VIP-vieraana

Juhannus oli ja meni ,pienellä porukalla ja hiljaisesti.Vastarannalla musiikki soi , pyssyt paukkui , kukaan ei tiettävästi kuitenkaan kuollut .Juhannusruusu hehkui kukkaansa kesäyön valkoisuudessa ,itikat oli syöty parempiin suihin ja keltasirkku poti päänsärkyä kopsahtaessaan ikkunaan ; sekin toipui ja lensi pois .

Sitten iski helle , vesi lämpeni ja isäntäkin uskaltautui veteen. Minä olin jo kasvattanut evät , järvessä kului suuri osa päivää kuikkaparin kanssa jutellessa .

Kirjakerho oli järjestänyt VIP-asiakkailleen retken Imatralle "Vuoksen helmen " ensi-iltaan.Näytelmä perustuu Laila Hirvisaaren kirjoihin Vuoksen Helmi ja Grand Hotel . Tapahtumat sijoittuvat Vuoksen ympäristöön ja Valtion Hotelliin,päähenkilö Julia on ollut hotellin johtajana ajankohtana, jolloin Suomi alkoi irtaantumisen Venäjästä.Kirjan kaikki paikat ovat todellisia , mutta henkilöt kuvitteellisia -paitsi kirjan lukijoille , meille he elävät yhtä lailla kuin kirjailijalle. Siellä me kuljimme käytävissä , joita pitkin Boris Benois ja Kitty , hänen kreivittärensä ,saapuivat ruokasaliin , jonne Lili Dan oli kattanut maittavan seisovan pöydän -saapuskan -ja jossa Julia Morton oli oli kätkenyt kirsikkaliööripullon piiloon pöydän jalan juureen ja jota Michal Morton paheksui rahvaanomaiseksi tavaksi. Piipahdimme Ritikanrannassa katselemassa ,kuinka Tornatorin työväki eleli , taloa , missä Wilma Haikala -Tornatorin ensimmäinen kansanedustaja -kasvatti lapsilaumansa. Juttu kulki ja kummasti tapahtumat muistuivat mieleen , varsinkin kun olimme juuri nähneet hyvin koostetun kesäteatteriesityksen sähkökatkoineen ja sateineen , joista kumpikaan ei esitystä haitannut .Kirjailija itse tuli lavalle vastaanottamaan tulipunaiset ruusut -ja pyykkikorillisen muita kukkalähetyksiä .

Illalla sade yltyi runsaanpuoleiseksi ja , hellettä kun oli luvattu , sateenvarjo oli kotona. Koski avattiin kuudelta ja sateesta huolimatta se oli nähtävä ja kuultava .Musiikin säestämänä vesi valui ensin hitaasti , sitten vaahdoten , ryöppyen mahtavalla voimalla täyttäen pian koko kivisen uoman .Olimme läpimärkiä kameraa myöten , mutta sade oli lämmintä ja tunnelma tiivis .Kosken juoksutus kesti viisitoista minuuttia , padot suljettiin ja hämmästyttävän nopeasti joen uoma oli taas kivinen ja niukkavetinen. Vallasväen on kelvannut käyskennellä Linnan puistossa rahvaan häiritsemättä , puisto on luonnonparatiisi edelleen .

Huomenna suuntaamme sitten siihen toiseen luonnonparatiisiin , jonka hiljaisuutta tulevat häiritsemään kovaääniset sukulaiseni .Ellei sitten hehkuva helle tainnuta koko porukkaa.

Myrskyä ja tyyntä

Eilinen poikittain puhaltanut myrskytuuli laantui täksi päiväksi juuri sopivasti , kun vein Mummin kuljeksimaan uuteen Kumpulan Kasvitieteelliseen puistoon . Ensin käytiin kahvilla , ostettiin kiltisti sisäänpääsyliput , vaikka, kun kysyin , kuka niitä tarkistaa , kun portit on selällään , sain vastauksen , jotta jos nyt joku vaikka saattaisi kysellä , niin olisi mitä näyttää. Taisi kuulua samaan kastiin ajo-ohjeiden kanssa , joita ei löydy kuin epämääräisen sillan alta , jos sinne sattuu vahingossa osumaan ja sinnehän ei osu , ellei ennestään tiedä ajella pätkää kävelytietä puiton parkkipaikalle . Kaupunki on katkaissut ajoyhteyden ,eikä suostu kyltittämään ! Outoa touhua .

