Hauskaa Pääsiäsistä

Eilen oli siis vapaapäivä. Enpä tainnut tehdä juuri mitään mainitsemisen arvoista .Aurinko porotti ja minä laiska menin sisäpihalle nojailemaan mattotelineeseen kirjan kanssa.Ihan kevään tunnun sitä sain .Kävinhän minä tosin vanhoilla kotinurkilla Pakilassa hakemassa taulun , joka irtosi nurkistaan .Vanhan tuttavan kanssa jutellessa ilmeni , jotta en suinkaan ollut ainoa , joka on saanut kärsiä lääkärien diagnoosivirheestä, heti löytyi kolme tapausta , yksi oli hänen sisarensa , jolta leikattiin toinen rinta turhaan .Ihmisiä ne on lääkäritkin ...

Tytär laitteli muotopuolta kroppaani kuntoon tänään , kävelin mennen tullen Eiraan ja vilpoiselta tuntui , sillä unohdin laittaa kesämekkosen alle villaista .Mieskin uskaltautui liki kolmeen viikkoon ulos , flunssa on ollut sitkeä. Kaupunkin alkaa olla jäätön , mutta kovin kurainen ja hiekkainen , ruma.

Pääsiäinen on tulossa , kuten jo kortista huomaa.Keskimmäinen tulee Sveitsistä huomenna ,perjantaina syötän puolen sukua ja keskimmäisen ystävättären , joka tupsahtaa Zurichistä Suomea katsomaan.Toivottavasti hän kuluttaa aikansa sisällä kaupoissa lauantaina , sillä hän on ensimmäistä kertaa Suomessa ,eikä tätä likaisuutta mielellään esittelisi !

Tein suuren rahkapiirakan , jotta porukan ei tarvitse kärvistellä mämmin kourissa , eihän sitä muut syö kuin minä ja 98 !Ja maistelee pieni mies .Piirakka näyttää ihan hyvältä , vaikka ohjeen mukainen järjestys meni hiukan pihalle ...miten maistuu , sen näkee kun kokee .Elämäni ensimmäinen rahkapiirakka .

Kevään ihanuutta

Vaikka kuinka itseään nipistelisi , ajan kulua ei huomaa.Kevät on minulle masentavaa aikaa, aurinko liian kirkas , roskia paikat täynnä . On velvollisuus olla ulkona , kun aurinko paistaa , se rasittaa.Mieskin parani flunssastaan ja vaatii ulkoilemaan .Kun kerran se aurinko paistaa.Palmusunnuntaina se roikale jatkoi porotustaan , uloshan sitä oli mentävä .Jäälle en tohdi ja sukset jäivät landelle (olivat toki hyvin vanhat ..),joten tallustettiin hiekkaista asfalttia Kauppatorille , ihmeteltiin venäläisten ja kiinalaisten turistien määrää Espalla.Eikö Venäjällä paista aurinko , kun on pakko istua katukahvilassa viltti harteiilla ja nenä punaisena ja leikkiä kevättä !Ehkä minkki kuitenkin auttoi tuotakin kokemusta ...

Me suuntasimme Sanomataloon , jossa oli sieluttoman upeita mustavalkokuvia tuikitavallisista esineistä ! Kaverin nimeä en muista eikä Mediatorikaan häntä netissä huomioi, mutta katsomisen arvoinen hän on !Kun näkee ja osaa, niin kaunista tulee.

Galleria Anhavassa taas oli akvarellinäyttely (Tor Arne ), joka olisi voinut olla Varpun , ei parempi ei huonompi .

Kahvia alkoi tehdä mieli ,aseman Eliel -ravintolassa on kohtuullisen hyvä valikoima ja paikkakin on kelvollinen .Porofetapiiras oli maistuva ja kuppi kahvia kupissa , joka istui lautasellaan niin tanakasti , että jopa minä sain sen pöytään läikyttämättä!Kehuin suureen ääneen designeä ja nostin kupin ....pohjassa luki "Ikea"...!

 

Oman pihan penkit ovat vielä tiukasti lumen peitossa , mutta Pihliksessä katoksen alla voisi jo istuskella.Sitähän 98 hienokseltaan tekee ja ihmettelee oravan nokkelaa ruokailua !Ennen oli tuokin näkymä kaunis ja metsäinen , kunnes joku kaavainnokas piirteli paperiinsa ja sitten hakattiin kalliot  ja puut pois, nousi ruma talo.Onneksi kesä peittää suurimman osan tuosta näystä .

