keskimmäinen oli jättänyt  satasen lahjakortin käytettäväksi  ravintolaan , mukana oli monta "Fine dining " -paikkaa , me valitsimme sieltä Löylyn .Ruokatarjonta ei ollut kehuttava ,lasten annoksina "nauravat nakit " olivat paras vaihtoehto .Kun Mummi arvasi , jotta nakit eivät suurta suosiota saa , niin ainakin ranskalaiset saavat ja niitä sitten tilattiinkin neljä annosta !Osa meni suuhun ja loput tulivat mukaan , joten Pikkumies kuittasi KOKO päivän ruokansa ranskalaisilla, onhan se kuitenkin perunaa ja suomalisittain ravitsevaa. Tosin rasvaa taisi tulla yliannos , maustettuna pippurilla ja suolalla --niin Papakin tekee kuulemma . Ei siis kovin paha moka !Ilma oli aurinkoinen ja lämmin , Pikkumies olisi viihtynyt yläterassilla tyynyjen päällä kauemminkin , esikoululaista väsyttää...

Väsymisestä tuli puhetta myös Pikkukaverin äidin  kanssa , nukkumaan pitäisi päästä kahdeksan maissa ,sillä aamut ovat aikaisia !Samat kellonajat lienevät jokaisella pienellä koulukävijällä ja siksi mumminsa suuresti ihmettelee , miksi kaikki kuusi vuotiaille tarkoitetut Muskarit ovat illalla ! Ei kai nyt Mummokato ole niin todellinen , että iltapäivään ei uskalleta ajoittaa kerhon kerhoa !? Muistelin , jotta Päiväkoteihin oli suunnitteilla Muskaria pientä maksua vastaan ?! Hieno uudistus taidettiin torpata lasten eriarvoistumiseen ...

Turvallista kokemusta

Perjantaina olin menossa Bridgeen ja käveltiin Finlandia-talon kautta. Siellä oli menossa  "Nuku rauhassa (hyvin ?) -kampanja  .Poliisit esittäytyivät , samoin armeija  ja erilaiset turvallisuustuotteet olivat myös katseltavina . Sen verran kiinnosti , että pysähdyin utelemaan armeijan sukelluskoulutuksesta , ehkä asiaa auttoi kohdallani esittelijöiden komeat asut , ne kyllä pukivat pojan kuin pojan !Tuo sukelluspuku ei kyllä komistanut ketään , mutta oli kuulemma hyvinkin tehokas laite , rinnuksilla oleva laatikko salli sukeltajan viettää pinnan alla kolmekin tuntia yhtä soittoa ! Sitä katsellessa tuli mieleen keskimmäinen , joka joltisenkin samanlaista laitetta käytteli , ainakin meikäläisen aivoilla moinen tuli ymmärretyksi vastaavanlaiseksi , vaikkakin juuri yhtä tehokasta ei Suomen armeijan ulkopuolella ole , minulle kerrottiin ! "Sotkussakin " käytiin , oli kuppi kahvia ja se kuuluisa munkki . Turvalliselta tuntui ----kunnes illalla tuli uutinen Barselonan terroriteosta , sinne oli Pikkumiehen Papa matkustanut edellisenä iltana .Nyt oli kännykkä tarpeen  ja hänellä kaikki hyvin .Seuraavana päivänä oli vuorossa Turku , suomalaisittain puukko aseena ,ulkolaisen kädessä.

Kotiin palatessa kameraporukka keksi minut kuvattavakseen  ja kun periaate on , että koska haluan toisiltakin kuvaustahtoa , en siis itse kiellä kuvattavana olemista .Vaikeaa on olla kameran edessä , kun on tottunut olemaan sen takana ,mutta tulos oli kuulemma kohtuullinen ! Tosin asian aihe oli minulle todella vieras  -säästäminen , eri muodoissa - ja kommentoinkin moista aihetta hyvinkin kulutusvoittoisella elämänmenolla , tällä iällä , eiköhän se ole näin ! Nettiin se kuulemma tulee joskus , sieltä voi ihmetellä Mummun säästötavoitteita , Kultapossuun  S -pankin sijaan , sen mainoshan juttu taisi olla . Kokemuksena hauska.

