Sinne meni kesä

 

Istun parvekkeella päivän lehteä lukien ja tuumin, jotta oikeastaan tänä kesänä en olisi tarvinnut käyttööni kuin parvekkeen, sängyn ja vessan, niin tiiviisti ja mieluusti olen siellä aikani viettänyt. Tänäänkin, vaikka jo tuumasin puolisolle , että kohta onneksi tulee lunta, pääsen siirtymään sisätiloihin. On jäänyt moni asia hoitamatta, tämäkin kirjoittelu, minun kun on aina istuttava pöydän ääressä, kännykkä ei ole minun juttuni. Nyt käsien muuttuminen kalikoiksi komensi sisään ja nythän tätä on taas mukava päivitellä.

Paljon on viikonkin aikana tapahtunut. Miehen musteläiskä leikattiin, tilalle otettiin uutta ihoa reidestä ja päähän laitettiin sideharsosta myssy,

joka on pienentynyt joka käynnillä. Edessä on hattukauppaan meno, taitaa miehestä kehkeytyä samanlainen taiteilija kuin systerin miehestä, baskeri on hyvä asuste. Paljon parjatulle sote systeemille meidän perhe antaa syvän kumarruksen ja ison kiitoksen.

Aurorankadun Naisliittolaiset pitivät jonkin tason suunnittelukokouksen, jonne bridgeläisenä olisin kuulunut osallistua, mutta enhän minä ole aamuvirkku kuin ihan pakollisissa menoissa, joten tämä aamukahvi tuli hoidetuksi toisen bridgeläisen voimin.

Tuskin hänkään nyt oli virkeä kello yhdeksän kahvikupin ääressä, mutta heräsi kyllä äkkiä, kun bridgeläiset saivat huomautuksen huonosta käytöksestä! Joku oli jättänyt tervehtimättä keittiössä asijoijaa! No siitä olemme pahoillamme, mutta jonkun verran enemmän olemme pahoillamme Perussuomalaisten Teemu Keskisarjan huonon käytöksen vuoksi

. Onneksi Yhdistyksemme on naisten yhdistys, eikä meille voi edes esitelmää tulla pitämään mies, joka ei hallitse omaa käytöstään, akateeminen tai ei! Nykymaailma on pullollaan huonosti käyttäytyviä miehiä, nyt niistä keskustellaan ja lopulta hyväksytään. Malli siirtyy kouluihin, joissa pelkkä huono käytös ei kohta enää riitä, sinne joutaisi yks Keskisarja esitelmää pitämään! Kehtaisiko vai ottaisiko muutaman pitkän askeleen taaksepäin?!

Keskimmäinen käväisi viikonloppuna juhlimassa kummilapsensa ripille pääsyä! Tuli ja meni. Näin sitä tekee kunnon kummitäti, ei Sveitsi nyt niin kaukana ole!

Iloitsen aina, kun saan vieraakseni pientä väkeä. Toki myös vähän suurempaakin, koululaiseni teki pikavisiitin koulun ja jalkapalloharjoitusten välissä, kertoi, että ensimmäinen synkkärikirjoista oli luettu.

Siitä mummi suuresti iloitsee ja kysyttäessä oliko se mukava, vastaus oli tämä kuuluisa  ”emmätiiä” ja miten se sitten loppui , ”en mä muista”. Tämä on kuulemma sitä nykyaikaa, jonka kanssa suomen kielen opettajat joutuvat painimaan jopa lukiolaisten kanssa! Oppilaiden muisti on ”tässä ja nyt”, lukemastaan kysyttäessä välittömästi he eivät muista mitään. Surullista, mutta silti toivorikkaasti odotan sen toisen kirjan lukemista, kai siitä kuitenkin jotain jää päähän.

Se pieni neiti, joka visiteerasi, sai tutustua Alma koiraan. Taisi olla ensimmäinen koirakokemus, vaikka äidillään oli lapsena ollut kotona koira. Tuonikäisen lelujakaan ei minulla ollut, mutta olihan Alman kori täynnä,

se kelpasi hyvin korista lentävineen, onneksi äiti oli tervehenkinen Terveydenhoitaja, jolle pienet bakteerit olivat vain lisäsuoja! ”Lusikallinen hiekkaa” oli tämän äidin lääkärivaarin hoito ohje lapsen terveeseen elämään, sitä meilläkin on noudatettu. Koiratutustuminen alkoi hyvin, mutta päättyi vähän kehnosti, kun Alma  komensi tätä mummia yhdellä kovalla haukulla ja pikkuneiti säikähti! Loppuaika kuluikin sitten äidin sylistä uteliaana kurkkien, mitä se Alma missäkin nyt tekee! Kyllä se siitä vielä.

Yhden ihanan punatukkaisen synkkäritkin olivat samana päivänä kuin Bridge –porukka kokoontui taas vanhoille nurkilleen. Muistan kun ystävykset istuivat Nallenmäellä isolla kivellä, toinen oli neljä ja toinen viisi ja tämä viis vuotias pärryyteli RRRRää ja nelivuotias oli NIIN kateellinen! Nyt sen osaavat kumpikin.

Onneksi on muistot, onneksi vielä muistan.

”Ihonhoitoilma”, sanoi äitini pienestä tihkusateesta, se ei siis estä kuljeksimista rantoja pitkin hoitamassa sitä ihoa ja seuraamassa nuoremman väen vesitouhuja. Noin läheltä en ole päässyt katselemaan kanoottireissuun lähtijän tavaran piilottamista kapean kanootin uumeniin, oli se tarkkaa puuhaa!

Kun purjeveneen pakkaamishommat jo aiheuttivat muinoin täyskiellon sille harrastukselle, niin tämä aivan varmasti olisi jäänyt vain tuolle katselun asteelle. Kaunista katseltavaa, kamerakin tykkäsi.