Selloa ja sivistystä

Schumannia ja koko ilta. Tästä postauksesta ei tule pitkää, sillä nyt voi huokaista kuten vieressä istuvat, että ”olipa kaunista, ihan korva lepää! Pitkästä aikaa ei tarvinnut opiskella mitään, sen kun keskittyi vain kuuntelemaan.” Olihan sellokonserttokin, joka liu,utti jousta pitkin sellon otelautaa, ihan vanhanaikaisesti, jolloin sellokin soi kuin mielestäni sellon pitää soida , kauniisti, esittäjänä

  komistus nimeltä
Maximilian Hornung. Kapellimestarina oli italialainen Antonello Manacorda,
joka huvitti minua liikekielellään, sillä se muistutti isosti koululaisen pelikoneen näytöllä esiintyviä robotteja, nykivä kulmikas ja terävä.  Puoliajan jälkeen unohdin koko kaverin, sillä Schumannin toinen sinfonia ( numero 2 C-duuri) vei mukanaan, varsinkin se kolmas, jota ohjelmassa mainostetaan ”romanttisen kirjallisuuden helmeksi”, siinä soivat eri puhaltimet yhdessä ja yksin, oboe, klarinetti, fagotti, huilu, nuo pehmeästi laulavat soittimet. Kaunista, pitkästä aikaa.

Muutakin kulttuuria on tänään harrastettu. Pelipäivän jälkeen en viitsinyt lähteä liukastelemaan kotiin, vaan kävelin Kiasmaan, ensin ravitsemaan itseäni suolaisella

ja sitten jollain muulla modernin taiteen tapaan. Viidennen kerroksen näyttely ”Unen porteilla”, kertoo mistä uneksia ja miten uneksia hyvin. Sehän olisi sopinut teemana minulle, minä kun olen kova uneksimaan, mutta tapa, jolla tämä etelä-Afrikkalainen Bopape niminen kaveri uneksi oli minulle vieras. Enkä osaa sitä oikein kertoakaan,

se oli konkreettinen kokemus tuoksuista ja kosketuksista ja kun ne oli ihan fyysisesti aseteltu maahan, niin siellä mietin ja juttelinkin erään kokijan kanssa,

että ehkä minun pitäisi tuoda koululaiseni kertomaan, mitä me näemme! Ja näkemään, mistä kaikesta voi taidetta tehdä.

Neljäs kerros  tarjosi jo kerran nähtyä ja koettua,

eli ARS 23.Kun oli aikaa, kävelin kaikki uudelleen hitaasti läpi ja annoinpa äänenikin yhdelle teokselle, ei siksi , että se olisi miellyttänyt, mutta siksi, että sen ääressä jaksoin istua ihan rauhassa ja seurata videoesitystä, syystä tai toisesta. Silti näitä on vaikea luokitella taideteoksiksi, niissä ei ole käden taitoa, ei näkemystä, ei osaamista, ne ovat kokeiluja eri aiheista. Joskus sanoisin hävyttömästi, että kokeiluja katsojan sietokyvystä kestää liittää nämä sanan taide sisään. 

 Vieressä seisova on muuten rättimatto, joka on kudottu EU: lipuista, siinä se hienous, lippuja kun ei saa moiseen käyttää!