Onnea nuorimmaiselle !

Robert Redford esittää pääosaa ohjaamassaan poliittisessa trillerissä, joka kertoo pankkiryöstöstä ja poliisin murhasta epäillyn radikaaliryhmän paljastumisesta vuosikymmenten piilottelun jälkeen. Muissa rooleissa huikeaa näyttelijäkaartia täydentävät Shia LaBeouf, Susan Sarandon, Julie Christie, Brendan Gleeson, Sam Elliott, Nick Nolte, Brit Marling ja Stanley Tucci.

Käytiin katsomassa "The company You keep " .Näitä idealisteja  , maailman parantajia oli seitkytluvulla kukkaisaikaan , tuskin enää kukaan uhraisi itseään ja elämäänsä idealismin vuoksi .Varsinkin kun maailma ei paremmaksi muuttunutkaan .Kelvollinen katsottava , sujuvasti etenevä , mutta ei ole suurten joukossa.


Mikä ihmeen G.A. Serlachius, mikä mies ja mikä maailma ja vielä suurella näyttämöllä? ”Tätä tarinaa ei ole ennen kerrottu, mutta nyt kerrotaan! 1800-luvun uudet innovaatiot käynnistivät Euroopassa kiihkeän teollistumisen pyörteen, jonka imussa Suomenkin tulevat metsäherrat aloittivat raivoisan taistelun hurjimmin kuohuvista koskista.”

Mutta hän on suurten joukossa , Gustav Setlachius. Tosin näyttämöllä sekin suuruus pieneni .Serlachius oli näyttämön mukaan uhkarohkea kokeilija , joka menetti siinä touhussa sekä omaisuutensa että perheensä .Kova liikemies uhrasi poikansa , joka (-minulle yllätyksenä )teki itsemurhan ,kun isä ottikin jatkajaksi serkkupoika Göstan . Hän sitten rakensi sen varsinaisen Mäntän suuruuden .Näytelmän ensimmäinen osa oli yhtä huutoa ja huisketta , toinen osa oli sitten jo paljon parempi .Kaupunginteatterin tuotoissa häiritsee joka esityksessä kansan kosiskelu , heitetään väliin kevyttä huulta , jotta yleisö rentoutuu pienen naurun verran .Ihan turhaan Gustavkin laitettiin "kuselle " ...mutta yleisö naurahti.

Kohta on Vappu ja ystäväni syntymäpäivä . Kävin viemässä kukkia ja suklaakeksejä , mutta molemmat tyrmättiin .Kukat jäivät ruokahuoneen pöydälle ilahduttamaan ruokailijoita , myös ystävääni .Ja keksit annetaan pikkuhiljaa , nyt syötin muutaman onnistuneesti .Mutta suuri järkytys oli , kun hän tunnisti minut , vaikkei enää pitänyt !Muisti tyttäreni ja pikkumiehen , kyseli vointia .samoin ihmetteli , kun ystävät (mainitsi nimeltä ) eivät olleet pitkään aikaan käyneet !Tätä kummeksuin hoitajalle ja hän sanoi , että joskus on hyviä päiviä , mutta yleensä aika vain kuluu ,ilman muistoja , tuntemuksia ja osaamisia .Mieli myllersi , toiseen olin varautunut. Paikka nyt on kuitenkin sellainen , jotta minun mielestäni elämä siellä olisi laadukkaampaa , ellei muista yhtään mitään .Mutta kun lähdin , kaikki luultavasti katosi , oli vain mielikuvat jäljellä, unenomaiset näkymät , luulen .Ja toivon .

Tänään oli nuorimman syntymäpäivä .Muistan hyvin ,kun lähdin Kättärille .Oli upea kesäinen päivä , Linda oli leiponut pullia ja sanoi , jotta juot nyt kahvin ja lähdet sitten !Ja kai minä niin tein .Ja sitten soitettiin isälle , jotta kolmas tyttö tuli , mene katsomaan ! Niin sitä elettiin silloin , kolmekymmentäseitsemän vuotta sitten .

