Ystävänhetki

Unien järvi on vangitseva romaani, jossa jokaisella yksityiskohdalla on tarkoin punnittu painonsa. Edwardsin kyky kietoa yhteen runollisen kaunis ilmaisu,
värisyttävä jännitys ja taiturimainen tarinankerronta ilahduttaa ja lumoaa miljoonia uusia lukijoita.

Neljä ja puoli sataa ( onkos tämä nyt oikein nykyisen kielitoimiston mukaan ?!) sivua sukuhistoriaa viime vuosisadan lopusta tähän päivään .Fiktiivinen juttu , mutta tuntuu niin todelta . Lukiessa aina mietin , millä ihmeen keinolla kirjoittajat pitävät ihmissuhteet koossa siinä vaiheessa kun vasta teosta miettivät  , miten se rakentuu ja mistä tulee monimutkaiset polut ihmisten  kohtaloissa ! Ihan luettava tarina . Luonnonkuvaus kiehtoi .

Luin kolumnin Hesarista :" Ihmissuhteiden valuminen sosiaaliseen mediaan paljastuu viimeistään syntymäpäivänä. Ensin onnittelukortti vaihtui tekstiviestiin ja tekstiviesti kommenttiin sosiaalisessa mediassa .Onko kirje tai kortti sitten saajalleen arvokkaampi kuin helppo ja nopea sähköinen viesti ? On . Lähettäjä on valinnut kortin , kirjoittanut ja postittanut sen . Tuon ajan vastaanottaja on ollut hänen mielessään ."    Kerta se on ensimmäinen minullakin , saalis oli noin niukka ! Pitäisiköhän vaihtaa saapuvien korttien perinteinen kuppi pienempään ?! Tuo näky on hiukan surkuhupaisa  , eikä juuri mieltä ilahduta .Onneksi sentään on se Sosiaalinen media ...silti ...posti kulkee.


Keskimmäinen tuli , kävi kampaajalla ja kolusi Ysiysin kellarikomeroa parin laatikon verran . Mitä tehdä vanhoilla peleillä ?! Jokunen oli kelvollinen , kuten Yatzi ja Domino  , jota Pikkumieskin osasi  .Se taas ilahduttu vaaria , nyt on jokin järkevä yhteinen juttu millä saada aika kulumaan .Ja mummia ilahduttaa  käsillä tekemisen ilo .

Tapasin tänään yhden vanhan ystävän kolmenkymmenen vuoden takaa. Mukavaa oli huomata , että vielä tunnistimme toisemme , puolin ja toisin .Kahvihetki venyi muutamaan tuntiin ja toteamukseen , että pian tavataan uudestaan .Mukava iltapäivä .

Lapsenhoitoa

Mitä ilkeää olet viimeksi sanonut puolisollesi? Uskotko, että rakkaus voi kestää? Pohditko koskaan puolisosi jättämistä? Alicella on kaksi lasta, kaikin puolin kunnollinen aviomies William - ja nyt ilmeisesti myös keski-iän kriisi. Kaksikymmentä vuotta enemmän tai vähemmän onnellisesti naimissa ollut Alice saa kutsun osallistua Avioliitto 2000-luvulla -kyselyyn. Hän vastaa kysymyksiin ensin hieman puolihuolimattomasti, sitten pohtien elämäänsä ja avioliittoaan yhä tarkemmin. Samaan aikaan hän ihmettelee, keitä hänen miehensä 321 Facebook-ystävää ovat ja miksi tämän statusta päivittää ihan erilainen mies kuin se, jonka kanssa hän meni naimisiin. Koodinimensä Vaimo 22 turvin Alice tutustuu kyselyn yhteyshenkilöön, Tutkija numero 101:een, ja pian sähköpostin lukeminen muuttuu päivän kohokohdaksi.


Tuollaisen kirjan kahlasin. Eipä ollenkaan hassumpi vaihtoehto sovitella liittonsa suhteita , siinä täytyy vain molempien olla innostuneita postilaisia .Säästyy isot terapeuttirahat ! Ehkä nykyaika mahdollistaa tällaisenkin "tutustumisen " , vaikka anonyymiys lienee aika vaarallista , tulee paljastettua salaisetkin haaveet ja mahdolliset syrjähypyt sun muut .Tässä kävi onnellisesti , enempää en kerro , jos joku vaikka innostuu lukemaan .Aika takkuinen  juttu, mutta nettivammaisille se avaa googlen salat .