 

Taaksepäin viikon tapahtumia ,joka päivä jotain,  huomenna on vapaa päivä.Keskiviikkona tytär hoiteli äitiään liikuntakuntoon,ajoin ratikalla Tilkkaan katsomaan ystävväni Tikantuvassa ( appelsiini-suklaakeksit maistui ) ja sitten olinkin pikkumiehen kanssa ulkona .Ajatus oli mennä katsomaan Tokoinlahden sorsia , mutta kaikki paikat olivat umpijäässä , ei pieni mies pysynyt pystyssä, jossei mummikaan.Siispä ulkoilimme Hakaniem torilla , potkittiin tumppeja , äsh äsh ja hohoteltiin variksille ,ne ovat tämän hetken suurin ilonaihe !Todellista kaupunkiulkoilua. Torstai oli 98:n kampaajapäivä , samalla kauppareissu .Tuli upea isomummi ,kiharoita myöten .Illalla oli konsertti, Mari Palo veti salin täyteen .kaunis ääni , kaunis ääni , kaunis nainen ja mukavat Shostakovitshin mukaillut suomalaiset kansalaulut .Mukana oli myös Latvian Valtionkuoro , joka on käynyt ennenkin ja on aina yhtä komeaa kuultavaa. Hyvä ilta. Perjantaina oli bridgepäivä.Kävelin Töölönlahden kautta ja olihan työlästä ! Tiet olivat kiiltävällä jäällä ja enhän minä nyt enää liukesteitä laita , kesä on tulossa !Pystyssä pysyin kuitenkin .Lauantai meni , käytiin Pihliksessä tarkistamassa lintujen ruokakupit ja kuvaamassa -Nokialla- tuo orava .Sunnuntai-ilta toikin sitten pikkumiehen kuuntelemaan vanhoja lastenlevyjä ja näpertämään joka nappulaa , mitä talossa on ! Käsityökori lattialla sukkapuikoineen ei kiinnosta tippaakaan , mistä isänsä taitaa olla kovin onnellinen !Ja tänään olinkin taas bridgessä, kävelin mennen tullen , kävin kirjastossa ja juttelin erään kuolevan ammatin edustajan kanssa talonmiehen tarpeesta , siinä hän suti harjallaan hiekkoja kadun reunaan.Tuli ikävä "kevään tekemistä ".

Kurjat

Les Misérables on elokuvasovitus rakastetusta musikaalista, jonka on nähnyt jo yli 60 miljoonaa katsojaa 42 maassa 21 eri kielellä ympäri maailmaa, ja joka edelleen 27. esitysvuotenaan rikkoo kävijäennätyksiä. Ohjauksesta vastaa Kuninkaan puhe -elokuvan Oscar®-palkittu ohjaaja Tom Hooper ja rooleissa nähdään ja kuullaan elokuvataivaan kirkkaimpia tähtiä kuten Hugh Jackman, Oscar®-voittaja Russell Crowe, Anne Hathaway, Amanda Seyfried, Eddie Redmayne, Aaron Tveit, Samantha Barks, Helena Bonham Carter ja Sacha Baron Cohen.

1800-luvun Ranskaan sijoittuva Les Misérables on tarina särkyneistä unelmista ja saavuttamattomasta rakkaudesta, intohimosta, uhrauksesta ja katumuksesta – ajaton kertomus ihmisen selviytymiskyvystä. Hugh Jackman näyttelee entistä vankia, Jean Valjeania, jota säälimätön poliisi Javert (Russell Crowe) jäljittää. Kun Valjean suostuu huolehtimaan tehtaassa raatavan Fantinen (Anne Hathaway) pienestä Cosette-tyttärestä, heidän elämänsä muuttuvat ikiajoiksi.

