Pitäisi

Miksi minä järkytyin niin paljon tänään lukiessani nuoruusvuosien opiskeluystävän kuolinilmoituksen ? Emme me olleet läheisiä. Viimeisestä tapaamisesta on jo vuosia .Lapsemme eivät enää tunteneet toisiaan . Mutta me olimme kerran olleet kämppäkavereita , jakaneet sen aikaiset ilot ja surut .Perustaneet perheet .Sitten elämä vain kulki omia polkujaan .Joskus tuli kortti ,joskus näin sattumalta. Vaihdoimme sähköpostiosoitteita , posti kulki harvakseen .Kulki kuitenkin .Tiesin ystäväni syövästä , paranemisen ilosta , pelosta sairauden uusinnasta . Tänään oli sitten ilmoitus lehdessä .

Kahden viikon ajan olin tiiviisti ajatellut häntä, miettinyt , että pitäisi soittaa, käydä ovella , kysyä , mitä nyt kuuluu .Mistä nämä ajatukset tulevat , miksi minä häntä olin ajatellut ? Alan ymmärtää tätä uutta aikaa , virtuaaliystävyyttä , hän oli blogini lukija. Ajatukset kulkevat vastavuoroisesti molempiin suuntiin , hän lukee ,lukeeko kukaan .Kirjoitanko itselleni vai toisille?

Niin monta kertaa tulee sanotuksi , että nähdään, soitellaan ja tavataan joskus !Pitäisi on maailman huonoin sana , sitä ei koskaan tule noudatettua. Ja sitten äkkiä on liian myöhäistä.

Pahaa oloani lähdin purkamaan elokuviin.Leena Landerin "Tummien perhosten koti " lohdutti kauniilla kuvauksellaan ja toivolla paremmasta elämästä .Olen lukenut kirjan , mutta en muista sen tunnelmaa noin positiiviseksi , pikemminkin rankaksi kasvatuslaitoskokemukseksi . Täytynee lukea joskus uudelleen.Pidin elokuvasta.

Sisko Istanmäen "Sisarteni elämät " kolmesta erilaisesta sisaresta ,heidän toiveistaan,pettymyksistään ja elämän linkittymisestä toisiinsa oli kirja , jonka ensin luin -ja sitten aloin alusta uudelleen.Se avautui vasta sitten. Minulle kyllä käy usein näin -alku menee läpilukien , jään kiinni ,luen loppuun -ja uudelleen alun .

Henry Mooren veistoksia oli näytteillä Helsingissä tänään viimeistä päivää. Olimme Mummin kanssa niitä ihailemassa ja oikein kiukutti , kun jokaisen kohdalla oli pysäyttävä käsi ja ruksit sen yli ! Juuri hänen teoksensa on tehty kosketeltaviksi ,hiveltäviksi , katseleminen ei riitä . Upeita pintoja.

Tänään puhalteli syksyn ensimmäinen syysmyrsky. Pian se irrottaa puista lehdet ja loistava ruska on muisto vain .Mummi tuossa muisteli lapsuuden koulusyksyjä , kuinka he kahlasivat keltaisissa lehdissä katujen varsilla.Sekin riemu on viety nykylapsilta , "lakaisukone" tulee ja syö kitaansa puusta pudonneet.Lehdet.

Liput puolitangossa

Kauhajoella suru on lamaannuttanut monen perheen elämän . Maailmalla ihmetellään kaukaisen Suomen väkivaltaisuutta -suhteessa väkilukuun taidamme olla Euroopan ykkönen ja samalla viivalla Yhdysvaltojen kanssa.

Meille muille tuli uusi kesä .Kasvitieteellisen puutarhassa elämä jatkui lohduttavan tavalliseen tyyliin .Vain lippu puolitangossa muistutti murhenäytelmästä , jota on mahdoton ymmärtää.

