Sekaisin helteestä

”Itselleen joka mies nai, teki sen hyvin tai huonosti. Mutta mies sen yleensä tekee,” sanoi vanha Emil Sillanpää elokuvan ”Poika eli kesäänsä ”jälkeen istuskellessaan vanhan riihen portailla.

Kirjan hän kirjoitti 1916, mutta elokuva valmistui 1955, tekijä Roland af Hällsröm, jonka filmit yleensäkin ovat upeaa katsottavaa. Nyt nähty oli suorastaan mielestäni loistelias hallittujen kuvakulmien ja kauniistakin kauniimman kesäisen luonnon ansiosta, mustavalkoinenhan tietysti. Koin nostalgiaa, tunsin ihan nenässäni labran kehityslitkujen hajut ja teki niiiin mieli! Enää en osaisikaan, mutta kerran osasin ja onneksi tallensin, vaikka eihän niitäkään kukaan tule tarvitsemaan. Eikä taida enää pitää paikkaansa tuo Taatan lausekaan, ehkä siltä osin, että ”hyvin tai huonosti”, nurin on maailma pyörähtänyt.

Se kymmenen päivää kuumaa kesässä, jota mies aina toitottaa, ei taida sekään enää pitää paikkaansa! Nyt on hellettä jatkunut jo kolmatta viikkoa ja se kyllä taitaa yltää ennätykseen. Olen huono helteen ystävä, aurinko saa porottaa taydeltä taivaalta huhti-toukokuussa, silloin ne vuoden rusketukset pitää hoitaa, lumi takapuolen alla ja aurinko taivaalla, bikinit lumen luojan yllä! Niin, ymmärsitte, että puhe on” siitä kauan sitten ja ennen oli niin”. Piikaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta arvokas kotiapu joskus tarvittaessa ja tuolloin tuohon samaiseen muinoiseen ihanaan aikaan hänpä kerran lähti meiltä Pakilasta taksilla kotiinsa, jolloin taksi loihe lausumaan: ”Tuossa talossa on sellainen hullu piika, että se luo lunta bikinit päällä!” Olin kuuluisa taksareiden kesken, ohi ajeltiin mennen tullen. Eipä aja enää, eipä ole bikineitäkään, enkä tarvitse enää rusketuskaan, nyt hoidetaan kesäkuumat kaupunkiasunnon viileällä parvekkeella kirjaa lukien.

Paljon olen lukenutkin, ihan hyvä kesän viettotapa sekin, kirjan vaan tarvitsee olla mielenkiintoinen ja niitä on riittänyt, enköhän viisi kuusi ole päihittänyt tällä kuumalla ajanjaksolla. Eläkeläisen –jo kauan- aikataulua voi muutella ihan sen mukaan, miltä elämä juuri sillä hetkellä tuntuu ja aamuisin se tuntuu todella tylsältä, eihän sitä voi hereillä seurata. Joku kysyy, mikä on aamu eläkeläiselle? No, sekin riippuu miten tuli käytettyä se ilta! Menikö paljonkin aamun puolelle ja sinnehän se yleensä livahtaa. Mustarastas aloittaa laulunsa kun minä menen nukkumaan, siis lukemaan iltasatua, muuten ei uni tule! Työmiehet ennättävät monesti töihinsä, kun uni rapsuttaa korvan takana ja siihen telineiden ja rakentamisen kolinaan on niin leppoisaa nukahta. Eikä mikään enää herätä nukkujaa. Sisäinen herätyskello on laitettu soimaan ennen puolta päivää, hampaat, tukka, silmät, aamuteelle ja Hesarin kimppuun. Jos se nyt suvaitsi tulla, tänäänkään ei tullut, tuli viideltä, sopi sekin lukuhetki, nyt vain parvekkeella.

Luokkakaverini oli käymässä sivistämässä itseään Ateneumin iki-ihanilla Edelfelteillä, huomasin hänet Facessa, joten tekstari, kysely, tuletko? Kaksi tuntia aikaa, ratikat kulkee ja Hakaniemen uusi Halli odottaa.

On se mahtavaa, että piirissäni on vielä näitä ”nopean-toiminna-liikkujia”, sainpahan hyvää seuraa,

tomaattikeittoa ja viestin Käpykylään, että” Hesassa Hakaniemessä on uusi –vanha Halli peruskorjattu suurella rahalla” , tulkaa käpykyläläiset katsomaan! Kannattaa kyllä, tulos on hieno.

Hesariani lukiessa parvekkeella mustat ukkospilvet valtasivat taivaan, oli kuuma ja minä odottelin suuriakin vesipisaroita, ei tullut, pilvet hajosivat. Ehkä sitten huomenna jyrinä kaappaa helteen kainaloonsa ja heinäkuu alkaa normaalina hyttyskesänä, punkkien kera.