Ensimmäinen ilmiö kevään tulosta Helsinkiin , on kaduille ilmestyvät tuolit ja pöydät , jotka täyttyvät nopeasti sekä hesalaisista että turisteista , joita pääkaupungissa nykyisin on jokaisena vuodenaikana kiitettävästi . Espahan on varsinainen näyteikkuna suomalaisuuteen -kaikki mitä meillä on esittää ,on periaatteessa Espan näyteikkunoista luettavissa .Suomi pähkinänkuoressa , kuten nykyään sanontaan.
Espalla kulkijat ovat ihan oma rotunsa . Espalla pitää pukeutua , vaihtaa musta toppatakki ja lenkkarit väriin ja nahkaan .Pudottaa roska puolityhjään roskakoriin ja ainakin kerran keväässä istahtaa nauttimaan lattea vanhan ystävän kanssa . Olla siis pääkaupunkilainen Hesan keväässä .
No , olen nauttinut sen latten ystävän kanssa .Teimme sen Kampissa ja sisätiloissa, missä ei tullut mieleenkään kurkistella kenenkään kengän väriä .Eikä muutakaan väriä ; Kamppi on kielten ja värien sekamelska , kiireisten kulkijoiden kohtaamispaikka .Risteyspaikka , josta minä muun muassa pääsen maan alla suojassa sateelta suoraan kotiovelleni .Ja josta voin noutaa Espoolaisen "maalaisystäväni " ihmetelemään pääkaupungin ihmismassaa.Nämä kaksi paikkaa tekevät Hesasta suurkaupungin , sinne minä vien ulkomaiset tuttavat .
Olen elokuvafani . Käymme katsomassa kaiken mahdollisen katsottavan , joka -täytyy tässä sanoa -pieneni tuntuvasti Finnkinon saatua monopoliaseman .Nykyiset filmit on pääsääntöisesti suunnattu nuorisolle ja loput lapsille .Pieni ja rähjäinen Kino Engel yrittää paikata ulkomaisten kuvien puutetta , mutta teatterissa haisee viemäri , joten minulle tuo tekee jonkin asteisen kynnyksen .
Joskus sentään löytyy jotain katsomisen arvoista -tällä viikolla olen nähnyt kaksi .
Suomalainen -jo kannatuksen vuoksi - "Kolmistaan " oli positiivinen yllätys .Muistelisin , että se pohjautuisi Katja Kallion kirjaan`?! Juttu oli nykyaikaan sopiva ja kannatettava : vaimo ei halunnut eroa miehestään , joka rakastui aina "rakastumisen tunteeseen " , vaan odotti ,että se menee ohi .Hän loi ystävyyssuhteen rakastajattareen , toi hänet kotiin -ja sillä tavalla arkipäiväisti suhteen , luulisin .Ratkaisu jätettiin katsojalle .
Tänään näimme "Kaukainen erämää " -tai sinne päin .Nuoren pojan haavematka Alaskan erämaihin .Elokuva on matka Amerikan halki , se poikkeaa paikkoihin , joita ei luulisi maailmassa enää olevankaan , kohtaa ihmisiä , joita ei enää melko varmasti ole kuin "elokuvissa ".Tarina on kuitenkin kierretty Alaskan villissä luonnossa eläneen ja siellä menehtyneen nuorukaisen päiväkirjakokemusten ympärille.Varmasti vaaleanpunaisten lasien läpi ,silti luonnon kauneus ja kovuus mykistää. Amerikka on suuri , valtavan laaja ja moninainen , sekä ihmiskerrostumissa että luonnon vaihtelevuudessa . Onneksi on elokuva ,joka näyttää edes osan kaikesta siitä , mistä en koskaan pääse nauttimaan .
Eilen olin tyttäreni luona Tupper-kutsuilla ! Tupperit ja kolmekymppiset , se yhdistelmä ei villeissä aatoksissanikaan tullut mieleen , kun maalla naapureiden Tupper-kahveja juotiin . On kuulemmma suosittu juttu , sekä rapakon toisella puolen että meillä. Kumma tuote , minullakin on niitä liki neljänkymmenen vuoden takaa..ja ostin taas yhden . Munanleikkurin .Se puuttui.
Yhdistelmä "kevätaurinko ja lasit " .Sietämätön !! Kun kuljen kotona ilman laseja , kaikki on puhdasta .Kun lasit jää epähuomiossa silmille -APUA ! Hyi , että kaupunki on likainen !Joko menetät hermosi ja tartut rättiin -tai otat lasit pois ja toivot unohtavasi ....tai odotat pilvistä päivää .
