hellettä kivimuurissa

Syvänsininen meri

The Deep Blue Sea (2011)

Lajityyppi: Draama, romantiikka

Levittäjä: Oy Atlantic Film Finland Ab

Ohjaaja: Terence Davies

Pääosissa: Rachel Weisz, Tom Hiddleston, Anna Mitchell

 

Viiskytluvulle sijoitettu brittiläinen elokuva.Tummasävyinen, rauhallinen, kolmenlaisen rakkauden kuvaus .Aikuisten elokuva.

 

Konsertissa Mahlerin viides.Mies tykkäsi , minä kyllä ja en . En ole mikään varaukseton Mahlerin ystävä, paljon oli kauniita kohtia , eri soittimille , käyrätorvelle erikoisesti.Mutta jotenkin minua aina nukuttaa se meluava tasapaksuus , jonka rikkoo jonkin erillisen soittimen sooloilu .Puikoissa oli Pietari Inkinen , joka saikin suuret taputukset Mahleristaan.

 

Ysiseiska pääsee kiipeilemään omia portaitaan viikon päästä .Tänään hän harjoitteli rappujen kulkua ja hyvin tuo näytti sujuvan .Onneksi pääsee kotiin ennenkuin kaikki pihan kukat ovat ovat kukintansa lopettaneet. Nopeasti  tullut kesä on saanut aikaan sen , että juuri nyt on kukassa ihan kaikki !Illalla kävellessä konsertista Töölönlahden rantaa kielot tuoksuivat vahvasti !Koivusta voisi tehdä saunavihdan , lehti on täysi näillä leveyksillä . Puuttuu vain se oma puu ja sauna , tietysti järven rannalla.

 

Keskimmäinen tulee huomenna .On koko viikonlopun . Se takaa meille helteen , näin on perinne.

varjossa lukien

Asemalla lähtijää viehkotti runsaat kukkaistutukset , taisivat olla Aalto-yliopiston tekeleitä .Joku kertoi niiden poistuvan kesäkuun alkuun , moista ihmettelen .Astiat ovat suuret , luulisi niiden kestävän koko kesän ajan matkustavaisia ilahduttamassa.Asema oli muuttunut puutarhaksi .

Sanomatalon "Viipuri"-näyttely kertoi valokuvin kauniin Viipurin tuhosta.Alkeellista touhua , ei minkäänlaista kunnioitusta kauneutta kohtaan .Murskaksi vaan .Moni oli etsimässä kuvia entisestä kotitalostaan ,paikka löytyi , mutta talon kohdalla oli kasa murentunutta tiiltä.Suomenkieliset tekstit raunioiden seinillä saattoivat kyyneleet monen silmiin .

Helsingissä on nyt kesä , tietenkin , keskimmäinenhän on tulossa viikon lopulla.Kesän lapsi , ensimmäinen kesäkuuta.Kävelin bridgestä kotiin , otin koppaan kirjan ja kännyn ja menin istumaan rumalle sisäpihalle , kun aurinko on nyt kielletty tältä kesältä .Kukkapurkit loistivat vielä tyhjyyttään , mutta luonto oli tehnyt tekosensa !Valkokukkainen pensasrivistö levitti huumaava tuoksua ja seinän vierustalla kukki ennen huomaamattomani puurivistö täynnä mitä kauneimpia vaalenpunaisia kukkia!Kuka tietää puun nimen ?

Nokkoset tuoksuu

Pahaa ei olemassa, jos siitä ei puhu

Satu Grönroos kuvaa koskettavasti seitsemänvuotiaan sisäistä maailmaa ja selviytymiskeinoja 1960-luvulla.

Kun kaikkien päähenkilöiden elämä on hieman nyrjähtänyttä, siitä ei voi seurata mitään hyvää. Loppua kohti romaanin huumori sammuu, ja onnettomuuden seuraavat toisiaan. Niistä lukiessa tekee jo mieli painaa jarrua ja sanoa, että ei enää surua. Lumen syli on hieno esikoiskirja. Sen suurin anti on seitsemänvuotiaan sisäisen maailman kuvaus, jossa todellisuus ja kuvitelmat sekoittuvat, ja hätävalheet pelastavat kiperistä tilanteista.

Kaikkien mitään sanomattomien kirjojen jälkeen oli onnekasta lukea tämä esikoiskirja.Sen maailma tuntui kovasti tutulta , sellaista oli Jyväskylässä .

