Kiitospäivää

 Erikoinen kirja . Alkaa kaverista , joka katselee vanhaa heilaansa pilven reunalta .Ja siitä se lähtee, epäjumalia , metsän väkeä ,ateisti , joka ei tiedä mitä pitäisi olla ja pohdintaa ja taikuutta . Ja loppujen lopuksi kai vaan tavallista maailman parannusta koko juttu .Luin , mutta pidinkö , enpä tiedä .

Hesarin Päivälehden museossa on näyttely , jossa on valokuvia , jotka ovat olleet julkaistuina National Geographic -lehdessä joskus. Suomi on päässyt maailmalle aika erikoisessa valossa ,amerikkalaisen kuvaajan tallentamana .Ei ihme , jos meitä pidettiin pohjoisen kummajaisena , naamakin on kuulemma leveämpi kuin muilla skandinaaveilla ! Pakkasen kestävyyttä ja karskeutta kehuttiin tuossa tuiskuisessa mieskuvassa , Green Peace -aktivistit olivat jo seitkytluvulla esillä . Mutta oli jotain ,mitä sopii kadehtia tänä levottomana aikana : Amerikan tuleva presidentti käväisi Suomessa  ja mitenkäs ne turvajärjestelyt silloin oli ! Kentällä , jopa koneen alla , porukkaa kuin meren mutaa !Ja kaksi viikkoa tuon kuvan jälkeen Kennedy ammuttiin !Ja niin muuttui maailma.


Jyväskylän korkeudella on jo lunta , meillä vaan ei talvi tunnu saapuvan . Eipä silti , kaupungissa on paljon mukavampaa kävellä , kun ei tarvitse liukastella ja etsiä talvikenkiä .Sen verran on pakkanen vieraillut , että otin jo pois pelakuut ulkoa ja nyt ihmettelen , minne ne laittaisin ! Ehkä vaihdan ruukkuihin ja siirrän rappukäytävän ikkunalle , ilahduttanee ainakin posteljoonia ja miestä , muut taitavat olla hissin käyttäjiä .

Ysiysin kunto tippuu , kun ei enää ole päivittäistä rappujen kulkua ! Kerran päivässä ei riitä ja kerran kaksi viikossa ulkoilu ei sekään riitä , ehkä enää ei mikään riitä . Pimeys nyt masentaa kaikki muut paitsi meikäläisen , näköjään, oli sisällä valoja kuinka paljon tahansa !Mutta jos säästää ja säästää ja sammuttelee , niin eipä ne valot virkistä !Semmoista se on , sota-ajan mummo.


Rapakon tuolla puolen vietetään Kiitospäivää .Terveiset sinne ,kiitollisin mielin täälläkin elellään .

Räiskettä ja unelmia

 
 

 





”Jonain päivänä unelma päättyisi, hän olisi kuluttanut sen loppuun, olisi luovuttava siitä. Vain yhtä asiaa hän ei osannut ennakoida. Hän oli aina luullut, että kun unelman kuluttaa loppuun, siihen kyllästyy, siitä saa tarpeekseen, että siitä luopuminen on sitten helpompaa.
Nyt hän tietää paremmin. Unelmia voi päästä hetkeksi koskettamaan, niitä v
oi päästä maistamaan, mutta ne eivät koskaan kulu loppuun.”




Pekkolan kirja on esikoinen, sen luki mielellään .Asiat on kauniisti käsitelty ja erilliset unelmat liittyvät lopussa yhteen . Tuotakin -kuten usein - lukiessa mietin , mistä kirjoittaja löytää ,keksii aiheensa , mistä tulee sanat  ja kuviot  kertomukseen ? Omasta kokemuksesta ? Osittain kyllä , mutta se kaikki muu ? Se on aina yhtä suuri mysteeri minulle .

 Dome Karukosken elokuva Leijonasydän on koskettava ja särmikäs kertomus pikkukaupunkilaisesta uusnatsista, Teposta (Peter Franzén), joka rakastuu kiihkeästi temperamenttiseen Sariin (Laura Birn). Uudella avovaimolla on tummaihoinen poika Ramu (Yusufa Sidibeh). Kasvaako Teppo ulos ennakkoluuloistaan? Voittaako rakkaus vai kaveriporukan luoma paine? Entä miten käy Ramun, joka saa isäpuoliehdokkaakseen uusnatsin? Elokuvan yllättävän ja kulmikkaan huumorin taustalla on suuria tunteita ja sen ytimessä sykkii rohkea ja lempeä leijonasydän.

