Heinäkuun ilot

Kirjepostia- ja Sininen hatturasia -romaaneissa tutuksi tulleessa pikkukaupungissa on siirrytty ajassa kymmenen vuotta eteenpäin. Rehtori Yrjö Martiskaisen tyttäret ovat ehtineet naimaikään, leskeksi jäänyt Ester Holm on perustanut kaupunkiin ensimmäisen kemikaalikaupan ja Martti ja Sonja Fager ovat ajan hengen mukaisesti suomentaneet nimensä Kaunistoksi. Yhdeksi tarinan keskeiseksi henkilöksi nousee neiti Ara, kampaamon omistajatar, jonka satunnaisesta yövieraasta kuiskitaan kaupungilla...

Luin Austenin "Kasvattitytön tarinan " .On kuulemma hänen pääteoksensa. Sivuja oli runsaanlaisesti , kerronta hidasta , niin hidasta  ja hyvin , hyvin yksityskohtaista  elämästä tuhatkahdeksansataa luvun englantilaisessa kartanossa .Tytön tarina tietysti päättyi hyvin , eikä se elämä kasvattityttönäkään mitään huonoa ollut aikaansa nähden .Lukeminen siitä tosin oli hankalanpuoleista ensinnäkin suuren henkilöjoukon vuoksi ja toiseksi kerronta oli niin tavattoman , miten sanoisi , väsyttävää. Minullekin , joka olen romantiikan ystävä.

Tämän jälkeen tartuin helppoon  , eli Terrtu Autere mainittiin jossain Hesarin kesälukemistossa  . "Kirjepostia " en saanut käteeni , mutta nuo kaksi seuraavaa sain . Kirjoittaja on äidinkielen opettaja , joten odotus kieleen ja  sisältöön oli aika korkealla , onhan hän hyllyttänyt monen alkavan pikkukirjailijan  haaveet ! Mitä noista sanoisin ? Pääsin 20 -ja 30-luvun pikkupaikkakunnan elämään , verkkaista , yksityiskohtaista kuvausta kylän henkilögalleriasta .Ei suuria ongelmia , jos ei suuria riemujakaan .kaikesta huolimatta luin molemmat ja jäin miettimään , miten erilaista elämä oli silloin ,sillä mitä luultavammin tuo oli todenmukainen kuvaus keskiluokkaisesta koulun rehtorista ja hänen ympyröistään .Tuohon rauhaan ei nykyaika enää kykene , sääli.



 Pikkumies on viisi vuottansa täyttänyt  ja loma Pyhäniemen lomakylässä osoittautui loistavaksi valinnaksi .Kelomökkejä , valkoista hiekkaa , avara ranta , ei ravintoloita , ei leikkipuistoja , ei kylpylätunnelmaa ,ei hyttysiä , hiekkamaasto mäntypuineen , juuri meille sopiva ! Kun paikka ei ollut oma , siellä ei ollut työleirin ongelmaa , kunhan olit ! Uit ja olit  , miten vapauttavaa  , yllätettiin itsemmekin ! Viikko , ehkä kaksi on riittävä  , ehkä otamme sen tavaksi , omaa mökkiä emme enää halua .Pyhäniemi , me tulemme ensi kesänä uudelleen !

Vettä vettä ja töppöilyä

 

Joko minä en ymmärrä tarinoista enää mitään tai sitten maailma lukee kummallisuuksia .Kirja kertoo miehestä , jolla on rakastava perhe New Yorkissa . Yhtenä päivänä hän katoaa, noin vain , kertomatta tyttärelleen tai vaimolleen sanaakaan .Mies on elänyt Burmassa kakskymppiseksi , rakastanut silloin rampaa tyttöä ,näköjään saanut hänet raskaaksi ja nyt tämän poika kertoo tarinaa tyttärelle  rakkaudesta , joka nielee kaiken .Ja joka on tämän kirjan punainen lanka , suuri rakkaus .Tyttären tuntoja ei kysy kukaan . Ehkä se on Burma ja saga, joka lukijaa viehättää , sillä kirjaa on maailmalla myyty .Minusta se oli tavallisen tylsä novella  sekoitettuna magiaan ja outoon maailmaan. Ehkä olin tylsällä tuulellakin , pitkästyin kuitenkin .