 

Maailman kaikkien aikojen pisimmän ajan näyttämöillä pysytellyt musikaali saapuu valkokankaalle helmikuussa 2013 Tom Hooperin loisteliaana tulkintana Victor Hugon romaaniin pohjautuvasta tarinasta. Näyttämötaiteen todellinen klassikko, ”show of shows”, herää nyt henkiin kansainvälisten tähtien ja rakastettujen laulujen (“I Dreamed a Dream”, “Bring Him Home”, “One Day More” ja “On My Own”) voimin kaikkien aikojen musikaalielokuvaelämyksenä.

3 Oscarin voittaja: paras naissivuosa (Anne Hathaway), äänisuunnittelu ja maskeeraus.

Uskaltaakohan sitä sanoa oman mielipiteensä , kun noin runsaasti hehkuttavat tuota elokuvaa ?!
Minä en siis pitänyt . Elokuva oli pitkäveteinen ja musiikki ei kyllä tavoittanut kauniina minun korviani .Se varmaan oli tätä nykyaikaista "latteaa " meloditonta , josta kaiketi tämän päivän nuoret pitävät , syytä en kyllä tiedä .Oli siellä muutama kauniskin melodia , nuorten esittämät "Ystävyyslaulu " ja "Vallankumouslaulut ".Samaiset nuorten äänet olivat upeita ja soivat kauniisti  .Jos maskeerauksesta tuli oscari , niin olihan koko sakki todella töhritty päästä varpaisiin , suorastaan uitettu paskaviemäreissä . Joku sanoo nyt , että niinhän se silloin muinoin oli, ehkä oli , mutta vähempikin olisi riittänyt .Farssinkin aineksia löytyi ja hyviä sellaisia .Muinoinen Pariisi oli luotu tietokoneella paikoin jopa kauniiksi .En tiedä , kiertääkö maailmaa juuri tuo musikaali , esittäjät ovat kuitenkin vaihtuneet 27.vuodessa .
Tarinahan on vanha , kirjana luin sen jo hyvin nuorena , ehkä siitä syystä se on jäänyt mieleeni lähes täydellisenä tarinana hyvyyden voittokulusta pahuutta vastaan.Romanttisena , mutta rajansa romantiikallakin , tässä se kääntyi imelän puolelle.

Koko Suomessa paukkuu (öisin ) pakkanen ja tuuli on lievästi sanoen purevaa .Kevät on myöhässä , sopii minulle .

Metsän tarina

 Tänään kävin metsässä .Elokuva "Metsän tarina " kuljetti minua vuodenajat läpi , näytti kaiken sen , mitä en enää saa kokea , mitä vuosien ajan elin ja koin .Tuttu metsä , tutut kannot ja puut , linnunpesät ja metsän äänet . Kamerani on taltioinut kiitettävästi , jos en ihan kaikkea ollut nähnyt , niin paljon kuitenkin . Huomasin , että katselimme kuvaajan kanssa "samalla silmällä " , huomioimme samoja asioita , kamera työskenteli yhtälaisesti minulla kuin kuuluisalla luontokuvaajalla ,rakkaudella luontoa kohtaan.Huomasin olevani kiitollinen , että olen saanut vuosien aikana kokea luonnon monimuotoisuuden , että olen oppinut lukemaan ,mitä näen ja näkemään , mitä kuulen .




Metsän tarina on elokuva, jossa koet metsän taikaa ja neljä vuodenaikaa. Se saa sinut kaipaamaan retkelle, tutkimusmatkalle, näkemään ja kuulemaan suomalaisen metsän ihmeellistä elämää.

MRP Matila Röhr Productionsin toimeksiannosta luontokuvaaja Hannu Siitonen Parikkalasta ja luontokuvaaja Mikko Pöllänen Simpeleeltä aloittivat yhteistyön, jonka tuloksena syntyi tämä hieno dokumenttielokuva. Siitonen ja Pöllänen käyttivät aikaa elokuvan tekoon yli neljä vuotta ja kuvasivat materiaalia, josta syntyi esileikattua elokuvaa yli 20 tuntia. Tästä valtavasta kuvamäärästä leikkaaja Kim Saarniluoto hioi yli puolitoista vuotta kestäneen työrupeaman jälkeen elokuvan lopulliseksi kestoksi noin 75 minuuttia.

Elokuvan on käsikirjoittanut Ville Suhonen, joka muistetaan myös Poika ja Ilves -menestyselokuvan käsikirjoituksesta. Elokuvan ohjauksesta vastaavat Ville Suhonen ja Kim Saarniluoto.