Kävimme elokuvissa .Minusta se oli hyvä , miehestä ei . Hieman liikaa räiskettä , paljon tunteita , vihaa , rakkautakin .Ymmärrystä hyvästä ja pahasta .Tekisi mieli sanoa paljonkin , tyydyn vain toteamaan , että olen onnellinen , kun en sentään ole tuohon yhteisöön syntynyt .


Helsingissä avattiin Joulukatu , eli Jouluun on kuukausi aikaa.Kävelimme jälkijuhlia katsomassa , ohi Finlandiatalon , jossa  Alvarin design-oven vieressä pursusi täysinäinen roskis ! Kansa kyllä laittaa roskat siihen tarkoitettuun astiaan , mutta pitäisi sen jonkun tyhjentääkin , jos ei arkkitehti ole tajunnut suunnitella tarpeeksi suurta design-roskista ! Jos ei nyt kaupungin siisteydestä välitetä , niin tässä olisi oiva paikka taiteilijalle saada tuotteensa esiin ja ihailtavaksi, Design-roskis de Aalto ! Niinhän sitä luulisi.

No yksi on  mikä ei petä ja se on Stockmannin Jouluikkuna ! Sinne sitä on suunnattava Pikkumiehen kanssa .Lunta ei ole , pelargooniat kukkivat parvekkeella , sääli niitä on pakkaselle antaa , mutta minnekäs laitat ? Kun on kaamosaika ja pimeää päivälläkin , niin joulultahan nuo valot tuntuvat  .

Lapsen ja lapsenmielisen päiviä

Laastari on poissa  ja kampaaja on piilottanut takaraivon ruman kolon , Ysiysi on taas kuvattavassa  kunnossa , ulkonaisesti .Sankarin vatsa reistaili sen verran , että voileipäkakut ja kermakakku joutuivat muihin suihin , mutta eipä tuo juhlijaa häirinnyt .Yllättävän monelle oli postikin onnistunut kutsun luukusta tipauttamaan , sillä tänään kuulin , jotta ainakin yksi tärkeä ihminen sai kutsunsa vasta kuusi päivää sen lähettämisen jälkeen !Ja tämä suoritus Hakaniemestä Malminkartanoon ! En silti suostu postia hylkäämään , luukusta tipahtava kortti tai kirje voittaa aina sähköiset tervehdykset .Juhla onnistui ja Ysiysi oli onnellinen tavatessaan monia , joita ei enää luullut näkevänsä . Eipä juhlalta muuta tarvitakaan . Ainoana pikkuväen edustajana oli Pikkumies , joka täytti vatsaansa pullalla ja kokeili sormellaan , maistuisko voileipäkakku , maistui se .

Tänään oli "Lapsen oikeuksien päivä ". Hain Pikkumiehen meille  .Päiväunet jäi väliin ja sisällä elo alkoi olla työlästä .Ratikalla ei olla vielä menty , joten sehän sopi mainiosti . Valjaat päälle ja kävellen ilman rattaita , odotus oli jännittävää . Luin  joku päivä Hesarista , että ratikkakuskeilla on vehje , joka näyttää kaikki nykäisyt ja äkkijarrutukset ja he saavat hienost ajosta lisäpisteitä . Ratikka tuli , astuimme sisään -ja luja nykäisy ja olimme mennä nurin ! Loppumatka onnistui sitten hieman paremmin , mutta tämä kuski ei kyllä bonuksia tule saamaan .  Lätäköt ovat Pikkumiehen suuria ilon aiheita ja Ateneumin edessä oli kaksikin suurta ja syvää lätäkköä .Tässä ei sitten toteutunut lapsen oikeus , sillä Mummi nosti kiljuvan muksun lätäkön reunalle , roikotti vielä henkseleistä , joten meteli sai aikaan muutaman moittivan katseen , joskin enemmistö katseista henkseleissä juoksevasta tenavasta oli hymyilevän hyväksyvää. Mummi päätti aloittaa Pikkumiehen taidekasvatuksen Ateneumin Tuusulanjärvi-näyttelystä. Hikistä touhua vaateiden kanssa , mutta vessan kautta lopulta onnistuminen  ja kasvatus saattoi alkaa. "Katso , pojat on uimassa " jne jne . Ei tästä pojasta ainakaan tällä tuntumalla taidemaalaria tule , rappuset kiinnnostivat enemmän . Mutta katsottiin kaikki , yhdessä ja aiheutettiin pieni shokki vartijalle , kun Pikkumies kupsahti suojalangan päälle !Vartija sitten aiheutti shokin Mummille , kun hän lankaansa korjaillen siunaili , että "hyvänen aika , mitä olisi voinut sattua !" Johon huolestunut Mummi , että "herranen aika , ei kai siinä sähkö sentään kulje !?" Mutta aloitettu on .