Kevät keikkuen tulevi

Vanhin lupasi laittaa lämpöä tulemaan  ja hyvin se paketti lensi meidän nurkille ainakin ! Lumet ovat kaikonneet sisäpihalta , missä vaiheessa , ei ole aavistustakaan !Tänään ,kun aurino porotti siniseltä taivaalta , ajattelin kokeilla lukemista pihapenkillä ja otin jalkaani varulta saappaat , että voin tarpoa hangen läpi penkille !No , eipähän tarvinnut , lunta ei ollut missään .Lueskelin siis kolmisen tuntia auringon kuumottaessa legginssien peittämiä jalkojani- aiempina vuosina olisin jo aikaa istunut paljain säärin , nyt näytti riittävän kuitenkin vain paljaat käsivarret , laiska kun olin .Mutta ehkä jo huomenna sonnustaudun shortseihin , saas nähdä .Kevät on kuitenkin parisen viikkoa myöhässä , pensaiden silmut ovat juuri huulilla aukeamassa.  Jos lämmin säilyy , kohta luonto on hennon vihreä ja silloin kaikki roskat ja koirankakat peittyvät , luonto muuttu taas puhtaaksi ja kauniiksi .

 

Pieni mies on oppinut uuden sanan -koirankakka . Sitä on , uskomatonta , mutta jopa pihapiirissä nurmikon reunat täynnään . Pientä ei juuri voi laskea pientareille , keskellä katua on kulkeminen .Kun varustaa pikkumiehen henkseleillä , sekin hoituu suhteelisen nätisti , ysh ysh , sanoo kävelijä . Matkalla Musiikkileikkikouluun opettelimme lintujen ääniä , varis on edelleen numero ykkönen , mutta minulle peipposen laulu oli kevään todellinen alku !Mitenkähän se pärjää yön pakkasissa ?

Kun pienestä aloittaa , luulisi isona osaavan , sehän on Mummin suuri haave .Tamburiinit ja kapulat ovat jo hallussa , muu onkin sitten vielä sitä "hyvin omatoimista liikehdintää ".Mukava oli kuitenkin seurata , miten tuokin asia nykyisin hoidetaan , muuten kiva , mutta laulut olivat oudon "tarttumattomia " joka ikinen .Miksi sellaisia , kai siihenkin on jokin hieno kasvatuksellinen syy .

Lopun päivää Pikkumies olikin Vaarinsa hoivissa , kun Mummi suunnisti Bridgeen . Molemmat sujuivat hyvin .

Pikkusisko täyttää tänään kuusikymmentä ! Päivä vietetään New Yorkissa , Onnea hänelle !

Huojuva talo

Huojuvan talon perhetragedia avaa Avoimien Ovien uudet tilat.

Teatteri Avoimet Ovet on aloittanut uusissa tiloissa Erottajalla. Uusi esityspaikka on perinteinen teatterisali, jonka avausesitykseksi Heini Tola on dramatisoinut ja ohjannut Maria Jotunin Huojuvan talon. Se on myös Avoimien Ovien 15-vuotisjuhlanäytelmä.
1930-luvun perhehelvetti osuu myös nykypäivään. Nytkin perhetragedioita piilotellaan loppuun saakka, kunnes räjähtää. Tolan käsiala on tunnistettavaa. Hän on minimalisti eikä innostu turhasta rönsyilystä tai koristelusta. Huojuvan talon dramatisointi on tarkka, joskin myös hieman osoitteleva.
Esitys käy läpi Lean (Ella Pyhältö) ja Eeron (Jukka Pitkänen) kohtaamisen ja avioliiton alkuvaiheet, kun narsistinen Markku osaa vielä hurmata. Pian esitys keskittyy kuvaamaan yhä klaustrofobisemmaksi käyvää liittoa armottoman selkeästi.
Lean sisko (Hanna Seppä) sekä Markun kanssa heilastelevat piiat (joita kumpaakin esittää mainiosti Petriikka Pohjanheimo) tuovat esitykseen dynamiikkaa. Sepän ja Pohjanheimon luomat hahmot ovat vaikuttavia. Muutamin vedoin ja äänenpainoin he saavat vangittua hahmoistaan olennaisimman, eli itsekkyyden ja samalla kyynisyyden – ominaisuudet, jotka Leasta puuttuvat. Niiden puute tekeekin Leasta niin haavoittuvaisen.
Marjo Kuusela on suunnitellut näyttelijöiden liikkumiseen koreografiat. Tansseihin ja tehokkaisiin eleisiin kiteytyvien luonteiden myötä esiintyjät irtautuvat naturasta. Oikeastaan esiintyjien liikekieleen on pakattu viittauksia eri aikakausiin: on leikkisyyttä ja kohtalokkaita askelia mutta myös illuusiota purkavaa liikekieltä. Väkivaltakohtaukset ovat yllättävän raisuja. Niidenkin suunnitteluun on käytetty taistelukohtauksiin erikoistunutta esiintyjää.
 