Metsän tarina on jo kolmas Hannu Siitosen ja Mikko Pölläsen dokumenttielokuva, se on suurin ja vaikuttavin elokuva, jonka he ovat yhdessä kuvanneet eli elokuvaa voisi sanoa jopa heidän elämäntyökseen.

Elokuvan tuottaja Marko Röhr on ylpeä Metsän tarinan työryhmästä, jonka luova työ ja voimien yhdistäminen MRP Matila Röhr Productionsin kanssa tuo suuren yleisön nähtäväksi ainutlaatuisen dokumenttielokuvan suomalaisesta metsästä, jossa luontokuvaajien sankaruus tulee hienosti esille. Dokumentteja ei katsota vain tiedon vuoksi, ne suunnitellaan kokonaisvaltaisiksi elämyksiksi, jollainen Metsän tarina on.

Teatterissa oli äitejä ja isovanhempia pienten , kolme neljä vuotiaiden kanssa .Ihastuksen ja ihmetyksen huudahduksia , kysymyksiä , mutta enimmin  hiljaisuutta , lapset keskittyivät metsän tunnelmaan.Sinne minäkin vien sitten joskus oman pienen miehen .

Polkuja ja jälkiä

 Kiwano , sellainen tuossa lautasella nököttää ! Sain sen vanhenemiseni kunniaksi ja uskalsin vihdoin eilen pistellä tumman leivän kanssa poskeeni .Kaunis syötävä , mutta ei maistunut erikoisesti  miltään .Siemeniä oli valtavasti ja jos nyt sitten uusi kiwano massussa kasvaa  (kuten aina ennen omenan siemenistäkin uhkailtiin...) niin sitten minulla on oikea viljelmä siellä !

Siivoilin koko päivän , aurinko heloitti sinisellä taivaalla , sitten alkoi lumisade. Ulos piti päästä .Hyppäsin autoon ja suuntasin Laajasaloa kohti hakemaan pientä miestä ulos  .Häntä on aina ilo ulkoiluttaa , sillä suuri ilo säteilee silmistä , kun päästään kellariin hakemaan vaaleanpunaista pulkkaa ! Lähtö on hyvin liukasta , juoksujalkaa ensimmäinen puoli tuntia , pulkkaa tiukasti vetäen . Jätettiin isä nököttämään telkan ääreen , pleikkaria pelaamaan , kehittävää tai ei .

Ilta menikin sitten itsellänikin telkan edessä , mitä sieltä tuli , en muista , mutta jäin  istumaan ja tarkistamaan , mitä ohjelma nimeltään "Susi " kertoo.Ja kertoihan se, sen verran rajua tarinaa pohjoisesta , että olin taas pyhää vihaa täynnä ! Sutta kohtaan, niinhän se oli kerrottu .Luonnon suojelija olen , mutta rajansa kaikella , ei sudellakaan ihan kaikkia oikeuksia voi olla ! Tuli siinä katsellessa mieleen , että monet kerrat minäkin kuvasin suden jäljet ihan mökkimaisemissani ja oman pihan nurkilla .Silloin se oli olevinaan niin tuiki tavallista , että enpä tuota osannut pelätä .Kissan pidin hämärän tullen sisällä, itsestä viis.Nyt on toisin ,lisääntyvyys on suurta , kun petoa ei karkoteta.

Entisille asuinnurkille tuli asiaa. Surku tulee katsellessa hylättyä kotitaloa .Kapea kinttupolku johtaa ovelle , talo näyttää täysin autiolta.

Katkarapusalaatti Ekbergillä on ystäväni ja minun yhteinen synkkärijuttu , kahvin ja perunaleivoksen kanssa jälkiruokana . Hyvää oli , kiitos.

Naistenpäiviä

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Camilla Nylund (s. 11. kesäkuuta 1968 Vaasa)^[1] on suomalainen oopperalaulaja. Vaasalaissyntyinen Camilla Nylund aloitti lauluopintonsa Salzburgissa Mozarteumissa, missä hänelle myönnettiin vuonna 1995 Lilli Lehman -mitali. Seuraavana vuonna hän jakoi voiton Lappeenrannan laulukilpailussa Johanna Rusasen kanssa, ja vuonna 1997 hän edusti Suomea Cardiffin laulukilpailuissa.