Mitä harrastavat pienet pojat nykyisin ? Ihan sitä samaa kuin pienet pojat ennenkin ja samaa mitä isot pojat nykyisinkin , jalkapalloa siis. Vaari ja Mummi komennettiin katsomaan , kun Pikkumies pelaa jalkapalloa, joten sinne kentän reunalle mekin itsemme saatoimme . Kengät on oikeat , pallokin oikea , mutta joukkueen ikähaarukka ei ihan mätsännyt , kaveria otti päähän hidastelu eikä opetuskaan miellyttänyt . Kiukutti .Mutta kun kenttä tyhjeni ja Papa ja Vaari tulivat mukaan , johan pallo lensi ,jos nyt moista sanaa sopii käyttää, tällä Mummilla ei  jalkapallokieli ole hallussa !

Tämä ei ole enää kenenkään koti , tuumi mies minulle , kun voivottelin Isomummin riisuttua asuntoa. Silti , ikävä yllätti katsellessa tyhjiä seiniä ja piirongin päällisiä .Yksi aikakausi on taas eletty ,ikää tuntui tulevan kymmenen vuotta lisää ! Ehkä tästä taas nuortuu , kun Pikkumies tulee Mummin iloksi, siinä ei vanhoihin pysähdellä, meno on reipasta , joskus railakastakin  , mutta aina niin  antoisaa !

Moni pudistelee päätään tälle kesälle , minä en . Olen istunut lukemassa aamuisin , kun  rakennuksilla on hiljaista ja öisin , kun muutenkin olen yöeläjä. Kukat voivat hyvin , sateen ropinaa on mukava kuunnella eikä hyttysetkään kiusaa! Ehkä jotain voisi olla enemmän , mutta elämä on hyvää näinkin .

Tammisaaressa koettua...

Cris af Enehielm on taidemaalari, puku- ja lavastetaiteilija, näyttelijä, performanssitaiteilija – ja nyt myös Helsingin Gay-teatterin Geoffrey-näytelmän ohjaaja. Cris af Enehielm, mistä luovuutesi tulee?
Luovuus on lahja joka liittyy ihmisen kykyyn assosioida, luoda mielikuvia ja nähdä asioita monestä näkökulmasta ja yhdistää uudella tavalla tavallisia asioita. Rohkeus kokeilla kaikkea vaikkei osaisi etukäteen opettaa monitaituriksi… olen vaan lapsesta saakka elännyt mielikuvien maailmoissa ja nähnyt kuvia päässäni ja tykännyt leikkimisestä ja sehän jatkuu kunnes kupsahdan. Taiteen tekeminen on vakavaa leikkiä.

Tänään oli hyvä päivä . Olin utelias tämän naisen teoksista , joista olin lukenut Hesarista jossain vaiheessa.  Tammisaaressa kerrottiin olevan näyttelyn , jossa voi hänen valokuviaan ihailla .Sinne siis. Ihailuksi en kyllä kokemustani sanoisi , lähinnä ihmettelyksi , kuvat olivat kuin sairaskertomuksesta , josta nyt pitäisi näkyä tarinaa monesta näkökulmasta , kuten hän itse ilmaisee. Feministinen , monimielinen , leikkisä , ruma ja ilkeäkin , jäin epätietoiseksi , miksi .

Mutta paikka oli upea ! Museo, jonne oli kerätty Tammisaaren historia , mikä ei kovin pikkujuttu ollutkaan kaikkine sodan aikuisine punavankiloineen ja mielisairaaloineen , käytyjen sotien kulku menneestä nykyhetkeen .  Kuorrutuksena kakun päällä oli näyttely Helen Scherfbeckistä , hän kun asui osan elämästään Tammisaaressa.  Taas kerran täytyy ihmetellä , kuinka turvallinen maa meillä on , tuollainen jo rahallisesti kallis näyttely noin pienessä kaupungissa katsojien ihailtavana .Kuvata ei saanut , mutta muuten koko upeus oli vain yhden oven takana ja nuoren tytön hallinnassa !

