Päivien kulkua

Päivät ovat taas ottaneet ja lentäneet jonnekin , mitä lienen tehnyt ja missä lienen ollut .Onneksi kamera kuitenkin tallentaa edes osan tekemisistäni , jos sänkinen pääkoppa tekeee topin .Mennäänpä siis aikajärjestyksessä ..uuden tekniikan loistavia puolia sekin . Tapani -myrsky huitoi Suomen maata . Monet manasivat , kun sähköt meni , vedet katosivat , puut katkesi. Keskimmäisen kanssa nautiskelimme huimasta tuulesta ja vesien noususta Tokoinlahdella .Ihana ilma , sanoisin .

Vatsat on saatu pulollleen , minäkin , jolle juuri mikään ei maistu , oli lepohetken aika. Posti tuo vuosittain ilahduttavan määrän kortteja ja kirjeitä , ne  pudotetaan maljaan avaamattomina .Joulupäivä on se hartaasti odottu hetki , jolloin minä seurakuntineni istahdan ajattelemaan Teitä kaikkia ympäri maailmaa .Luen kortit hartaasti ja toivon ,että tunnette , kuinka olette ajatuksissani .Vuoden ajan nuo kortit pysyvät maljassa , lisääntyvät hiukan ja niitä selaillaan silloin tällöin . Uusi Joulu tyhjentää maljan ja toivottaa uudet kortit tervetulleiksi .Niin , ettepä ole ihan turhaa korttejanne postiin laittaneet !!

 Ruhjottu ruumis vaatii liikuntaa .Omaishoitaja mukaan ja lenkille .Joku puskee elämässään varjoja päin , me puskimme tuulta päin.Ei ollut montaa kulkijaa , minä nautin . Taas kerran .Mies ei .


Kuuban vävy lupasi kokata lipeäkalaa . Heillä se kuuluu perinteiseen ruokaan :Suolattu ,kova , auringossa kuivattu kapakala . Ja sitten se valmistetaan  monen vihanneksen , sipulin ja mausteen kera . Lipeä on kuitenkin käytössä vain ja ainoastaan pyykin pesussa !! Sipulit vävy jätti pois , kun abuela ei moisia voi syödä , ei haistella . Ja se lipeäkin katosi jonnekin , asia , joka herätti keskustelun kyseisen aineen tarpeellisuudesta .Siihen emme vastausta löytäneet. Mutta lipeäkalan uusi makumuoto oli herkullinen ! Jopa ysiseiska pisteli uutuutta suurella ruokahalulla .Hyvää ja kaunista ruokaa! Ja kattaus oli vanhanajan kaunis , kelpaisi arabioineen ja hopea aterimineen vaasanystävällekin .Vain perinteiset kristallilasit oli korvattu uudenmallisilla värikäillä viinilaseilla, ettei nyt ihan körttiläiseksi mentäisi...

Liekö ollut "Viattomien lasten päivä " , kun aurinko yllätti kesken rankan vesisateen ja ajattelin viedä ystäväni Tilkantuvasta lenkille .Tilanne oli muuttunut huonompaan suuntaan , potilaan hallitsemiseksi oli henkilökunnan mielestä parempi ulkoilla terassilla .Apu olisi lähellä , jos arvaamattomuus saavuttaisi oudot mitat .Päivä oli kuitenkin hyvä , ei vihaa, ei ahdistusta , ei suuria pohdintoja , ei kyllä suuria kaipauksiakaan .Kahvit juotiin sitten PV:n omassa huoneessa , jonne henkilökunta kattoi sekä PV:lle että meille muille , Riikalle ja Ristolle.Näen , että Mummi on heille hyvin tärkeä .Hetken vielä , jos muistoja hänen kanssaan haluat .Pidä kiirettä ,ei  aika , ei alzheimer odota .

Ja me muut .Me jatkamme elämäämme rankassa vesisateessa kohti toivottavasti parempaa uutta vuotta .

Myöhäinen Joulutervehdys

Jäi tuo Aattoilta hiukan tuollaiseksi petissä köllöttelyksi  , kuunteluksi , kun suku pamlasi ja sekoilu jutuissaan ...ihan entiseen kotoiseen tapaansa .Jouluruuat maistuivat kyllä kumman makoisasti , varsinkin suolainen  kiihotti makuhermoja , joita ei siis löytynyt .Mikään ei maistu sille , mille kuuluu , suolainen on just hyvä , makea aika tahmea .Mutta pahin on sitten se jano , joka on hirmuinen ! Kaikki , ihan kaikki , maistuu lähinnä kitkerältä kuravedeltä , mitään ei voi juoda ! Jano piinaa j ainoa apu on vaivainen tomaatti , joka sekin pitkän päälle alkaa öklöttää. Lohtuna täytynee odotella , että kyllä se siitä , jos ei nyt , niin sitten joku päivä ..tuossa juuri ennen seuraavaa sytoa....Kumma ilmiö , mikä moisen tekee .Ei tee kuulemma kaikille . Ehkä siitä on jokin etukin .. syömättä laihtuu ...olenpa kuullut .

Mutta tuo ihan pieni tonttupoika oli nyt kyllä teille näytettävä , se oli illan ehdoton makupala ja käyttäytyi kympin arvoisesti .Ei siinä muuta joulua tämä Mummi tarvinnut .

Hyviä Joulun jatkoja teille kaikille tämän pikkutontun veikistelyn kera  ..kyllä se Mummi tässä kohenee päivä paivältä ...