Tammisaari

Kaunis sunnuntaipäivä houkutteli ajelulle , kävelylle muualle kuin Hesan kaduille.Tammisaari tuntui hyvältä ja kaunishan se onkin .Kaupungissa on ikäänkuin kaksi osaa , vanha puukaupunki merenrantoineen ja mahtavine tammineen , toinen puhdasta kerrostaloasumista. Samanlaista kivikaupunkia kuin joka maaseutukaupunki Suomessa. Sääli , sillä puitteet upeaan asumiseen olisivat olleet käden ulottuvilla , luonto on kaunis toisellakin puolella harjua.

Kaupunki on ruotsinkielinen .Rantaravintolan aukioloajat olivat kovasti "ruotsalaiset "-stängt för os.(kirjoitetaanko os kahdella s:llä !?)

Kirkon aukealta löytyi mäntysuopaakin tehokkaampi suun puhdistaja -häpeäpaalu . Siinä sai istua kaulasta kahlehdittuna häpeämässä sanomisiaan ja katumassa tekosiaan .Sopisi kouluihin meillekin -loppuisivat haistattelut nopeasti.

Kerran elämässä -kokemus.

Hautajaiset Malmin kirkossa tänään olivat kokemus , joka ei hevin unohdu .Ei minulta , ei myöskään malmilaisilta, jotka sattuivat lähitienoolle oikeaan aikaan. Satakahdeksankymmentä moottoripyörää , kirkko täynnä nahkatakkista ,pitkälettistä tai vaihtoehtoisesti kaljua keski-iän ylittänyttä porukkaa. Kuin kivipatsaat he istuivat kukkakimput sylissään , päät eivät taipuneet rukouksiin, yksikään suu ei virttä veisannut .Salissa 236 kuulijaa ja pappi sai laulunsa veisata yksin . Silti tunnelma oli harras. Oli uljaan näköistä , kun jengi kerrallaan asteli mustan arkun ääreen laskemaan seppeleen tai kukkavihon , kumarsi äidille ja poistui saappaat lattiaan kopsahtaen .Tilaisuuden lopussa oman jengin -Blackheads -miehet, samat ,jotka olivat arkun tuoneetkin , tarttuivat kantohihnoihin ,keräsivät kukat ja kuljettivat arkun Monosen autoon .Kun kaikki 180 pyörää käynnistyi ja liittyi mustan auton perään , mahtoi moni hieraista silmiään , näky oli unohtumaton. Pyörät saattoivat arkun Honkanummelle ja veivät kukat haudalle.Uskomaton rituaali uskomattomalta porukalta , kaveri tuli saatettua tyylillä , jolla oli elänytkin .
Lähdin hautajaisiin ilman kameraa.Tietoisesti. Tietämättä , että tuon tilaisuuden olisi Tomikin suonut minun kuvaavan!Niin mahtavasti hän lähti viimeiselle matkalleen ."Hyvää matkaa , minne sitten menetkin ",sanoi yksi nahkatakkinen ja pamautti kädet yhteen .
Päivän päätteeksi teimme sitten kotiseutuajelua .Veräjänmäestä Viikkiin löytyi uusi tieyhteys -siitä ,kapea ja oikaisi teiden yllä.Tien lopussa seisoi poliisi ,ajoi perään , pysäytti ,sanoi -vain busseille - ja sakotti.

Kuutamouintia

Viikko meni maalla syksyn tuloa ihmetellessä .Pellot oli niitetty ja paalattu. Naapurin mummo vilkaisi almanakkaa ja tuumasi , että talvi on tulossa ! Kesäkukat kompostiin , juurimukulat ylös kuivumaan, ruusut uutteen penkkiin vaikka kukkivinakin, kaikki purkit tyhjiksi . Siinä päivitellessäni hän suostui sentään jättämään rauhaan navetan nurkalla upeasti kukkivat köynnökset ja kultapallot .Minä pelastin kottikärryistä liian aikaisesta kuolemasta kehäkukat ja gladiolukset-nyt ne hehkuvat värejään meillä Navetan maljakossa .Maalaisallakka käy eri tahtiin kaupunkilaisen kanssa.

Vesi oli viilentynyt jo alle kymmeneen asteeseen .Siihen pulahtamista kroppani kaipaa kaupungissa .Meri ei silti kiehdo, vaikka olen sitäkin muutaman vuoden kokeillut .