Sen verran tiputti lunta , jotta joka paikka oli kurainen ja pehmeä ! Jos olisi kesä , märkä hiekka innostaisi hiekkakakkujen tekoon , mutta jostain syystä se ei toimi talvella ! Kola käteen ja "lunta " kärräämään ! Tokoinlahden rannassa tehtiin sitten  kieltojen vastaista touhua , tuotiin pussissa leipää ja Pikkumies syötti sorsia ja yhtä varista , tosin vain maahan heiteltynä . Ja tiukasti henkseleihin sidottuna , rannassa ei ole kaiteita ja askel on vikkelä !

Keskimmäinen tulee Sveitsistä illalla . Lomaa on taas vaikka muille jakaa , yksi kateellinen Rapakon takaa ottaisi mieluusti tuosta puolet ja sopisi se meillekin . Amerikka on kiva maa , mutta ei se lomista ja vapaa-ajan hyvää tekevästä mitään ymmärrä !

 

Mitä yhteen viikkon mahtuikaan

Viikko on ollut tapahtumia täynnä ,nyt istun koneen ääressä , enkä mene  edes ulos!

Mielenosoitus näyttää ihan oikealta , eikö totta ?! Kävelylle mennessäni minäkin menin ihan halpaan , siunailin poliisien suurta määrää vaivaisen kansankokouksen vuoksi , kunnes sitten yksi "poliiseista " armahti ja kertoi , että "tässä nyt filmataan ja kaikki autot ja poliisit ovat Ylen omaisuutta ! Helpotti , sillä juuri sillä hetkellä hakattiin kivellä muuatta poliisimiestä !Lohdutin vieressä kauhistuneena seisoskelevia katsojia , että eipä hätää , elokuvaa tehdään .Tuli mieleen , että ehkä olisi ollut YLE.llä aihetta kertoa moinen .

Tiistaina oli Ysiysillä jalkahoitaja , saatiin varpaan kynnet punaisiksi . Sillä aikaa hain Pikkumiehen kotoaan , laitoin musiikin soimaan ja siihen hän  nukahti .Hain Ysiysin , ajoin auton oven eteen ,vein Ysiysin kotiinsa, avasin ikkunan , laitoin auton ovet lukkoon , aukaisin Ysiysin sälekaihtimet ja tuuletusikkunan , ja jätin Pikkumiehen nukkumaan tuoliinsa .Ja toivoin , että nyt ei tulisi kukaan innokas sossutäti ihmettelemään  Mummin touhuja .Siinä Pikkumies nukkui toista tuntia ja kun kuulin hihkaisun "Mummiiii " , hain hänet näyttämään hienoa rapakon takaa tullutta palapeliä  Ysiysille . Hyvin asiat hoitui , tuli lapsi ulkoilutettua ja Ysisysi syötettyä .


Keskiviikko on Pikkumiehen vakipäivä. Silloin mennään ulos , satoi tai paistoi .Kuuluneeko tämä Mummin etuoikeuksiin vai miten olen omani aikoinaan saanut ajallaan ja siististi ulos , sillä vaihe "minä ite " on nyt meneillään ja ulos lähtö , se kestää ! Kaupassa käyntiinkin olisi hyvä onnistua saamaan  jonkin sortin käytöstavat , nopeus on valttia sielläkin , pulla lähtee vikkelään mukaan ja suoraan suuhun ! Senhän olen tietty ratkaissut aikoinani sillä , että en käynyt lasten kanssa kaupassa , näin muistelen .Ja ne piirakat ja se pulla nautitaan rattaissa , juuri kuten nykyajan vanhemmat tekevät ja juuri siten , kun olin ajatellut en tekeväni . Eivät varmaan jää ainoiksi luovutuksiksi , pelkään .

Ortodoksiset hautajaiset olivat minulle uutta , oudot sekä seremoniansa että vainajan toiveen vuoksi .Arkkuhautaus , tuhkaus ei vielä kulu tuohon uskontoon , kuulin . Pieni Kappeli Hietaniemessä ja saatto tihkusateessa , kukkien lasku ilman puheita .Yhden elämän loppu . Muistotilaisuus oli vainajan itsensä  laatima , hieno paikka kaupungin kattojen yllä , hyvä ruoka ja juomat . Vainajan itsensä näköinen tilaisuus .

Tyttärellä oli Pikkujoulut ! Siispä poika Mummilaan .Ei ole lunta , kadut ovat kyllä kuivia ja osin jo hiekasta puhdistettuja , mitä siis tehdä ?