Kiire

Pääsiäinen vuonna 1974 Valön saaressa Fjällbackan liepeillä. Ruokasaliin on katettu hieno pääsiäisateria, mutta kaikki paitsi perheen yksivuotias tytär Ebba ovat poissa. Oliko kyseessä rikos, vai katosiko perhe omasta halustaan? Arvoitus ei koskaan ratkea.





Läckbergiä on kovin hehkutettu .Minua se ei saanut koukkuun , kirja oli paikoin tylsä ja pitkävetinenkin . Sivujakin oli liki viisisataa . Sinänsä mutkallinen juoni  oli kunnianhimoisesti koottu , jostain syystä se kuitenkin tuntui "tehdyltä ".Mutta aina on mielenkiintoista lukea kirjaa , dekkariakin , ruotsalaisesta saaristokylästä  , jokin siinä vetää .

Syksyllä 1952 Saboor-niminen mies matkaa Kabuliin Abdullah-pojan ja parivuotiaan Pari-tyttärensä kanssa. Isä on mennyt uusiin naimisiin, sillä hänen vaimonsa on kuollut synnyttäessään Paria. Abdullah on Parille enemmän vanhempi kuin veli. Hän on valmis tekemään sisarensa vuoksi mitä tahansa.

Kabulissa heitä odottaa kuitenkin kohtalo, jota kumpikaan ei ole voinut aavistaa, ja heidän elämänsä saa aivan uuden suunnan. Kuinka häilyvä on oikean ja väärän raja? Kumpi on tuskallisempaa, etsiä juurensa tunteakseen itsensä vai yrittää unohtaa?

Kirjasto tarjoaa luettavakseni uutuuksia uutuuden perään , joskus liiankin nopeaan tahtiin . Saan olla nenä kirjassa kiinni yötä myöten , sillä nämähän ovat tietysti varattuina kuukauden päästä toiselle , eli jos jätän väliin , joudun luultavasti tosi pitkään jonoon !Ehkä se voisi olla viisastakin , sillä mietin juuri , jotta mitähän luen Jouluna , kun olen kahlannut läpi kaikki uutuudet ?! Kjell Westö on nyt työn alla .
 Siis tämä "Vuoret kaikuivat " .Siinä oli myös yksi hämähäkinseitti kudottuna , alun sisarukset Afganistanissa  , erosivat ja lopussa löysivät , monen kirjavan kohtalon ja ihmisuhteen kautta .Pidin enemmän kirjailijan edellisistä kirjoista , tämä tuntui jotenkin tavanomaiselta .

Ysikasi muuttuu huomenna Ysiysiksi ja sitä juhlimme kahvin ja kakkujen kanssa Pihlajamäessä Sankarin kotona. Kutsuja on lähtenyt vino pino , mutta luultavasti vieraslista supistuu aika lähelle omaa perhettä   ja onhan meitäkin jo ihan suurellinen joukko , kyllä siitä juhlan aikaan saa ! Se hyvä puoli kutsujen lähettämisestä lienee , että kukkia on tullut oikein mukavasti  , kiitos vaan lähettäjille ! Kampaajalla on käyty , mutta pystyssä tuo tukka näytti vielä tänään olevan , ehkä se huomenna harjan kanssa hiukan asettuu , ettei ihan jöröjukkamaista synkkärikuvaa tarvitse ottaa.


Taivaalle mollottaa suuri keltainen täyskuu ! Ei nukuta , oikeaan aikaan siis . Olen sanut miehenkin samaan rytmiin Yökukkujan kanssa , eilenkin istuimme ja katsoimme kaksi nauhoitettua Beckiä yhtäsoittoa .Kun ne loppui , kopsahti lehti luukusta ja mies jäi sitä lukemaan , minä jatkoin kirjaa. Jossain vaiheessa sitten aamupuoleen  uni tulee silmään -ja sitten unta maittaakin ihan siihen asti , kunnes valo aukaisee silmät ! Marraskuussa on hyvä olla eläkeläinen .