Vanhainkotikierros jatkuu .Kävimme Hämeenlinnassa kuuntelemassa yhden sodan veteraanin muistoja  Karjalasta .Seinällä oli suuri kangas ja sille heijastettu jokin suomalainen sotaelokuva , ukot istui puoliympyrässä , kuka mitenkin litassa, melutaso oli mahtava ja silti moni nukkui autuaan unta. Kaukomme oli kääntänyt selän moiselle näylle  , ja me ryöstimme hänet parvekkeelle , olihan upea kesän lämpö .Kun itse ei kuule , mutta näkee , kaverit ei näe eikä kuule  eikä muista eikä tunne , niin vietä siellä sitten vanhainkodin laatuaikaa !

"Laulun loppu "  ,kyllä , Higginssin ote on jo muutamassa viime kirjassa lepsunut , on tunne , että joku muu kirjoittaa ja Higgins vain laittaa nimensä . Mutta luen ,sittenhän voin kritisoida.

Sunnuntaina oli Naisten-bridge .Sain kaveriksi pelaajan , joka jopa kilpailee ! Siellä me keikuimme pari kertaa jopa kakkosena , päädyimme lopulta neljänneksi ! Alanko minäkin katsella kilpailutuloksia ? Minä , joka en ole penninkään vertaa kilpailuhenkinen ...mutta oli mukava päivä .


Vettä sataa , taivas on paksussa pilvessä ja Pikkumies hilluu vedessä ! Nythän on kesä , siis ei palele , eikä vesi ole kylmää , eikä ...Löytyi espanjaa puhuva kaveri  , oli kiva seurata kun pojat ymmärsivät toisiaan  , juttuakin tuli . Ja mummi pääsi harjoittamaan taitoaan pojan äidin kanssa .

Vein isomummia Tilkkaan silmäpiikeille , vettä satoi , ikkunat oli huurussa  ja minä peruuttelin kahden auton väliin , vaikka tilaa oli muuallakin .Aattelin , jotta mummu on vähemmän märkä , kun ei tarvitse koko pihan läpi kävellä . Miten lie , mutta kopsautin toisen auton puskuriin , korjasin , vein Isomummin lääkärille odottamaan , hain parkkilapun ja tulin autolle. Sama taksi seisoi aivan autoni vieressä ja vissiin odotti , että ilmoittaako tuo kopsauksestaan ! Menin takaisin sisään , hain paperia , otin kynän ja kirjoitin siihen numeroni ja mitä olin tehnyt ,taksi siirtyi . Ajoin auton pois vierestä ja meni katsomaan vahinkoa .  Ei siinä mitään näkynyt , minusta . Ilman luuraavaa taksia olisi ottanut lappuni pois ... Sitten kuski soitti ja minä tulin paikalle .Sattui huono tuuri , nainen oli autokauppias , auto oli isän , joka myös oli autokauppias. Oli kuulemma naarmu , se pitää korjata , muuten auto ruostuu. Siinä sitten vaihdettiin numerot ja tiedot , isä soitti illalla ja neuvoi , miten kannattaa toimia .Ilmoitus vakuutusyhtiöön jne . Ihan ystävällisesti jne . Mies kiukkusi , jotta nyt ne maalauttaa koko puskurin ja tonnit rapisee ! Hän sen tietää , minä en . Mutta - minä joka aina kuvaan ja tallennan , nyt en ottanut ainuttakaan todistetta  tapahtuneesta , en naarmusta (jota ei ollut ) ,enkä rekkarista .Olenko siis ihmisiin luottavainen tai typeryyden huippu ?!

Nyt vain toivon , että tämä suuri  vesimäärä , joka on taivaalta alas tullut , on hukuttanut kaikki hyttyset , punkit ja paarmat  (hirvikärpäsethän on vasta tulolla..) , sillä me lähdetään viettämään Suomen suvea landelle veden äärelle  ja juhlistamaan Pikkumiehen viisivuotis-synkkäriä !