Tylsä olo.

 

Istun koneen ääressä, ulkona paistaa aurinko, puut kukkivat , mutta linnut pitävät keskipäivän taukoa. Pitäisi mennä ulos. Olin eilen ja sitä edellisenä ja sitä edellisenä, nyt tympii koko kesä, jalat eivät innostu enää yhteenkään tyhjään askeleeseen. Olen pelkkää valitusvirttä koko mummo, tähän aikaanhan kuuluu upottaa kätensä multaan, istuttaa ja katsella työnsä tuloksia. Mutta-  teeppä se kaupungissa! Niin mukavaa ja helppoa kuin elämä onkin kiviviidakossa muina vuodenaikoina, niin tämä kesän alkutaival, se tuottaa vaikeuksia multasormelle. Hassua sekin, sillä minähän en ikinä ole ollut se oikea multasormi, minun sormeni ovat nyppineet väärään paikkaan kasvaneen nokkosen ja sallineet ajokaistalle nousseen peltokaalin kukkia loppuun, komentaneet autoilijan ohjaamaan kukkivan sivusta ja pellonviljelijän jättämään voikukat niittämättä.

Vihreä siis. Tai niin olen luullut tähän asti, mutta kannatus on kyllä saanut ison kolauksen, jos kaikki

kallioiden murskaaminen, rantojen täyttäminen ja kerrostalopihojen kivettäminen ja tiivis kaupunkirakentaminen luetaan vihreiden häpeäksi. Miten nämä uudet kaupunkisuunnittelijat oikein koulutetaan?! Tuntuu siltä, että elämisen vapaus ja tilan tuntu ovat täysin vieras käsite  tuolle porukalle, kaikki missä on vähänkin tilaa, pitää yrittää täyttää.

Mikä sysäsi minut tähän valitusvirteen?! Eilinen. Hyppäsimme metroon, poistuimme Myllypurossa tarkoituksena käydä katsomassa Myllykalliota, josta nyt on ollut suuri kiista, sehän haluttaisiin tuhota jonkun liikuntapaikan alta. Olen käynyt muutaman kerran tuolla kalliolla jo rajan tuolle puolelle menneen ystäväni kanssa, ottanut sieltä suuremmoisia kuvia etäällä siintävään Pihlajamäkeen. Paikka on todella kaunis, sillä on arvonsa jo sellaisenaankin. Miehellä on pettämätön suuntavaisto, ei siinä puhelimen opasteita tarvita. Siis yleensä, nyt se ilahduttavasti petti ja askeleet lähtivät päinvastaiseen suuntaan. Minullehan oli ihan sama, suuntavaistoni oli jo siinä vaiheessa kadoksissa. Myllypuro, muinoin huonossa maineessa oleva rähjäinen kaupunginosa oli ainakin näkemäni osalta pessyt kasvonsa täydellisesti!

Siellä oli tilaa! Puita ja istutuksia, väljyyttä ja vihreyttä. Uskomatonta. Jonnekin sitten käveltiin ja tultiin vielä kummallisempaan paikkaan, oli pakko ottaa kännyn kamera esiin, vaikka mielessäni olin jo kerran- ainakin- päättänyt, että en enää kuvaa kuljeksimistani.

Mutta eihän upeita kalloita, ehjiä ja koskemattomia, rakentamattomia, voinut olla kuvaamatta! Metsikön halki jatkunut hiekkatie, jota reunustivat pitkälle metsään ulottuvat mustikkamättäät ja kielonkukinnat, päätyi peltoaukeamaan, jollaista en kyllä olisi ihan näillä kaupunkisuunnitelmilla luullut näkeväni!

Pelkkää ”aakeeta laakeeta”, jolla lapset juoksentelivat ja muutama perhe istui viltin päällä keskellä nurmipeltoa. Jossain reunassa virtasi oja ja siellä pari lasta tonki veden pohjaa tutkien ja ihmetellen luonnon kummallisuuksia. Voi että, ei puuttunut kuin lehmät laitumeltaan! Ja nekin EU viisaudessaan yrittää taikoa umpinaisiksi.

Kaikki oli siis koko reissulta hyvin, paitsi. Pitkä lenkki kysyy mummoihmiseltä samaa mitä EU lehmiltä, umpinainen pitäisi olla. Pienten puskapissaaminen kävi näppärästi, juoksu laajan avaran niityn poikki parin pensaan viereen, pöksyt nilkkoihin ja toiminta kuin isät ovat kerran opettaneet. Huvitti pieni paljas peppu, joka ei olisi tarvinnut pensaan suojaa, mutta näin meidät suomalaiset on opetettu, asia jota ehkä kadehditaan maailmalla, siellä ei ”joka-miehen-oikeutta” ole! Ja mitä teki mummoihminen?! Suomalaisena hänkin käytti oikeuttaan. Kohta hän lähtee tyttären luo Sveitsin tiukkaan sääntömaailmaan, no siellä kuten Rapakon takanakin tämäkin asia on otettu huomioon, muistelen.

Mies tuli vakiolenkiltään, kehui ukostavaa säätä kuumaksi, mikä ei ole niitä tavallisia lausahduksia  joita olen tottunut kuulemaan. Pilveilee, olen jo paremmalla tuulella. On kahvin aika ja sen jälkeen pääsen laittamaan sormet multaan, sen verran, että saan äitinpäiväruusun parvekkeelle, jossa se ilahduttanee siellä lukijaa koko kesän, satoi tai paistoi, minulle ihan sama.