Oscar-voittaja

Georges (Jean-Louis Trintignant) ja Anne (Emmanuelle Riva) ovat kahdeksankymppinen pariskunta. Pitkään yhdessä ollut, sivistynyt aviopari on tehnyt ansiokkaan uran musiikinopettajina. Myös heidän ulkomailla asuva tyttärensä, Eva (Isabelle Huppert), on muusikko.

Eräänä päivänä Anne saa sairauskohtauksen. Niin pariskunnan keskinäinen rakkaus kuin suhde tyttäreen joutuu koetukselle.

Rakkaus on Michael Haneken käsikirjoittama ja ohjaama intensiivinen rakkauden ja luopumisen kuvaus. Elokuva palkittiin toukokuussa Cannesin 65. elokuvajuhlien pääpalkinnolla, Kultaisella palmulla.

Oscar-voittaja! Paras vieraskielinen elokuva

Sunnuntaista on muodostunut leffapäivä .Päivänäytöksessä karkinsyöjät ovat useimmiten jääneet kotiin  ja se harva , joka vielä uskaltautuu rapistelemaan , saa kiukkuiset katseet ja joskus tylynkohteliaan huomautuksen .Elokuvan nautintoon kuuluu pimeys ja hiljaisuus salissa , ruokailut voi hoitaa kotisohvalla.
Nyt tuli katseltua tuo Oscar -voittaja .Eikä se turhaan palkintoaan saanutkaan , katsomossa vallitsi täysi hiljaisuus , aihe kosketti jokaista meitä , jotka aiomme elää yli eläkeiän .Nimi on "Rakkaus " ja rakkautta on uskaltaa toteuttaa rakkaansa elämänaikainen toive . Jos minulla olisi mahdollisuus , komentaisin koko Suomen Hallituksen ja kansanedustajat katsomaan tämän elokuvan ,ei kotona , vaan juuri pimeässä ja hiljaisuudessa ,yksin ,keskittyneenä vain näkemäänsä . Ehkä Vanhusongelma saisi hiukan vauhtia , vanhenee se Hallituskin ! En voi sanoa , että nautittava elokuva , mutta hyvä se oli nähdä ja ihmetellä ohjaajan malttia edetä hitaasti .Rajun kaunis voisi olla oikea sanonta.

Kotiin palatessa sisällä odottikin jo pieni mies valmiina ulos lähtöön .Tytär meni katsomaan "Anna Kareninaa " ja tuli muuten takaisin hiukan järkyttyneenä aiheen kovuudesta . Onhan se sitä ,ehkä menen , ehkä en , olenhan sen nähnyt ja lukenut moneen kertaan .Puvusto on kuulemma upea .
Siis pieni mies . Ensin kuunneltiin "Siellä missä virtaa Egyptissä Niili ..." ,syötiin mustikkatytinkiä, mysliä,juustoa , banaania ja keksejä , juomana vesi (loistava ateria ,ei ihan kuin silloin ennen..), luettiin vähän "Suurta Tonttukirjaa " (ikuinen lasten suosikki ),tehtiin kehno yritys potalle ,niin sitten ruvettiin pukeutumaan ulos menoa varten .Olen totaalisesti unohtanut , miten tuskallista touhua se on ja missä järjestyksessä kaikki tapahtuu ! Kumpi ensin , minä vai Daniel ?Siis kumpi paistuu ? Selvittiin kuitenkin , käytiin ihmettelemässä ratikoita ja valoja , sorsia ja junia ,ja käveltiin Tokoinlahden ympäri . Täysikuu oli ihme numero kaksi , sorsat vetivät ensimmäisen sijan . Kotiin tullessa kelpasi Vaari auttamaan haalarin riisumisessa ja pieni mies asettui sohvalle kuuntelemaan   kuinka ..."asuu virran kaislikossa vanha krokotiili..."

Huomenna taidan päästä pikkumiehen kotiin yökylään ...

Oopperanautinto

Olipa upea ilta ! "Rigoletto " elokuvateatterissa oli yllätyshyvä ! Hiukan epäillen lähdin , sillä tapahtuma oli sijoitettu Las Vegasiin vuonna 1960 .Turhaa oli epäillä , ammattilaiset kun ovat asialla . Kaikki oli loistavaa , lavasteita myöten . Muutaman kerran oikein pydähdyin miettimään , että oikeastaan juttu sopi erinomaisesti kasinoympyröihin , että oikeastaan mielestäni jopa paremmin kuin alkuperäinen 1500-luvun pönäkät ja mahtipontiset ! Laulajat olivat loistoluokkaa , Gildana laulanut Diana Ramrau lauloi sydämiin , upea ääni .Miehistä pidin eniten tenorista , joka ääniala on muutenkin suosikkini, toki itse Rigoletto oli loistava , ei voi kieltää. Nautittava ilta systerin ja hänen avonsa kanssa .Eikä nautintoa vähennä Maximin komea vanhanajan teatterimiljöö .

Eilen oli yhtä nautittava ilta . Ulkoilin pikkumiehen kanssa liki kolme tuntia !Mummin oli välillä käytävä lisäämässä omaa vaatetustaan , sillä seurailu pulkanvetäjän askelia hyydytti .Koko sen kolmisen tuntia pieni mies veteli pulkaa perässään , istahtaen välillä kyytiin ja taas nousten ylös.Sorsien katselu sai aikaan riemunkiljunnan , joka varmaan kuului asemalle asti , mutta eipä hetkauttanut sorsien käyskentelyä suuremmin .Sitkeä kävelijä .

Ysikasi alkaa toipua sitkeästä flunssayskästään .Päätti sitten  ottaa kunnon yöunet , kun ei enää yskitä ja nappasi lääkärin määräämän unipillerin ,joita ei ole juuri napsinut .Taisi ottaa hiukan etuajassa , sillä tokkuraisena istahti sängyn reunalle riisuutumaan -ja liukui lattialle .Eikä päässyt ylös. Nyt oli  Espirit ja rannehälytin oikeassa paikassa , puolen tunnin sisällä tultiin nostamaan .Kovat on luut Mummulla , sillä mustelmilla  hän selvisi .

Uusia kokemuksia

Shengs can be classified into traditional sheng (传统笙; pinyin: chuántǒng shēng) and keyed sheng (键笙; jiàn shēng). Keyed shengs have only been developed in the 20th century, c. 1950 onwards.
The difference between a traditional and keyed sheng lies in its mechanism. On a traditional sheng, the holes on the finger pipes are pressed directly by the player's fingers. On a keyed sheng, the holes are opened and closed by means of keys or levers. Without keys, the great number of pipes, and the size of the larger instruments makes it impractical for operation by hand.

 

 Siinä se on , kiinalainen perinnesoitin , jota en kyllä siellä ollessa koskaan nähnyt . Ensimmäisenä mieleen juolahti niputettu kasa bambun varsia  , ikäänkuin monipillinen pajupilli .Jostain sellaisesta tuon soittimen alkuperäinen malli on lähtöisin , voisin kuvitella . Ääni , jota se tuotti  , muistutti hiljaista säkkipilliä , ei siis mitään kovin kaunista musiikkia. Johtuiko  Musica Novan säveltäjistä ,mutta minkäänlaista melodian ripettäkään en tuosta irti saanut . Ehkä ei ollut tarkoitustakaan , sillä koko ilta oli perin "epämusikaalista " ,hälyä lähinnä muistuttavaa ,kirskahtelevia vingahduksia eri soittimilta , soittimilta , joilta on perinteisesti tottunut kuulemaan kaunista ääntä . Pitäisi kai sanoa , että ilta oli mielenkiintoinen, osa kuuntelijoista hakkasi käsiään ja huuteli bravoota .Osan huomasin jäävän ihmettelemään , joukossa me .Vaikka kuunteleehan sitä yhden konsertin verran mitä vain . Näin ovat vissiin ajatelleet ohjelmiston tekijät , kun ovat laittaneet perinteiselle kausikorttilaiselle tämän kokemuksen.Vai ajttelivatko moisen opetusmielessä ?! No , kerran kaudessa voimme tuon kokea , sanoi mies.

Luulisi , että kevät on tehnyt tuon vaivaisen pelargonian oksan hulluksi , vaan eipä ! Syksyllä nappasin ainoan eloon jääneen oksan parvekkeen palentuneiden joukosta ja tuuppasin sen veteen akvaariolampun alle .Se on nyt kukkinut kolmeen kertaan .Multaan en sitä uskalla laittaa , suuttuu pian ja kuolee .Vettä vaan lisään ja kerron , jotta odotellaan kevättä , jospa sitten kukit ja kasvat isoksi .Onkin muuten ainut viherkasvini ...

