sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Tanssin ilta

Mikä osaamisen ilta ! Ensin oli "tanssii tähtien kanssa " ja siellä pari todella loistavaa esitystä , joista minusta ehdottomasti paras on tuo kuvan pari ! Janilla on musiikki syntymälahjana ja se näkyy ! Illalla tuli Skate Canada , siellä paritanssi , joka on suosikkini .Kaunista kaunista ja niin taitavaa! En kykene edes kuvittelemaan , miltä moinen taituruus tuntuu, onnistuminen kaiken sen suunnattoman työn jälkeen, mitä siihen tarvitaan .
Ihanaa , saanen huokaista.


Sumusateinen päivä tänään . Minun ilmani taas kerran . Pieni Daniel oli huollettavana ,kun äitinsä käväisi tanssimassa Baila Bailassa , missä Nyytin isä vetäisi oppia viisi tuntia peräjälkeen !Väsynyt mies tokaisi ensi töikseen oviaukossa ..."solo espanol , estoy tan cansado ".Väsyttää tämä harmaus kuubalaisen , rohdoksi suositan juoksulenkkiä hapekkaassa syysilmassa !

Sillä aikaa kun isi veti salsaa , pääsi Daniel vaunulenkille Töölönlahden ympäri .Ensimmäinen kerta oli isovanhemille sen verran jännitävä , että unohtui kamera kotiin , mutta hyvin se sujui !Vaatteet saatiin päälle yhteistuumin ilman suurempia huutoja , joka sitten lakkasi kokonaan ,kun rantaan päästiin .Hyvin uni maistui , vaikka tuuli heitteli kosteita katseitaan nukkujaan .Sitten kotiovella mulkaisu ...ja hyvin äänekäs, sanoisin karjaisu , ellei kyse olisi pienestä ihmisestä .Se alkaa välittömästi ja loppuu yhtä nopeaan .Tempperamenttia on huvittavuuteen asti . Äitinsä tuli ovesta ja tuumasi .. että "ihan hiljaa täällä ollaan !"Mitäpä minä siihen .Ja sitten syömään .










torstai 27. lokakuuta 2011

Ilman letkuja

Letkut on pois ja elämä johdottomana huomattavasti liikkuvampaa .Vaikkakin on todettava , että ihminen on sopeutuvainen elän , ennätin keksiä monenmoisia piiloja ja roikkumispaikkoja pusseilleni , vain pari kertaa meinasi lähteä tuoli mukana ..ja silloin se tuntui!Muuten ei tunnu .Joko on niin , että naisihmisen paljon ylistetty rintavarustus onkin aika lailla tunteetonta laatua tai sitten se olenkin vain minä , jonka varustuskohta muistuttaa lähinnä vanhaa puunrunkoa , vaikka puukolla rapsuttaisi , eipä tuo näytä kärsivän .

Sen verran rumaa toimintaa oli tuo letkujen repiminen , että ajattelin tarjota teille vain kaunista je silmälle esteettistä , kaikkihan kukkasista pitävät , kamerakin .Kun noista taas suurimman osan kuivaan , niin vuoden kukkaset on koossa , siinä ilahduttavat ja pölyyntyvät.
Kuten tämä huushollikin . Odotan ja kuulostelen , koska miehen nenä alkaa pärskyä ja hän tarttuu pölyimuriin !On se vaan niin epämiehekästä imuroida lattioita ja niin miehekästä imuroida auton sisuksia! Ehkä tuo odotus kohta palkitaan, minä kun en saa nostella enkä imuria käsitellä vielä kuukauteen .