Niin , ja ei se talvi tullut vielä tänäänkään .Keskimmäisen kanssa tehtiin reipas happihyppely Tokoinlahden ihoahoitavassa sumusateessa .Taidettiin kumpinkin nauttia hapekkaasta ilmasta.

Sekalaista oloa

 Oli aika , jolloin luin itseni niin etuoikeutettujen joukkoon , että katsoin voivani kustantaa lasteni lääkärit , hampaat ja omat migreenini omilla rahoilla .En siis turvautunut yhteiskunnan palveluihin , eipä niitä siihen aikaan tälläisin määrin tosin ollutkaan . Mutta se oli periaate silloin . Toisin on nyt .Yhteiskunta tulee apuun , jonka todella onnellisena otan vastaan .Ystävällistä -ja kallista - on hoito HUS.in kerroksissa , sain määräyksen piikkin  24 tuntia sytostaatin jälkeen , menin apteekkiin , jossa siunailtiin yhden piikin hintaa , jos olisin ottanut sen heti mukaan .Lääke on kokonaan korvattava , mutta päätöstä ei ollut vielä posti tuonut .Kannattaisi soittaa KELAan .Soitin :"meillä on ruuhkaa , soita toisen kerran !" Ja pam ! Miten lie Nettipalvelu , onnistuuko ? Yhdellä ainoalla yrittämällä pääsin omiin tietoihini (pankin tunnuksilla ) , kirjoitin sähköpostin ja pyysin lähettämään päätöksen kiireellisenä suoraan apteekkiin .  KELAsta soitettiin välittömästi , jotta päätös on postissa , mutta jouluruuhka voi viivyttää .Eli ellei tule ajoissa , voisiko apteekki soitella ?! No , hyvä , ei tullut . menin ja kerroin , jotten siirsin ongelman apteekille , joka sai asian hoidettua kolmen puhelun kautta .Onneksi , sillä kysein piikki -siis yksi - olisi maksanut minulle melkein 800 euroa , nyt se maksoi 3 euroa !! Ja oma Terveysasema piikitti .Kiitos Yhteiskunta , olen ihmeestä mykkyrällä .

Tänään oli mieluinen ilma , joskin ei kovin jouluiselta näytännyt ! Sumuinen Tokoinlahti on kaunis kuvattava , ilma leppoisa , tuuleton .helppo liikua , ei tarvita suurta vaatekertaa.Sopii minulle tämäkin .

Kerroinko jo , että päivä muutama sitten kävimme katsomassa  Almodovaran (oliko oikein nyt ?) elokuvan "Iho , jossa elän ". Kaunis , hitaasti etenevä tieteen tekemisen intohimosta , joka vie mennessään mahdottomuksiin .Ja minkäläisessa ympäristössä espanjalaiset saattavatkaan asua ja elää ! Kieli oli selkeää ja melko helppoa kuunneltavaa , mikä myös ilahdutti minua .

Joulupukki liikkeellä

Musiikkitalo antoi sykäyksen joululle .Latvian valtionkuoro esitti sikermän uusia sovituksia vanhoista , kyllähän  ne tunsi , mutta suurin nautinto oli kuitenkin kuoron upeat äänet . Väliajan jälkeen oli sitten se illan varsinainen  nautinto ...Puccinin "Messa di Gloria " , jossa oli monin kerroin " vanhaa ja tuttua ", lainattua ja uutta ".  Korvia hivelevän kaunista kaunista musiikkia , hyvän joulun musiikkia. Istuimme poikkeukselliseti melkein edessä ihan keskellä , musiikki virtasi läpi ja ja yli , olimme ihan keskiössä .Sanoisin , että akustisesti paikat olivat loistavat (joku voisi tarvita korvatulpat ) , mutta en pidä muusikkojen katselusta "alhaalta käsin " , tulee alennettu olo .Ja ne portaat , niitä oli !

 Juuri kun olin kuoriutunut kauneudestani , laittanut tukkani naulaan ja olohyntteet ylle , soi summeri ! Joulupukki , hiukan etuajassa , oli ovella paketteineen , joita ei siis pitänyt enää tulla ! Mutta nämä niin makoisat paketit annetaan anteeksi ..ja napostellaan suihimme hyvillä mielin . Kiitos Joulupukille sekä Rapakon taa että hiukan lähemmäs !

Ei heikkohermoisille

 Tässä ei nyt kovin paljon ole kirjoittelemista , kuvat puhunevat puolestaan .
Hieman venttinä istuin ja katselin kotimaista sarjaa , pariakin , joissa molemmissa oli muutama kalju mies .He tuntuivat ihan normaaleilta ,niin kuului ollakin . Mutta -miksi kaju nainen näyttää edelleen roiston näköiseltä , vaikka se pääkoppa olisi ihan yhtä siististi ajettu ja ihan kampaajan käsin viimeistelty ??!
Yhteiskunta tarjoaa meille naisille -ehkä miehillekin - peruukin . Tottahan sellainen piti käydä hakemassa , vaikka kaapissa on entuudestaan parikin kaunista peruukkia , ajalta , jolloin me naiset laitoimme peruukin päähän noin vain  , kuka mistäkin syystä .Pitkää polkkaa lähdin hakemaan , vihreätä oikeastaan . Mutta kun asia on sitten todella edessä , eli peruukki ei olekaan enää mikään muotijuttu , vaan tukka lähtee ja jotain on tehtävä , silloin uusia hiuksiaan katselee vallan toisella silmällä .Sopiiko , onko kaunis ,tunnenko itseni omaksi minäksi  ja ennen kaikkea , ---"kai se pysyy päässä!?" Ammatti -ihminen löysi vikkelään kolmen kokeilun jälkeen juuri sen minun omani . Väri on upea  (olisinpa älynnyt ajoissa ..) , malli on hauska  ja ihan oikeilla ihmisillä on noin paksut ja kauniit hiukset ! Terveiset sinne Ruoholahteen  , eipä tämä juuri mitenkään erotu Luojan ystävälleni antamista hiuksista ! Rohkeana sitten astelin kaupasta ulos uusi tukka päässä , vanha vielä alla . Liekö juttu ollut henkisesti rankka , sillä suuren siivouskiukuttelun jälkeen valahdin velttona sängyn pohjalle , herätäkseni juuri ajoissa lähtemään uuteen koetukseen , sen lopunkin tukan ajoon .Tuossa  on sitten tulos .Ei se ketään kyllä kaunista , minua ei ainakaan , mutta aioin opetella olemaan sinut pääni kanssa , asteittain . Muita ihmisiä säälin ja laitan kauniin tukkani paikalleen . Outo juttu, naista se pukee , mutta laitapas raavaalle kaljupäälle miehelle peruukki , ei pue , ei .

