maanantai 2. toukokuuta 2022

Verinen Vappu




Vappu valkeni perinteisellä kadunreunan seisoskelulla , punalippujen määrä oli kasvanut suuresti viime vuodesta. Mutta se terä puuttui , musiikki ei enää ollut perinteistä , joka ryhmä lauleskeli omaansa, ei ollut enää sitä uhkaavan upeaa tunnelmaa. Siitä käveltiin Eiraan Ullanlinnalle, jossa  mielestäni ainakin miljoona ihmista oli asettunut piknikille! Oikea määrä lienee ollut  yli kolmekymmentä tuhatta, paljon sekin ".Ihmisen ikävä toisen luo" näyttää toteutuvan, sillä katsoessa tuota juhlivaa kansaa, jäin ihmetelmään, mikä vetää ihmisen kylki kylkeen nakkia mutustamaan ja shampanjaa skoolaamaan. Siinä ihmeteltiin ja tungettiin itsemme läpi Tähtitornin mäelle ja Retuperän paloauton perässä alas rantaan, joka ei kansan paljoudesta huonommaksi jäänyt .Vajaa viisi tuntia kävelyä asfaltilla oli meikäläisen jaloille  suoritus, joka tänään antaa vapauden vain oleskeluun pienen villikon kanssa ...jos sitä nyt oleskeluksi voin nimittää .

Tarinaa vuosimallia 2012...

kukkuja

TIISTAI 1. TOUKOKUUTA 2018

vappuruuhkaa Hakaniemessä ja yks kakka ...2018



 



Jostain syystä teki mieli metsään, kevättä haistelemaan . Mies katseli snookeria , joten seurasta ei ollut toivetta .Hyppäsin bussiin suuntana Pihlajamäki .Kävin katsomassa remontin edistystä, jota ei ollut  ja kuvasin pihan sineä. Upeat Viikinmäen kalliot ja Pihlajiston luonto houkuttivat, tutuille vanhoille koirankuljetuspoluille. Luonto oli keväässä, maisemat upeita kallioineen  -ja minä eksyksissä. Ilman kylttejä puiden ja kallioiden maisemissa  meikäläisen suuntavaisto katoaa ja löysin itseni kahteen kertaan liki samalta paikalta kuin olin lenkkini aloittanut !Turhautuneena mutta rohkeana jatkoin matkaa polkua pitkin jonnekin, sain kuvattua pikkutikan, kuuntelin metsän ääniä sydän sykkyrällä, törmäsin kylttiin, joka ilmoitti minulle olevani "Arkkitehtipolulla " ja kuvan alareunassa komeili valokuvassa Mummin yläkerran mies.Tutuilta paikat kyllä tuntuivat, vaikka eipä se paljoa auttanut, ellen osannut suunnistaa suuntaan oikeaan! Eli kysy kun et tiedä, minä kysyin ja kummastellen lähdin neuvottuun suuntaan, kun oma pääni kehotti juuri päinvastaiseen! Kun kerran on sekoillut suunnasta, takaisin ei ole toivoa , vaikka seisot kyltin alla ihmettelemässä, paikassa, jossa olet ollut kerrat ennenkin! Mutta kun siinä vieressä luki "Uimaranta " , sieltähän minä juuri tulin enkä nähnyt rannan rantaa! Sekoilun päätteeksi pääsin bussiin, joka tietenkin lähti juuri päinvastaiseen suuntaan kuin olin mieltänyt. Kotiin se kuitenkin toi .




 

Lauantaina oli taas mukava seurata , kuka lukee paperilehteä, tosin sama julkaistaan myös nettipainoksessa, mutta sitähän kukaan ei kovin tarkasti jaksa seurata, olen huomannut. Jotenkin sitä aina puhisee innosta,  kun tekstini kelpaa, sinnehän on valtaisa juttujen tunku


..Pikkumies halusi Vapputorille  Hakaniemeen, mutta tyttären hoidosta takaisin kävellen huomasin, jotta minkäänlaista vappua ei torilla ollut näkyvissä! Torin nurkassa oli pelastus, Etola, joka myi palloja ja äänekkäitä torvia .Hain kaverin Eskarista liian myöhään, kaikki parhaat pallot olivat menneet, jäljellä oli "Vappukakka " , joka sitten Hesarin mukaan oli tämän Vapun suursuosikki! Että loppu hyvin ! 

Nyt on sitten vuoden 2022 Vappu ohi ja siitä tuli  nyt erilainen Vappu. Monenlaisiahan noita on ollut, mutta kun katselin vanhoja vappujuttujani, tämä taitaa jäädä muistiin yhdeksi ”siitä verisimmästä päästä”! Minulla itselläni ei ole koskaan ollut nenäverenvuotoa, mutta miehen suvulla se tuntuu kulkevan jatkuvana puheenaiheena, kellä vuotaa  enemmän ja kuka pärjää sen kanssa. Meillä ei nyt sitten enää pärjätty, eriasteiset tupot nenää koristamassa eivät auttaneet ja lopulta oli soitettava elämäni ensimmäinen ambulanssisoitto!


Mies pani koko iltapäivän hanttiin, mutta kun oli sotkettu vereen vaatteet, lattia ja kylppäri, olo tuli sen verran sekavaksi, että uskalsin toimia. Ja onneksi toimin,ensiapu ei saanut tyrehdytettyä vuotoa ja tuumi, jotta” olipa hyvä kun soitit, me viedään mies nyt Hartmanniin, on se sen verran heikossa hapessa!” Sitä kiitosta kyllä tarvitsin, sillä niin monesti olen kuullut hätiköidyistä soitoista , jotka kuormittavat ensiapua. Hemoglobiini oli pudonnut, ehkä jo aiemminkin, niin alas, että mitä luultavammin hän ei kärsinyt suomalaisesta vappuaaton känniläisistä, ei ainkaan kukaan ole tehnyt unohtumatonta vaikutusta. Suomalainen järjestelmä on siitä hyvä, että kun siihen kelkkaan kerran pääsee, se juna vie automaattisesti eteenpäin ja nyt mies katselee HUSsin työmaan edistymistä neljännestä kerroksesta ja hehkuttaa upeaa huonettaan! Väsymyksestä huolimatta mielenkiinto on kohdallaan ja arki alkaa uusilla tiedoilla mitä ja miten. Ja toiveella, että nenä säilyy nenänä eikä valuvana verikraanana.


Ei kommentteja: