Onnenlakki

 

Luku kolme näyttää toistuvan elämässäni näillä vuosilla, kun kaksi on täynnä, alan odottamaan sitä kolmatta. Ja tulihan se kolmas, mutta tänään aion muistella mukavia asioita, sillä viisikymmentä vuotta sitten elämäämme tuli vanhimman ystävänä Ellu, joka tänään täyttää kuusikymmentä vuotta! 

Juhlat on vietetty viikonloppuna mökillä toivottavasti ilman suurempia saderyöppyjä, vaikka eipä nuo sateetkaan ole iloisia juhlijoita aiemmin haitanneet ja kesähän kuivaa sen, minkä kasteleekin!

Albumit on mukavia muistoja täynnä, niitä kun jakelen, aiheutan ison ikävän Rapakon taa, sieltä kun matkaan lähdetty.

Kaupunki oli tyhjä, taivas upean sininen ja ilma syksyisen raikas,

kun lähdimme ajelemaan Puistosairaalaa kohti, sinne oli mies komennettu plastiikkakirurgin käsittelyyn, tarkoituksena poistaa tuo hämmennystä aiheuttanut mustikkasoppaläiskä.
Oli huojentavaa jättää hänet hyviin käsiin, sillä tulokset eri kokeista näyttivät hyviltä, joten odotus on ohimolla kuin juutalaisten vähän vinossa oleva kipa! Tällä hetkellä kännykkä näyttää komeaa turbaania,

sitä on pidettävä muutama päivä, jokunen tikki taisi tulla ja jalassa on siteen alla ihonsiirrosta parantuva alue, oletan. Kissan neljäs elämä.

Tuossa oli kaksi, on vielä se kolmas. Lempitätini Hiljan tytär, Kaija-serkku on poissa.

Kun mies kieltäytyi matkustelemasta ja hotelliyöpymisistä, jäi tämäkin käynti tekemättä, vaikka olin sen mielessäni varmaksi miettinyt. Enää en kanna edes huonoa omaatuntoa, näin ne asiat nykyisin menee, taidan olla tuon sukuhaaran vanhin nyt.

Olo on vähän vetämätön, taidanpa mennä telkkarin ääreen saamaan ajatukset mukavaan suuntaan, niin kuin eilen! Niskavuori taas näytettiin ja minä kerroin vanhimmalle, että muistuipa mieleen kesäinen onnen hetki,

kun sai astua ulos kesäaamuna yöpaitasillaan, maa oli kasteesta kostea ja täynnä linnunlaulua. Siksi minä noita niskavuoria katselen.