Huomenna on lääkärin katselmus , miten on pariviikkoinen mennyt .Ja onko luusto kasassa vai hapristuuko koko mummo ! Hyvän tai huonon lausunnon jälkeen sitten on puhdas ilo mennä juhlimaan Pikkujoulua perjantai-bridgeen , näyttämään upeaa uutta tukkaa  ja päivitämään juorut Maanatai-bridgen kimuranteita kuvioista .

Tyttö ja viulu

Alina Pogostkina (s. 18. marraskuuta 1983) on venäläissyntyinen saksalainen viulisti. Hän alkoi soittaa viulua nelivuotiaana isänsä johdolla ja pian alkoi antaa myös konsertteja. Perhe muutti vuonna 1992 Heidelbergiin, missä heidän piti alussa hankkia elantonsa katusoittajina.

Pogostkina on kilpaillut monissa kansainvälisissä viulukilpailuissa. Hän voitti vuonna 1997 ensimmäisen Louis Spohr -kilpailun ja 2005 Jean Sibelius -viulukilpailun Helsingissä.

Muistinkin oikein , että elämä  viulun kanssa oli rankkaa , perhe soitteli kadulla, he halusivat tähän ihanaan Länteen , mahdollisuukien maihin .Tyttö oli silloin pieni ja muistan ajatelleeni , että en minä nyt tuota ankaruutta voita ! Mutta kun oikein jotain haluaa , ei siinä vaikeudet näytä lannistavan .Mikä helppous ja taituruus , vaikka ei käsivarsikarvani nousseet pystyyn . Olisi varmaan pitänyt . Mutta väliajan jälkeen ne nousivat. Eiköhän se ollut nimeltään sinfonia no 3, olen huono nimissä , on luntattava .Kaunis , uneen tuuditava kehtolaulu.Mieleen tuli välittömästi keinahteleva yksinluistelija  , katselin "sisäilmilläni" liukujen ja kaarien hidasta osaa ja jattelin , että tuo pitäisi saadaa pikkimiehen unilauluksi .

Ja sitten kaiken tuon kauniin keskellä komeilee perinteinen sekava joulupöytäni . Komennot ei tottele , jotta olkoon siellä, väärässä kohdassa oikea asia .Jostain vippaa , kun jouluaikaan täytyy olla jokin kohta ylösalaisin ja tupaten täynnä . Ylisiistin Joulupöytä  .

Nyt tiedän , mitä tarkoittaa "närästys "! Epämieluisaa , kummasti kuplivaa tunnetta kurkussa.Ne nousee vatsasta varoittamatta, pulpahtelee juuri kaikkien hiljaisimpina hetkinä , pidätät ja pidätät -ja odotat , että patarumpujen palikat nousevat pystyyn ! On se vaikeaa...

Tämän koneen kanssa ei taida tulla ikinä kaveriksi , se kenkkuilee oudoilla vesillä . Mutta minulle on turha rähjätä , rähjääminen kuluu luonteeseeni, auttaa monessa vaivassa -migreenissä ja kurkussa  -vaikka toistaiseksi olen kokenut voittajani .En luovuta.
Sanoinhan , etten luovuta --kuva on nyt melkein oikeassa kohdassa...

Ken onkaan Linnassa

Taas on ollut ne juhlat , joihin en ole päässyt !Noloa , oishan tuolla joukossa ollut mukava itseään heijailla , ueassa puvussa tietysti !ja silloin , kun minulla vielä oli se vartalo! No , eikös jaettu ilo ole kaksinkertainen ?!Lapsuuden ystävää olen saanut tämän Tarja-pressan aikana etsiskellä juhlijoiden joukosta , tänä vuonna turhaan , sillä sielläkin podetaan toipilasta.Toivotaan pikaista paranemista .

Linnan puvut on tietysti hankittu itselle ja itsen näköisiksi , suomalaisten muotitaiteilojoiden tunnetuksi tekemiseksi ja ihanan olon luomiseksi .Tänä vuonna minusta yhtä ja ainoata Kunigatarta ei ollut .Oli monta hyvää ja kantajalleen sopivaa luomusta , joskin oli myös monta epätoivon hetken pukua, jos ei sovi , niin ei sovi ! Elina Kiikon kaunis yksinkertainen vihreä puku toi kantajansa upealle vartalolle oikeuden sitä käyttää ,ehkä se Ilkkakin kasvoi pituutta tämän upeuden rinnalla pelkästä ylpeydestä !