Puisto oli kyllä kunnoitettava saavutus. Kaikki kasvoi ja kukoisti , kukki runsain kukkasin .Ikuistin Mummin sinisten iiristen vierellä , ovat keskimmäisen mielikukkia.Tämä oli oikea puisto , täällä silmä lepäsi ja silti saattoi tyydyttää tiedonhalunsa .Muutaman vuoden päästä tämä on oikea helmi Hesan puistojen joukossa.Taitaa Kaupunki kadehtia Yliopistoa alueesta
.

Sairaalasta ei kuulu kovin hyviä uutisia. Keväällä suorittu täsmähoito ei ole tehonnut ,uudet ohjeet tulevat postissa .Usko uusiin hoitomuotoihin on silti vahva; hyväkuntoinen mies , mikään ei vaivaa, tokko ennuste mahdoton lie?!

Muistaako kukaan enää "variksensaappaita "!? Minulla on ne taas.Joka kesä.

Onkos tullut kesä...

Kesä on tullut maalle.Pellot kukkivat kaikkia kukkia yhtäaikaa , jotenkin luonto on mennyt sekaisin , sillä kouluaikaisen oppini mukaan nämä ja monet muut kukat kuuluvat heinäkuulle ! Nyt on sekä varhaiskesän että keskikesän kasvit kukassa samaan aikaan . Mitä sitten jää loppukesälle ? Ilmiö on kyllä tuttu jo muutaman vuoden ajalta , täytynee tarkistaa kuvakansioista , oliko heinäkuussa ja elokuussa enää mikään kukassa !

Vielä kuun alussa pääskynenkin teki innolla pesää moneen paikkaan , mutta kylmyyden vuoksi se oli nyt jättänyt kesken rakennuspuuhat .Muutama pari sirkutteli antennilla ,joten ehkä parin päivän uusi lämpöaalto sai ne uusiin ajatuksiin ,puolinaisia pesiä korjailemaan .Västäräkille meinasi käydä hullusti , kun oli väsännyt perheen puupinon päälle , lähellä oli , ettei mennyt puiden mukana saunan pesään ! Juhannuksena jo varmaan on lentoharjoitukset .

Yksi ilta oli niin sanottu harvinaisuus , oli kesänlämmin , istuin iltaa yöhön terassilla lukemassa ja ihailin järven peilityyntä kuvaa.Lukemistani Kata Kärkkäisen "Jumalasta seuraava " oli inhokuvaus sadistisesta adoniksesta , tyypistä jota todella kirjan nimi kuvaa osuvasti. Täytyy vain toivoa , että oma jälkikasvuni moisen onnistuu välttämään .Teksti tuntui kovasti omakohtaiselta .

Toinen mieliin painuva oli Jenny Downhamin "Ennen kuin kuolen ",kuvaus kuusitoistavuotiaasta syöpäsairaasta tytöstä , joka teki kymmenen asian listan asioista , joita haluaisi tuntea ja kokea "ennen kuin kuolee".Kovasti omakohtaiselta tuntui myös tämä kirja , vaikka sellaiseksi sitä ei mainosteta.Rankka tarina.