 

Tämän kuvan löydätte Naisliiton sivuilta ,infona , että Aurorankadulla pelataan ja sinne toivotaan lisää väkeä.Kuvasta tosin puuttu muutama  .Kuva  ei ole kovin hyvää mainosta Nokian kännylle , epätarkkuus taaimmaisissa ihmisissä  ,tai sitten ottajan käsi on liikahtanut .Kelvannee kuitenkin .

Ystävänpäivää !

Onnellista Ystävänpäivää jokaiselle , joka tuon videon näkee ! Kone on temppuillut ja yritykset laittaa video naamakirjaan onnistui luultavasti vain osittain , eli ääni kuuluu , mutta kuvaa ei ole ! Miten tuon mustan neliön laita lienee , en enää viitsi edes tarkistaa , se näkyy tai ei näy . Tarkoitus on kuitenkin ilahduttaa teitä Danielin halauksella , joka meni hukkaan tuossa näkyvässä (jos näkyy ) yrityksessä .No , kaverin ilmeestä näkee , etteipä tuolla nyt niin suurta väliä ole ! Hurmurin elkeet jo pienenä !

Viikko sitten kävelin Ruttopuistossa näin kauniissa talvisäässä.Nyt kadut ovat pelkkänä loskana , jalkakäytävät esteitä täynnä katolta tippuvien jäiden vuoksi .Missähän kaupunki on ajatellut meidän kulkevan ?! Ajoradalla lastenvaunujen ja rollaatorien kanssa ?! Suorastaan kiukuttaa ,enkä liene ainoa.

Nieleskelyjä

Kaunis ja väkevä Punainen puutarha kertoo yhden amerikkalaisen kaupungin tarinan. Moniääninen historiallinen romaani alkaa 1700-luvun lopulta ja päätyy tähän päivään. Hoffman osoittaa taitavasti, kuinka vähän ihmisten ajatukset rakkaudesta ja menetyksestä muuttuvat vuosisatojen kuluessa, vaikka ympärille kasvaa kokonainen kaupunki.

Alice Hoffmannin uutuuskirja oli erikoinen luettava.Bearsville -joksi tulevaa kaupunkia alettiin kutsua - kasvoi yhden uudisasukkaan perheestä  joen rannalla , joen joka vilisi ankeriaita , seudulla , joka kuului karhuille .Kirjassa seurataan aina uutta polvea , joka asustaa tuota samaa taloa ,tarina mutkittelee mukavasti 1700 luvulta nykypäivään . Tarinaan jäi kiinni .

Oscar®-ehdokkaat John Hawkes (Winter’s Bone) ja William H. Macy (Fargo), sekä Oscar®-voittaja Helen Hunt (Elämä on ihanaa) koskettavassa ja toivoa herättävässä huumorilla sävytetyssä draamassa, joka perustuu journalisti runoilija Mark O’Brienin tositarinaan.

John Hawkes tekee uransa ehkä hienoimman roolin O’Brieninä, polion halvaannuttamana miehenä, joka päättää vihdoin menettää neitsyytensä 38-vuotiaana. Pappinsa (Macy) ja terapeuttinsa (Hunt) tukemana O’Brien ryhtyy tekemään unelmastaan totta.

Elokuva "Sessions " on saanut runsaasti huomiota ensinnäkin rankan aiheensa vuoksi ja toiseksi  alastomuuden vuoksi . Helen Hunt tekee rohkean roolin rauhallisesti , kauniisti ja tirkistelevän yleisönsä pettymykseksi vähäeleisesti . Meistä jokainen on nähnyt alastoman naisen joskus , eikä seksikään ole juuri kellekään uutta katsottavaa , sitähän televisio suoltaa ainakin viikonloppuisin kotitelevisiossa .Tässä elokuvassa ei ollut mitään pornahtavaa , kaikki tunteet olivat sänkyyn sidotun miehen puolella. Miettimään jäin vain auttajan rankkaa osaa .