Ja tämän juhlija kasvoja kamera rakasti !Se palasi aina ja aina uudelleen, eikä syyttä , hän oli kaunis kuin kuva .Olisin minäkin nauttinut  olla kurkkijana kameran takana moisissa juhlissa, olisin saanut luvan kanssa tarkentaa moniin mielenkiintoisiin kasvoihin , voin vain kuvitella ,millaista kuvaa on kuvaajien tallenteissa !Vai ovatko ne Ylen omaisuutta , miten lie ... 

Nätti asu se tälläkin neidolla , kun hän Sveitsin koneesen kiiruhti , kerrankin jotain , joka ei roiku suoraan urheilutamineiden rekissä !

Ruokahaluttomana on merkillisen etovaa nautiskella yhtään mitään !Pitäisi syödä salaattia , tuoretta ja kylmää , öljyn kanssa .Tuossa se on ja hyvältähän se maistui .Tällaista kun tarjoilen , ensimmäinen huomautus(meidän perheen vakiovitsi ) on , että "Mitähän se Riksu tästäkin tuumais !?" Kyllä tuo täytti ja oli kaunista katseltavaakin , mikä minulle on aina ollut se ykkösjuttu ja on edelleenkin .Kameran takaa tottuneena katselee maailmaa ihan eri silmin..Esimerkin siitä lähetti muinoisen kuvan muodossa kouluaikainen ystäväni , kiitos vaan , se kuva on oikean näköisenä albumissani , olit hyvä kuvaaja .
Kuulin juuri , jotta joku lukijaksi kirjautunut oli pitänyt pitkän välin ja kone ilmoitti , että eipä enää olekaan pääsyä sivuilleni !Lähettelenpä siis uudelleen teille , jotka minun miestäni olette lukijoitani , älkää ärsyyntykö , edelleen sitä ei ole pakko lukea ! Muuta...tämä on nopein ja helpoin tapa ylläpitää tapahtumien kulkua, osaa kiinnostaa , osaa ei .
Nyt on pakko mennä punkan pohjalle , vaikka selkä ei siitä tykkää, niin muu kroppa taitaa suorastaan tarvita .

Nopeat jalat

Viivi Pumpanen ja Matti Puro ovat voittaneet vuoden 2011 Tanssii Tähtien Kanssa -kisan.
On ilo katsella nuorten sulavaa liikuntaa parketilla .Kun Jani ja Jutta putosivat pois , jäljelle jäi sentään tämä pari , joka on minun kakkosvalintani .Loistavia ovat ja se kehitys , minkä Viivi on ohjelman aikana tehnyt , ansaitsee  kunnioituksen . Kyllä ne Doodsonitkin , vaikka en edes tiedä , mitä he ovat ! Mutta pohjalainen kävely ei meikäläistä suuremmin ilahduta , oli se kävely kehittynyt vaikka kuinka matkan varrella .Tämän illan kohokokohta .

Lainasin Kirjastosta Leena Lehtolaisen "Oikeuden jalopeura "äänikirjan vahingossa ja se olikin oikein hyvä vahinko , sillä tämä myrkyttäminen on kyllä onnistunut jokseenkin hyvin !Olo on kuin potkupallolla , joka on saanut kunnon kyytiä ! Mikään ei maistu, jäätelöäkin on syötävä ihan väkisin ..en uskoisi , jollen olisi tuota itse nyt kokenut.Olen siis maannut sängyn pohjlla ja kuunnellut kirjaa , ei mikään huono valinta .Kun tämä Hilja -päähenkilö ei ole minun mieluisin valintani Lehtolaisen kirjoissa , niin muutamat torkahdukset luennan välillä eivät ol kokemusta jarruttaneet.Kohta on koko kirja kuunneltu ja selkä niin jumissa kuin vain laiskalla makaajalla voi olla ! Täytyy sanoa  ,että  ihan vielä en ole voittajaani kohdannut ,mutta lähellä se on ollut .Kumma yhteys huonon olon ja merisairaan välille on kehitetty ...Huomenna sitten taas säteilen .. muutenkin kuin omana itsenäni .

Outoja tapahtuu maailmalla .Lapsuuden ystäväni tyttären appivanhemmat ammuttiin Brasiliassa .Kohtaloaan on mahdoton hallita ,nautit , koet ja sitten se päätty näin julmalla tavalla . Otamme kaikki osaa murheeseen , vaikka eihän se tuo heitä takaisin .Mutta netti !? Nopeaa on tiedotusvälineiden uutisointi , kuvat ilmaantuivat nettiin jo ennenkuin perhe oli asiasta tietoinen .

Kortisonilla vauhtiin

Katja Krohn
PIKKUJÄTTILÄINEN
Odotettu nykydraama Katja Krohnilta!


Kristiina Suxén on tieteelle ja työlleen omistautunut molekyylibiologi, jonka erikoisalaa on sinilevien tuottama bioenergia. Kristiina elää Markuksen ja 17-vuotiaan Karo-poikansa kanssa uusioperheen arkea, jossa vastuu lapsista on Kristiinan kunnianhimon takia jäänyt isälle. Kristiina epäonnistuu hakiessaan professuuria Helsingin yliopistosta, mutta saa yllättävän työtarjouksen vanhalta tuttavaltaan Janilta. Euroopassa toimiva ... Lue lisääHeliogen on kaupallinen yhtiö, jonka palvelukseen Kristiina voisi antaa tietonsa ja taitonsa. Unelmien työpaikkaan kuitenkin sisältyy vaikea eettinen valinta tieteen avoimuuden ja voittoa tavoittelevan liiketoiminnan välillä. Hulttiomainen Karo kiinnostuu uuden tyttöystävänsä Lauran myötä ympäristönsuojelusta. Kun henkilökohtaisen kriisinsä hämmentämä Kristiina kertoo Karolle yhtiöstä salaisia tietoja, puoliksi pilan päiten alkanut ympäristötoiminta radikalisoituu kuolemanvakavaksi.

