Kolya elelee pienessä kaupungissa Venäjän pohjoisosassa, lähellä Barentsinmerta. Hänellä on oma autokorjaamo talonsa vieressä, jossa hän asuu nuoren vaimonsa Liljan ja aiemmasta liitosta peräisin olevan poikansa kanssa. Kaupungin pormestari Vadim Shelevyat haluaa häätää Kolyan mailtaan rakentaakseen tilalle huvilan itselleen. Kolyan kieltäydyttyä ostoyrityksestä Vadim rupeaa järeämpiin toimiin saadakseen tilan itselleen.
Elokuva "Leviathan " on monen tähden elokuva .Onneksi en tiennyt , mitä olin lähtenyt katsomaan , tämä oli miehen valinta .Järkyttävä kuvaus venäläisestä elämäntyylistä ja menttaliteetistä kaukana sivistyksestä. Elämää hallitsi vodka , korruptio, rikollinen pormestari rikollisine kavereineen , tässä järjestyksessä . Humalahakuiset miehet törmäilivät , sekoilivat ja puhuivat rivoja , käyttäytyivät kuin eivät olisi sivistyksestä koskaan kuulleetkaan . Lapsia läiskittiin ja otettiin huomioon , milloin kukin humalaltaan ennätti ja muisti . Ainoa , joka yritti , oli perheen teini-ikäinen poika ja hänkin turhaan . Kuitenkaan ei ollut kyseessä ihan umpiperäpaikka , sillä autot toimivat kaukosäätimellä , kaikilla oli tietokoneet , valitukset sun muut viralliset paperit liikkuivat sähköisesti , eli muu maailma oli klikkauksen päässä .Tällä on nyt hyvä levitellä maailmalle tietoisuutta venäläisistä ! Vähän kuin Kaurismäen suomalaiset , vaikka häneltä löytyy sentään jokunen valopilkkukin elokuvissaan .
Halkolämmitys tuotti tuoksunsa moneen paikkaan Helsingissä, mutta eräs toinen tuoksu teki Arjavan lapsuuden ympäristöstä erikoisen.
Tärkeä Katajanokan tuoksu oli kahvin tuoksu, koska lähekkäin oli kolme suurta paahtimoa: Kesko, Paulig ja Oka vierekkäisissä kortteleissa Satamakadun varrella: Paulig Satamakadun ja Luotsikadun kulmassa, Oka sitä vastapäätä rinteessä... ja Kesko nykyisellä paikallaan... Tuoksu vastaanotti jo sillalla kaupungilta palaavan, joka tiesi olevansa tulossa kotiin. Toki se oli joskus kitkeräkin, mutta enimmäkseen tutunomaisen miellyttävä."
Kasarmeja lukuun ottamatta niemen itäosien rakennettu alue päättyi Lutikkalinnaan, jonka "tuolla puolen ei ollut muuta kuin varastoja ja kesken jääneiden rakennusten perustuksia. Törröttävät betoniraudat ovat erinomaisia kiipeilytelineitä, jopa keinuja."
Mitä tulee Länsi-Katajanokkaan, Arjava ei peittele inhoaan niemelle tunkeutunutta Aalto-modernismia kohtaan: "En ole koskaan voinut antaa anteeksi Norrménin linnan purkamista ja sen tilalle noussutta ympäristöön sopimatonta valkoista laatikkoa." Kovin moni ei liene eri mieltä.