”Katri Helena -musikaali saa yleisön nauramaan, mutta kyyneleiltäkään ei voi välttyä. (...) Upeasti toteutetun suurproduktion yleisö pystyy helposti eläytymään niin laulajan iloihin kuin suruihin.”

Tuli sitten mentyä katsomaan "Katri Helenaa " , tarinaa laulajasta , josta en koskaan ole pitänyt .Kun lähtee ilman suuria ennakko-odotuksia , kokemus voi olla kovinkin positiivinen !Kuten nyt .Se oli kaikkinensa miellyttävä , Sanna Majuri lauloi jopa "puhelinlangat laulaa " kauniisti , puvut oli upeita ja esitys muutenkin sujuva. Ja nyt kun kuunteli  laulujen sanoja , ne kuvasivat Katrin elämänvaiheita ja saivat ihan toisen ulottuvuuden kuin vain iskelmänä kuunneltaessa , murheita ja iloja .Ihan mukava ilta .

Tänään oli sitten konsertti , jonne menin miehen siskon kanssa (mies katseli lätkää..).Siskon parhaan ystävän sukulainen lauloi ja sitä kuulemaan oli mentävä.Mia Huhta laulu ja Hannu Lintu kapellimestari.Nykysäveltäjän (Whittali) säveltämä teos ei ollut siitä kaikkein kauneimmasta ja helpoimasta päästä kuunnella , eikä varmaan laulaakaan .Akustiikka petti , sillä osa äänialasta jäi orkesterin peittoon , toki nuottilehtien kääntäminen kuului näille paikoille , missä nyt oltiin .Jos nyt saa hiukan ilkeillä. Tauon jälkeen oli Igor Stravinskya , kaunista ja melodista , paljon puhallinosuuksia.

Kävelin mennen tullen , kevät on jo pitkällä , oikeastaan kesän kynnyksellä . Nokkoset tuoksuivat , Töölönlahden rannassa oli  nuoret miehet kalaretkellä ja näyttivät saaneen valtaisan ahvenen ! Millä muulla olisi punaiset evät ja pyrstö?!

Vielä kaksi kertaa

.Kaunis kesäinen päivä teki selväksi , että ulos pitää päästä .Kun Nyytin vanhemmat lähtivät töihinsä , minä vaatetin lapsen ja itseni (toiminto , jossa tuli hiki ), koppasin kirjan ja silmälasit pussiin , lapsen syliin , hain rattaat  ja laitoin lapsen  nukkumaan .Ennen sekin kävi tuosta noin vain , nyt siinäkin toiminnossa oli mietittävä , kun kuitenkin omistin vain kaksi kättä . Mutta harjoitus tekee siinäkin mestarin , olen jo paljon osaavampi toimissani .Lapsikin on säilynyt ehjänä .

Laajasalossa on runsaasti kauniita kävelyteitä , korttelit lievästi sanoen hyvin mutkalla , joten yleensä löydän itseni ja lapsen ihan jostain muualta kuin olen mielestäni suunnistanut .Mutta kysyvä ei tieltä eksy , takaisin olen aina löytänyt . Nyt päätin suunnata seudulle , jonka olemassa olon olin jo aiemmin paikallistanut .Aino Ackten puisto , sitä ei meikäläinenkään onnistu hukkaamaan .Nyytti otti pienet unet , minä luin kirjaa .Viereisessä rannassa vesilinnuilla oli kosiomenot meneillään , ei mitään pientä meininkiä äänten perusteella .Olisi pitänyt olla kiikari , jotta olisi tarkemmin voinut kurkistella , mustavalkoisia olivat .

Sormiruokaa ...nykyaikaa. Olin juuri syöttänyt Danielin ja istuin nauttimaan omasta kanariisiannoksestani .Niin luulin ,mutta voimakas ärinä -joka tarkoittaa tahtomista -ilmoitti  pojankin haluavan apajille !Tässä  huushollissa ei yksin syödä !Nostin syöttötuoliin , pudotin riisin jyviä pöydälle -ja äitinsä lapsihan Daniel on ! Yksi suuhun , toinen lattialle ",Kiinalaisen" toiveasiakas !