Kaksi ja puoli kuukautta sitten huoltoon viemäni GPS saapui Giganttiin vaihdettuna uuteen .Odottelin ulkona auton vieressä ja haistelin raikasta syysilmaa ! Vedin henkeä oikein syvään !Että minä pidän syksystä ! Sen väreistä ja ilman kirpeydestä .Huomenna ulos , sitä odotan .



















maanantai 24. lokakuuta 2011

Kassialma kotosalla





Sain pikaisen paranemiskehoituksen ja toiveen uusista kauniista kuvista sivuilleni ! Miten lie , kelpaavatko nämä pussikuvat ?! Toiset lepäävät vielä sairaalan sängyn päällä , toiset roikkuvat linnunruokakoukulla farkkujen vyölenkistä .Olen toistaiseksi johdotettu , lenkille saisi mennä ja ihan vartavasten suuniteltujen mustien pussukoiden kanssa , mutta jossain menee minullakin raja : pysyttelen kotosalla johtoineni.




Olen nyt paria kokemusta rikkaampi .Olin varustautunut seuraamaan tarkasti "nukkumatin " touhuja , mutta kuinkas kävikään !Hän ei ennättänyt kuin vilauttaa minulle kuonokoppaa ja sitten en muuta muistakaan . Seuraava kokemus on ollut luultavasti heräämössä , sillä kellonajan muistan , muuta en .Ja loppu onkin sitten historiaa , jota voi lukea netistä osoitteessa http://www.studio55.fi/ .Tämä lääkäri seisoi toisella puolen pöytää operoimassa , toisella toinen .Ryhmätyötä , jonka tuloksena on suuri haava ja kroppa , jota en omakseni tällä hetkellä tunnista .


Jos nyt hiukan säälisin teitä ja laittaisin veripussien keskelle amerikanterveisinä tulleet ruusut näytille , upeimmat koko sairaalassa ! Niitä siellä kilvan ihailtiin , kiitos rapakon taakse ja kiitos oven taakse , sielläkin on kukkalähetti vieraillut ahkeraan .

Miten tästä nyt ? Lähinnä ihmettelen , kuinka ja miten ja miksen huomannut ja miksen vaatinut ?! Mutta jossittelun yritän välttää , niin helposti kuin se mieleen pulpahtaakin .Piilossa en pysy , haluan olla toitottamassa tietoa lasteni ikäpolvelle , tarkistuttakaa , vaatikaa ja kerran vielä vaatikaa .






tiistai 18. lokakuuta 2011

Rosa-nauha ja syöpä



Perjantai, 14. lokakuuta 2011

Olen muutama tunti sitten tullut tiedotustilaisuudesta Naistenklinikan Rintasyöpäyksiköstä , jossa minua valaistiin kyseisessä taudissa. Näin se meni :