Oli aikamatka 1800-luvulle , paikallisen kellosepän koti irtaimistoineen kieli varakkuudesta .Huoneissa ei muuten olut tapetteja , vaan seinäpinnat oli maalattu suoraan rappauksen päälle , kuin freskot ikään . En ole moista muualla nähnyt , tulos oli kaunis , entisöity toki.

Historiaa oli myös "rahvaan talossa " , joskin rahvas täällä oli huomattavasti vauraampaa kuin muualla nähdyt rahvaiden kodit .Myös Museo tarjosi läpileikkauksen elämästämme menneestä tähän päivään ,katsauksen , jota on huikea katsella !Vitriinissä oli silitysrauta , jonka sain omasta mummolastani ja jonka sitten jätin Järvenniemeen.Kahvikuppi , jollainen meillä oli lapsuudessani kotona , joka sitten joutui tuhon tielle.Ei noissa näyttelyissä itseään nuoreksi tunne , vanhenee vanhenee ...

Sotamuseon puolella oli kuuskytluvun huone .Sen sisustus toi tosiasiat ja muistot mieleen kimppakämpän ajoilta Tampereelta . Suuri huoneisto Tammelassa, kuusi innokasta opiskelijan alkua ,kaksi nukkujaa samassa huoneessa ---ja tuollainen verhoripustus jakamassa  yksityisyyden !Ei onnistuisi nykyajan opiskelijalle  , vaikka kimppakämpät ovat taas muodissa !

Raaseporin linnan pienoismalli ja historia esiteltiin Museossa  sen verran kiehtovasti , että päätettiin käydä menomatkalla tutustumassa niihin . Metsähallitus on panostanut linnan restaurointiin , luultavasti ympäröivän ikimetsän säilyttämisesksi , ainakin puusto oli mahtavaa ja tervalepät  suuria kuin Punametsän puut Kaliforniassa ! Linna itse oli vaikeakulkuinen , mutta toki katsomisen arvoinen .Samalla tuli ikään kuin käytyä Kesäteatterissa , sillä alueella raikui ruotsalainen musikaali "Footloose " , hyvin ruotsalaiselta se tuntui .Kotimatka ajeltiin niin kipparaista ja mutkaista tietä ,että  nauratti oikein , kun silloin tällöin oli lisäkyltti , joka varoitti MUTKASTA ! Vitsikästä asujaimistoa !

 

 Juha Laaksosen  "Murha Lintusaaressa "oli kuvaus lintubongareisia , ehkä varsin todellinen , onhan kirjoittaja luontokuvaaja itsekin . Elämää Utön saarella , käsittämätön kokemus jopa lukea näiden lintuhörhöjen seikkailuista pienen pienen varpusen kokoisen pikkulinnun perässä , kameroineen , kiikareineen  ja äänityslaitteineen , ihan hiki tuli pelkästä lukemisen ilosta ! Kiinnostava kirja kyllä , ja tunnenkin yhden moisen kulkijan  , joten ennen ihmettelin  , nyt ihmettelen hiukan lisää... 

 

Ennätinpäs ! Siis kuvata Pikkumiestä uimakoulussa altaassa (jossa hän sateessa oli silloin yksin ..), ennen kuin uimavalvoja tuli kertomaan , jotta kameran käyttöä ei sallita ! Kova on tämä maailma nykyisin , Päiväkotilapsille laitetaan kaulaan kellokortit , kulunvalvontajärjestelmä henkilötunnuksineen ,mutta kuvia ei saa napsia !Kumpikohan noista on helpommin haavoittuva ja  miten estät lastasi ottamasta kuvaa , kun kännykkä on jokaisella pikkuihmisellä ja kuvaaminen on kivaa  ja kaikki kuvaa ja kuvia on joka paikassa jne jne . Onneksi nyt sain kuitenkin muutaman kuvan , olisihan ollut huono juttu , jos pojan albumissa ei olisi ollut kuvaa Uimakoulusta  , kun äidistäkin on ! Vai onko Mumminsa taas väärässä ...ehkä pitää siirtyä luontokuviin , kukkasiin ja mehiläisiin ...