Pikkujättiläinen on yllättävä ja moralisoimaton draama pienistä ihmisistä suurten moraalisten kysymysten äärellä. Kuinka suurta vastuuta voi yksi ihminen kantaa? Voiko tiede ratkaista maailman ongelmat? Pikkujättiläinen kuvaa länsimaisen ihmisen paradoksaalia tilannetta ennennäkemättömässä aineellisessa hyvinvoinnissa kauheiden tulevaisuudennäkymien edessä. Samalla se on syvä inhimillinen draama perheestä, kunnianhimon seurauksista, kyvystä nähdä tarkasti kauas mutta sokeudesta sille, mitä lähellä tapahtuu.




ROOLEISSA Wanda Dubiel, Lotta Lindroos, Samuli Niittymäki, Jukka-Pekka Palo, Antti Pääkkönen, Tuomas Rinta-Panttila sekä Joel Bonsdorff, Lauri Karo ja Leo Pärnänen

OHJAUS Katja Krohn

PUVUT Riitta Anttonen-Palo

Ihan vaan nopeasti :kerrankin Kansallinen on tehnyt hyvää työtä ! Olipa tiivis tunnelma , tiukat osasuoritukset ja asiat hyvin ajankohtaisa  .Suurimman murheen sai aikaan suunnaton kasvava kunnianhimo , se sama , jota yhteiskuntamme juuri sairastaa. Suositan , oikeastaan molempia katsottuja ,Godoota ja tätä .

Tippa tippuu

Teos: Perinnön varjo, Mary Higgins Clark
Iäkäs Olivia Morrow saa tietää olevansa vakavasti sairas ja että hänellä on enää kaksi viikkoa elinaikaa. Tieto lähiaikoina odottavasta kuolemasta saa hänet pohtimaan, pitäisikö paljastaa upporikkaiden Gannonien perhettä varjostava synkkä salaisuus ja totuus nunnaluostariin lähteneen Catherinen menneisyydestä. Kuka on valmis laittomuuksiin jättääkseen menneisyyden salat pysyvästi hämärän peittoon? Jännityskirjallisuuden kestotähti Mary Higgins Clark ei petä lukijan odotuksia. Jännitys säilyy kihelmöivänä kirjan ensimmäisiltä sivuilta sen loppumetreille asti.Tulipahan taas kerran tehtyä !Otettua mukaan kirja , jossa jo takakannessa kerrotaan mukavaa tarinaa kuolemasta ja sen kaikkivoivasta voimasta .Ihan sopivaa sairaalaluettavaa taitaa silti olla , ellei paksut jäähanskat käsissä (ja varpaissa ) olisi estäneet koko alkaneen lukunautinnon .Niin entinen talviuimari kuin olenkin , jäähanskat olivat vähällä saada minut uusiin ajatuksiin , ne kun otettiin suoraan jostain hel....tin (kuten Amerikoissa..) varastoista !Olivat kylmiä niin ! Suorastaan jäisiä ! Mutta niin hyytävän hyvältä tuntuvaa , kun niillä paineli alkavaa kapinaa otsalohkossa .

Valitsin ekatulijan ikkunapetin , oven puoleisen sai nuorehko puhelias nainen --ja keskimmäiseen päätyi vanhanpuoleinen mies .Siinä juttu luisti kahden naisen välillä , mies parka yritti heittää jotain väliin , joskus onnistuen , toisinaan taas ei (Rauli Padding Somerjokea..) Pari tuntia vierähti ,tippa vaan tippui , muuta ei sitten tapahtunutkaan , sai lähteä kotiin . Paitsi ...iso nippu paperia mukaan ja monen monet neuvot ja ohjeet , mitä VOI saattua ja tapahtua , mutta ei kuitenkaan välttämättä kaikille .Toivon olevani tuossa viimeisessä ryhmässä. Muuta en voi sanoa, kuin että jos tämä juttu ei muuta saa aikaan , niin suunnattoman aikataulun se on minulle luonut , miehelle myös , sillä hän kuljettaa omaehtoisen mielellään .Hyvä kun ennätän suoritua kaikesta , joulukin on tulossa ja joulupukki jo matkalla!Meille onneksi hyvin köykäisin pussein .Joulu kuitenkin , on uusi juhlija mukana , se tärkein .Meille kaikille.

Oikein mukavaa , kun koko ajan kaikkien asetuksia muutetaan ja sitten ei kerrota , miten ja missä ne saa muuteltua ! Nytkin kuvat ja tekstit eivät suostu asettumaan siihen kohtaan johon minä ne haluaisin !En ymmärrä ,mitä tekemisen iloa bloggerilla on tehdä minulle koko kiusaa ! Lukekaa nyt tuosta .

Godoota odottaessa

Kansallisteatteri on ottanut Pienen näyttämön ohjelmistoonsa modernin teatterin klassikon, Samuel Beckettin Godota odottaessa. Saman kirjailijan Leikin loppu veti 1990-luvulla katsomoita täyteen Willensaunassa. Hienoa, että traditio jatkuu ja Beckett pulpahtaa aina uudelleen esiin. Esityksen on ohjannut lämmöllä, herkkyydellä ja huumorilla Arto af Hällström. Hän on myös kääntänyt tekstin, eli kyseessä on todellinen rakkauslapsi.

Irlantilaissyntyinen, mutta Ranskassa suurimman osan elämästään viettänyt Samuel Beckett on käsite. Hänen omaperäistä kirjallista ilmaisuaan on ihmetelty, ihasteltu, jäljitelty ja käännetty useille kielille. Maailmansotien jälkeinen pessimismi yhdistyy absurdiin huumoriin ja runolliseen ilmaisuun. Kuten Leikin lopussa, ei myöskään Godota odottaessa -teoksessa tapahdu näennäisesti juuri mitään, mutta rivien väleissä sitäkin enemmän. Erikoinen, lähes jankkaava dialogi samalla naurattaa, puhuttelee ja liikuttaa. Hällströmin käännös on hyvää runollista kieltä.

Rooleihin ohjaaja on saanut hienon kaartin: Esko Salmisen, Eero Ahon, Hannu-Pekka Björkmanin ja Janne Reinikaisen.

Kun on hyvät näyttelijät , muuta ei juuri tarvita . Kaksi ja puolituntia tapahtumaköyhää katsottavaa ,silti he loivat tiheän tunnelman .Uskomaton suoritus. En kiellä , etteikö näyttelijätyöt olleet loistavat , mutta henkilökohtaisesti katselen mieluumin hiukan vähemmän rähjäistä ,vaikkakin iloisen sanavalmista porukkaa.Teatteri oli tupaten täynnä ,pikkujouväkeä.Jokunen naurunpyrskähdys , enimmin ihmetys , kohteliaat taputukset .Mies oli myyty näytelmälle , minä vain suorituksille .

Uusi kone ihmeitä täynnä

Rotuerottelun rumentamassa Mississippissä mustien naisten sukupolvelta toiselle periytyvä uravalinta on ryhtyä palvelijoiksi rikkaille valkoisille perheille. Piiat elävät perheissä jopa vuosikymmeniä, mutta joutuvat silti käyttämään eri ovea ja wc:tä kuin isäntäväki.
Kirjailijan urasta haaveileva Skeeter (Emma Stone) saa idean haastatella mustia piikoja ja ikuistaa heidän tarinansa paperille. Kirjasta muodostuu skandaali ja sensaatio, jonka jälkeen mikään ei ole niin
 kuin ennen.
On käsittämätöntä , että puhumme oman nuoruusaikani Amerikasta ! Rotuerottelu on ollut todellista vielä vuona 1963 , ikäiseni isovanhemmat  olivat todennäkösesti orjia , väkisin tuotuja omasta maastaan . Hävetti katsoa .Alkukuvat antoivat ymmärtää , että kysessää olisi komedia !Kauempana komediasta tuskin olisi voinut olla , elokuva oli surullinen tragedia , ei vain yhden perheen kohdalla , vaan koko kansakunnan kohdalla.Mieleen tuli , että mitenkähän tämäkin poikkesi natsismista!Siistimpi versio , puhtaammat vaatteet , valkoinen tarvitsi mustiaan. Suositan elokuvaa jokaiselle  , jolla hiukankaan kytee epäluuloa "väärää väriä " kohtaan ...

Missä kuljimme kerran on mitä tyypillisin suomalainen epookkikuvaus.

Kirjan monille ystäville elokuva voi olla silti mieluisa. Vahvasti mieleenpainuvat kohtaukset ovat yksi romaaninkin vahvuuksista, ja elokuvassa ne voi nähdä kuvitettuina. Myös elokuvassa parhaat kohtaukset ovat voimakkaasti ladattuja, ja erityisesti pääroolien näyttelijät Jessica Grabowsky Luciena ja Jakob Öhrman Eccuna tuovat niihin elokuvallista kiihkoa.

Peter Lindholmin ohjauksen ja henkilöohjauksen ongelmana on kuitenkin epätasaisuus. Kiihko ei välity kaikista näyttelijöistä, ja joillakin se menee yli. Molemmissa tapauksissa hukutaan juuri epookkinäyttelemisen kliseisiin.

Muitakin ongelmia on. Elokuva käynnistyy hosuen, mistä seuraa, että sen alusta puuttuu jakso, joka esittelisi henkilöt ja paikat. Henkilöitä on runsaasti, ja paikoilla pitäisi olla kokonaisuudessa aivan erityinen merkitys. Westön romaanihan kertoo suomenruotsalaisen Helsingin historiaa, ja paikkojen avulla kuvataan kaupungin yhteiskunnallisia eroja.

" Missä kuljimme kerran " ei yllä lähellekään kirjan tasoa .Kuitenkin jos haluaa kokea miten ruotsalainen yhteisö eli aikaansa , siinä se kyllä onnistuu .Satumaisen kauniita koteja , paikkoja , idyllisiä kesäjuhlia , upeita pukuja jne jne .Ja suomalainen , se kulkee kurassa ja rähjässä , oli hän sitten rehellinen tai roisto , eipä suurta eroa noissa näkymissä .Sivistyskin on hakusessa.Mutta onhan urheus  ja rohkeus , sille Allukin rakkautensa uhraa.Allu ja Lucie , kirjan rakastavaiset , heidät on elokuvan tekijä erottanut vain heikosti toisiaan sivuaten . Sekava , mutta monin paikoin mielenkiintoista katseltavaa , elokuvana silti ei suuria tunteita nostane.