Kassillinen kirjoja -Bagley, Allistar Mc Clean -tuotti kolme euroa Hiltuselle vietynä.Vanha luettu kirja on enää tuskin keräämänsä pölyn arvoinen .Sain sen , minkä halusin - tilaa hyllyyn .Yleensä minä kerään kassiin , lähden viemään -ja tuon takaisin .Kirjasta on vaikea erota , vanha tuttu on huonompikin teos hyllyssä lojuessaan.

Kävelin Helsingin Kaupunginteatterin ohi .Pensaikon vieressä oli parikymmentä pupua!Valkoiset hännäntöpöt vain vilahtelivat , kun kävelin ihmettelemään pupuperheiden ruokahetkeä .Ei taida olla liioittelua , että jotain tarttis tehdä pupukannalle....

Konserttisarja alkoi kovilla ,Konserttiooppera kolmelle sooloäänelle , kuorolle ja orkesterille.Venäläinen meno :onnetonta rakkautta ja vodkaa.Sävelletty vanhaan tarinaan tällä vuosituhannella , tekijän nimessä uskomaton määrä konsonantteja -Shtshedrin.Lausupas tuo !Latvian valtionkuoro oli upea , Lilli Pasikivi oli upea ja tenori Akimov oli upea .Suuresti äänessä oli basso Aleksashkin ; minä en bassoäänestä pidä.Teetä teetä , huusi basso.Ei kun vodkaa,vodkaa ,huusi tenori .Ja Lilli parka lauloi itsensä jyrkänteeltä mereen. Mutta -sali oli täynnä ja kansa taputti.Minäkin pidin .

Dagenefter

Suomi on järvien maa , kai sukeltaminen onnistuu sitten Kouvolassakin .Näillä laitteilla ja parilla ilmapullolla selässä pitäisi pysyä hengissä .Ja kylmä pitää loitolla erinäisellä määrällä alus-väli-ja päällyshaalaria. Työläs harrastus .

Saatoin tyttären junalle tarkoituksena ulkoiluttaa itseäni tiukan neuvontasession uuvuttamana (systeri tutustui tietokoneen saloihin).Ilma oli syksyisen raikas ,sateeton. Kino -Palatsin ohi kävellessä , käännyinkin sisään ja ostin lipun juuri alkavaan elokuvaan,"Miss Pettigrew ".Ei hassumpi viihdyke,pidän vanhasta englantilaisesta miljööstä ja brittiaksentista ."Vanhat näyttelijät " olivat hyviä, nuoret tarvitsevat vielä oppia.Loppuhan tuostakin lässähti siirapiksi , mutta niinhän se oli ajateltukin .

