Godoota odottaessa

Kansallisteatteri on ottanut Pienen näyttämön ohjelmistoonsa modernin teatterin klassikon, Samuel Beckettin Godota odottaessa. Saman kirjailijan Leikin loppu veti 1990-luvulla katsomoita täyteen Willensaunassa. Hienoa, että traditio jatkuu ja Beckett pulpahtaa aina uudelleen esiin. Esityksen on ohjannut lämmöllä, herkkyydellä ja huumorilla Arto af Hällström. Hän on myös kääntänyt tekstin, eli kyseessä on todellinen rakkauslapsi.

Irlantilaissyntyinen, mutta Ranskassa suurimman osan elämästään viettänyt Samuel Beckett on käsite. Hänen omaperäistä kirjallista ilmaisuaan on ihmetelty, ihasteltu, jäljitelty ja käännetty useille kielille. Maailmansotien jälkeinen pessimismi yhdistyy absurdiin huumoriin ja runolliseen ilmaisuun. Kuten Leikin lopussa, ei myöskään Godota odottaessa -teoksessa tapahdu näennäisesti juuri mitään, mutta rivien väleissä sitäkin enemmän. Erikoinen, lähes jankkaava dialogi samalla naurattaa, puhuttelee ja liikuttaa. Hällströmin käännös on hyvää runollista kieltä.

Rooleihin ohjaaja on saanut hienon kaartin: Esko Salmisen, Eero Ahon, Hannu-Pekka Björkmanin ja Janne Reinikaisen.

Kun on hyvät näyttelijät , muuta ei juuri tarvita . Kaksi ja puolituntia tapahtumaköyhää katsottavaa ,silti he loivat tiheän tunnelman .Uskomaton suoritus. En kiellä , etteikö näyttelijätyöt olleet loistavat , mutta henkilökohtaisesti katselen mieluumin hiukan vähemmän rähjäistä ,vaikkakin iloisen sanavalmista porukkaa.Teatteri oli tupaten täynnä ,pikkujouväkeä.Jokunen naurunpyrskähdys , enimmin ihmetys , kohteliaat taputukset .Mies oli myyty näytelmälle , minä vain suorituksille .

Uusi kone ihmeitä täynnä

Rotuerottelun rumentamassa Mississippissä mustien naisten sukupolvelta toiselle periytyvä uravalinta on ryhtyä palvelijoiksi rikkaille valkoisille perheille. Piiat elävät perheissä jopa vuosikymmeniä, mutta joutuvat silti käyttämään eri ovea ja wc:tä kuin isäntäväki.
Kirjailijan urasta haaveileva Skeeter (Emma Stone) saa idean haastatella mustia piikoja ja ikuistaa heidän tarinansa paperille. Kirjasta muodostuu skandaali ja sensaatio, jonka jälkeen mikään ei ole niin
 kuin ennen.
On käsittämätöntä , että puhumme oman nuoruusaikani Amerikasta ! Rotuerottelu on ollut todellista vielä vuona 1963 , ikäiseni isovanhemmat  olivat todennäkösesti orjia , väkisin tuotuja omasta maastaan . Hävetti katsoa .Alkukuvat antoivat ymmärtää , että kysessää olisi komedia !Kauempana komediasta tuskin olisi voinut olla , elokuva oli surullinen tragedia , ei vain yhden perheen kohdalla , vaan koko kansakunnan kohdalla.Mieleen tuli , että mitenkähän tämäkin poikkesi natsismista!Siistimpi versio , puhtaammat vaatteet , valkoinen tarvitsi mustiaan. Suositan elokuvaa jokaiselle  , jolla hiukankaan kytee epäluuloa "väärää väriä " kohtaan ...

Missä kuljimme kerran on mitä tyypillisin suomalainen epookkikuvaus.

Kirjan monille ystäville elokuva voi olla silti mieluisa. Vahvasti mieleenpainuvat kohtaukset ovat yksi romaaninkin vahvuuksista, ja elokuvassa ne voi nähdä kuvitettuina. Myös elokuvassa parhaat kohtaukset ovat voimakkaasti ladattuja, ja erityisesti pääroolien näyttelijät Jessica Grabowsky Luciena ja Jakob Öhrman Eccuna tuovat niihin elokuvallista kiihkoa.