Nylund loi kansainvälistä uraa erityisesti Dresdenissä Semperoperissa, jossa hän oli vakituinen solisti 1999-2001, sen jälkeen vakituinen vierailija vuoteen 2011. Semperoper myönsi Nylundille vuonna 2008 arvonimen Kammersängerin.<sup>[2]


Eilisiltainen konsertti tarjosi sekä silmänruokaa että musiikia korville . Hehkeä Camilla Nylund lauloi ensimmäisellä puoliajalla Berliozin "kesäöitä " laulusarjan , yltiöromanttinen , hyvin ylärekisterissä laulettu .Ei välttämättä minun suosikkiani . Kun Camillan ääni kulkee korkealla , se on aika pieni .Toisella puoliajalla hän lauloi Wagneria (Wesendonck Lieder -en tuntenut ) ja ääni oli heti voimakkaampi ja tummempi , siitä pidin .Lopun Straussi olikin sitten jonkin sortin tavanomainen sekoitus "Kuolemaa ja kirkastusta ".Kokonaisuudessa kuitenkin hyvä konsertti.
On se veikeää ja niin suomalaista  , että Camillaakaan ei arvostettu kotimaassa ennenkuin hän oli hankkinut arvostuksen ulkomailla ; nyt hän on kysytty vierailija .Sitkeä taistelija , joka ei taipunut suomalaisen arvostelun alle , vaasalainen sisu , sanoisi mies.

Ysikahdeksan on sitten nauttinut tyttären komentamana vitamiinijuomia niin , että nyt hän pitää pienen paussin ! On elo tullut kuulemma liian virkeäksi , ei nukuta päivällä ei yöllä ! Että näinkin voi korkealla iällä käydä !

Tänään oli sitten Naistenpäivä .Pelattiin Bridgeä Naisliitossa ja ihmeteltiin kevään tulon katoamista valkoiseen lumimyräkkään ! Yhtä nopeasti kuin se tuli , se sitten katosi ja kävelin kotiin oikein mukavassa pikkupakkasessa .Nälkäinen pieni mies ilmoitti tulostaan Mummilaan .Ongelma ei ollut kummoinen , Papa haki alakerran kaupasta juuri paistetut broilerinpalan ja jauhelihaspagetin , ja taas oli Mummilassa hyvää ruokaa !</sup>

Ei vielä kiikkustuoliin

 

Muutaman kerran vuodessa yhteen kootut Naiset kerääntyivät Sinebrychoffin Museoon näkemään ja kuulemaan Michelangeloa .Kummastakaan ei oikein tullut mitään , sillä tungos näyttelysalissa oli valtava.Tuskin museo oli moiseen ryntäykseen varautunut , sillä istuinpenkkejä ei alakerran huoneissa ollut ainuttakaan ja kuulijat olisivat niitä kovin kaivanneet . Mutta museo on auki myöhemminkin , halukkaat voivat käydä kertaamassa näkemisiään .Kahvihammasta alkoi kolottaa , suunnattiin siis Hietaniemen Halliin , joka on muuttunut taas kauppahalliksi .Myyjälle taisi olla päivän kiireinen hetki , kun hän kehitteli jokaiselle omaa kahvisuosikkiaan .Satu Silvon "Silvoplee " ruokala sijaitsee melkein meidän talon alakerrassa , siellä on hyvä ruokkia ruuan ystävät , haukut ja kehut menevät tekijän taskuun .Silmänruokaa pöydässä ainakin oli ja luultavasti ruokakin maistui , sillä letut ja kahvit jäivät yläkerrassa tarjottavaksi toisella kertaa .Tulipahan kiilloitettua lettuvadit ja pestyä sherrylasit .

Yhteen kokoontuminen on sekä kutsujan että kutsutun yhteinen juttu ,ellei kutsutut tulisi , ei kutsujaakaan tarvita .Asia on sama kuin Bridgessä , ellei pelaajia tule , ei synny peliä .Jonkun on aina tehävä  aloite ja olen kiitollinen , että ympärilläni on tapahtumista kiinnostunutta aktiivista porukkaa, äkkilähtijää ja kohta-tulijaa , ilman heitä kiviset seinät sulkisivat mummon nopeasti piiloonsa .Totuuden nimessä on kyllä sanottava , että en minä ihan vielä jouda kiikkutuolissa istumaan , on pieni mies ja Ysikahdeksankin ikiin on elettävä vielä kaksikymmentä seitsemän vuotta , kiikkutuolin pitää odottaa!