Nykypäivän porvaristokuvaus

1930-luvulla kirjoitetussa romaanissa Lea edustaa hyvää ja narsistinen Eero pahaa. Niin on nytkin, mutta Huojuvan talon tulkinnassa jätetään myös katsojille aikaa miettiä, miksi Lea oikeastaan jää elämään sadistisen ja väkivaltaisen Eeron kanssa. Lealla on kenties vaihtoehtojakin – etenkin, jos esitystä lukee enemmän nykypäivän allegoriana eikä 30-luvun kuvauksena.
Pääparista on hankalaa saada otetta, mikä ei välttämättä ole puute, vaan tekee parista kiinnostavan. Ella Pyhältön Lea haluaa pitää kulisseja pystyssä ja hän vaikuttaa jopa vähän pinnalliselta. Ratkaisu on varmasti tietoinen ja tekee Leasta ikään kuin enemmän nykypäivän naisen kuin mitä Jotunin Lea-hahmo täydellisessä kiltteydessään on.
Avoimissa Ovissa Lea uskoo avioliittoon, mutta hänessä näkyy myös halu pitää kulisseja pystyssä. Se halu ei kuitenkaan ole turhamaisuutta, vaan pinnallisuus juontuu jostain suuremmasta haavasta ja puutteesta. Halu kumpuaa kauempaa lapsuudesta, jolloin hän jo haaveili paremmasta elämästä. Lea ei ole oppinut pitämään puoliaan.

Olin teatterissa .Etukäteen pelkäsin , mitä tulisin näkemään ja olihan se kuin kertausta omasta lapsuudesta , toi monet epämieluisat muistot mieleen.Yksi siinä oli erilainen ,Lea antoi takaisin ! Niin alistettu kuin hänen piti ollakin , outoa kyllä , hän uskalsi pitää omista mielipiteistään kiinni ja sanoa ne .Tosin se ei  auttanut , on edelleen suuri mysteeri , mikä pitää naisen väkivaltaisen miehen kanssa liitossa .Äläkä sano , että rakkaus , sillä rakkaus lapsiin on paljon vahvempi side ! Jo sen siteen vuoksi pitäisi olla selvää , että väkivallan sietämisen esimerkkiä ei kannata siirtää seuraavalle sukupolvelle .Olisiko kulissien ylläpito se tabu , minkä vuoksi nykyisin väkivallan teot tulevat tietoon liian myöhään .Asioita peitellään , perheet ovat yksin , ei ole enää sukulaisten rinkiä kertomassa , mikä sopii ja mikä ei .Uskoo sitä tai , mutta sanottu on monasti jo iso kynnys hakea apua.

Talvi ei hellitä , tänäänkin kahden asteen lämpö ei paljoa poskia kuumottanut . Pikkumiehen kanssa voi vielä lasketella mäkeä kotinurkan puistossa ja ihmetellä puhetulvaa , joka pulppuaa mitä moninaisin kielenkääntein !Kai se siitä sanoiksi joskus muuttuu.