Vanha kotikaupunki -Jyväskylä -pääsi yllättämään miehenpuoleni . Vanhalla Hautausmaalla oli luonto tehnyt tekosijaan ja murtanut maata Tourujoen jokiuomaan . Luontopolku alhaalla rotkossa oli osin estetty maanvyörymän , suurten puiden ja luultavasti muutaman muinoisen vainajan tukittua kulun , mutta kun on tarpeeksi uteliaisuutta , kiertoteitä löytyi täälläkin .Mies hämmästeli rotkon mahtavaa erämaisuutta , luonnonkauneutta , monimuotoisuutta .Satunnainen kulkija kertoi tavanneensa rotkossa metsäkauriin ja oli nyt kuikkimassa keltavästäräkkiä , joka huhujen mukaan joen reunalla asusti.Keski-Suomi on mutkamaata , entinen asukki ei rotkon ihmettä kummastellut , keskellä kaupunkia voi Jyväskylässä olla rotkokin , onhan siellä Laajavuorikin .Ylös, alas ja veteen.

Naapuri liikenteessä

Helsinki oli tänään vallattu, venäläisiä vilisi joka suunnalla ja paljon ! Oli jalkapallo-ottelu Venäjä vastaan joku .He marssivat pitkin Aleksanterinkatua ja huusivat iskulauseita , Stockmannin kohdalla oli närkästyneitä suomalaisia ihmettelmässä kuinka he saivat luvan moiseen !!Katu oli suljettu autoilta ja ratikkakin vaihtoi reittiä .

Joka kuppila oli kantanut tuolit ulos ja kansa nautti olusistaan ja kauniista kesäsäästä . Ihmisiä oli uskomattoman paljon . Vanhassa linja-autoasemassa (asemalla?) oli kuvin ja videoin kerrottu Alvar Aallon vaikutus arkkitehtuuriin . Ja suurihan se on , paljon kaunista ja paljon -kaikesta huolimatta ihan tavallista asuinsuunnittelua . Hän oli kokonaisvaltainen suunnittelija , piirsi joka yksityiskohdan paikalleen , valitsi värit ja materiaalit . Siis vanhanaikainen -aikalaisensa - suunnittelija .Silloin tehtii kaikki kokonaisvaltaisesti , nykyisin pilkotaan ja jaetaan. Hauska yksityiskohta videolla : Gullihtsen ei koskaan saanut piirtää itse mitään Aallon toimistossa , hän piirsi puhtaaksi toisen käden töitä . Muistelin Hullutusta, minä sain tehdä itse , tosin ei suurta designea ,vaan proosallista virastotaloa , mutta kuitenkin ,alusta loppuun .Pidin työstäni.

Rampauttavaa tervettä elämää

Nämä kuvat on nyt laitettava teille katsottavaksi , sillä ne ovat historiaa :ne on otettu kello viisi aamulla !! Varjoista sen huomaa .Olihan siellä pakkasta ja maa jopa valkoinen , kalliot kuuran peitossa , mutta hällä väliä , sillä kaikki oli niin sanomattoman kaunista !Minä voisin kulkea aamusta iltaan kameran kanssa ja kuvata ,kuvata.Ja niinhän minä teenkin .

Katselen ja hengitän aikani , otan kirjan , luen ja nukahdan uudelleen . Herätessä on päivä jo pitkällä , mutta kesän lämpö vasta tulolla , joten "aamu-uinti " pesää rakentavien lintujen touhuja seuratessa on suuri nautinto , oli vesi kylmää tai ei .
Kuinka tervettä elämää ! Sen soisin jatkuvan .Yksinäistä ? Työlästä ? Hankalaa? Kaikkea tuota , mutta kuka sellaisia muistaa , kun yö on yötön ja päiväkin tuoksuu kesälle !