Huhtikuun lopussa tänä vuonna huomasin , että oikeaan rintaani painui pieni kuoppa ,kun nostin
käsivarteni ylös. Kuhmuraiset rintani eivät hälyttäneet , mutta halusin kuitenkin rauhoittaa mieleni ennen matkaamme Eurooppaan ja menin Mehiläiseen yksityiselle gynekologille, jolla olen käynyt säännöllisesti .Painotan , että en ole tautikammoinen, mutta olen käynyt jokaisessa lakimääräisessä joukkotarkastuksessa ja myös siinä välissä joskus aina yksityisellä , kun Helsinki meinasi vähentää tarkastuksia iän vuoksi .Lääkärini tarkasti rintani ja lähetti minut talossa olevaan röntgeniin lähetteellä , jossa oli myös ultra ja ohutneula tarvittaessa .Oli perjantai –iltapäivä , mutta pääsin heti kuvaukseen , jonka jälkeen lääkäri tuli ultraa ottamaan . Kopsutteli ja katsoi , nopeaan .”Kaikki hyvin , ei muutoksia .” Ihmettelin kuoppaa ja kuhmuja , johon hän tuumasi , jotta ”naisten rinnat nyt ovat aina kuhmuraiset ”--- eikä ottanut neulanäytettä ,jota kyllä kysyin .Ei kuulemma tarvinnut .Minulle jäi silloin tunne , että lääkärillä oli kiire viikonlopun viettoon , mutta tavallaan olin helpottunut , ehkä kaikki oli sitten hyvin .Vastaus oli ”kaikki hyvin ” .
Kesällä reissussa Keski - Suomessa Jyväskylässä vaikuttava röntgenlääkäri- sukulaispoika tokaisi asiaa hiukan ihmetellessäni , jotta ”olipa huolimatonta , olisi pitänyt ottaa näyte !” Asia jäi kaivelemaan , joten kun kesän ruljanssi ja miehen terveeksi julistaminen oli ohi ,soitin oman terveyskeskuksen terveyssisarelle .Kymmenen plus ja papukaijamerkki taas kerran meidän Terveyskeskukselle ,minut otettiin välittömästi lääkärin vastaanotolle! Siitä se sitten lähti , noin kuukausi sitten .Hän passitti heti labraan , röntgeniin ,ultraan ja neulaan ja passitus oli kiireellinen .Sanoi , että JOS Hussista ei kuulu kahteen päivään mitään , alat välittömästi pommittaa heitä ja jos viikkoon se ei auta , otan häneen yhteyttä .Nopeaa .Silloin hiukan hirvitti . No , seuraavana päivänä Naistenklinikalta soitettiin ja annettiin kaikki ajat ..leikkausta myöten , jonka alkuperäinen aika oli 10.10.Siis kaksi viikkoa ensikäynnistä .Ristiäisten piti olla 15.10 , joten en antanut kertoa koko jutusta , vaikka olisihan se pitänyt , jos olisin ollut sairaalassa silloin .Onni onnettomuudessa sain kutsun Jorviin magneettikuvaan ja samalla leikkauspäivä siirtyi 20.10 , eli se on nyt torstaina. Mutta Ristiäiset saadaan vietettyä ilman murheita.
Tänään olin sitten Naistenklinikalla kuulemassa tulokset kuvista . Syöpä on laaja-alainen syöpä , toiseksi yleinen muoto rintasyövässä .Oikeassa rinnassa on iso , noin nyrkin kokoinen kasvain , vasemmassa on pienempi , noin 5 senttiä . Toistaiseksi kuvissa ei ole näkynyt etäispesäkkeitä imusolmukkeisiin , mutta lopullinen tulos nähdään pöydällä .
Tähän ei kuulemma kuole , eikä tämä ole kovin kivulias , mutta onhan leikkaushaava iso , se toki on kipeä. ”Pintanukutus ” , mitä se sitten lieneekään ja yksi yö sairaalassa , sitten kotiin . Toipuminen riippuu tietty syövän laajuudesta .Jos se on noin kuin he nyt kertoivat , toivun nopeaan , autoa saan ajaa jo muutaman päivän päästä , kävellä , liikkua , käydä suihkussa jne .Mutta en saa nostella kolmea kiloa painavampaa ,enkä mm imuroida !! Liekö hyvä juttu vai odottaako kaikki pöly edessäpäin !Hyvä juttu tarkoittaa sädetystä , joka aikatauluttaa viideksi minuutiksi joka päivä kuuden viikon ajan .Huono juttu tarkoitta lisäksi sytostaatteja , jolloin olen luultavasti huonovointinen ja karvaton . Jokuhan tähänkin aina kuolee , lienee fakta .Jos se olen minä, sille ette te enkä minä voi mitään , mutta toivotaan , että toivun .