Peter Lindholmin ohjauksen ja henkilöohjauksen ongelmana on kuitenkin epätasaisuus. Kiihko ei välity kaikista näyttelijöistä, ja joillakin se menee yli. Molemmissa tapauksissa hukutaan juuri epookkinäyttelemisen kliseisiin.

Muitakin ongelmia on. Elokuva käynnistyy hosuen, mistä seuraa, että sen alusta puuttuu jakso, joka esittelisi henkilöt ja paikat. Henkilöitä on runsaasti, ja paikoilla pitäisi olla kokonaisuudessa aivan erityinen merkitys. Westön romaanihan kertoo suomenruotsalaisen Helsingin historiaa, ja paikkojen avulla kuvataan kaupungin yhteiskunnallisia eroja.

" Missä kuljimme kerran " ei yllä lähellekään kirjan tasoa .Kuitenkin jos haluaa kokea miten ruotsalainen yhteisö eli aikaansa , siinä se kyllä onnistuu .Satumaisen kauniita koteja , paikkoja , idyllisiä kesäjuhlia , upeita pukuja jne jne .Ja suomalainen , se kulkee kurassa ja rähjässä , oli hän sitten rehellinen tai roisto , eipä suurta eroa noissa näkymissä .Sivistyskin on hakusessa.Mutta onhan urheus  ja rohkeus , sille Allukin rakkautensa uhraa.Allu ja Lucie , kirjan rakastavaiset , heidät on elokuvan tekijä erottanut vain heikosti toisiaan sivuaten . Sekava , mutta monin paikoin mielenkiintoista katseltavaa , elokuvana silti ei suuria tunteita nostane.

Suuria tunteita nousi pintaan tänään viidentoista vuoden takaiselle ystävälle , hänelle olivat lapset ,joita muuten on tasan kymmen kappaletta ,järjestäneet yllätyssynkkärit . Se seitsemänkymmentä tuli täyteen , niinhän me muutkin , kuka jo ennätti , kuka tulee perässä .Oli mieluisaa tavata melkein koko jengi , sehän on ennättänyt kartuttaa jäseniään jo sadan neljänneksellä , kun lasketaan mukaan puolisot ja lapset !

Kiitospäivän kiitokseksi sain huonossa asiassa hyvät uutiset .Torsokuvassa ei löytynyt uusia pesäkkeitä , joten sikäli voinen olla rauhassa .Varmuuden vuoksi saan kovimman kautta hoitokuurit , jotka alkvat jo parin päivän kuluttua .Ensin piritytään oikein kunnolla , sitten  väsähdetään hetkeksi , kunnes taas piristytään ja sitä sitten jatketaan tuonne kevääseen saakka.Ja kevyempänä ihan Juhannukselle asti .Olen ajatellut voida kuitenkin hyvin , ostaa ehkä vihreän peuukin ja laittaa geelikynnet .Ehkä .

Outoja näkymiä

Kirurginen sairaala (Helsinki)

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kirurginen sairaala

Helsingin Kirurginen sairaala (ruots. Kirurgiska sjukhuset), josta usein käytetään lyhempää nimeä Kirurgi (ruots. Kirurgen) tai lempinimeä Kirra on Helsingin Ullanlinnassa Tähtitorninmäen puistoalueen reunassa, Kasarmikadun varrella sijaitseva sairaala. Se kuuluu hallinnollisesti Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Kirurgisen osaston ohella siellä on myös sisätautien klinikka.
Sairaalan päärakennus valmistui vuonna 1888. Siitä oli jo vuonna 1877 järjestetty arkkitehtuurikilpailu, jonka voittivat Sigismund Rangier ja Ludvig Bohnstedt. Rakennuksen pääsuunnittelijana toimi kuitenkin Frans Sjöström, jonka työtä jatkoi Helge Rancken. Sairaalaan on myöhemmin rakennettu lisärakennuksia, muun muassa vuonna 1973 valmistunut päivystysosasto, jonka suunnittelivat Eija ja Olli Saijonmaa. Sen yhteydessä oli myös helikopterikenttä.^[1]
Päivystystoiminta sairaalassa loppui 1994 ja helikopterikenttä purettiin muutostöiden yhteydessä 2010.
Kaunis rakennus , jossa tänään tuli käytyä .Puoli tuntia viivähti putkessa , joka kuvasi ns torsoni . Illalla ryyppäsin hyisen makuista juomaa , jolla saatiin tänään kuuma tuntuma omaan kroppaan !Säteillyt en kuitenkaan , mikä lienee tärkeä tieto pienen Danielin äidille , olen siis edelleen käytettävissä .Tulos putkessa makaamisesta tulee perjantaina.