Ratikalla pääsee ilmaiseksi , kun ottaa rattaat mukaan .Numero kuusi vie kauas rantaan , Vaari odottaa päättärillä ja yhdessä sitten kävellään -on yksi joka juoksee - Baanaa pitkin Musiikkitalolle , siellä pitäisi olla lyömäsoittimien  ilmaisviikonloppu ! Olihan siellä ollut , mutta heidän viikonloppunsa loppui kello viiteen , jolloin meillä se yleensä vasta alkaa ! Soittimia jo pakattiin , joten Pikkumies ennätti nähdä muutaman kapulan lyönnin rummuilla , se riitti ja Mummilassa otettiin esiin ämpärit , kattilat ja vispilät ! Sanasto toimi oikein , oli pikkurumpua ja isorumpua , mistä lie oppinut .

Perjantaibridge meni hyvin ( paremmin kuin maanantaibridge , joku viisas sanoi , että olen oppinut pelaamaan ! ).Kävelin Pihvipaikkaan , jossa odotti illan "Vanhan " vanhemmat ,pihvi ei tuntunut hyvältä , jätimme sen väliin ja nautiskelimme miehen kanssa yhteisestä lasista cocacolaa. Töölön yhteiskoulun "Vanhat " tanssivat "Vanhalla Ylioppilastalolla " , upeat puitteet , upeat tanssijat  nykyaikaissa iltapuvuissaan  ja upea esitys .

Ja minulla Nokian känny , jolla napsia kuvia !Huonoja tuli .

Anja Snellmannin "Pääoma " tuli luettua .Yli viisikymmentä vuotta huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä kärsinyt pikkusisko sai synninpäästönsä  .

Katolinen kirkko ja synti

 


Katkeransuloinen komedia rakkaudesta ja menetyksestä perustuu tositapahtumiin.

Philomena (Judi Dench) oli vasta teini-ikäinen tultuaan raskaaksi vuoden 1952 Irlannissa. Langenneena naisena Philomena lähetettiin luostariin, jonka nunnat toimittivat hänen poikansa Yhdysvaltoihin adoptoitavaksi. Menettämättä koskaan uskoaan, etsi Philomena lastaan viidenkymmenen vuoden ajan – turhaan.

Yhdessä elämään kyllästyneen toimittajan Martinin (Steve Coogan) kanssa Philomena lähtee Amerikkaan matkalle, joka muuttaa kaiken. Kadonneen lapsen mysteerin ratkeaminen ei jää ainoaksi matkan hedelmäksi, vaan myös Philomenan ja Martinin yllättävä suhde, yhtä aikaa liikuttava ja hauska, kukoistaa reissussa.

Philomena voitti parhaan käsikirjoituksen palkinnon Venetsian elokuvajuhlilla.

Elokuvaa mainostetaan "katkeran suloiseksi komediaksi rakkaudesta " , siinä ei juuri ollut tilaa huumorille , ellei nyt ihan lasketa Philomenan  hiukan höpöisiä lipsahduksia puheessaan Koko juttu on sanoinkuvaamattoman törkeää katolisen kirkon ja nunnien käytöstä , piittaamattomuutta nuorten tyttöjen ahdingosta , johon sen aikuinen aika ja miehet heidät ajoivat . Synti , mitä se on , siinä katolinen oppi kyllä meni täysin pieleen ! Onneksi asia tuli julki ja toivon sydämestäni , että tämä kirja ja elokuva auttaa edes vähän katolisen kirkon ja luostarien ovien avaamisessa , tarvetta tuntuu olevan .Tämänkin luostarin tyttöjä on vielä elossa , nunnat lienevät tosin jo kuolleet . Hyvä elokuva , hyvin valitut näyttelijät  .

Sitten satoi lunta . Ei paljon , mutta sen verran , että Pieni mies pääsi talven makuun , siihenhän ei suurta lumikasaa tarvita .Tehtiin visiitti Isomummille , haettiin hänet ulos .Oli jo pimeää , mutta lumi valaisee sen verran , että pari kierrosta pihassa juosten , pulkkaa vetäen  , uuvutti Isomummin ja mummi haki hänelle tuoliksi terkkarin  käyttämättä jääneen pottatuolin ! Siinä Isomummi sitten istuskeli , kun Pieni mies lapioi lunta ensin tänne ja sitten tuonne .Avulias Pikkumies kun on , ensin auttoi vaatteet päälle ja sitten auttoi vaatteet pois ! Hyvin sujui ja sitten yhdessä katsomaan "Kauniita ja rohkeita "...