Suuria tunteita nousi pintaan tänään viidentoista vuoden takaiselle ystävälle , hänelle olivat lapset ,joita muuten on tasan kymmen kappaletta ,järjestäneet yllätyssynkkärit . Se seitsemänkymmentä tuli täyteen , niinhän me muutkin , kuka jo ennätti , kuka tulee perässä .Oli mieluisaa tavata melkein koko jengi , sehän on ennättänyt kartuttaa jäseniään jo sadan neljänneksellä , kun lasketaan mukaan puolisot ja lapset !

Kiitospäivän kiitokseksi sain huonossa asiassa hyvät uutiset .Torsokuvassa ei löytynyt uusia pesäkkeitä , joten sikäli voinen olla rauhassa .Varmuuden vuoksi saan kovimman kautta hoitokuurit , jotka alkvat jo parin päivän kuluttua .Ensin piritytään oikein kunnolla , sitten  väsähdetään hetkeksi , kunnes taas piristytään ja sitä sitten jatketaan tuonne kevääseen saakka.Ja kevyempänä ihan Juhannukselle asti .Olen ajatellut voida kuitenkin hyvin , ostaa ehkä vihreän peuukin ja laittaa geelikynnet .Ehkä .

Outoja näkymiä

Kirurginen sairaala (Helsinki)

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kirurginen sairaala

Helsingin Kirurginen sairaala (ruots. Kirurgiska sjukhuset), josta usein käytetään lyhempää nimeä Kirurgi (ruots. Kirurgen) tai lempinimeä Kirra on Helsingin Ullanlinnassa Tähtitorninmäen puistoalueen reunassa, Kasarmikadun varrella sijaitseva sairaala. Se kuuluu hallinnollisesti Helsingin yliopistolliseen keskussairaalaan. Kirurgisen osaston ohella siellä on myös sisätautien klinikka.
Sairaalan päärakennus valmistui vuonna 1888. Siitä oli jo vuonna 1877 järjestetty arkkitehtuurikilpailu, jonka voittivat Sigismund Rangier ja Ludvig Bohnstedt. Rakennuksen pääsuunnittelijana toimi kuitenkin Frans Sjöström, jonka työtä jatkoi Helge Rancken. Sairaalaan on myöhemmin rakennettu lisärakennuksia, muun muassa vuonna 1973 valmistunut päivystysosasto, jonka suunnittelivat Eija ja Olli Saijonmaa. Sen yhteydessä oli myös helikopterikenttä.^[1]
Päivystystoiminta sairaalassa loppui 1994 ja helikopterikenttä purettiin muutostöiden yhteydessä 2010.
Kaunis rakennus , jossa tänään tuli käytyä .Puoli tuntia viivähti putkessa , joka kuvasi ns torsoni . Illalla ryyppäsin hyisen makuista juomaa , jolla saatiin tänään kuuma tuntuma omaan kroppaan !Säteillyt en kuitenkaan , mikä lienee tärkeä tieto pienen Danielin äidille , olen siis edelleen käytettävissä .Tulos putkessa makaamisesta tulee perjantaina.

Outo marraskuu jatkuu .Mies sääli syksyn kärsineitä pelaguita , nosti ne sisään ainoaksi pakkasyöksi -ja nosti takaisin .Nyt ne kukkii parvekkeella , mitä nyt pimeydessä pystyvät .Rapakon takainen tytär koki ja näki kyllä pimeyden , mutta tuskin sitä sisäisti , sillä meille ilmestyi kukka jos toinenkin .Syklaami hukkasi värinsä muutamassa päivässä, kukat nuukahtivat ja  kuolemaahan se raukka nyt tekee .valoa tarvittaisiin , vaan eipä ole !Amarylliksen sipuli luulee joulun tuleen , sillä se työnsi kukat esiin hetkessä, ei edes vartta ennättänyt kunnolla kasvattaa!Kaunis se on , sopii kukkia tähänkin aikaan , kiitos suuri. Loput odottavat pimeässä parvekkeella joulun oikeaa tuloa, joka ei nyt niin kovin kaukana olekaan.Paljain säärin joulukuulle , eipä ole montaa kertaa onnistunut !
  

 Kirjoittaminen tähän ei nyt miellytä , sillä uusi uljas kone  muokkaa ihan omalaatuisensa sivun , pienen ja tuskin silmällä erottuvan !Liekö bloggerin tarkoitus savustaa minut ulos ?Jonnekin julkiseen sivustoon ?! Melkein kaikki on vielä hukassa ,pinna ei kestä etsiä ja löytää , vaikkakin tuossa löytämisessä on kyllä ihan oma viehätyksensä -ahaa, siellä se oli! Mutta ei nyt .Nyt menen punkan pohjalle lukemaan Kaari Utrion viimeistä ,henkilökaartin suuruudesta päätellen uni ei tule ihan heti .

Hyytyi , mutta ei kuollut

Se , mikä kuoli ja hiljeni , oli tietokone , ei kirjoittaja ! Ja hiljaiseksi ja hartaaksi on vetänyt tämä uusi uljas koneenikin, kaikki on eri paikoissa , eri kokoisina ja moni asia ihan hukassa ! Onneksi asentajalla on tallessa vanha kovalevyni , hän lupasi kaivella sieltä esiin kaiken sen , minkä luulen hukanneeni ja jota osaan kaivata ! Tämäkin "ikkuna " ilmaantui eteeni postimerkin kokoisena , jostain senkin asetukset on uudelleen etsittävä !