Oi aikoja oi tapoja

Oi aikoja oi tapoja voisi yhtä hyvin sanoa Teemu Mäen valokuvanäyttelystä kuin on sanottu tuosta Kari Suomalaisen näyttelystä . En pidä Teemu Mäen teoksista , ne mässäilevät riettaudella , mutta tulin uteliaaksi , miten hän mässäilee valokuvilla !Niillä rietastelu kääntyy helposti pornon puolelle ja se tuskin kuitenkaan ja kaikesta huolimatta voisi olla professorismiehen tarkoitus .Vaikka mene ja tiedä , nykyaika tuottaa outoja juttuja . Hippolyte on muuttanut koska lie Yrjönkadulle vanhaan elokuvateatteriin , tilat ovat pienet , mutta riittävät ,ainakin tämän suuntaiseen näyttelyyn . Kesyys yllätti , jopa tavanomaisuus.Jokunen herkuttelu poikkeavilla ihmistyypeillä ja muutama alastonkuva  ei suuremmin hätkähdyttänyt , selostusta oli pari sivullista , joista kuvan psykologia olisi pitänyt hahmottaa .Tein kuten suuri osa katselijoista , laitoin tekstikirjan takaisin hyllylle ja vain katselin .Valokuva on katsottavaksi tarkoitettu , oppimateriaali kuuluu sitten ihan muihin saleihin. Jäin miettimään -pongasin yhden kauniin kuvan netistä , miksi ne eivät kelpaa näyttelyaiheeksi ? Miksi Teemu Mäki aina ja ikuisesti pornahtelee?! Tulipahan katsottua , olenko nyt parempi ihminen , kysyy mies ...

 

Jatkoin kävelyä uudesssa punaisessa toppatakissa Päivälehden museoon , jossa on "Maailma Kari Suomalaisen silmin ." Kovasti hänen piirroksensa ovat minuunkin vaikuttaneet , sillä tuttuja olivat melkein kaikki esillä olleet.Vain 70-luku oli hukassa ja sieltä juuri löytyivät ne hauskimmat piirrokset ! Tekstissä kerrottin , jotta Kari protestoi äitien työssäkäyntiä ja lasten vapaata kasvatusta .Oli kuva , jossa teksti :"Minullakin on kotona sellainen osa-aika-äiti !" ja "Kulta , me saamme hoitajan , kunhan hän kuulee ensin , minne hoitajan lasten hoitaja saa omansa hoitoon ..." Eli aiheet ja uutisoinnit olisivat voineet olla tätä päivää , mikään ei ollut muuttunut millään alueella , vain Kekkonen oli ylimääräinen .Ei taida tulla Karin voittanutta !

Punainen toppatakki .Sitä olen etsinyt muutaman vuoden , turhaan. Bridgestä kävellessä osiun kaupan ovelle , nimeltä "Lorella ", isojen tyttöjen kauppa. Ikkunassa oli punainen toppatakki . Siis sisään ja tarkistamaan oliko vetoketjullisia taskuja ja kuinka monta ? Oliko huppu ? Oliko takki kevyt ja polven alle ? Eli oliko se sopiva "puistotädille "... Oli se , kaikki tuo ja hintakin alennettu ...mutta koko ?! Se oli 46   ..ja sopiva ?! Joko minä olen lisännyt kiloja tai  kaupan koot ovat nurin päin , eikös Isojen kaupassa pitäisi koot olla hiukan pienenpään päin , jotta tuntisi itsensä hoikaksi ja kauniiksi ?! Ostin takin ja punainen on aina punainen ja nyt voin kumarrella ja kyykätä pienen miehen seurassa hyvällä mielin .

Luin Saska Saarikosken "Sanojen alamainen " ,kirja jossa poika tutustuu isäänsä isän päiväkirjamerkintöjen avulla . Lukija saa itse päättää , mitä poika isästään löysi .Pentti Saarikosken kyllä .