Tunnen , että minun on hyvä kertoa tämä jutun kulku , sillä kaikki ei ole mennyt oikein .Syystä , josta en nyt muista ,juttelin ystäväni kanssa luultavasti rintasyövästä , ehkä joku tuttava oli sen saanut ? Oli miten oli , hän tokaisi johonkin kommenttiini hyvin tietäväisenä ,että ”Mutta Vanski hyvä , tottahan minä käyn mammografiassa !” Siinäpä se , niin minäkin kävin ja niissä ei näkynyt kuulemma mitään ! Klinikalla se , että olin itse hakeutunut tarkastukseen tämän vuoksi , aiheutti jokaiselle hoitohenkilölle hämmästyneen reaktion ja pientä ihmetystä .Toki minä ymmärrän , että lääkärikunta on lojaali toiselleen , vaikka en sitä ehkä tässäkään tapauksessa koe oikeudenmu - kaiseksi. Hoitovirhehän on tosiasia ,väärä diagnoosi .Selitys , että syöpäni on sellaista laatua , että se tekee pieniä pesäkkeitä rintaan ja on hankala löydettävä kudoksen joukosta , ei päde , kun kasvain on nyrkin kokoinen .Se tuli kyllä selväksi .Ja kun tämä toinen oli nyrkin kokoinen, niin oletus oli , että myös toisessa on jotain ja siksi magneettikuvaus , jossa se sitten löydettiin . Näin se menee , et ikinä ole sairas ..ja sitten äkkiä oletkin ..mitä lie.

Tänään on ”vaaleanpunaisen nauhan päivä ” , ruusut kukkivat maljakossa .Tuen omaani ja toivottelen , niin turhalta kuin se nyt tuntuukin , että käykää naiset tutkituttamassa rintanne kerran
vuodessa .Mammografia voi pettää , kuten se nyt minun kohdallani on tehnyt ,ultran saat , kun menet yksityiselle ( en muista kuuluuko se myös joukkotarkastukseen nykyisin ) .Mutta - tänä päivänä sinun on itse oltava tiukkana , että tutkimus on hidas ja tarkka ,kuten sanoi tänään eräs leikkaussalihoitaja kokemuksestaan luomesta , jolle lääkäri tuhahteli –”minähän sen maksan , otat pois vaan !”Onneksi otti , luomi osoittautui syöpäkasviksi .

Minä lähden luottavaisin mielin operoitavaksi , meillähän on pelkkää hyvää kokemusta julkisesta hoidosta .Tosin on vaikea kuvitella , mitä se kohdallani tulee olemaan , kaikki tapahtui niin äkkiä , en myöskään ole koskaan ollut sairaalassa .(Migreenijuttuja en laske mukaan , ne eivät olleet hyviä kokemuksia ).Jollain tasolla tiedostin tilanteeni , sillä olen kesän mittaan tehnyt asioita ”viimeistä kertaa ”, saattanut keskeneräiset jutut päätökseen , yrittänyt tavata ystäviä kasvokkain .Mutta paljon jää pään sisään ,ajatukset tulevaisuudesta , mitä mahdollisesti en näe .Läheiset huolettavat , kuinka he jaksavat , vaikka niinhän se elämä menee , että suru on surtava ja sitten elämä jatkuu. Muistan kun Tampereen aikuinen kämppäkaverini menehtyi rintasyöpään , se , mitä hän eniten murehti , oli pieni lapsenlapsi , olisi halunnut nähdä hänen kasvavan aikuiseksi , se oli raskas jättää. Niin on myös minun kohdallani , tyttärillä on oma elämä, ysikutonen on tottunut elämänkulkija, mies pärjää (vaikkakin huonosti ..?) , mutta pieni Daniel , häntä olisi suru jättää. Ihminen on itsekäs , kuoleman portillakin hän miettii omaa hyväänsä..

Traaginen ja runollinen , vähemmästäkin . ”Tähän kertaan et kuole ” , sanoi syöpähoitaja .Jospa siis uskoisin , sillä tänään olin kahvikutsuilla , jossa emäntä oli käynyt saman leikkauksen läpi ja jaksoi hyvin meitä ystäviä passata !

Töölönlahdella räiskyvät taas raketit .Kun tämä kirje on teillä kädessänne , tiedän , katselenko tuota räiskintää vielä ensi vuonna vai olenko jo ihan muissa maisemissa ..pitäkää siis peukut ja varpaat nosteessa ja nähdään …viljellään mustaa huumoria , se pitää minun jalkani siinä , missä niiden kuuluukin olla , eli tiukasti maassa…!