Märkää

Yksi hujaus vain -ja taas olin ulos bloggarin kuvista !! Tämä päivä on ollut lievästi sanoen kurja - kaikki on mennyt pieleen!
Mummin kuulolaite tarvitsi huoltoa , se onnistui , tosin muutaman kiukkuisen kellonsoiton jälkeen.Istuimme kuuntelemassa kun henkilökunnalla oli ruokatunti ja juttu luisti sekä englanniksi että suomeksi , sen kuulemiseen ei Mummi tarvinnut edes kuulolaitetta !Tulihan sieltä lopulta korjaaja , oli ystävällinen , puhdisti kojeen ja nyt taas kuulee.
Telkkari on mainostanut Suomen suurinta viihdekeskusta Vantaalla.Sinne.Luulisi , että ohjaavat kyltit olisivat hehtaarin kokoisia , mutta eipä silmäni sellaisia onnistunut kalastamaan .Jumbon parkkihallissa seikkailin koko hallin läpi -ei kylttiä, ei hissiin ohjausta , Mummi olisi pitänyt saada suoraan ovelle.Ulkona tuskin havaittava kyltti ohjasi Hotellin parkkihalliin , joka oli niin pieni , että luultavasti se oli huollon takaovi; hissiä ei sieltäkään löytynyt .Jossain oli takuuvarmasti käynti Suureen Elokuvakeskukseen , Vesipuistoon ja Ravintolakerroksiin-minulle se jäi arvoitukseksi .Olenhan minä huono suunistaja , mutta lukeminen sentään on vielä sujunut.Nyt tunsin itseni tumpeloksi , vaikka Mummi sanoi uskovansa ,että"yritetty on !"
Kahvilla käynti sentään onnistui .Haltialan maatilan kahvilan pihapiiri lotisi kuravellistä , mutta tunnelma oli mukava tallinhajuineen, lehmineen ja ulkohuusseineen.Tämä kaikki keskellä Helsinkiä.Ylellistä ,taas kerran.
Siivosin akvaarion , kynnet meni. Avasin kylppärissä lakkapullon -ja se lipsahti lavuaariin !Mikä uskomaton määrä punaista lakkaa vajaasta pullosta levisi pitkin seiniä,lattiaa ja päätyi mahtavaksi kuvioksi lavuaariin ! Nyt olisi kameralla ollut hommia , mutta lakka kovettuu just nyt , ei siinä ennättänyt kuin sadatella kömpelyyttään ja kataa asetoonia ja vimiä vuorotellen !Minä sain aikaan kunnon sotkun ja kiukun -tytär tuli pelastamaan molemmista.Kiitos suuri ja kaikki on taas puhdasta .Vastedes hoidan moisen homman pöydän päällä.
Viime aamuyöllä soittelin Kaliforniaan Siellä paistoi aurinko ja lämpöä oli neljäkymmentä astetta.Tomaatit kypsyivät, porkkanat ja sipulit oli nostettavissa,illan leppeässä lämmössä he herkuttelivat persikoilla .Ei sada vettä siellä, meillä kyllä....

Harrastuksia

Tänään oli Bridge -päivä . Pelipöytiä tuli kolme ,siinä sai jo mukavasti tuntumaa eri pelaajiin ; pelihän kiertää parin kanssa pöydästä pöytään .Ei minun aivoni ihmeemmin kirkastu pelin tiimellyksessä , mutta seura on mukavaa ja pelaaminen kiehtoo.

Pelaamisen into tuntuu periytyneen ja jalostuneen keskimmäiselle tyttärelle !Las Vegas on käyty monet kerrat , koneista kolisteltu kolikot ämpäriin.Ärrältä jää käteen ässä-arpa ja ainakin uusi arpa on raaputuksen tuloksena.Maailmalla hän pelaa "hengellään " , sillä harrastukset ovat sitä luokkaa ,että minä hartaasti toivon hänen malttaneen ottaa tiedon lajista haltuunsa.

Me voimme vain pelonsekaisin tuntein nauttia meren syvyyksien kauneudesta ja Alppien avaruudesta.

Tämän tyttären kanssa olin tänään elokuvissa ."Tulikärpäsiä " taisi olla nimi .Ihmissuhdedraama sieltä ilkeimmästä päästä.Kirjoittava isä purki turhautumisensa lahjakkaaseen poikaansa , äiti oli heikko ,halas , mutta ei puolustanut .Jouhevasti elämää selviteltiin takautuvina kuvauksina .Valitettavasti elokuva väljähti loppua kohden ja loppuratkaisu oli naivi , kesy .Pojan anteeksianto isälleen pudotti tarinasta pohjan pois . Minusta .Mutta katsoihan sen .

"Amerikansetä" on sairaalassa.Vyöruusu iski silmään , vei jalat alta ja kangersi puhetta. Onneksi sairaala on lähellä ja hoito hyvää, nyt sujuu jo kiukuttelu pakkosyöttämisestä, elämä voittaa ja toipuminen alkaa.