 

Espoon perukoilla harhassa

Kävin kääntymässä tänään Veikkolassa , Turuntietä noin kolmekymmentä kilometriä. Ja mitenkäs sinne jouduin ?! Hyvin helppo vastaus , ajamalla harhaan .

 Olin Ysikasin luona kauppareissulla ja autolla kun olin liikkeelä , päätin pistäytyä ystäväni luona Espoossa. Illalla luin  Hämeen-Anttilan kirjaa "Tapetinvärinen " , josta en olisi muuten saanut mitään tolkkua , ellen olisi jo aiemmin ollut kuulemassa hänen pitämäänsä esitelmää kirjan synnystä .Puolessa välissä olen vieläkin  (en ole hänen fanittajansa ) , mutta jo siitä jäi mieleen epämieluisa ajatus , josta en päässyt irti . Yhteydenpito nykyaikana on tavallaan hyvin helppoa -sille , joka hallitsee sosiaalisen median .(Hieno sana ) Miten pitää yhteyttä häneen , joka ei sitä hallitse ?Kukaan ei enää kirjoita kirjeitä , kylässä ei käydä , on vain puhelin .Taisin jäädä siihen lauseeseen , että "olen huono puhumaan puhelimessa , minun on tarpeen nähdä kasvotusten !"

Joten siis päätin ajaa hurauttaa Espooseen ja tavata kasvotusten (mikä yllätysvisiitti ei todellakaan ole minulle mikään ongelma...siis minulle.).Nähdä mitä kuuluu ja miten ystäväni voi , ehkä jutella asioista , päivittää tapahtuneita.Ehkä tähän saumaan mahtuu tuo nykyajan ihme ,skype, nettikamera , mikä sekin on minulle vieras , ainakin toistaiseksi.Huomasin vävystäni ,kuinka hän sitä käytti ihan luontevasti , kone oli keittiön pöydällä auki ,suunnattuna pikkumieheen ja toisessa päässä istui toinen pieni mies.Isät touhusivat keittiössä ruuan teossa ja juttelivat samalla , kamera toimi "yhteisenä huoneena", kaverit vilahtelivat kuvassa milloin sattuivat kameran silmään . Seurustelu kävi kuin tässä ja nyt . Kamera ei häirinnyt ,se ei ollut vieras .Minulle olisi ,ainakin vielä .

Siispä ajoin Kehää pitkin kohti tuttuja seutuja .Luin kylttejä  ja Sellon kohdalla tapahtui jotain hämärää , olin yhtäkkiä Turun moottoritiellä ! Ja sieltähän et pääse kääntymään , ellet sitten poikkea sivutielle jonnekin .Kesärenkaat oli juuri vaihdettu ja sivutiet saattoivat olla lumen ja jään vallassa , en ottanut riskiä.Siispä "lähin " ramppi takaisinpäin oli Veikkolan kiertoliittymä . No Hesaan päin mennessä luulin , jotta tuleehan siellä vastaan jossain kohdin tuttu nimi, josta kääntyä , mutta eipä vaan tullut ! Kerran vilahti , mutta olin jo moisen liittymän ohi , se kun suomalaisittain kerrotaan vasta kun se meni jo ! Eipä hätää , seuraavasta sitten ! Vanha Mankkaa on tuttua seutua , mutta seuraavaksi onnistuin löytämään itseni jostain Tapiolan perukoilta , mistä totaalisesti kyllääntyneenä Espooseen ja sen kyltitykseen  otin tutun tien "Kehä itään -Kehä länteen " , jota sitäkään en ikinä ilman lentokoneen kuvaa osaisi suunistaa .Kuinka voi täysin suuntavaistoton tietää , missä on itä tai länsi ?! Insinöörien tekemiä viittoja.Totta , olisihan minulla ollut autossa GPS , mutta kun kerran tiesin tien ja osasin , niin enpä vaivautunut .Että näin . Ja ystäväni välttyi yllätysvierailulta , jota muuten ennen ei kutsuttu "vierailuksi " , sitä vain käytiin , tultiin kahville , piipahdettiin .Minne kaikki mutkattomuus on kadonnut ?!