Olemme Jussin kanssa naureskelleet sitä, että meidän on pitänyt sietää harjoituksissa hirveä määrä homovitsejä. Niillä tämä jännitys kulutettiin pois. Enkä minä olen ohjannut noita miehiä tuonne pussailemaan, Saisio hymyilee.



Mitä pidin näytelmästä , jonka olen huomenna nähnyt ?! Saisio on mieleiseni kirjoittaja , näyttelijäkin .Minne hän vei ajatukseni ? Pois pois arjestani , joka ei nyt kovin hyvää näytä...


Keskiviikko on takana nyt , tietoa ja kokeita on otettu .Kuulun taas kerran ns "Mielenkiintoisiin tapauksiin " ...löytyy, ei löydy ....mutta huomenna pitäisi sitten kaiken löytyä .Taitaa olla koko jutun vaikein kohta tuo aikainen aamuherätys , kuuden jäljestä heti operoidaan ja oikein kaksin käsin ! Olen hyvissä käsissä minäkin , ylilääkärinkin huolellisessa turvassa. Koko päivä sinä meni , erilaisissa koneissa tuli maattua ja lopuksi kävelin kotiin iki-ihanassa tuulisessa syyssäässä .Taitaa tulla ensilumet , kun seuraavan kerran onnistun kättä ohjaamaan koneen nappuloihin ...nyt menen keräämään kokemuksia , niistä sitten on hyvä jatkaa ...

maanantai 17. lokakuuta 2011

Daniel Olavi



Torstain konsertissa oli mezzosopraano Tuija Knihtilä, kapellimestarina Okko Kamu , systerin kurssikaveri ammoisina aikoina Sibiksessä . Vilkkaan seuraelon vuoksi systerin ääni katosi vuosiksi , kunnes sukulaisten ja tuttujen ihmeeksi se tuli takaisin .Mezzo on tipahtanut pois ja tilalle on tullut kirkkaasti korkealle nouseva ääni , jolla kyllä kelpaa juhlistaa muun muassa lauantaina ollutta Nyytin Ristiäisiä.Nyytillä on nyt siis nimi , Daniel Olavi Jimenez .Kastetilaisuus sujui onnellisissa merkeissä , sillä pappina oli tuttu pappiystävä , joka ei suuria hermoillut , vaikka Daniel pisti meluksi ..joku viisas ilveli , että ei kai sitä muutakaan voi , kun mekkoon puetaan ja vielä amerikkalaiseen !Tossut tipahtelivat moisessa kyydissä , sidottiin uudelleen ja Daniel istutettiin Ysikutosen syliin .Neljä sukupolvea , 96 ja puoli on vuosia välissä.


Sunnuntaina tuli mutkan takaa kutsu Sirkun päiville .Mutkan takaa sikäli , että sähköpostini on ruvennut oikulliseksi , joko saan tai en . Hain siis ystäväni Tilkantuvasta , mutta pojan perilliset olivat hakeneet hänet lenkille .He olivat jo lenkkinsä tehneet , joten koppasin PV.n mukaan ja vietimme oikein makoisat Sirkun päivät nauttien muun muassa maistuvasta sienikeitosta !Kiitos.









keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Paperiankkuri




Hanna Brotherus - Jussi LehtonenPAPERIANKKURIPaperiankkuri on esitys turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten kohtaamisesta. Se on osa Kiertuenäyttämön maaliskuussa 2011 startannutta Vastaanotto-projektia. Työskentely alkoi jalkautumisjaksolla Kyläsaaren vastaanottokeskukseen. Siellä työryhmä tutustui turvapaikanhakijoihin ja heidän elämäntilanteisiinsa sekä valmisti esityksiä yhdessä heidän kanssaan. Paperiankkuri peilaa näitä kohtaamisia. Esityksessä turvapaikanhakijoiden tarinoita yhdistetään sanattomaan näyttämöilmaisuun. Esiintyjinä on joukko suomalaisia taiteilijoita sekä turvapaikan saaneita maahanmuuttajia. Paperiankkuri-esityksellä Kansallisteatteri ottaa osaa suomalaiseen maahanmuuttokeskusteluun. TYÖRYHMÄ Nina Hyvärinen, Jussi Lehtonen ja Mikko Perkola ? ? ?TAITEELLINEN SUUNNITTELU Hanna Brotherus ja Jussi Lehtonen ?KOREOGRAFIA, OHJAUS Hanna Brotherus ?VISUAALINEN SUUNNITTELU Katri Rentto ?SÄVELLYS Sanna Salmenkallio ?DRAMATURGI Taija Helminen?NAAMIOINTI JA KAMPAUKSET Riikka Saukkonen ??

Nähtiin tämä kannanotto turvapaikanhakijoiden kokemuksiin .Se taltioitiin Teemalle , siellä sen voi nähdä ja ottaa kantaa , miten meillä Suomessa asiat on hoidettu , siihen ei esitys juurikaan selvitystä antanut . Tuli selväksi , että kohtelu muualla on Hittlerin tasoista keskitysleirikohtelua , meillä byrokratia jyllää ja saa usein myös huvittavia piirteitä , jotka toivottavasti nostattavat vinon hymyn hakijan suupieliin.Edes jotain myönteistä Suomessa , jossa elo lienee väkivallatonta lukkojen takana olemista .Parempaa kuitenkin kuin rekan kontissa tai kotimaassa hakattavana.Ehkä niin , mutta onni on , että en ole pakolainen .


Enkä lukkojen takana .



maanantai 10. lokakuuta 2011

Kiitos Maikku juhlasta




Heitän syvät kiitokset yläkertaan , sillä lauantai Sipoossa oli kaunis ja osin aurinkoinenkin.Ja illalla paistoi täysikuu . Juhlat olivat menokkaat , vieraat osallistuvia ja ohjelmaa sekä omasta takaa että vieraiden .Hiukan kadehtien katselin sipoolaista elämää , ensin on upea omakotitalo ja sitten vielä melko vieressä VPK:n talo , jonka voi vuokrata pienellä summalla juhlapaikaksi !Ja koristeeksi kakun päälle : tie oli öljysorattu (isännän huomautus sanaan asfaltti ) ja parkkipaikkakin löytyi heti monelle autolle talon vierestä ! Epistä , sanoisi nuoriso ..jos se nyt enää kuuluu heidän sanavalikoimaansa ...
Kansanmusiikiosuus jäi meiltä kuulematta , vaikka nuha oli piiloutunut näkymättömiin , oli olo erinomaisen saunamainen, saavuimme siis illansuussa tuohon railakkaasempaan juhlan osuuteen .Viulut soittivat letkiksen , kikapoon ja kehruuvalssin , tuore vävy imi kaikki tanssit hetkessä oppiinsa.Kuuban kuumat rytmit tulivat tutuiksi tyttären ja vävyn upeaakin upeamman tanssiesityksen myötä ja vieraat saivat oppia itse mestarilta .Varmaan olisi iltaa voinut näin jatkaa pitemmällekin , mutta sylistä syliin tiuhaan ympäristöä tutkaillen pieni Nyytti alkoi kaivata omaa sänkyä , he poistuivat ja mekin siirryimme kotinurkille nuhanenää troppaamaan.En muuten epäile ollenkaan , etteikö juhlat jatkuneet pitkälle kuutamoiseen yöhön... Kiitos kadehdittavan upeasta juhlasta !