Jos joku kouluaan viiskytluvulla käynyt ei muista , millaista se silloin oli , niin nyt olisi helppo tarkistaa asia ! Arjava kertoo luokka luokalta koko oppisuunnitelman , joka yllätys kyllä , tuntuu olleen identtinen kautta maan ! Kävin kouluni sentään viitisen vuotta myöhemmin ,mutta sama oli lukusuunnitelma , samat käsityöt , samat voimisteluohjelmat , jopa sama Kotitalousohjelma , jonka olinkin melkein unohtanut ja jonka todella soisin sisältyvän myös tämän päivän oppisuunnitelmaan ! Työt nimittäin jaettiin eri ryhmiin ja viimeisin oli "Kattamisryhmä " (jossa minäkin usein olin ..) . Pöytiä monta , kattaus viimeisen päälle ja yliopettaja mukaan .Siinä sitten seurusteltiin ja opeteltiin "pöytätapoja " , jotka useimmiten ovat tällä ajalla kadoksissa perheen jäsenten huidellessa kukin tahollaan. Milläs siinä oppisikaan ! Mainio luettava ! Ja aina ihmettelen ,kuinka kuka kukin jne linkittyy sujuvasti lomittain ja yhteen ..se on tätä hesalaisuutta , josta Suomen Ateena saa olla vain kateellinen .
Ostin uuden kameran . Harkitsin kauan viitseliäisyyttäni , mutta päädyin sitten myyjän suosittamaan järkkäriin , johon minulla oli valmiiksi pari hyvää objektiivia ja jonka toiminnot ovat tuttuja entisistä kameroista .Ohjekirja on sentin paksuinen ja olen nyt lukenut siitä kolmanneksen .Kuvia olen vasta ottanut automatiikalla ja todennut , että kelpaa minulle .Opettelen rauhassa .
Vappu meni pilvisessä , mutta suhteellisen lämpimässä säässä . Kansaa vaelsi ees taas Espaa , lakki oli monella uusittu ja kevättakki päälle laitettu . Meillä miehen lakki oli vuodessa suurentunut ja minulla etisestään pienentynyt , eikä tuota voi kovin pukevaksikaan sanoa. Huolimatta yhä ruskeammaksi muuttuvasta lakista , iloitsin keveästä vihreydestä , joka valtaa puut , pensaat ja nurmikot kadottaen kuin taikaiskusta roskan ja lian .
Huomenna on Lakkiaiset ja Inku tuli landelta kaupunkiin . Maalaiselle täytyy esittää kaunista ja uutta katsottavaa ja sehän löytyy täältä Hakaniemestä Tokoinrannasta ! Kelluva ravintola on valmis ja tarjoaa pääasiassa kalaa "jokaiselle sopivaan hintaan ". No , tuosta sopivasta en mene sanomaan , mutta hyvää se oli ja niin kovin kauniisti katettu ja lautaselle asetettu ! Sehän on minulle jo puoli ruokaa , ellei enemmänkin . Aurinko paistoi , ravintola oli täynnä ja kokemus kuin suuresta maailmasta , upea paikka keskellä merimaisemaa.
Tyttären osteopaattisen hoidon jälkeen ennätin ennen Päiväkotireissua käväistä Ateneumissa katsastamassa Ismo Höltän mustavalkoiset kuvat .Ja olin myyty ! Lähinnä ihastuin henkilökuviin , niin tarkkoja , että joka sauma ja kankaan pinta erottuivat ja tämä filmiaikaan ! Kuvat olivat poseerauskuvia enimmäkseen, pysähtyneitä ja katsoivat suoraan kameraan , mutta näissä kuvissa se ei minua haitannut ( yleensä en pidä asettelusta ) , sillä tapa jolla kuvattava seurasi , katsoi kuvaajaa , se oli sitä kuvaajan osaamista , hän löysi aina juuri sen oikean ilmeen ja asennon . Ikävä tuli filmiaikaa ja omaa labraa .
Katariina Sourin " Valkoinen varjo " oli jotenkin hankala luettava . Tarina sukelsi ihmismielen sisuksiin , loi mielikuvia ja kuvaili ennustuksia kuvioista , joita hän kutsui " mandaloiksi " . Jännitys-ja rikoskirjallisuudeksi tuota nimitetään ja onhan siinä molempia .Kirjalle on jo kerrottu kaksi seuraavaa jatkoakin , ehkä siinä selviää mikä on "mandala " .Vaikka perusuteliaana taidan käväistä googlessa ja kysellä siellä vähän .
