Näin se meni..

 

”No nysse Lissu kuoli.” ”Ai, minä jo huomasinkin, että laittoivat mustan peiton hänen päälleen.” 

Näin kävi hyvää-päivää-kirvesvartta-keskustelu eilen Musiikkitalossa penkinpäässä istuvan miehen kanssa. Yleisön joukossa sattui sairastapaus, joka tyhjensi salin kesken konsertin, elvytyksen vuoksi sanottin ja ennenkuin olimme kaikki ulkona olin minä huomaavanani ensiapuhoitajan levittävän mustan peiton sairastuneen päälle ja siitähän se mielikuvitus sitten lähti taas lentoon! Saattoi olla totta tai saattoi olla ei, mutta sali tyhjennettiin, ovet suljettiin

ja kansaa pyydettiin kärsivällisyyteen ja odottamaan, ovet avataan kun ja jos kaikki on selvää. Eli potilas viety pois, oletimme. Tunti kului, vaatenaulakolla kävi kuhinaa, melkein olin itsekin valmis takkia noutamaan. Mutta mies on uteliasta sorttia, häntä kiinnosti miten tilanne päättyy, ei niinkään konsertin loppuosa, joka oli oopperatuotannon raskaammasta päästä, nimittäin  Wagnerin ”Tristan ja Isolde” toinen näytös pitkän laulajalistan kera. Mieshän on ilmoittanut jo aikaa, että oopperaan hän ei enää lähde, balettiin kyllä. Tuli aikoinaan tehtyä kömmähdys ja houkukutelua hänet mukaan ”Patarouvan” moderniin versioon!

Tunnin odottelun jälkeen konserttisalin ovet avattiin ja yleisö pääsi sisään, huomattavan vähälukuisempana kuin aiemmin. Onneksemme jäimme, sillä esitys oli upea, miestäkään ei haukottanut, hän jopa kehui Isolden roolissa laulanutta kalifornialaista Lise Lindstrommiä upeaääniseksi laulajaksi, mikä jo sinänsä hämmästytti minua, sillä upeahan se ääni oli, mutta niin kovin terävä ja metallinen, ei siis minun suosikkini. Mezzo Jenny Carlstedt

oli taas minun suosikkini, sääli, että rooli oli niin pieni, sillä hänen äänensä soi  laulaen ja pehmeästi! Kaunista. Miehistä basso, kuninkaana laulanut englantilainen Sherratt oli paras ja kunniakkaasti muisti vuorosanansa, sillä hänellä ne olivat ihan oikeat vuorosanat, kun muuten vannottiin vain aina ja samaa rakkautta muutamin samoin lausein. Ei ole tuhatkahdeksansataa-luvun yleisö tarvinnut lauluihinsa kovin monimutkaista tekstiä! Muuten, mies lupasi lähteä seurakseni seuraavan kerran jopa oopperaan! Lisää näitä pehmeän laskun oopperaesityksiä, se voi muuttaa monen muunkin kieltäytyjän ajatuksia!

Se ”nysse-lissu” oli sitten uutinen Englannin Elisabethin kuolemasta. Pitkäikäinen olikin, kuten nämä äitini neljä sisarusta, joista  yksi on vielä saavuttamatta maagista sadan vuoden rajaa. Uuden kuninkaan hyväksyminen maansa hallitsijaksi voi olla monelle kova paikka, sillä englantilaisista suurimman osan elämään Elisabeth on kuulunut aina, se on vähän kuin meillä oli Kekkonen! Vanhin luuli lapsena, että presidentin nimi on suomen kielessä kekkonen, synonyymi siis. Onhan näitä, kun minäkin uskoin kauan , että Mannerheimin kuva mummolan seinällä oli kuva omasta Papastani. Oli pieni pettymys aikuisena tajuta, että vaikka Pappa komea olikin, taisi Mannerheim viedä voiton.

Viikko on ollut hektinen. Hesan Naisliiton Femmarit

kokoontuivat syksyn ensimmäiseen tapaamiseen, mitään järkevää ei saatu aikaan, keskustelu pyöri kesän tapahtumissa. Yritystä olisi tehdä jotain konkreettista huono-osaisten naisparkojen hyväksi, mitä se sitten tarkoittaakin ja miten sillä saralla voisi edetä, hankalaa on pienen ryhmän niin suurta askelta ottaa.

Isomies pukeutui peliasuun ja suostui lähtemään soittotunnilleen tänne Kallioon, kunhan Mumminsa välittömästi autoilee hänet pelikentälle takaisin kotinurkille! Hyvinhän tuo toimi sen lisäksi, että tämä Mummi sitten seisoi kentän laidalla koko pelin ajan, seurasi peliä ja tuumasi, jotta ”ei sitten ainuttakaan maalia tullut!” Ja kuitenkin peli oli jo siinä vaiheessa neljä neljä...että ei taida oppi mennä Mummin päähän! Muuten oli mukava peli.

Pieni ryhmä nimeltä Naiset koontuivat yhden naisen luona tällä kertaa maalaustaiteen merkeissä, sillä kutsuja on innokas kuvataiteilija, kuvaa tulee sekä suruun että iloon.

Alkuperäisestä joukostamme on poistunut pilven reunalle neljä ystävää, vaikea uskoa vuosien kulkua, ihanhan he olivat hetki sitten tässä. Kaikenlaista kremppaa on vähän jokaisella, mutta kieli ei suostu kangistumaan, se lärpätti kuin nuoruusvuosina muinoin! Mukavaa yhdessäoloa, jota olisi pidettävä yllä, ettei käy kuin tänään kotiin tullessani kävi! Mies kertoi päivänsä kulusta, oli soitellut puhelimella parillekin ystävälle ja toisen vaimo vietiin ambulanssilla sairaalaan ja odotteli nyt siellä kuntoon tulemista! Tämä oli taas niitä ”pitäisi” juttuja! Pari sunnuntaita sitten houkuttelin miestä lähtemään ajelemaan juuri tuon ystävän luokse, noin vain, sillä etukäteen soittaminen olisi tuottanut ison päänvaivan! ”Ei voi, ei minnekään voi mennä ilmoittamatta!” Just. Nyt voi olla, että sitä mennään ilmoittamatta sinne sairaalaan...

 Kesä on tuonut innokkaat pelaajat Bridgen pariin.

Kuuma kesä ei ole hapattanut aivoja, korttien laskeminen sujuu entiseen tahtiin, joillakin on suuri voitonhalu, joillakin vain into porukan kanssa pelaamiseen. Kuten minulla.