Seuraava päivä alkoi auringolla .Nyytti käväisi "kertomassa tarinaa" ja vei vanhempansa vaunulenkille kaupunkiin ."Kyllä se metelöi " , sanoi mies , kun oli törmännyt lenkkelijöihin eli nyt selvisi sekin ihmettelyn aihe , miksi nuori äiti työntää tyhjiä vaunuja ja kantaa vauvaa kantorepussa ! Muutama elokuva on vielä hyväksi kuultu , joten tulostin liput ja lähdimme ulos , mies pitkälle lenkille ja minä Kaisaniemen puutarhaan .Hämmästyneenä huomasin , että syksy on luonnossa jo pitkällä , daaliat ja muut vesivartiset kasvit makasivat reporankoina maassa ,lehtiä oli nurmikko täynnä ja suihkulähteet tyhjennetty .Talvea odotellaan .


Alkukuvissa olin nähnyt esittelyn nyt katsottavasta elokuvasta ."Tree of life" antoi odottaa kaunista kuvaa lapsuusmaisemissa .Sitä saatiin , mutta myös koko ajan lisääntyvää ahdistusta , räjähdystä odottaen , joka lopuksi hiljaa hiipui , ikäänkuin suli pois .Hiukan ylireagoiva , tiukempi leikkaus olisi tehostanut kauniita kuvia elämän synnystä ja lopun taivasosuus ei välttynyt hienoiselta hymähtelyltä .Silti tiivis elokuva , kauniisti kerrottu ja upeasti kuvattu ja näytelty .











Terrence Malick on amerikkalaisen elokuvan ainoa visionääri nyt, kun Stanley Kubrick ja Robert Altman ovat kuolleet. Mutta Kubrickin ja Altmanin tavoin Malick ei ole erehtymätön. Hänen visionäärisyytensä ei ilmene täydellisyytenä, vaan rohkeutena pitää kiinni näkemyksistään epäonnistumisen uhallakin.
The Tree of Life on Malickin sekä pienimuotoisin että laajamittaisin teos. Se ei tosiaan ole pikamarssi halpojen huvien alehalliin, vaan elokuva joka vaatii tarkkaavaisuutta ja kykyä yhdistellä Malickin visioita toisiinsa.


Mutta The Tree of Life ei ole täydellinen. Se on ylipitkä, ja siinä on jaksoja, jotka lienevät selkeitä vain Malickille. Aikuinen Jack nähdään lähinnä suhteessa lapsuuteensa, ikään kuin Malick ei hänestä muuten olisi edes kiinnostunut. Brad Pitt tekee yhden parhaista, vähäeleisimmistä roolitöistään isä O'Brienina ja Hunter McCracken on erinomainen nuorena Jackina.
The Tree of Life
USA 2011
Ohjaaja: Terrence Malick
Pääosissa: Brad Pitt, Sean Penn, Jessica Chastain, Hunter McCracken
Laji: Draama
Kesto: 139
Ikäraja: K-11
Tähdet:

lauantai 8. lokakuuta 2011

Vimmaista viimaa

Ihan turhaan olin huolissani nykyvauvelin telkkarin katsomisesta , Nyytille kelpasi nyt telkkariksi akvaario ! Siinä se viihtyi pitkän tovin , kunnes sitten äkkiseltään huomasi , että ruoka-aika meni jo !


Hyvin kovaäänisesti hän ilmoitti sen myös meille muille , se oli heti eikä kohta .Äitinsähän ei tee mitään heti ja nyt , kaikki on ollut aina "kohta ja ihan pian ", että on siinä äidillä opettelemista !


Kävelin tänään bridgeen mennen tullen .Tuuli riepotti puiden lehtiä , jotka vielä ovat täydessä vihreydessään .Syksy kuitenkin yrittää kovasti koetella kävelevää kansaa , myrskyää , sataa , paistaa ja roiskuttaa rakeita poikittain . Minä nautin tuulesta ja sateesta .Syksyhän on vaateasia ja huppu on takin tärkein osa Helsingin ilmastossa ,sen kun vetää nyörillä tiukkaan kasvojen ympäri , voi puskea läpi sateen ja tuulen .Eikä tarvitse välittää ulkonäön komeudesta , vastaantulijoille riittää selviytyminen omasta suunnastaan.Hauskaa ,oikeastaan.