Ratikkaretkellä

Päätettiin tyttäreni kanssa vetäistä Mummi pois kodin yksinäisyydestä:"Ei sitten pitkiä kävelyreissuja !" Auto ei ollut hyvä ratkaisu , mutta ratikka oli ! Sillä pääsee moneen hyvään paikkaa Hesassa. Ensin hyppäsimme kolmoseen , josta vihdoimme neloseen ja ajoimme mukavasti päätepysäkille Munkkiniemeen . Ilma oli viileän lämmin , tuulinen , kuten meren rannalla usein on . Kävelimme rantaa , istuimme välillä penkillä , katselimme merta.Tytär mietti menetettyjä mahdollisuuksia , kun ei aikoinaan muutettu Munkkaan! Äiti pitää vedestä , mutta ei merestä , että se siitä sitten . Kaunista rantaa kävellen saavuimme Munkan kahvilaan , jossa juotiin kahvit ja syötiin perunaleivokset , hyvää ja ravitsevaa.
Nelonen -mukanaan hiljaisia keski-iän ylittäneitä ja vikkeläkielisiä suomenruotsalaisnuoria
-jatkoi keskustaan ja sai kyytiinsä turisteja , jotka ilmiselvästi olivat matkalla Ruotsinlaivalle! Huolimatta kuskin epäonnisesta yrityksestä kammeta Mummi ovien väliin , onnistuimme hyppäämään pois Suurtorilla.Jatkoimme matkaa Espalle ; italialaisilla ja ranskalaisilla tuntui olevan lomakuukausi meneillään .Istuimme puiston penkille huilaamaan .Kappelissa oli edelleen turistitunnelmaa , Euroopassa on vielä kesä .
Kolmosella pääsee kotiin opiskelevan nuorison ja laitapuolen kulkijan seurassa -tai sitten ei vielä - vaihdoimme Kaisaniemessa uuteen yhdeksikköön .Se vei meidät Pasilaan , mukanaan vaunullinen nuoria työstä palaavia ihmisiä .Päätepysäkillä vaihto seiskaan , reitti , jota myöskään en ollut ennen kulkenut .Vaunu täyttyi ulkomaalaisista nuorista perheistä , intialaisista ja kiinalaisista.Mummi katseli ihmeissään kansalaisten ja kansallisuuksien sekamelskaa -ja ihaili tummia mustasilmäisiä pienokaisia .
Erilaisia asuinalueita , erilaisia ihmisiä , siinä on kaupunki.

Kävin katsomassa elokuvan "Erottamattomat ".Minna Haapkylä ja Tiina Lymi, molemmat hyviä näyttelijöitä. Tuli ikävä "lapsellista aikaa" , hevosia ,koiria ja teini-ikäisiä .Nostalginen elokuva , minulle .Naisten leffa, ihmissuhteita, hevosia ja tallinhajua.

Räjähteiden mestarit

Tänään oli Ilotulitteiden Suomen mestaruuskisat, kisat jotka minäkin ymmärrän ja olen mukana -kameran kanssa . Parhaat näkymät sain suoraan ikkunasta , mutta jo pelkän tapahtuman vuoksi oli jalkauduttava ihmismassan sekaan ! Kyllä heitä olikin ,joka puolella Tokoinrantaa !Kadut jalkakäytävineen olivat autoja täynnä ja tuntui kuin koko Helsinki olisi tullut juuri tänne iloittelua katsomaan! Kaikenlaisia säätöjä kokeilin kameraani , mutta ei minun taidoillani saatu esitettävää kuvaa katsojista , jokunen kalju päälaki heijasteli valoa kuvaan tuskin esitettäksi asti.

Ilta on mennyt "mukavasti" käsitellessä Keuruun Kameraseuran uusittua linkkiä ,lähinnä uusittua tapaa liittää kuva sivulle. Opettelu tuotti tuloksen ja nyt on kuvat järjestyksessä -lukuun ottamatta yhtä onnetonta seikkailijaa , joka "rumentaa" pääsivuani .Kaunis kuva , mutta väärässä paikassa -ja pois en osaa ottaa!Paljon on vielä oppimista tämänkin vehkeen kanssa!Lähetin linkin maailmalle , jospa katselisivat Suomen kuulumisia -kuvahan ei kieltä tarvitse!

murheellista

Tänään oli vaikea löytää kuvaa , joka kertoisi , miltä suru tuntuu .

