Äitienpäivää

Allakka kertoo, jotta huomenna on Äitienpäivä! Rupesin katselemaan albumeista, millaisia äitienpäiviä sitä meillä on vietetty! Kaikenhan minä omasta mielestäni olen kirjoihin ja kansiin tallentanut, tokihan ne sieltä helposti löytyvät. Paljon on kuvia ja kansioita vielä enemmän, mutta Äitienpäivästä ei juuri ole montaakaan rullaa kulutettu! Kuvat alkavat vanhimman ja nuorimman synkkäreistä,siirtyvät  Vappuun, hyppäävät Äitienpäivän ja Hääpäivän yli melko suoraan keskimmäisen synkkäreihin, joka aina tiesi samalla kesän alkavan! Siinä tulee selville asioiden tärkeysjärjestys, meillä se on ollut albumeiden mukaan lapset, koirat ja lasten harrastukset.Itse ollessani juhlan kohteena muinoin lasten kotona ollessa toki kukat, kortit ja yhdessä syöminen kuuluivat päivään, kuviakin otettiin, mutta harkiten.

Pönäkät äitienpäiväkuvat taisivat olla liian kallista kuvattavaa filmiaikaan, kun  sekä filmi että kuvien teko maksoivat maltaita, kunnes oma labbis käänsi kuvausinnon ihan uudelle raiteelle, kallista se oli silloinkin, joten kamera tallensi luultavammin syöjät eri tilanteissa ja jätti kattilat ja leipäkorit kuvauksen ulkopuolelle! Nyt digiaikaan kuvatuotanto on suorastaan räjähtänyt, kuvaan joka tilanteen ja hetken, mikä on hyvä, mutta vanhasta tavasta en silti pääse irti! Joka ruutu on harkitusti sommiteltu, mitä nyt kännykkä on tehnyt tuhoa tuonkin jutun kanssa, mutta sen korjaa sitten photoshop esittämiskuntoon, harva päätyy roskiin. Kuvien teettäminenkään ei enää tyhjennä kukkaroa, mikä mahdollistaa sen , että albumeiden määrä kasvaa ja monipuolistuu.Hyvä vai huono?

Mene ja tiedä, tälle sukupolvelle se vielä voi olla hyväkin juttu, sillä kuten siis nytkin, asioita ja juttuja tulee tarkistettua, mitä tapahtui silloin, kuinka se asia menikään meidän perheessä, tai kuinka kummimuksut sen asian hoitivat, milloin oli mitkäkin häät ja milloin he erosivat jne jne. Samalla sitä pysähtyy toviksi, istahtaa tuolille ja selaa kansion läpi, muistelee ja ajattelee, miettii, kuinka nopeaan aika menee, kuinka moni kansion ystävistä on jättänyt tämän seurapiirin ja mitä kaikkea me silloin kerran heidän kanssaan tehtiinkään!

Tämä päivärypäs  lähettää kiitosterveiset HUSin hoitotiimille, joka korjasi miehen kotikuntoon,

ei vielä entiseen malliin, mutta eiköhän se siitä vielä kuntoudu, on kuntoutunut ennenkin, niin miksei nytkin! Kissalla on yhdeksän elämää, kuinhan monta sitä yhdellä miehellä on jäljellä vielä?! Kolme on jo tuhlattu. Tämän hetken elämänmakua tuo naapurihuoneen telkkarin huutava jalkapalloselostajan ääni...elämä menee eteenpäin.