
En ollut Panu Rajalan ystävä , hän oli ilkeä kirjoittaessaan entisestä vaimostaan Elinasta.En ikinä olisi ostanut tuota kirjaa , en tietenkään , sehän on otsikoiden mukaan pahanilkistä juoruilua kohuparin avioelämästä ! Mutta klikkasin sen kuitenkin Kirjaston tilauksiin ..ja tuossa se nököttää pöydällä . Hyvin siistin näköisenä , houkuttelevana ..ja niin läpi luettuna ! Minusta tuli kertaheitolla Panu Rajala -fani , en löytänyt yhtään rumaa mielipidettä Katrista , Lavatähdestä .Päinvastoin , hän kehuu Katria mennen tullen !Se , että he ovat kovasti erilaisia , yhteensovittaminen oli uhkarohkea yritys , joka sitten kaatuikin omaan mahdottomuuteensa , oli oikeastaan kovastikin mielenkiintoinen kokemus , kummallekin .Kaksi täysin erilaista maailmaa, kumpikin mestareita omassaan .Rajalan teksti on itseironista , huumorilla höystettyä, tyyli minulle hyvinkin omakohtaisesti tuttua , joko sitä ymmärretään oikein -tai sitten mennään metsään .Kirjamies osui huitomaan "sinivalkoista kansan idolia " ja se ei lehdistölle kelvannut .Jos jotain tuosta julkisuusmyllystä sanoisi , niin hattua nostan , että kirjamies moisen rumban kesti , ja että Lavatähti jaksoi aina vaan pitää kasvonsa kirkkaina ja hymyilevänä.Mahtava suoritus.

Tapahtumakalenterissa Hesarissa mainittiin Teatteri Ilmiö, Harjutorilla .Otsikkona "kevyt kivi " , kulttuurisivulla pitkä kertomus Soila Koskesta , jolta "Migreeni vei jalat alta ".Juttu oli sen verran mielenkiintoinen , että päätin pistäytyä jos en ihan itselleni näkemättömän teatterin vuoksi , niin ainakin aiheen vuoksi!Tuttua juttua minulle , niin naishahmon lääkepaketitkin .Meitä oli kymmenen , villasukat jalkaan ja makuulle pimeään huoneeseen patjalle .Kuunnelma alkoi .
Vaikka kuunnelma käsittelee migreeniä se antaa yleisöltä saadun palautteen mukaan tarttumapintaa myös kaikille niille, jotka ovat joutuneet elämään kivun tai jonkin sairauden kanssa joko itse tai lähiomaisena.
” Kevyt kivi on ollut minulle kuin pursotin kermakakun koristelijalle. Halusin valmistaa migreenin kanssa elämiseen liittyvistä aineksista sellaisen muodon, jonka kanssa voi olla. Nyt siitä muodosta kertovat Kevyt kivi- kuunnelma ja kymmenen vuoden aikana keräämistäni lääkepurkeista ja apteekin kuiteista valmistamani patsas.” -Sofia Koski
Orkesterikausikin alkoi , eli on siis syksy. Ogelin kasvatti IIro Rantala leikitteli pianon kanssa Jukka Linkolan kantaesitystä . Kuusi erilaista osaa , ensimmäinen melodinen , herkkä , seuraavat Iirolle paremmin sopivia , jatsahtavia , joko pani omiaan -luultavasti - tai sitten ei , enpä osaa lukea moista .Mielenkiintoinen toki, mutta ehkä ei ihan sitä suurinta nautintoa minulle.Mies hehkutti kyllä . Shostakovitshin Lady Macbeth orkesterisarja oli kaunis ja ruma , hiljainen ja metelöivä . Osin pidin , osin en .Mutta aina elävä musiikki telkkarin voittaa.
Bridgen porukkakin on tullut mökeiltään , huolimatta kesästaä , joka vain jatkuu ja jatkuu .