Kummallisuuksien kolmiviikkoinen on nyt edennyt siihen pisteeseen , että en enää näytä tuolta näppylänaamalta kuin tuossa kuvassa !Puistokeskusteluista ja enterorokosta viisastuneena hain lääkärin sanoja pariin näppylääni ja onneksi hain , sillä näppyläni olivat tulosta lapsuudessa koetusta vesirokosta , jonka niin sanottu "ikuinen immunitetti " oli tullut kaarensa päähän , olisi tarvittu tehosterokotusta ! Moinen puute aiheuttaa kasvoille taudin nimeltä vyöruusu , joka ei sitten ihan helppo juttu olekaan ! Se menee helposti silmän kautta aivoihin ja aiheuttaa siellä monen moista vahinkoa , muun muassa mahdollisen kuoleman .No , miksi ei sitten moisesta rokotuksesta ole puhuttu ?! Silmäklinikan lääkärin vastaus oli , että rokote on lian kallis ! Seuraavana päivänä oli sitten uutisissa , että vesirokkorokote otetaan lasten rokotusohjelmaan . Minulla oli hyvä tuuri , olen parantunut , mutta kaksi viikkoa se vei .
Karanteenissa ollessa tuli luettua ja yksi tämän hetken nuorten aikuisten elämää valaiseva juttu oli Elina Loisan kirja "Rajantakaiset " .Siinä aviopari jakaantuu kahteen leiriin , äiti lapsineen asuu yläkertaa ja viettää jokseenkin normaalia elämää .Isä linnoittautuu kellariin ja viettää aikansa virtuaaliperheen kanssa . Tarina on mielikuvitusta , mutta samaan aikaan ,kun puoli maailmaa metsästää Pokemoneja ja moisen jutun hyvyyttä hehkutetaan , eipä tuo virtuaalimaailma heidän maailmastaan paljonkaan eroa , se voi helpostikin ja ymmärrettävästi muuttua todeksi .Kuten tuossa kirjassa . 
Katajanmäki ja sen väkeä oli leppoisaa seurata . Suurta kirjallisuutta tuo ei ollut , mutta aina kuitenkin kirja ja sen henkilökuviot naisten lehtien juorutarinat voittaa !Tarinasta tulee hyvälle tuulelle ja sen leppoisaa tunnelmaa potilas kipeine pääkoppineen tarvitsi . Samaan aikaan hyllyssä kummitteli Aarne Kinnusen "Päätoiminen elämä .Muutaman luvun välissä lukaisin aina jonkun kevyemmän ja palasin sitten takaisin Kinnuseen .Hän kertoo Ihamaniemestä ja jo senkin vuoksi päätin kahlata jutut läpi , sillä Ihamaniemessä on ystäväni kesäpaikka , jos vaikka jotain juorunpoikasta olisi lukiessa ilmaantunut ! Hukkaan meni siinä mielessä , mutta ihan mielenkiintoinen elämä heillä ja myöhemmin koko suvulla siellä tuntui olevan . Ehkä onnistun ystävältäni puristamaan jonkun mehevän juorun , sillä kovin on sarkastinen tuo Kinnusen teksti yliopistoväestään ! Lähinnä hän haukkuu pystyyn kaikki , joiden kanssa työtä tekee ! Ystävällistä porukkaa , antavat haukkua , tuntevat professorinsa .
Donna Leon oli tällä kertaa minulle liian "kirjallinen " .Kirjassa liikuttiin kirjaston maailmassa , tietysti vanhassa Venetsiassa ja silloin tietysti vanhojen kirjojen varkauksien mysteereissä . Toki Brunettin elämää on mukavaa seurata ja päästä kiertelemään Venetsiaa , sillä kaupunkinsa hän osaa tai ainakin minulle se näyttää hyvin todelliselta .Tällä kertaa ymmärrys vanhasta kirjasta ei tavoittanut minua lukijana , sillä lienee kuitenkin lukijansa , ei Leon turhaan kirjoita .
Karanteenissa ollessani mies täytti 75 vuotta . Päivää ei juhlittu , mutta puhelin soi ja Koiskalan kartanon emäntä kutsui meidät isänsä 75 -vuotispäiville , juuri sopivasti parin viikon päähän näppylöistäni . samalla juhlittaisiin hänen äitinsä 70-vuotispäivää , eli tulisimmeko ?! Tottahan toki , jos nyt muutama näppylä on naamassa , se ei enää haitanne , toki siis tullaan ! Koiskalan kartano on Lahdessa , aikoinaan suurikin , mutta nyt pienentynyt perustilaksi , jolla kyllä kokoa on tarpeeksi yhden pariskunnan hoidettavaksi ! Hehtaareita runsaasti viljeltyinä luomuviljalla ja lampaita liki viisikymmentä , muutama kana. Vanha muotopuutarha ja toiveena uudistaa ihan kaikki , sekä pihapiirissä että Kartanossa sisällä ! Kaunista kaunista ja hirveästi korjattavaa ja kaikki vielä Museoviraston tahdissa. Uskomaton yritys , mutta isäntäväki on innostunut .www.Koiskala.fi, eiköhän se sieltä löydy .
Eilinen sunnuntai oli sitten uusi kokemus molemmille . Sairas ystävämme juhli 75-vuottaan AA-kerhon 50-vuotijuhlavuoden merkeissä .Ystäviä oli paljon ja tilaisuus oli mieleen painuva monessakin mielessä , kiitollisuutta oli ilmassa.
Pikkumies on juhlinut tarhaystäviensä kanssa vuosiaan . Juhlassa oli mukana muuan Emma -tyttö , vaaleanapunaisessa asussaan. Äiti kuuli keskustelun : "Minä olen NIIN rakastunut sinuun, Emma !" Siihen Emma :" -Niin , mutta minä kyllä mene naimisiin tuon toisen Samin kanssa ! -" Hetken hiljaisuus ja sitten Pikkumies : " Mutta minä NIIN olen rakastunut sinuun , Emma !" Ja sitten he istuivat kaulakkain sohvalla ....
.