Istuin illan television ääressä . Ensin "Täällä Pohjan tähden alla " sai kyyneleet silmiin  mielen raivon partaalle! Sota on järjetön juttu ! Jäin siinä  nieleskelemään ja vilkaisemaan uutta englantilaista sarjaa "Hiljainen todistaja " .Siinä sitten istuin tippa silmissä ja taas suutuin . Ellei sota , niin rotutaistelut , jengit ja köyhyys , voimattomuus niiden edessä .Sarja oli hyvä , mutta järkytti kyllä minua . Se osui hedelmälliseen maaperään ,  olin juuri ollut pikkumiehen kanssa ulkona ja sarjassa  tapettiin suloinen pieni  tummasilmä . Taisin samaistua.

Ei sentään helvetin perhe

Sisarukset ja heidän siippansa jäävät mökkiin jumiin vuosisadan hurjimman myrskyn riehuessa. Viikonlopun aikana luonnonvoimat räjäyttävät myös tajunnan - regressiot, muistot ja fantasiat heiluttavat todellisuutta. Ulkoinen ja sisäinen lähentyvät. Ihminen ja luonto ovat symbioosissa, kuten myös sisarukset ja siipat. Matka kohti erillisyyttä alkaa ja silloin paukkuu, ja lujaa!

Helvetin perhe on koominen tragedia, traaginen komedia, trilleri, seikkailu, selviytymistarina - jokainen katsoja kokee sen tavallaan.

Työryhmä

Kerttu: Elina Hietala

Eero: Tommi Eronen

Harri: Teijo Eloranta

Paula: Tarja Heinula

Käsikirjoitus ja ohjaus: Liisa Mustonen

 

Pieni KOKO -teatteri on muuttanut ihan meidän nurkalle -tosin jo vuosi sitten , mutta eipä ole tieto tajuntaan asti päässyt , vaikka olen Teatterin postituslistallakin . Nyt tuli bridgessä puhetta siellä esitettävästä "hyvästä " näytelmästä ja samaan aikaan tuli tarjous postituslistalaislle , joten tilasin liput miehelle ja itselle .Komean huoneiston he ovat saaneet , aiemmin tilassa oli ruotsalainen Helluntalaissali , muistelen .Tilan täyttämiseksi toivon hyviä käsikirjoituksia , sillä siitähän katsojien saaminen on enimmin kiinni , näyttelijät suoriutuivat ainakin nyt tästä esityksestä maltillisesti .Omaa keskittymistäni häiritsi vierestä lemahtava vanhan viinan ja valkosipulin sekoitus , paikkaa olisin voinut vaihtaa loikkimalla penkkien yli . Ennen sekin olisi onnistunut , nyt olisin voinut päätyä osaksi näytelmää .Nenästä vaan kiinni ja sun kautta henki kulta , mielenosoitusta tai ei .Suurimman osan ajasta näyttämö oli pilkkopimeänä , vain taskulampun keilat rikkoivat pimeyden , joten tuskin kovin suurta huomiota sain aikaan.Vaikka toisaalta se olisi hyvinkin suotavaa , onhan noita kieltoja monia , miksei sitten valkosipulia !

Ysikahdeksan potee äkkiväärää yskää ja on penisilliinikuurilla ., nyt jo voiton puolella .Olen käynyt siellä päivittäin hakemassa lentävät bakteerit  Hakaniemeen , komentanut sairasta ottamaan päivittäiset  vitamiiniannoksensa , joita hän ei ota , koska " hän ei tykkää". Ihan kuin pikkulapsi , joskus mietin , että voi voi tulevaa, periytyykö tuo !

Ulkona pyryttää , on minun makuinen ihana ilma ! Eilen olin pikkumiehen kanssa ulkona , kiersimme Tokoinlahden ympäri . Ensin pysähdyimme Kasviteteelisen eteen , pikkumies keräsi kasan risuja ja tökki niitä hankeen .Ehkä hän ajatteli , jotta Mummin kanssa kaupungissa tuo on se leikki , jota pitää taas leikkiä ! Aikaa siinä meni ja olisi mennyt kauemminkin ,ellei Mummia olisi alkanut palella . Sitten hän juoksi ,juoksi ja juoksi ,kunnes katsottin junia .Sitten juoksi , kunnes pysähdyttin sorsia katsomaan .Ja sitten oltiinkin pysähdyksissä niin kauan , että molempia paleli.Kotona sulateltiin pieniä käsiä (ja kakkapeppua) lämpimällä vedellä ja toivotaan , ettei kylmä aiheuttanut murheita .