Pimenee

Sykähdyttävä tositapahtumiin perustuva elokuva arvostetusta, vaatimattomista olosuhteista ponnistaneesta hovimestarista Cecil Gainesta, joka palveli Valkoisessa talossa kahdeksan Yhdysvaltain presidentin valtakaudella 34 vuoden ajan.

Tarina perustuu vuonna 2010 menehtyneen Eugene Allenin elämään. Häntä esitti elokuvassa Forest Whitaker .

Iso sali ja melkein täynnä .Yleisössä suuri osa kahdenkympin korvilla .Ja salissa oli hiiren hiljaista .Se kertoo , millaisen vaikutuksen elokuva teki katsojaan .Minussa se herätti häpeän tunteen , joka vasta Obaman hallituskauden aikaan hellitti hiukan . Valkoinen rotu , mitä se on  ? En muista koska olisin mielessäni joutunut ihmettelemään asiaa , että olen valkoinen !Pohtimaan yleensä oman itseni ja toisen rodun välistä eroa ?! Ja tämän tarinan valossa putoamaan niin alas , että häpeän vieläkin , kun sitä ajattelen .Lapsena haukuttiin mustalaiseksi , se ei koskettanut suuremmin , sillä olinhan valkolainen , joskin mustalaisen  (silloin mustalainen oli mustalainen ) näköinen . Olisiko asia ollut toinen , jos olisin ollut se mustalainen ja sitten joku olisi haukkunut ?! Luultavasti olisi .  Elokuvan "The Butler " soisin kuuluvan  koulun nuorisokasvatukseen ,keskusteluun vanhempain illassa ja kehotukseen vanhemmille mennä se katsomaan elokuviin .


Ollaan marraskuussa ja luonto ei vielä näytä talvea tekevän . Vedet on auki , veneet vielä laiturissa Tokoinlahdella , lämmintä liki kymmenen astetta .Kaupunkiin sopisi tällainenkin talvi .


Konserttisarjassa oli kaksi pianoa ,kaksi japanilaista sisarusta , tosin Euroopassa kasvaneet ja oppinsa saaneet .Soittivat Mozartia , puoli tuntia , taputukset ja kansa ylös rappusiin .Tuskin olivat ennättäneet asettua istumaan. Iäkkäille , kepin kanssa liikkuville  olisi kelvannut hiukan pitempi soitantohetki . Loppupuoli olikin sitten soittimien juhlaa, säveltäjä George Enescu saattoi teoksensa valmiiksi Ensimmäisen maailmansodan aikoihin , paisutti orkesterinsa kuulemma  "megalomaanisiin mittoihin"-tuli mieleen , jotta varmistiko hän näin mahdollisimman monen muusikon hengen Ceausescun hirmuvallassa ?! Ehkä , nyt ei ollut siitä kyse, mutta suurta ja meluisaa oli soittimien määrä , joukossa jopa yksi kirjoituskonetta muistuttava kosketinsoitin , jota en tunnistanut !


Pikkumies oppii sanoja ja rakentelee jo kolmen neljän sanan lauseita . Tänään Si -sanan suomlaisesta versiosta "Too " tuli jo selvä sana "Joo " , siis J:llä . Ja omaa hauvaa tekisi mieli ! Törmäsin puistossa tutun kampaajan Sulo -hauvaan , tunnistimme toisemme ja päätimme halata .Juuri nyt nukun Mummin makkarissa ja annoin hänelle kirjoitustauon , joka taitaa loppua näillä minuuteilla .

Laitoin tämän nyt "julkiseksi " ...eihän siitä nyt mitään hyötyä ole , sillä he , jotka eivät saa auki , eivät taida  netistäkään tätä löytää ? Siis osaavatko etsiä  ...

Vainajien päivä

Katariina II kruunataan Venäjän keisarinnaksi vuonna 1762 Moskovassa loisteliain menoin. 33-vuotias hallitsija painaa itse hiuksilleen hovijalokivisepällä teettämänsä kruunun. Huolet hyökyvät vastaan heti kruunajaisten jälkeen. Juonittelijoita riittää ja kansa on arvaamaton. Pähkinälinnaan suljettu Iivana VI on alituinen uhka, monet pitävät häntä ainoana laillisena hallitsijana. Katariinan huolet lapsista ja lapsenlapsista ja naiselliset pelot viehätysvoiman heikkenemisestä koskettavat inhimillisyydessään. Kulissit romahtavat, kun vanheneva keisarinna kertoo hallitsijavuosistaan uskolliselle kamariherralleen. Menneisyydestä nousee kipeitä muistoja, joita ei voi enää sivuuttaa.

Olipahan järkäle luettavaksi ! 576 sivua , niissä venäläisiä nimihirviöitä kymmeniä (ainakin ) , vuosilukuja sotineen . Käsittämätöntä asioiden hallisetsemista , tietoa ,jonka kasassa pitäminen lienee vaatinut hirmuista muistia ja keskittymistä .Ja sitä omaa aikaa ja hiljaisuutta .Ei ole ihme , että kirjailija kertoi pudonneen tyhjän päälle , kun teos oli valmis .Edelleen ihmettelen , kuinka hän pääsee irti henkilöistään seurusteltuaan noinkin pitkään heidän kanssaan .Luin toki , mutta en erikoisemmin pitänyt , ehkä kirjan luettelomaisuuden vuoksi .

Emma ja Janne ovat nelikymppinen aviopari. Heidän liittonsa, uravalintansa ja elämäntapansa näyttävät aroilta kompromisseilta. Emman isosisko Julia ja Jannen paras ystävä Mikael ovat sen sijaan tavoitelleet rohkeasti korkeaa päämäärää ja onnistuneet. Emman ja Jannen lukkiutunut arki järkkyy, kun Julia palaa yllättäen suuresta maailmasta Suomeen. Menneisyyden toiveet ja tavoitteet muistuvat mieleen, ristiin menneet rakkaudet ja sisarten välinen kauna heräävät henkiin. On tullut aika miettiä, miksi ollaan siinä missä ollaan. Voisiko elämän kääntää vielä toiseen suuntaan - ja mitä siitä seuraisi?

Kirjasto tarjoaa uutuudet luettaviksi kiitettävän nopealla aikataululla .Nytkin olen lukenut suurimman osan Joulun tarjottavista , enää ei ole pakonomainen tarve omistaa kirjaa.Tässä yksi hyvä esimerkki tuosta , en ole Hämeen-Anttilan ystävä , en ostaisi , mutta luen  , kun kirja minulle annetaan . Aloitin sen lukemisen , luin pari kappaletta , panin pois ja sanoin , että en lue.(Mikä on minulle melkein mahdottomuus ..) Otin uudelleen käsiini yömyöhäseen , kun en uutta siinä yön vaiheessa viitsinyt aloitella ...ja jäin tietysti kiinni .Luen siis loppuun , pidän tai en . Kerronpa sitten .

Nyt on "synkkä pimeä marraskuu " .Yksi suosikkikuukausiani . Kun on aina pimeää , voi aivan rauhassa kääntää rytminsä nurin ja nukkua harmaat aamut , toikkaroida päivät ja valvoa pimeät yöt .Pimeät , joita  kirkkaat valot ja kynttilät kaunistavat . Ainoa surku on  , kun se valon puute koskee myös Pikkumiestä , ulkona iltamyöhään ei ole liiemmin leikkikavereita ! Valon puute houkuttaisi myös uusimaan kamerakalustoa , perinteisesti en ole kuvia näillä valoilla kuvannut .Päivyrikuvia kyllä , kuten alhaalla oleva hämärän hetken video osoittaa . Jos siis osoittaa .Ei se kyllä kuvattaessa ihan noin mustaa ole ...

 

Nyt on entismuinoinen "Vainajien päivä ", silloin käytiin viemässä kynttilöitä haudoille , mekin käveltiin lasten kanssa niiden valoja katselemassa , vaikka omat vainajat olivat muualla.Nykyisin nimi on "Pyhäin miesten päivä " , kuten Nokiani kertoo , että "koko päivän ." Kun se muualla maailmassa on Halloween  , niin siitä on pyhät miehet kaukana , vainajat lähellä ! Suomalaisten pitää aina hienostella...

 

Sekin aika on mennyttä , että näinä Pyhinä ei saanut tanssia, kyläillä , pelata korttia ,eikä mikään ollut auki . Tulostin juuri netistä leffaliput elokuvaan "The Butler ". Tuntuu syntiseltä .