Mutta - olisi kyllä kohtuullista ilmojen haltijalta antaa huomenna auringon paistaa ja tuulen puhallella lempeästi , ei vimmatun viimaisesti , sillä Maikku täyttää viiskymppiä ja pitää isot juhlat !









tiistai 4. lokakuuta 2011

sadetta











Ohjaaja: Iciar Bollain
Alkuperäinen nimi: Tambien la lluvia
Alkuperämaa: Espanja/Ranska/Meksiko 2010
Pääosissa: Luis Tosar, Gael Garcia Bernal, Juan Carlos Aduviri, Karra Elejalde



On vuosi 2000, kun espanjalainen elokuvaryhmä saapuu Boliviaan tekemään elokuvaa Kolumbuksen saapumisesta uudelle mantereelle. Syynä elokuvan tekemiseen juuri Boliviassa ovat tietenkin halvat kustannukset. Kuvaukset alkavat suurella kaaoksella kun alkuasukkaiksi haluavia statisteja ilmestyy koekuvauksiin satamäärin. Kaaos sen kuin lisääntyy kun osa valituista avustajista liittyy mukaan kaupungissa syttyneeseen vesikapinaan. Kansannousun syynä ovat paikallisten vesivarantojen yksityistäminen, jonka johdosta ihmisten vesilaskut kasvavat mittoihin joita köyhimmillä ei ole varaa maksaa. Yksityisen vesiyrityksen ahneus yhdistyy elokuvassa Kolumbuksen 1400-luvulla harjoittamaan riistoon. Kumpaakin tilannetta peilataan tässä elokuvassa tuon elokuvantekijäryhmän valintojen kautta.


Tuhdin troppaamisen ansioksi on luettava vuotamaton nenä eli hissukseen kun käveltiin , saattoi jopa nauttia raikkaasta syysilmasta ja kävellä elokuviin .Mitä odottaa , en tiennyt ja silloin usein yllättyy .Niin nytkin . Matka Boliviaan (ehkä todellisuudessa Meksikkoon )tuli tehtyä , tarkistettua espanjan tämänhetkinen kielellinen taso , todettua ,että parantamiseen olisi varaa ja että Bolivia on kaunis maa , jonne en halunne matkustaa.Rotusortoa sekä omilta että vierailta , ihminen ei ole kummemmaksi muuttunut sitten Kolumbuksen ajan .Tiiviisti seurattava , mielenkiintoinen ,kaunis elokuva.



Viikonloppu meni niiskutellen sekä flunssasta että pölystä .Nyt on kotiutettu Varastosta viimenenkin kirjalaatikko , joka osoittaa keräilykärpäsen voiman , lastenkirjoja ja äänitettyjä videokasetteja .Lastenkirjat löytävät kyllä paikkansa hyllyssä , mutta mitä tehdä tuolle määrälle elokuvanauhoja ?!Kumpi säilyy paremmin , kasetti vai cd? Ikuisia tuskin ovat kumpikaan ja onko tarpeenkaan , historiaa toki ovat , mutta ehkä kaiken säilyttäminen ei sittenkään ole juuri minun tehtäväni .Keräilijä kun olen , vaikea on roskiinkaan laittaa , joten parhaat klassikot päätyvät cd:lle.Tyttäret huokaavat ,että niinpä tietysti .


Kävelin juurikaan niiskuttamatta Bridgestä pienoisesta tihkusateesta nauttien ,syksy on minun vuodenaikani .


Kaksikymmentäkaksi vuotta sitten syntyi ihana Blacky-hauva,kiharakarvainen villakoira , perheemme ilopilleri .Ei tule toista samanmoista.