Voimaa ja lohisoppaa

VOIMAUTTAVAN VALOKUVAN MENETELMÄ

VOIMAUTTAVA VALOKUVA

Voimauttava valokuva on taide- ja sosiaalikasvattaja Miina Savolaisen kehittämä terapeuttisesti suuntautunut sosiaalipedagoginen menetelmä, jonka avulla valokuvaa voidaan käyttää yksilön ja erilaisten ryhmien, kuten perheen ja työyhteisön, voimautumisprosessin aikaansaajana. Menetelmä perustuu empowerment-käsitteen sisältöihin ja sen käyttö edellyttää itsemäärittelyn oikeuden sekä tasavertaisuuden lähtökohtien toteutumista. Valokuva itsessään ei ole terapeuttinen väline, vaan se voi toimia myös vallankäytön ja toisen ihmisen kokemuksen mitätöinnin välineenä. Voimautumisen keskeinen idea on se, ettei toista ihmistä voi voimauttaa. Tämä koskee myös kaikkea auttamistyötä. Menetelmän ammatillinen käyttö edellyttääkin valokuvan arkikäyttöön liittyvän vallankäytön tuntemista ja purkamista, sekä henkilökohtaisen voimauttavan valokuvaprosessin läpikäyntiä. Menetelmää ei saa soveltaa toiseen ennen omaa prosessia ja täydennyskoulutusta. Vaikka menetelmän välineenä on valokuvaus, ei kysymys ole varsinaisesti valokuvaamisesta, vaan näkemisen ja katsomisen tavasta. Voimauttavan valokuvaprosessin avulla opetellaan dialogista, vastavuoroista tapaa kohdata oma läheinen, työtoveri tai asiakas. Menetelmän keinoin opitaan löytämään ja tekemään näkyväksi jokapäiväisessä arkitodellisuudessa piiloon jäävä arvokas, hyvä ja merkityksellinen.

Kirjan tarina oli hyvin sisäänpäin kääntynyt ja jopa ahdistava. Paikoin tuntui, että kirjailija oli kirjoittanut sen itselleen, ei lukijoille. Yrityksistäni huolimatta en yli 300 sivua luettuani innostunut kirjasta enkä päässyt siihen sisälle". Loppuratkaisu toki avasi kirjan erikoisen tarinan taustan. Ja tuo helpotusta.

Naisliiton ajankohtaisseminaarissa Kaisaniemessä oli voimauttavaa ohjelmaa .Luentoja piti sekä Miina Savolainen ,Heini Tola  teatteri Avoimista Ovista ja Virpi Hämeen -Anttila .Taidekasvatuksen tutkija jäi hieman hataraksi , muiden esitelmät kuuntelin suurella mielenkiinnolla .Valokuva tietysti kiinnosti , mutta myös Virpi Anttilan kertomus oman elämänsä tiestä kirjalliseksi ihmiseksi oli todella kiinnostava ..ja suurta kunnioitusta herättävä  . Lähinnä minua kosketti kompastelu ja voitto omasta itsestä  tuohon sanavalmiiseen esiintyjään .Puhumattakaan tietysti tieteen saavutuksista , mutta ne hän olisi voinut saavuttaa yksinäisyydessä tutkijan kammiossa tarvitsematta tulla ihmisten ilmoille .Hattua nostan .

Itsensä voittamisesta voi kyllä onnitella myös minua , sillä Merja sai hömpsäytettyä minut mukaan esilaulajaksi yhteislauluun, onneksi vain yhden laulun verran .Enpä olisi moista ikinä uskonut , enää tässä vaiheessa eloa ! Mutta ---olo oli kyllä riemastuttava sen jälkeen !Tiedä sitten kuulijoista ..ja montako tuolla esiintymisellä mukaan houkuteltiin ....

 

Toivottavasti perheeni ja ystäväni eivät koe kuvaamistani vallan käytön välineenä , vaan hyvinkin voimauttavana juttuna , vaikka juuri minä sen kameran takana olen ollut ja olen edelleenkin ! sanoisin , että lapseni hakevat voimaa käydessään kotona , he ottavat aika ajoin vanhan albumin käteensä ja jos ei muuta voimaa tule , niin ainakin naurunremakka "oliko se noin "ja "katso tuotakin ". Ja nauruhan todistettavasti on hyvinkin voimaannuttava asia !