Vanha uskollinen yllätti menomatkalla , se hyytyi moottoritiellä melko pian Hesasta lähdettyäni . Moottori kävi tasaisesti , mutta vauhti oli viidessäkympissä .Oli siinä miettimistä , ajaako vai ei !Olin kuitenkin pakannut auton täyteen ja sopinut korjaajan kanssa uuden katalysaattorin vaihtamisesta (joka oli kylläkin vasta vuoden vanha ) , joten päätin junnata ryömimiskaistalla ja toivoa parasta. Muutama ajatus tuli mieleen hilatessa mäkiä ylös yömyöhään yksinäisellä kylätiellä; nyt olin toki varustautunut huomattavasti paremmin kuin monet kerrat nuorempina vuosina , silloin sitä saattoi ajella aamutakissa yöpuvuissa nukkuvat lapset takapenkillä . Ei ollut kännykkää , mutta ei myöskään huolta .Vaikka mitäpä onnea kännystä on , kun mikään ei ole auki ja jos on , niin siellä myydään vain maitoa .Vanha vei kuitenkin kotiin asti , kestihän se , mutta yökyöpeli kun olen , illan ajalla ei minulle ole merkitystä. Hitauden syy selkeni irronneiksi pikku pikku kappaleiksi katalysaattorista pakoputkeen .Autoni on kuin se Todellinen Prinsessa , joka tunsi herneen kymmenen patjan alta , närkästyä nyt muutamasta murusesta !Muruset kolisteltiin pois ja uusi katalysaattori paikalleen ja taas vanha on uskollinen kuljettaja.

Olen Heidi Köngäksen kirjoitustyylin vanki , yksinkertaisesti kaunista kieltä . Luin peräjälkeen kaksi varhaisempaa teosta ,"Hyväntekijä " -upea kirja -eikä pelkästään siksi , että siinä syntyy vauva , joka saa nimekseen Olga Vanamo !Olga on Mummoni nimi ja Vanamon tapaan kirjallisuudessa nyt toisen kerran . Esikoiskirja "Luvattu" oli sijoitettu jonnekin pari sataa vuotta sitten , sen suomalaista maalaiseloa tapoineen ihmettelin . Merette Mazzarellan " Ei kaipuuta " kertoo yhden kuvitellun päivän satusetä Topeliuksen elämästä .Pidän Mazzarellasta yleensä , jäin kuitenkin ihmetelemään , voiko edes satujen kirjoittaja ajatella kaiken tuon ajatuksen määrän yhdessä päivässä.Jos puoleen pääsisin kahdeksankymppisenä , olisin hyvin vireä vanhus.

Tänä aamuna oli näin kaunista .Ja kaikki kesän linnut liversivät yhtä aikaa.Tämän kokemuksen soisin jakavani rapakon takaisille.

Nostalgiaa ja kipeitä jalkoja

Kävin keuhkoröntgenissä Kättärillä ,uusi keikkalääkäri komensi , kun satuin puhisemaan noustuani Kallion mäen ylös.Hissillä tuli vastaan pieni tyttö suuren mahan kanssa , tuli nostalginen olo , kolmekymmentäkahdeksan vuotta sitten minäkin kannoin suurta massua ja yhtä kovassa helteessä.-

Ilma oli ihana , aurinko piilossa hennnon pilven takana , lämmintä. Jätin auton tien varteen ja tein lenkin Sofianlehdon puistoon , joka osottautui suuremmaksi kuin osasin kuvitella . Kaunis , paljon vanhaa puustoa .Päärakennus muistutti kuvista Sveitsin ja Itävallan Alpeilta , siellähän ihmiset laitettiin sänkyjonoon aurinkoon .Samaiset jonot on olleet näilläkin parvekkeilla joskus , silloin vain nauttijoina ovat olleet vauvat .Ongelmaperheitä pienine lapsineen asunnee edelleen alueella , sillä kolmikerroksisia pientaloja oli rivikaupalla , suuret parvekkeet jokaisessa ,lehteviä puita ympärillä .Seisoin suuren kukkivan puun alla kokemassa ihmettä : satakieli lauloi ihan pääni yllä .Se yritti lurituksellaan ylittää liikenteen infernaalisen metelin ,onnistuen siinä vain ,kun autot pysähtyvät valoihin .Melusaaste oli korvia satuttava.Sääli pieniä asukkeja.

