Joku täytti tänään vuosia ja sai paketin rapakon takaa.Puheluita tuli monta ja hän varmaan kiittelee soittajia , näinhän ne on ennenkin kiitokset tehty . Paketista tuli mieluinen paita päällä pidettäväksi , kääreenä lehti , joka kertoi juttuja vanhimman paikkakunnasta .Painettu sana tuntuu aina
enemmän oikealta jutulta kuin netistä lukaistu -ja nimenomaa lukaistu .Paketista tuli myös video , jonka toivon Suomessa näkyvän , aina ei rapakon takaiset videot näy .Kerronpa sitten ,kun sadesäällä katselemme , kuinka kävi .


Laiskasti alkanut päivä päättyi Herttoniemen Kartanoon , jossa toimii edelleen mukavan oloinen ravintola, kuka sitä ylläpitää ,en tiedä , mutta luultavasti kaupunki kutenkin hoitaa puiston , sillä se oli upeassa kunnossa ! Itse kartanon talo näytti huonokuntoiselta , mutta ehkä senkin remonttiaika vielä koittaa, kallista lystiä on ylläpiää kaikki upeat historialliset kartanomme , yksityisellä rahalla ei moisia kustanneta .Ruoka oli hyvää ja sitä oli rittävästi , pieni mieskin veteli lihapulliaan kohtuullisen hyvällä ruokahalulla .Jälkiruuan jäätelö kruunasi sitten koko komeuden suklaakastikkeineen , jota oli sitten vähän siellä ja täällä , mutta se ei enää siinä juhlan vaiheessa haitannut , komea mies vaatteineen oli jo nähty .
Mietin juuri , jotta mikä oli se elokuva , joka nähtiin televisiosta samana iltana kun näimme "Rakkautta ennen keskiyötä "-elokuvan teatterissa ! Satuin vilkaisemaan lukemaani blogia ja siellähän sen nimi oli :"Olen aina rakastanut sinua "! Se ilta oli kahden loistavan elokuvan ilta , hyvien näyttelijöiden ja upeiden kuvauksien ilta . Käsittämätöntä , miksi meille ei ei tuota televison elokuvaa otettu teattereihin ! Herää heti epäilys , että kuinka paljon hyvää me jäämme vaille , kun elokuvien tuotto Suomeen on melkein yksissä käsissä !

Menestyselokuvan Rakkautta ennen auringonlaskua rakastavaiset Jesse (Ethan Hawke) ja Celine (Julie Delpy) löytävät toisensa jälleen. Sydämiensä ääntä seuraten he ovat päätyneet avioon suloisine lapsineen. Kun idyllinen kesäloma Kreikassa lähenee loppuaan, heille yhtäkkiä valkenee, kuinka kauaksi nuoruuden huolettomat vastarakastumisen päivät ovat jääneet. Työ ja perhe ovat vaatineet veronsa, eikä kumpikaan heistä enää halua palata Pariisin arkeen. Viimeisenä lomailtanaan Celine ja Jesse kohtaavat pahimmat rakkauteen ja sitoutumiseen liittyvät pelkonsa ja tekevät lopullisen päätöksen: rakastaa toisiaan ikuisesti vaiko erota lopullisesti.
Sitä me jäämme odottelemaan ja ehkä he tekevät vielä komannen elokuvan ,joskus vuosia myöhemmin .Nykyihmisen avioliitto odotuksineen on monimutkainen juttu .
Ysikasi oli ensimmäistä kertaa pois synkkäripäivällisiltä . En edes pyytänyt mukaan , sillä vastaus olisi kuitenkin ollut , että "en jaksa ." Vaatteet on päällä miten sattuu , tukka hapsottaa , ruoka ei maita , yöllä ei saa unta, ulos ei jaksa lähteä ja tytär tekee asiat väärin ja komentaa!Drinkkikin pitää niellä , vaikka ei yhtään huvittaisi ja vettä juoda .Hankalaa. Mutta rappuset vielä onnistuu ja onneksi on piha , jossa istua ja torkkua .Totuus lienee , jotta ikää on ja se näkyy nyt .
Kävin katsomassa ystävääni Puotilan Palvelutalossa , jonka taso on edelleen mielestäni korkeampi kuin yksityisen Tikantuvan .Alaspäin sielläkin mennään , pituus-asento ja sänky lienevät ne totuudet , mistä puhutaan. Itse sängyssä lepääjä liikkui vanhoissa kotioloissa , ahdituneena muistoissaan , jollain lailla hän tiedosti olemassa oloni siellä , ehkä ääneni sai muistot aikaan .
Luen Donna Leonia , senhän tarinat liikuvat Venetsiassa, jossa kävin kesän alussa keskimmäisen kanssa. On mukava seurata komissaario Brunettin kulkemisia Venetsian kaduilla ja kanaaleissa , kun vastaan tulee tuttuja siltojen ja vaporettopysäkkien nimiä , olo on kuin olisin kauemminkin kaupungissa asunut .