Synkkärisankari kesän tuoja

 

Huomenna alkaa kesäkuu ja perinteisesti silloin  kesä on myös ollut, sillä päivä on keskimmäisen syntymäpäivä ja silloin on aina- siis aina- ollut upea ja kaunis kesäinen päivä. En muista että koskaan olisi tarvinnut miettiä juhlien siirtämistä sisätiloihin siksi, että olisi satanut! Ei toki, sinä päivänä kukkivat omenapuut, sireeni levitti tuoksuaan ja vasta leikatun nurmikon vahva tuoksu nousi nenään, kaiken tuon voin vieläkin tuntea, kun laitan silmät kiinni.

Mietin parasta vuotta ja otin 1981 kansion esille, ajattelin, jotta silloin ainakin oli Leean koko luokka juhlistamassa suurta merkkipäivää, kuvia otin paljon ja suuren osan niistä ulkona.

Enpä ennättänyt kansiossa pitkällekään, sillä se avautui vuoden 1980 kohdalta ja sehän nyt oli sellainen merkkivuosi tyttären elämässä, jotta kiinnihän minä heti jäin! Ja katselin albumia vesi silmässä muistoja kertaillen. Oli talvi ja ystäväni oli perheineen käymässä Suomessa. Pulkkamäessä juttua riitti ja tuli heitettyä vitsi, jotta nythän Leea voisi lähteä mukaan Brasiliaan! Nopeasti  vitsi muuttui toteamukseksi, jotta miksikäs ei, ainoa mutka matkaan oli isän nimi passiin ja isä oli Hong Kongissa. Kun nyt rikos on jo vanhentunut, niin uskallan moisen kertoakin, tuli väärennettyä isän nimi paperiin ja annettua näin suostumus lapsen matkaan maapallon toiselle laidalle. Koulukin antoi siunauksensa, tytär muutti vain koulua Sao Paulon ala-asteelle. Jonkin verran siinä mies ihmetteli yhden tyttären puuttumista, mutta hankalaa tuohon olisi ollut ottaa kantaa, sillä tytär ilmoitti opiskelevansa portugalia ja nauttivan lämmöstä ja uinnista ihan koko lukukauden verran.

Jätin sitten Pakilan puutarhakuvat seuraavaan kertaan, brassukuvat muistoineen vei mennessään minut ja vie varmaan synkkärisankarin sekä  siellä olleen perheen lapset, muistot heillekin tärkeitä, kotiSuomessa nyt.

Maailmanmatkaaja lapsesta leivottiin, juureton sanoo joku. Vaihtarina Australiassa, opiskelut Usassa, sukellusreissut monissa eri merissä, kiipeilyt ja lskettelut Sveitsin Alpeilla, ystävät, elämä ja työ kansainvälistä, mutta äiti ja iska Suomessa, onhan se maa sekin.

Katselemme albumeita,

tunnemme ikävää, mutta myös suurta iloa. Ehkä olemme onnistuneet antamaan  hyvän lähdön maailmalle lähtijälle, toivomme hänen olevan onnellinen eli ja oli hän missä maassa tahansa.

Onnenhalaus  .