Luin muuten Tervon loppuun .Tarpeeksi pitkälle kun kirjan kahlaa ,loppuun onkin sitten yleensä jo jäänyt kiinni , näin kävi nytkin .Ei minusta silti Tervon ystävää tullut .
Olen nyt hyvinkin kirjallisesti nykyaikainen : tekstini on kahdella tekstityylillä kirjoitettu ! Näin on myös lähes jokaisessa , jonka olen nyt lukenut ...joskus se hieman häiritsee , tehokeino katoaa , kun se esiintyy peräjälkeen kirjassa kuin kirjassa  ,mm nyt Hotakaisessa .Enkä aina ole ymmärtänyt , miksi .

Tämä päivä ei unohdu

12 Years a Slave on Steve McQueenin (Hunger, Shame) ohjama tositarina vapaasta mustaihoisesta miehestä, joka siepataan New Yorkista ja myydään orjaksi 1850-luvun puolivälin Louisianaan, sekä hänen epätoivoisesta kamppailustaan palata takaisin kotiin perheensä luokse.

Solomon Northup (Chiwetel Eijofor), kouluja käynyt mies, joka on lisäksi lahjakas muusikko, asuu vaimonsa ja lastensa kanssa New Yorkin Saratogassa. Eräänä päivänä hänen perheensä ollessa matkoilla kaksi sirkuspromoottoreiksi esittäytyvää miestä lähestyy häntä. Solomon lupautuu lähtemään heidän matkaansa joksikin aikaa ja soittamaan viulua heidän esiintyessään. Kohotettuaan lasillisen näiden miesten kanssa hän herää yllättäen sidottuna ja tajuaa tulleensa huumatuksi. Edessä odottaa karmea kohtalo: häntä ollaan kuljettamassa etelävaltioihin orjaksi.

Käytiin katsomassa .Sali oli täynnä  enimmäkseen kolmekymppisiä -yli tai alle - karkkipussin rapistajia . Pussit hiljeni elokuvan edistyessä , samoin koko katsomo  . Elokuva ei ollut minusta hyvä , liiaksi hehkutettiin väkivallalla , raipan iskuilla ja kepeillä , isännän itsevaltiudella orjiaan , eli omaisuuttaan , kohtaan , totta toki ollutkin , mutta elokuvallisesti olisi ollut tehokkaampaa keskittyä pienempään verenvuodatukseen . Siis meistä .Mutta me olemmekin historiamme lukeneet , mitä luultavasti tämä yleisö ei ollut , historia on typistetty kouluissa .Tämä yleisö oli ehkä tullut katsomaan ihan muuta kuin mitä  se nyt näki , valkoisen häpeällistä ylivaltaa toista rotua kohtaan .Tosi tarina näytti vaikuttavan , salista poistui hiljaista porukkaa .Oli taas yksi elokuva , jossa sain hävetä olevani niin sanottu valkoinen . Maisemat syvässä Etelässä ovat upeat , vastakohta julmuuteen oli vaikuttava.


Eilen satoi lunta .Saatiin ihan oikeita kinoksia , tosin aura-auton kasaamina .Pitihän niitä Pikkumiehen kokeilla ,Mummi ihasteli , Pikkumies ei ihmeemmin .No , takana oli parin tunnin pomppiminen ja juokseminen Leikkiluolassa , joka on tuossa "nurkan takana " torin alla . Se on kyllä takuuvarmasti paikka , jossa saadaan liika energia tasaantumaan .Mitähän nykylapsilta vielä puuttuu ?!





Joulu on ohi , on luettava saadut kortit uudelleen ja tyhjennettävä kuppi kevään postiin .Jos nyt kukaan enää kirjeitä tai kortteja lähettää , postikin kirjoitti Hesarissa , että " eihän kukaan enää kortteja kirjoita , kirjeetkin on siirtyneet nettiin ." Taidan olla historian viimeisiä jäänteitä , joskin luen itseni myös tähän uudempaan polveen, kirjoitan molempia .


Helmikuun ensimmäinen oli surullisten viestien päivä . Tyttäreni puhui puhelimeen ystävänsä äidin yöllisestä pois nukkumisesta ,  samaan aikaa Kummityttöni isä menehtyi kotonaan .  Liekö kohtalolla päivyrissä liikaa tapahtumia , kun se niputtaa hyvät ja huonot asiat samalle päivälle , päivä oli vaimon nimipäivä ja lapsenlapsen syntymäpäivä .Molemmat kuolivat syöpään ja aivan liian varhain .


Luen Tervon kirjaa " Esikoinen " .En ole ennenkään ollut Tervon ystävä ja tuskin minusta nytkään sellainen tulee. Puoli kirjaa on vielä lukematta ja loppuunhan minä luen , kun en keskenkään osaa jättää.