Outo marraskuu jatkuu .Mies sääli syksyn kärsineitä pelaguita , nosti ne sisään ainoaksi pakkasyöksi -ja nosti takaisin .Nyt ne kukkii parvekkeella , mitä nyt pimeydessä pystyvät .Rapakon takainen tytär koki ja näki kyllä pimeyden , mutta tuskin sitä sisäisti , sillä meille ilmestyi kukka jos toinenkin .Syklaami hukkasi värinsä muutamassa päivässä, kukat nuukahtivat ja  kuolemaahan se raukka nyt tekee .valoa tarvittaisiin , vaan eipä ole !Amarylliksen sipuli luulee joulun tuleen , sillä se työnsi kukat esiin hetkessä, ei edes vartta ennättänyt kunnolla kasvattaa!Kaunis se on , sopii kukkia tähänkin aikaan , kiitos suuri. Loput odottavat pimeässä parvekkeella joulun oikeaa tuloa, joka ei nyt niin kovin kaukana olekaan.Paljain säärin joulukuulle , eipä ole montaa kertaa onnistunut !
  

 Kirjoittaminen tähän ei nyt miellytä , sillä uusi uljas kone  muokkaa ihan omalaatuisensa sivun , pienen ja tuskin silmällä erottuvan !Liekö bloggerin tarkoitus savustaa minut ulos ?Jonnekin julkiseen sivustoon ?! Melkein kaikki on vielä hukassa ,pinna ei kestä etsiä ja löytää , vaikkakin tuossa löytämisessä on kyllä ihan oma viehätyksensä -ahaa, siellä se oli! Mutta ei nyt .Nyt menen punkan pohjalle lukemaan Kaari Utrion viimeistä ,henkilökaartin suuruudesta päätellen uni ei tule ihan heti .

Hyytyi , mutta ei kuollut

Se , mikä kuoli ja hiljeni , oli tietokone , ei kirjoittaja ! Ja hiljaiseksi ja hartaaksi on vetänyt tämä uusi uljas koneenikin, kaikki on eri paikoissa , eri kokoisina ja moni asia ihan hukassa ! Onneksi asentajalla on tallessa vanha kovalevyni , hän lupasi kaivella sieltä esiin kaiken sen , minkä luulen hukanneeni ja jota osaan kaivata ! Tämäkin "ikkuna " ilmaantui eteeni postimerkin kokoisena , jostain senkin asetukset on uudelleen etsittävä !

Sairaalakeikka tuli siis käytyä . Muoto muuttui , mutta muutenpa en suuria ihmeitä tunne itsessäni.Bridget sujuu ja mieli on valoisa , huolimatta marraskuusta , joka nyt on perinteisen pimeä ,joskin hetkittäin yllättäen sinisellä taivaalla ja kalpealla auringolla . Tytär tuli viikon visiitille rapakon takaa ja laittoi vanhempansa tuloon ja menoon ! Ysiseiskalle järjestettiin menestyksekkäät juhlat , käytiin Musiikkitalossa kuulemassa Oboekonserttoa ja ihmettelemässä puuttuvia turvamääräyksiä parvella .Hieman moitittiin , mutta akustiikka ja kaunis puu saivat kehuja amerikan kuulijalta,yllätys minulle . Käytiin kävelemässä Tilkantuvan asukin kanssa ja ilo oli molemmin puolinen , kun tunnistuksessa ei ollut epäilyn sijaa! Ja pieni Daniel oli tietysti ilonamme monin hetkin . Paljon ennätti viikkoon mahtua ,viikko tuntui liian lyhyeltä , California on kovin kaukana .

Kun yksi lähti , toinen saapui . Keskimmäinen tupsahti Sveitsistä juuri parahiksi entisen mökkinaapurin kahdeksankymppisille ja tämän tyttärentyttären 14-vuotissynkkäreille Mäntsälään .

Olipa mukava muistella menneitä aikoja ja ihastella nuorta polvea, joidenka jalat lipsahtavat spagatiin , jumppareita kun ovat .Kiitos juhlasta .