Sairaalakeikka tuli siis käytyä . Muoto muuttui , mutta muutenpa en suuria ihmeitä tunne itsessäni.Bridget sujuu ja mieli on valoisa , huolimatta marraskuusta , joka nyt on perinteisen pimeä ,joskin hetkittäin yllättäen sinisellä taivaalla ja kalpealla auringolla . Tytär tuli viikon visiitille rapakon takaa ja laittoi vanhempansa tuloon ja menoon ! Ysiseiskalle järjestettiin menestyksekkäät juhlat , käytiin Musiikkitalossa kuulemassa Oboekonserttoa ja ihmettelemässä puuttuvia turvamääräyksiä parvella .Hieman moitittiin , mutta akustiikka ja kaunis puu saivat kehuja amerikan kuulijalta,yllätys minulle . Käytiin kävelemässä Tilkantuvan asukin kanssa ja ilo oli molemmin puolinen , kun tunnistuksessa ei ollut epäilyn sijaa! Ja pieni Daniel oli tietysti ilonamme monin hetkin . Paljon ennätti viikkoon mahtua ,viikko tuntui liian lyhyeltä , California on kovin kaukana .

Kun yksi lähti , toinen saapui . Keskimmäinen tupsahti Sveitsistä juuri parahiksi entisen mökkinaapurin kahdeksankymppisille ja tämän tyttärentyttären 14-vuotissynkkäreille Mäntsälään .

Olipa mukava muistella menneitä aikoja ja ihastella nuorta polvea, joidenka jalat lipsahtavat spagatiin , jumppareita kun ovat .Kiitos juhlasta .

Tanssin ilta

Mikä osaamisen ilta ! Ensin oli "tanssii tähtien kanssa " ja siellä pari todella loistavaa esitystä , joista minusta ehdottomasti paras on tuo kuvan pari ! Janilla on musiikki syntymälahjana ja se näkyy ! Illalla tuli Skate Canada , siellä paritanssi , joka on suosikkini .Kaunista kaunista ja niin taitavaa! En kykene edes kuvittelemaan , miltä moinen taituruus tuntuu, onnistuminen kaiken sen suunnattoman työn jälkeen, mitä siihen tarvitaan .

Ihanaa , saanen huokaista.

Sumusateinen päivä tänään . Minun ilmani taas kerran . Pieni Daniel oli huollettavana ,kun äitinsä käväisi tanssimassa Baila Bailassa , missä Nyytin isä vetäisi oppia viisi tuntia peräjälkeen !Väsynyt mies tokaisi ensi töikseen oviaukossa ..."solo espanol , estoy tan cansado ".Väsyttää tämä harmaus kuubalaisen , rohdoksi suositan juoksulenkkiä hapekkaassa syysilmassa !

Sillä aikaa kun isi veti salsaa , pääsi Daniel vaunulenkille Töölönlahden ympäri .Ensimmäinen kerta oli isovanhemille sen verran jännitävä , että unohtui kamera kotiin , mutta hyvin se sujui !Vaatteet saatiin päälle yhteistuumin ilman suurempia huutoja , joka sitten lakkasi kokonaan ,kun rantaan päästiin .Hyvin uni maistui , vaikka tuuli heitteli kosteita katseitaan nukkujaan .Sitten kotiovella mulkaisu ...ja hyvin äänekäs, sanoisin karjaisu , ellei kyse olisi pienestä ihmisestä .Se alkaa välittömästi ja loppuu yhtä nopeaan .Tempperamenttia on huvittavuuteen asti . Äitinsä tuli ovesta ja tuumasi .. että "ihan hiljaa täällä ollaan !"Mitäpä minä siihen .Ja sitten syömään .

Ilman letkuja

Letkut on pois ja elämä johdottomana huomattavasti liikkuvampaa .Vaikkakin on todettava , että ihminen on sopeutuvainen elän , ennätin keksiä monenmoisia piiloja ja roikkumispaikkoja pusseilleni , vain pari kertaa meinasi lähteä tuoli mukana ..ja silloin se tuntui!Muuten ei tunnu .Joko on niin , että naisihmisen paljon ylistetty rintavarustus onkin aika lailla tunteetonta laatua tai sitten se olenkin vain minä , jonka varustuskohta muistuttaa lähinnä vanhaa puunrunkoa , vaikka puukolla rapsuttaisi , eipä tuo näytä kärsivän .

Sen verran rumaa toimintaa oli tuo letkujen repiminen , että ajattelin tarjota teille vain kaunista je silmälle esteettistä , kaikkihan kukkasista pitävät , kamerakin .Kun noista taas suurimman osan kuivaan , niin vuoden kukkaset on koossa , siinä ilahduttavat ja pölyyntyvät.
Kuten tämä huushollikin . Odotan ja kuulostelen , koska miehen nenä alkaa pärskyä ja hän tarttuu pölyimuriin !On se vaan niin epämiehekästä imuroida lattioita ja niin miehekästä imuroida auton sisuksia! Ehkä tuo odotus kohta palkitaan, minä kun en saa nostella enkä imuria käsitellä vielä kuukauteen .

Kaksi ja puoli kuukautta sitten huoltoon viemäni GPS saapui Giganttiin vaihdettuna uuteen .Odottelin ulkona auton vieressä ja haistelin raikasta syysilmaa ! Vedin henkeä oikein syvään !Että minä pidän syksystä ! Sen väreistä ja ilman kirpeydestä .Huomenna ulos , sitä odotan .