Vielä mahtuu

 

Vaatekaappini  pursuaa, mutta suurin osa sen täytteistä on peräisin jostain vuosilta yks ja kaks, ihan hyviä, mutta niissä on vain yksi ongelma, ne eivät mahdu päälle! Eräs suosikeistani on Losista hankkimani hame, hieman hipikäs silloin, mutta nyt hyvinkin muodissa mukana! Laitanpa päälle, kun tyttären hoitoon kävelen, on kuuma ja hiostava, näitähän silloin 1988 Kalifornian kuumuudessa käytin, kai ne saman asian ajaa Hesankin helteessä! Vielä mahtuu, tuumin ja kiskoin hameen päälleni. Peili sitten kertoo sen totuuden, kauniisti laskeutuva vaate kiristi entisen vyötärön kohdalla taskut vinoon, siinä se taika, että ”vielä mahtui”! No, olihan siitä nyt jo vuosia, ihminen muuttuu, kaikelle on aikansa, vatsan seudullekin.

 Torstain Hesarissa oli kirjoitus, joka ei lohduttanut:”Jos paino pysyy helposti kurissa, salaisuus voi piillä hormoneissa!” Teksti alkaa pakastimessa olevasta jäätelöstä, joka maistuisi, mutta josta kieltäytyminen on valinta, joka täytyy tehdä aina uudelleen! Luonnollista hoikkuutta selittää se, ettei ihminen tunne halua syödä liikaa. ”Vaikka pöydällä olisi kulho karkkia, heidän ei tee mieli ottaa sitä. Niinpä he eivät joudu kieltäytymään mistään.” Valitettavasti heitä on laskelmien mukaan vain noin 15 prosenttia ja puolet naisista ovat jo ylipainoisia, yhä useampi heistä lihavia. Tuohon yhtälöön liittyy hormoonit aivojen palkkiojärjestelmänä, joka tuottaa kylläisyyden mielihyvää. Näin tutkimus.

Olen nyt ollut syömättä jäätelöä koko kuuman kesän ajan ja ovatko aivoni tuottaneet mielihyvää tästä syömättömyydestä, tuskin, sillä kyllä maustamaton jugurtti  myslin kera maistuu, joskaan ei yhtä makealta, täyttää vatsan siinä missä ennen jäätelökin. Mutta syytänkö hormooneja vai mielihyvän puutetta, kun vaaka on tipahtanut koko tältä ajalta vajaan yhden kilon?! Eli taidan kuulua siihen onnelliseen naisryhmään, jonka” paino pysyy helposti kurissa”, siis se paino, jonka olet jätskin suursyömärinä ympärillesi kerännyt!

Lasten koulut ovat alkaneet. Koulut säästävät, ei ole kirjoja, ei ole tilaa, lapsia on liian paljon tai liian vähän,  lasten ”tuottamisen ” heikosta tasosta ollaan huolissaan, PISA –tutkimus kertoo, että yli 60 prosenttia pojista ja lähes 40 prosenttia tytöistä lukee vain jos on pakko! Nettilukeminen ei korvaa kirjaa, laaja sanavarasto kertyy vain suurten kokonaisuuksien lukemisessa, auttaa kielen rakenteiden tajua, jota sitten kaikki auttavat , kun otettava selvää, mitä jokin teksti haluaa sanoa, kertoo Hesari. Eri asia on sitten, kuinka onnistua valitsemaan lapselle juuri se kirja, joka antaa sen todellisen sykkeen koko kirjan lukemiseen!

Kaikkea on yritetty, mutta hyvällä menestyksellä tämä Mummi on onnistunut vain itse lukiessa, sitä Isomies jaksaa vaikka koko kirjan verran!

Tästä onkin hyvä aasinsilta äänikirjoihin, joita monet kirjan ystävät tällä hetkellä harrastavat. Syövän kourissa kipristellessäni kuuntelin Päätalon kirjat ja totesin sen olevan juuri niin hyvä! Nyt olen miettinyt kaiken tuon PODkast- tarjonnan puitteissa, että mikä ero on pitkän ja hyvän televisiosarjan, kuten ”Kotikatu”,  seuraamisessa ja äänikirjassa?! Kummankin parissa voi viettää aikaa vaikka kokonaisen viikon! Ja jos molemmat ovat tasokkaita, missä ero? Ei taida kohta olla missään, sillä suunnitelmissa on tehdä näitä podeja sekä äänellä että kuvalla.

 Pääministerimme juhlinnasta sikisi koko paljo juttuja Hesariin, oli monenmoista uutta tietoa minulle ja varmaan suurelle osalla ikäiselleni, sillä some-maailma näyttäytyi ihan muulta kuin se minulle on näyttäyttynyt! Olen ollut muka hyvinkin mukana nykyajan tiedotustoiminnassa, on FACEa, instaa, whatsuppia, nettiä ja kuvaa sieltä ja täältä. Olen jopa kerran pari kuunnellut puolivahingossa radion PODkastia, todennut sen ala-arvoiseksi ohjelmaksi että se siitä. Nyt tämä Marin aukaisi silmät kertaheitolla! Tämä kolmekymppisten maailma on jotain ihan muuta kuin minun maailmani, on tullut uusi sanakin suomen kieleen, vaikuttajat.

Vaikuttajat ja heidän maailmansa, vaikka kuinka siitä yritän opetella se ei minulle aukene kuin raolleen, en voi kuin todeta, että olen todella pala mennyttä ja tällä sukupolvelle iso taakka ja suuri ihmetyksen aihe!

Sanonpa esimerkkinä pari huomiota lehden 50 vuotta sitten osiosta :

”Tänään 50 vuotta sitten Helsingin kaupunginhallitus on tehnyt esityksen Suomen kaupunki-liitolle, että pysäköintivalvojien eli lappuliisojen virka-asua muutetaan, niin että että kylminä vuodenaikoina voidaan hameen asemasta käyttää pitkiä housuja.”

Ja.  ”Hymyilyä ei muotokuvissakaan ole kielletty, mutta hampaat eivät saa näkyä.”

Tältä ajalta jää vähän toisenlaisia kommentteja muistioon.