Tytär lähetti videon koneelleni .Pieni  mies oli tehnyt selvää perunajauhopussista olohuoneessa ja lisännyt koristeeksi päälle myslipaketista ! Oho , kuului pikkumaalarin ihmettely tuloksestaan .

Lunta huhtikuussa

 Moni sitä odotti ja sitten se jo olikin ohi ! Pääsiäisen pitkä viikonloppu sujui mukavissa merkeissä ,syötiin ja seurusteltiin ,katseltiin pienen miehen touhuja ja pääsiäisiloa.Säästäväiset vanhemmat ovat opettaneet perillisensä laittamaan rahat posuun , joten pääsiäisnoita oli pitänyt huolta , että ikivanhan munan sisällä helisi muutama kolikko tipuineen .Tiput saivat kyytiä , mutta pennoset kiikutettiin possuun , ihme että pienet sormet osasivat laittaa lantit niinkin pieneen rakoseen yhdenkään putoamatta ! Se Pääsiäisrahka ..sen yhdistelmien järjestys meni hiukan sekaisin , mutta ethän sinä kakkua voi purkaa kuten sukan neuletta !Sinne vaan isoon vuokaan ja uuniin . Taikina maistui erinomaisen hyvältä , joten oletettavasti myös valmis paistos ! No , maistuihan se hyvältä , pohja vaan oli kovaa kuin kivi , sahaa olisi tarvittu .Kunniaksi seurueelleni , kukaan ei valittanut .Seuraavana päivänä sain sitten kuulla , että vieraani sisarella on "Kakkubusiness " Amerikoissa...

Huhtikuun kolmas on vanhimman syntymäpäivä ja perinteisesti ennen hänen kotona ollessaan hän muutti asumaan pihassa olevaan leikkimökkiin! Tuskinpa olisin sallinut (vaikka tyttäret sanovat takuulla , että "ei siitä kyllä voi olla varma !") muuttoa , jos luonto olisi ollut yhtä luminen kuin nyt .Katselen seinällä olevaa kuva-albumiani ,jossa on vuosi sitten toissapäivänä otettu kuva tuosta samaisesta nyt umpijäässä olevasta merestä , kuvassani vesi velloo täysin  vapaana. Silti kevät pyrkii esille ,akvaarion päällä juomalasissa lilluva pelakuun oksa työntää epätoivoisena kukkaa jo neljättä kertaa !Se pääsee ulos ja multaan heti kun yöt ovat plussan puolella , kehua en uskalla , se on pieni oksan tynkä landelta asti.

Californiassa kukkivat kaikki puut ja sipulikasvit , meilläkin sentään näkyi kevään merkkejä kukkapenkissä , pieniä alkuja , ehkä krookuksia .Kävelin bridgeen Linnunlaulun läpi ja muistelin , jotta olivatko tiet tosiaan hiekkateitä !? Kengällä kun kaivelin , asfalttihan sieltä tuli esiin ! On siis todistettavasti hiekotettu ,määrä on valtava. Kaupungin kadut ovat jo osin siivottu , mutta jää ja lätäköt ovat totta vielä monin paikoin , luntakin lupasivat viikonlopulle .Kevättä saa vielä odottaa.

Mies oli tänään pikkumiestä hoitamassa .Hyvin kuulemma meni , jonkin sortin junaleikki parvekkeelle ja sisään ja ympäri ,syöminenkin sujui. Jotta oppii se vanhempikin ...Muuten , taidan liittyä "koirankakkakuoroon "; on uskomatonta , miten paljon sitä ilmaantuu lumien alta ! Laskepa siinä pieni mies kävelemään , ei hän keskitietä kulje , vaan suunta on aina sinne kakkoihin päin .Ei minusta koiravihaajaa saa , mutta voisin kyllä syöttää nuo läjät sen remmin toisessa päässä olevalle .Näin Pääsiäisenä senkin olisi voinut tehdä sivistyneesti tuokkosessa , olisi käynyt toteen se vanha vitsi suomalaisten köyhyydestä .