Kaksi sädetyskertaa vielä .Sitten pitäisi kaiken pahan olla kuollut ja potilas terveen kirjoissa .Siitä on kesä lähdettävä.

kerrostaloelämää

Kello oli neljä iltapäivällä , ulkona harmaa , mitään sanomaton ilma.Mitä tehdä kerrostalossa , kun puutarhaa ei enää ole ?Äkkiä nettiin , kurkistus elokuvatarjontaan ,klikkaus e-lippuun , tulostus -ja vikkelään liikkeelle , aikaa vajaa viisitoista minuutia. Olin Kinopalatsissa seitsemäntoista yli neljä . Hieno saavutus , toivoin että elokuva olisi sen väärtti.

Sanotaan, että kun hilpeiden asioiden takaa löytyy vakavaa sanottavaa, kun itkettää ja naurattaa samaan aikaan, silloin komedia on onnistunut. Taru Mäkelän ohjaaman Varaston kohdalla kaikki nämä latteuksiksi muuttuneet kehut ovat ehdottoman totta. Varasto on jumalattoman hauska ja äärimmäisen surullinen elokuva, monessa mielessä varmasti myös realistinen.

Arto Salmisen romaaniin pohjautuvassa Varastossa katsellaan pienipalkkaisten ja kouluttamattomien, yhteiskunnan hierarkian alimmalla portaalla sinnittelevien miesten elämää. Töitä puurretaan ahkerasti, ellei sitten satu olemaan pakkotyöllistetty pitkäaikaistyötön. Kerronta laajenee sosiaalisen epätasa-arvoisuuden kritiikiksi ja rujoksi tutkielmaksi toivottomuuden tai työttömyyden loukkuun jääneistä ihmisistä.

Varasto ei ollut "jumalattoman hauska ", mutta se oli  hyvä,tiivis elokuva , joka alkoi toivottomuudesta ja päättyi ihmisen ikuiseen toiveeseen paremmasta .

Kävin muuten katsomassa "Rouva Presidentin " jokin päivä sitten ."Kerran presidentti , aina presidentti ",oli Anna -tytär sanonut .Joskin häkin reunat ovat kauempana , ne ovat kuitenkin olemassa ,hankala asema , jota en kadehdi . Elokuva oli ihan katsottava ja hämmästys oli suuri , sillä pieni teatteri oli viimeistä penkkiä myöten täysi , katsojista puolet  miehiä ja nuorta kolmekymppistä.Erikoista .

Huomenna on äitienpäivä .Minua on lahjottu , upea kukka tuli rapakon takaa ,myös Ysiseiskalle , joka vielä odottelee kotiuttamista , äkkipäätään katsoen täysin terveenä .Kaikki kuulemma sujuu .Iso paketti on vielä avaamatta , mitä mahtaa sisältää , sen näen aamulla.

Säätyttö lupaili huomiseksi kesäisen kaunista , taidan istua lukemaan talon sisäpihalle,jossa yleensä olen saanut nauttia omasta yksinäisestä seurastani . Nyytti vanhempineen tarjoaa illemmalla (Formulan jälkeen ) syötävää isovanhemmille , jotta nämä jaksavat lykkiä taaperoa rattaissa kuvan malliin .Kovin Daniel seuraa tapahtumia kaupungilla ,suu käy ja pää kääntyilee. Vilkas poika .

Bridgen kevätjuhlia aikaistettiin, sillä mökilliset lähtivät jo mökeilleen .Perjantainen peli jatkui viinin voimalla alkuiltaan , hyvät peli , mukava päivä.

neljäkymmentäkahdeksan vuotta

Tänään on kulunut neljäkymmentäkahdeksan vuotta tuon kuvan ottamisesta .Nuoria oltiin , lapsia , sanoi Anoppini. Yhdessä on pysytty ja pysytään ...miten se lupaus menikään ?!

Näin vanha pari ei suuria juhlia moisen kunniaksi järjestä .Käveltiin Musiikkitalolle konserttiin  , joka aina Okko Kamun johdolla on kaunista ja soljuvaa.Beethovenia ensin ja sitten Dvorakia . Arto Noras ja sellokonsertto veti salin loppuunmyydyksi , siitä huolimatta minä kuuntelin puhaltimia ja sello tahtoi jäädä taustalle.Ehkä se oli tarkoitettukin niin .Kuin päivämme kunniaksi luonto antoi parasta kevättään, Töölönlahti oli rasvatyyni , mustarastas luritteli yön säveliään ja ilma oli kuin samettia.Kevään ensimmäinen oikea kevätilta, ei ollut kiirettä mihinkään.