Olen saanut ystävältäni suruviestin , hän on menettänyt poikansa rajan sille puolelle , josta ei paluuta ole.Poika , mies , oli tyttäreni ikätoveri , ei kovin läheinen , silti ajatus kuolemasta koskettaa.Suren ystäväni vuoksi; on epäoikeudenmukaista joutua hautaamaan lapsensa.

Murheellinen oli myös se elokuva , jota vein tyttäreni katsomaan . Leena Landerin "Käsky".Se on kuvaus raadollisuudesta , ihmisen muuttumisesta pedoksi , veljessodasta , jossa millään ,ei kellään ole elämisen oikeutta .Onko nuori aikuinen oppinut elämään väkivallan ilmapiirissä , kun minusta tuntuu , että elokuva ei kovin koskettanut ?Että kuvaus oli liioiteltua ? Että ihminen nyt on vain tuollainen ja se siitä?Saman olen ollut huomaavinani aiemminkin nuorissa -sota ja sen julmuudet ovat liian etäällä .Liian kauan aikaa sitten tapahtuneita .Grimmin satua.

Olen nähnyt "Käskyn "myös Kansallisessa .Molemmat versiot koskettivat , elokuva tunteitani luonnon kauniin kuvauksen vuoksi.

Monenlaista hämmästystä

Lomat ovat ohi , arki on alkanut.Olen hämmästynyt Rautatieaseman polkupyörien suuresta määrästä, tunnelma on eurooppalainen.Syksy tuo katukuvaan monenkirjavaa mielenosoittajaa .Kuvan nuoret ovat pukeutuneet munkeiksi ja jotain julistetta he kantoivat , sanoma ei tullut minulle selväksi.

Oli yllättävän lämmin ja suuntasin reittini Töölönlahdelle .Sanomatalossa oli kirjailija Sillanpään kunniaksi Hämeenkyröläisen kameraseuran valokuvanäyttely .Kauniita kauniita kuvia !Hiljenin hartaana rauhallisen maalaismaiseman edessä; kotimaamme luonto on sanomattoman kaunis oikein kuvattuna.Hämeenkyröläiset katsovat maisemaansa ja näkevät .Sitä eivät kaikki osaa.Onneksi on taitavia kuvaajia , jotka sen meille näyttävät !
Jatkoin rantatietä ja hämmästyksekseni huomasin langalla pääskysperheen , jota emo vielä ruokki ! Maalla "Lauri " keräsi laumansa tätä vuonna ja vei mennessään.

Sinisen Huvilan portilla oli kyltti , jossa kehotettiin astumaan sisään .Talossa oli taidenäyttely,Marja Heleniuksen veistoksia ja miehensä Jorma Heleniuksen maalauksia .Yllätys oli , että pariskunta asui ja omisti talon ! Monet kerrat olen kierrellyt Huvilan pihassa , kurkkinut kaunista leikkimökkiä ja moittinut kaupunkia , kun ei korjaa särkynyttä ikkunaa! Ihaillut mökin yksityiskohtia ja kadehtinut lapsia, joilla on ollut mahdollisuus siellä leikkimiseen .Pieni ihana vaaleanpunainen talo puiden katveessa, siitä olen kuvankin blogiini joskus laittanut!Ja mökki onkin Jorma Heleniuksen omin käsin rakentama leikkitaloksi omille lapsilleen , vuosi on 1991!Ei uskoisi. Eikä uskoisi , että joku todella katselee omasta olohuoneestaan Töölönlahdelle, Finlandiataloa ja Oopperaa!Kyllä se etuoikeutetulta kuulostaa, todellisuus tullee esiin suojelukohteen kunnostamisrahoja kootessa.

Puretaan loputkin

Tapahtui juuri niinkuin ennustin :

Pekka Niska saa haluamansa tanssipaviljongin ja Makasiineista katoaa viimeinenkin pala ! Palosta jäljelle jäänyt rakennus puretaan liian huonokuntoisena .Niinpä . Kun ensin jätetään rappiolle, sitten poltetaan ,taas jahkaillaan ja jätetään huoltamatta , sopiikin jo muuttaa kaavaa .Kansa on joko kyllästynyt päättäjiin , joihin ei voi kuitenkaan vaikuttaa ,tai sitten unohtanut , mitä heille tuli luvattua. Ja taas katoaa pala historiaa .