Kotiin tullessa mies odotti ulkoiluseuraa .Ratikalla Munkkiniemeen ja jalan jonnekin rantoja pitkin . Enää ei ollut tungosta uimarannalla , vaikka vesi oli jo peräti seitsemäntoista , eli uintikelpoista . Pari uskaliasta sentään .metsikkö rannan reunassa on mäntyvaltaista , helposti kuljettavaa .Ja mikä tuoksu ! Kieloja paksuina mattoina ja kaikki kukassa !Tai sitten sireenit , valkoista ja lilaa , rannoilla on ollut vanhaa asutusta .Miellyttävää huomata , että sentään jotain suomalainenkin kunnioittaa , kun on tarpeeksi paljon kaunista , se saatetaan jättää koskematta.Kuivat kalliot olivat ketokukkien peitossa , vanhat omenapuut kukassa . Satakielen ihme koettiin nytkin , täälläkin laulaja yritti innokkaasti ylittää liikenteen melun , joka tuntui sietämättömältä kuunnella.Reitti kuljetti meidät Tarvaspäähän , joka on yksi suosikeistani . Nyt vain remontissa , taidetaan kuitenkin avata tällä viikolla.

Ilman autoa reissu oli sitten sama takaisinpäinkin . Huomenna sitten ajelen landelle .

Hellettä pakoon

Suomi oli taas kerran helleaallon kourissa ja minä kaupungissa. Mieshän ei kaupunkia moiti oli miten kuuma tahansa, mutta vaimo on sulavaa sorttia , sitä pitää viilentää .Lauantai , Lakkiaispäivä , oli jo kova koettelemus sekä vieraille että itse juhlittavalle .Ilta meni sitten kestitettäessä keskimmäisen synkkäreitä , hän kun ilmaantui taas kerran vanhempiensa iloksi kotimaata katsomaan , Eurooppa on niin lähellä ,edelleen.Yö oli järkyttävän kuuma , en muistanutkaan , kuinka nopeasti kivimuuri lämpiää ,huolimatta läpivedosta .Taidan käydä ostamassa lepolassen ja parkkeerata parvekkeelle , jos vielä öitäni kaupungissa vietän .Mikäli se on yhtään helpompaa, sillä kaupunki metelöi yölläkin ja lokit surffaavat kirkuen ohi.


Sunnuntaina sitten päätimme lähteä Suomenlinnaan , siellä kun puhaltaa merituulet , luonto on puhdasta ja ilma raikasta. Samaa mieltä oli ollut puoli Helsinkiä , enpä ole ikinä Helsingissä nähnyt moisen pitkää jonoa ! Tuli Hong Kongin ajat mieleen.Onneksi joku viisas vihjasi , jotta tämä on HKL:n jono , mutta voihan aina menä turistilaivalla , jos viitsii maksaa! Ja viitsittiinhän me ja päästiin perille ilman tungosta . Helle kyllä oli löylyttänyt saaren joka nurkan , mikä ehkä selittää meidän viisaan käytöksen :muut lepäilivät , nauttivat auringosta ja vedestä kalliolla , me kävelimme ja minä kuvasin .Sain kyllä kauniita kuvia ja hyvän tuntuman Suomenlinnan joka ikiseen saareen, kävelimme tuntitolkulla (ikäänkuin olisimme olleet ulkomaan matkalla , siellähän emme ikinä pysähdy...), kallioita ylös ja rinnetä alas .Kerran kahvilla ja toisen istuman jätskillä .Takaisin tulimme HKL:n veneellä ja samalla lipulla suosiolla astuimme ratikkaan , joka toi kotiin .Yhtään enempää ei olisi jalat kestäneet, tässä on nyt kompuroitu ja podettu tämäkin päivä .Ylen viisasta touhua.

Keskimmäinen lähti tänään . Ihmiset tungeksivat nyt kentällä , jonoja oli monen hallin mitta .Turvatarkastuskin muistutti suuren maailman jonotusta , kaikki tungeksivat samaan jonoon . Moderni tyttäreni tsekkasi sisään jo kotona ja etsi syrjäisen Turvatarkastusportin ja meni sisään parissa minuutissa , joutui syyniin ja menetti kaksi sinappiputkiloa .Älytöntä .

Ehkä lähden maalle huomenna , ehkä en .Ehkä katselen , mitä Facebook -tutuille kuuluu ...


keurusskameras.1g.fi