Ysiseiska oli rollaatorilenkillä ja hyvin sujui. Mietti , jotta tarvitaan kaksi rollaattoria kotiin , yksi ylös ja toinen alas !Mutta kun portaisiin avuksi vain keppi , niin tuota tuota ? Eiköhän sillä  pärjätä, eivät taida ennen laske kotiin .

Toukokuun tarinoita

Nyt sitä kuljetaan hienona kevättä kohti hanska ja sukka kädessä ! Jos perusväri alkaa kyllästyttää , on mahdollisuus väri-ilotteluun molempien suhteen . Ehkä tässä vielä pistän rahaa mustaan sukkaan ja punaiseen hanskaan , sehän olisi jo juhlavaa!Pidettävä on , tuntuu jo auttavan , käsi näyttää kädeltä eikä pullapojalta.

Ysiseiska paranee huimaa vauhtia . Asumus on nyt Kuntokartanossa , jossa elämä on täysin omatoimista .Ovet on auki ulos asti ja sinne hän rullasi lukemaan paksua kirjaa auringonpaisteeseen .Kotiuttamista odotellaan pikapuoleen .

Sunnuntai vierähti kyläilyssä Lahdessa , jossa meitä kestittiin hieman suuremmalla kuin salaatilla .Kiitos mukavasta visiitistä ja hyvästä tarjottavasta .Tähän aikaan aina huomaa , kuinka pitkä Suomi on ! Jopa Lahden korkeudella kevät on reilusti myöhässä .Meillä hento kevään vihreä peittää jo metsät , Lahdessa näki vielä läpi .

Ei kirjoitusta ilman ilopillerin kuvaa ! Huomenna saan taas hoidella tuota vipeltäjää , joka ei taida konttaamista yrittääkään , kun tällä härvelillä pääsee juosten minne vain !

Virallisesti kevät

Tapahtumatäyteinen viikonloppu on onnellisesti ohi ja arki alkanut kauniilla auringonpaisteella , josta nyt pitäisi iloita , vaikka kerrostalossa asuukin .

Lauantai alkoi hautajaisilla entisessä kotikaupungissa .Pitkä , mutta miellyttävä tilaisuus , jos nyt hautajaisista moista saa sanoa . Mukana oli opettajia , jotka nykyisin (ehkä ennenkin ) keräävät valinnassa "empatiapisteitä " ja sehän näkyi tilaisuudessa .Uni oli hotellissa hakusessa , kun Käpykylän jokin pallopeli voitti jotain ja meno oli runsasääninen aamupuolelle asti .Seuraava yö viettettiin maalla  ja herättiin lintujen moniääniseen laulantaan .Kevät on myöhässä keskisessä Suomessa , järvi paksussa jäässä ja pohjoistuuli kylmää .Mutta aurinko paistoi , kevättä se tiesi .Ja kevättä tiesi uusi iki-ihana portugalilaisen vesikoiran  yksitoista viikkoinen pentu , Tuikku nimeltään , joka syntisen paljon muistutti omaan maille jo mennyttä villistämme .

Vappu valkeni perinteisellä kadunreunan seisoskelulla , punalippujen määrä oli kasvanut suuresti viime vuodesta. Mutta se terä puuttui , musiikki ei enää ollut perinteistä , joka ryhmä lauleskeli omaansa .Ei ollut enää sitä uhkaavan upeaa tunnelmaa. Siitä käveltiin Eiraan Ullanlinnalle , jossa  mielestäni ainakin miljoona ihmista oli asettunut piknikille ! Oikea määrä lienee ollut  yli kolmekymmentä tuhatta , paljon sekin ".Ihmisen ikävä toisen luo" näyttää toteutuvan , sillä katsoessa tuota juhlivaa kansaa , jäin ihmetelmään , mikä vetää ihmisen kylki kylkeen nakkia mutustamaan ja shampanjaa skoolaamaan . Siinä ihmeteltiin ja tungettiin itsemme läpi Tähtitornin mäelle ja Retuperän paloauton perässä alas rantaan , joka ei kansan paljoudesta huonommaksi jäänyt .Vajaa viisi tuntia kävelyä asfaltilla oli meikäläisen jaloille  suoritus , joka tänään antaa vapauden vain oleskeluun pienen villikon kanssa ...jos sitä nyt oleskeluksi voin nimittää .