Hämeenlinnassa on onnistuttu siinä missä Helsinki epäonnistui :Vanha tiilinen ruma Verkatehdas on upeasti vanha-uusittu komeaksi kulttuurirakennukseksi. Musiikiopisto,teatteri ja kaikki niihin kuuluvat toiminnat ovat "saman katon " alla. Rakennus on hieno esimerkki sellaisesta , miksikä Makasiinit olisivat voineet tulla -ellei niitä olisi systemaattisesti tuhottu .(Siltä se ainakin sivusta katsojasta vaikuttaa...).Hieno Musiikkitalo saadaan uudestakin rakennuksesta , mutta historian kerrostumaa ei voi uudelleen luoda ; mennyt on mennyttä -iäksi.

Kuuskytluku hukkasi monta kaunista rakennusta - nuoret halusivat uutta vanhan tilalle .Jotain on opittu , mutta ei tarpeeksi .Liian usein raha , nuoruus ja malttamattomuus sanelevat ;
oma puumerkki kaupunkikuvaan .

Turistit ovat lähteneet , kävijää puhututtaa -taas kerran -suomalaisten epäystävällinen käytös .Ei hymyä , ei kiitosta .Kännykkä korvalla tiukkaa eteenpäin tuijotusta , sivuille ei vilkuilla -siellä voi olla jopa hymyilevä ulkomaalainen -ja mitäs sitten tekee suomalainen ??!

Kuvaa ja kieltä

Killinkosken vanhassa nauhatehtaassa oli Kameraseuralla näyttely ja siellä myös meikäläisen muutama valokuva. Hyvässä seurassa vanhojen kameroiden kanssa. Kehitys menee vauhdilla , suurin osa kameroista on edelleen käytössä ja nyt jo museoituina.
Kutomohallissa oli Sini Laineen kuvanäyttely "Taiteilijan leipätyö".Kirpputorilta löytyneet kehykset ja niiden sisään kehitelty teos luonnonmateriaaleista .Herkkiä , kauniita.Päihittivät mennen tullen Mäntän taiteen!

Vielä on jotain , mitä en ole onnistunut saamaan ! Vanhanajan venevaja ! Tarvitsenko sitä enää , jos vaikka saisin , mene ja tiedä . Mutta kaunis se olisi ! Onpahan jotain ,mitä tavoitella...

Arne Nevalinnan "Marie" miettii vanhainkodin sängynpohjalla mennyttä elämäänsä .Miten hän -itävältalainen , ranskalainen tai saksalainen , tilanteen mukaan -päätyi Suomeen , jossa oli vallassa venäläinen upseeri,koulutettu Saksassa ,äidinkielenään ruotsi, naimisiin suomenruotsalaisen suomalaisen miehen kanssa .Miksi oli synti tarjota venäläinen menu saksan kielellä ruotsalaisin kattauksin ja tarjota se suomen kielellä !Ja olla hiljaa piilojuutalaisuudesta. Marien mietteet laittoivat ajattelemaan -miten vaikeaa onkaan tulla toiseen kulttuuriin . Melkein mahdotonta isoäidin aikaan ! Marie heittää hauskalla tavalla asiat sekaisin , monikulttuurinen rikkaus ei aina ollut helppoa !

Yksi monikulttuurinen tytär saapuu huomenna Suomeen "relaamaan" .Nähtäväksi jää , kuinka relattuja vanhemmat ovat kuukauden relaamisen jälkeen.Lupasi kyllä antaa huilinkiviikon lähtemällä sukeltamaan Savon vesille ....

Killinkoskelta taisi tulla kerrottua kahteen kertaan , mutta osaamisen taito ei salli poistaa yhtä kuvaa , siinä menee kaikki , joten annan olla , ette te muista kuitenkaan....