Vappu valkeni perinteisellä kadunreunan seisoskelulla ,
punalippujen määrä oli kasvanut suuresti viime vuodesta. Mutta se terä puuttui
, musiikki ei enää ollut perinteistä , joka ryhmä lauleskeli omaansa, ei ollut
enää sitä uhkaavan upeaa tunnelmaa. Siitä käveltiin Eiraan Ullanlinnalle,
jossa mielestäni ainakin miljoona ihmista oli asettunut piknikille!
Oikea määrä lienee ollut yli kolmekymmentä tuhatta, paljon sekin
".Ihmisen ikävä toisen luo" näyttää toteutuvan, sillä katsoessa
tuota juhlivaa kansaa, jäin ihmetelmään, mikä vetää ihmisen kylki kylkeen
nakkia mutustamaan ja shampanjaa skoolaamaan. Siinä ihmeteltiin ja tungettiin
itsemme läpi Tähtitornin mäelle ja Retuperän paloauton perässä alas rantaan,
joka ei kansan paljoudesta huonommaksi jäänyt .Vajaa viisi tuntia kävelyä
asfaltilla oli meikäläisen jaloille suoritus, joka tänään antaa vapauden
vain oleskeluun pienen villikon kanssa ...jos sitä nyt oleskeluksi voin
nimittää .
Tarinaa vuosimallia 2012...
TIISTAI 1. TOUKOKUUTA 2018
vappuruuhkaa Hakaniemessä
ja yks kakka ...2018
Jostain syystä teki mieli metsään, kevättä
haistelemaan . Mies katseli snookeria , joten seurasta ei ollut toivetta
.Hyppäsin bussiin suuntana Pihlajamäki .Kävin katsomassa remontin edistystä,
jota ei ollut ja kuvasin pihan sineä. Upeat Viikinmäen kalliot ja
Pihlajiston luonto houkuttivat, tutuille vanhoille koirankuljetuspoluille. Luonto oli keväässä, maisemat upeita kallioineen -ja minä eksyksissä. Ilman kylttejä puiden ja kallioiden maisemissa meikäläisen suuntavaisto
katoaa ja löysin itseni kahteen kertaan liki samalta paikalta kuin olin
lenkkini aloittanut !Turhautuneena mutta rohkeana jatkoin matkaa polkua pitkin
jonnekin, sain kuvattua pikkutikan, kuuntelin metsän ääniä sydän sykkyrällä,
törmäsin kylttiin, joka ilmoitti minulle olevani "Arkkitehtipolulla "
ja kuvan alareunassa komeili valokuvassa Mummin yläkerran mies.Tutuilta paikat
kyllä tuntuivat, vaikka eipä se paljoa auttanut, ellen osannut suunnistaa
suuntaan oikeaan! Eli kysy kun et tiedä, minä kysyin ja kummastellen lähdin
neuvottuun suuntaan, kun oma pääni kehotti juuri päinvastaiseen! Kun kerran on
sekoillut suunnasta, takaisin ei ole toivoa , vaikka seisot kyltin alla
ihmettelemässä, paikassa, jossa olet ollut kerrat ennenkin! Mutta kun siinä
vieressä luki "Uimaranta " , sieltähän minä juuri tulin enkä
nähnyt rannan rantaa! Sekoilun päätteeksi pääsin bussiin, joka tietenkin lähti
juuri päinvastaiseen suuntaan kuin olin mieltänyt. Kotiin se kuitenkin toi .
Lauantaina oli taas mukava seurata , kuka lukee paperilehteä, tosin sama julkaistaan myös nettipainoksessa, mutta sitähän kukaan ei kovin tarkasti jaksa seurata, olen huomannut. Jotenkin sitä aina puhisee innosta, kun tekstini kelpaa, sinnehän on valtaisa juttujen tunku
..Pikkumies halusi Vapputorille Hakaniemeen, mutta tyttären hoidosta takaisin kävellen huomasin, jotta minkäänlaista vappua ei torilla ollut näkyvissä! Torin nurkassa oli pelastus, Etola, joka myi palloja ja äänekkäitä torvia .Hain kaverin Eskarista liian myöhään, kaikki parhaat pallot olivat menneet, jäljellä oli "Vappukakka " , joka sitten Hesarin mukaan oli tämän Vapun suursuosikki! Että loppu hyvin !
Nyt on sitten vuoden 2022 Vappu ohi ja siitä tuli nyt erilainen Vappu. Monenlaisiahan noita on ollut, mutta kun katselin vanhoja vappujuttujani, tämä taitaa jäädä muistiin yhdeksi ”siitä verisimmästä päästä”! Minulla itselläni ei ole koskaan ollut nenäverenvuotoa, mutta miehen suvulla se tuntuu kulkevan jatkuvana puheenaiheena, kellä vuotaa enemmän ja kuka pärjää sen kanssa. Meillä ei nyt sitten enää pärjätty, eriasteiset tupot nenää koristamassa eivät auttaneet ja lopulta oli soitettava elämäni ensimmäinen ambulanssisoitto!
Mies pani koko iltapäivän hanttiin, mutta kun oli sotkettu vereen vaatteet, lattia ja kylppäri, olo tuli sen verran sekavaksi, että uskalsin toimia. Ja onneksi toimin,ensiapu ei saanut tyrehdytettyä vuotoa ja tuumi, jotta” olipa hyvä kun soitit, me viedään mies nyt Hartmanniin, on se sen verran heikossa hapessa!” Sitä kiitosta kyllä tarvitsin, sillä niin monesti olen kuullut hätiköidyistä soitoista , jotka kuormittavat ensiapua. Hemoglobiini oli pudonnut, ehkä jo aiemminkin, niin alas, että mitä luultavammin hän ei kärsinyt suomalaisesta vappuaaton känniläisistä, ei ainkaan kukaan ole tehnyt unohtumatonta vaikutusta. Suomalainen järjestelmä on siitä hyvä, että kun siihen kelkkaan kerran pääsee, se juna vie automaattisesti eteenpäin ja nyt mies katselee HUSsin työmaan edistymistä neljännestä kerroksesta ja hehkuttaa upeaa huonettaan! Väsymyksestä huolimatta mielenkiinto on kohdallaan ja arki alkaa uusilla tiedoilla mitä ja miten. Ja toiveella, että nenä säilyy nenänä eikä valuvana verikraanana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti