Itsenäisyyttä ja pikkujoulua

Kaukaisessa metsäpirtissä asuva Martta on uupunut matriarkka, joka on uhrautunut pitääkseen sukunsa turvassa. Talvi- ja jatkosodan läpi elänyt vanha rouva on nähnyt liikaa kuolemaa ja menetystä, jotta sopeutuisi moderniin maailmaan. Hänen jokaisen ratkaisunsa taustalla vaikuttavat syvälle juurtunut pelko sekä pakkomielteinen velvollisuudentunne.

Sävähdyttävän näkökulman tarinaan tuo Vargan ja Martan yhteinen salaisuus. He ovat vironsusia, eli vanhoista kansantaruista tuttuja ihmissusia. Osan ajastaan he viettävät ihmishahmossa, mutta välillä samoavat metsissä susilauman jäseninä. Lauma on salattu tavallisilta ihmisiltä kautta aikojen. Jos susia on pelätty ja metsästetty, niin noitasusia sitäkin suuremmalla vimmalla.

Kangasvuo rakentaa näistä aineksista vaikuttavan sukukronikan, joka käsittelee niin sukurasitteita, itsenäistymispyrkimyksiä kuin ihmissuhteiden vaikeutta. Erilaisuutta, epämuotoisuutta ja identiteetin etsintää. Itsensä löytämistä ja hyväksymistä. Muutosta ja anteeksiantoa.

Sutena oleminen sekä syrjäseutujen menneiden vuosikymmenten arki heräävät hienosti eloon. Erityisen hyvin Kangasvuo tavoittaa susien laumakulttuurin merkityksen ja villin vaistonvaraisen elämäntavan. Harvoin on kirjailija päässyt näin lähelle eläinten käytöstä ohjaavaa ajatusmaailmaa.

Koska romaanissa on kolme keskushahmoa, tapahtumat valottuvat eri perspektiiveistä. Jokainen henkilö tulkitsee tilanteet ja hakee niihin ratkaisut oman taustansa ja luonteensa kautta. Tämä avaa paljastavan näkökulman inhimillisen kanssakäymisen arkisiin ongelmiin.

Kangasvuon kieli on kaunista ja huoliteltua. Tekstissä ei ole mitään turhaa, mutta silti niin ajatusten kuin tunnelmienkin kuvailu on väkevän rehevää.

 

 

 

 

Aluksi en ajatellut jatkaa lukemista ,aihe tuntui oudolta , lapselliselta .Sitten jäin kiinni , olin sadussa sisällä .Sisällä suden päässä , mielessä ja käyttäytymisessä , kovin eläimellistä. Lukumatkalla ajattelin hetkittäin , kuinka on mahdollista osata kuvata suden ajatuksia  ja toimia niin , että ne lukijastakin tuntuvat oikeilta eikä vain saduilta .Näin siinä kuitenkin vain kävi .Kiehtova kirja.

 

 

Nyt on sitten pidetty jo yhdet pikkujoulut , Maanantai-bridgessä tarjoilu ylitti syöjien kyvyn täyttää vatsansa ja lasinsa. Hyvin meni , tällä kertaa kukaan ei jäänyt roikkumaan pullon syrjään , oppii se vanhakin kun oikeaan seuraan joutuu! Kun pikkujouluista on kyse , täytyy koristelut olla sitä myöten !Yllä punaisen välkkyvää ja korvissa smaragdinvihreät joulunkellot , johan oli juhlavaa ,Amerikan malliin .

 

Kuvan epätarkkuus ei johdu lasin kallistelusta , vaan pelaajatoverin heiluvasta kädestä nokiallani .  Nokia on yllättänyt valovoimaisuudellaan .Hankaluus on käden vakaus, jota ei aina tahdo maltaa odottaa.

Pieni mies sai uuden pulkan ,vaalenpunaisen .Isän kommenttia en ole vielä kuullut , sillä kohtelias mies vain hymyili ,kun moisen uutisen hänelle kerroin.Itse pulkassa istuja oli hyvinkin  tyytyväinen ja veteli narusta vaalenpunaistaan pitkin oman piha-alueen teitä .Puisto oli sen verran paksussa lumessa , että tarvitaan lisää pituutta tuohon osaamiseen, Hesaanhan tuli talvi kertaheitolla .

 

Keskimmäinen ilahduttaa sisartaan Amerikoissa jo toista viikkoa .Hyvä niin , sillä uusi työpaikka odottaa Sveitsiin tultaessa ja tuskin sieltä heti suurempia lomia saa.Tosin se" heti" tuli nyt jouluksi , pari päivää Suomessa oloa varten .Kaksonen putoaa aina jaloilleen.

 

Ja huomenna  tarkastellaan sitten Linnan juhlien pukuja .Juhlitaan itsenäisyyttä .