Moderni Nainen

 

   

Kalenterissa oli merkintöjä tälle viikolle joka päivä, tunsin itseni tavattoman kiireelliseksi. Sitten Isomies oli suhrannut itsensä räkäiseen oloon ja kiireet minulta loppuivat siihen. Aurorankadulla oli Feministinen keskusteluilta , osallistuinpa siihen. Illan päätteeksi taisin tulla toteamaan, että kyllä minä olen huono femmari, ei minusta ole koko maailman naisten parantajaksi! Riittää, kun hermostutan toiminnoillani ja sanailuillani tätä naisvaltaista lähipiiriäni, yhden sorttista feminismiä sekin.

Eläkeläisen laiska päivä jatkui pitkällä aamulla sängyn pohjalla, luin loppuun Sanna Wikströmmin kirjan ”Elämä ensin”.

Tarina oli lavea kertomus  levinneeseen rintasyöpään sarastuneeseen työnarkomaanista, joka yhden kerran repsahtamisen seurauksena päätyy raskaaksi. Valoa elämään luodaan sydänystävän, yksinäisen mummon ja Tinderin avulla. Elämän raskas osuus on helppo lukea, kun välillä pääsee iloittelemaan torimyyjän värikylläiseen maailmaan, elämä ensin sanoo mummo ja niinhän sen pitäisikin olla.Aina vaan ei ole. Kirja päättyi onnelliseen loppuun, joten se voisi hyvin toimia lohtulukemisena sytostaattihoidoissa kärvistelevälle, ehkä se oli selaiseksi tarkoitettukin.

Kun huomasin kalenterini tyhjentyneen melko täydellisesti, tilasin vihdoinkin sen laboratoriokokeen, jonka lääkärini oli minulle laittanut jo marraskuussa, kun ajokorttia varten olin käymässä. Sen ongelmahan on kahdentoista tunnin syömättömyys ja suurempi ongelma aikaisen aamun herätys! Kun ajan tilaa kello kahdeksitoista, saa aamunsa viettää hyvällä omatunnolla lakanoiden välissä yhteentoista ja tankata itsensä puolen litran jäätelöannoksella keskiyön aikaan! Eihän jätski nälkää pidä, mutta voi hyvinkin olla lähellä viimeistä jäätelöateriaa, veriputkilo kertonee sitten.

Mies tuli vastaan ja vei rauhoittamaan vatsani viestitystä, jotta enkö minä enää ollenkaan aio laittaa sinne mitään täytettä! Kampissa oli tarjolla mangomössö ja pieni quishe, sen verran taisi olla nälkä, että en moista ateriaa edes ikuistanut! Epätavallista minulle. Kun ruuasta tuli puhe, niin se vei miehen ajatukset juuri avattuun uuteen Rautatieaseman ravintolaan,

melkein koko talohan on ollut –ja osin on vieläkin- valtaisan remontin vallassa! Sitä oli mentävä katsomaan, joko kehumaan upeaa vanhan säilyttämistä tai sitten moittimaan historiallisen rakennuksen tuhoamista. Ensimmäinen vaihtoehto oli nähtävillä ja sen olivat löytäneet myös nälkäiset asiakkaat.

Uusia ruokapaikkoja oli useita muitakin, kasvojen kohotusta oli yritetty kovasti ja osin jopa onnistuttukin, mutta  Rautatieasema itsessään ei ole nitä kaikkein houkuttelevimpiä paikkoja juhlistaa elämää, matkailijoille kyllä.

Keskellä päivää kaupungilla! Sulkeutuneen koronaelämän jälkeen olo tuntui ihan juhlalliselta, nyt taiteen pariin, Ateneum on kadun toisella puolen.Siellä on näyttely nimeltä ”Moderni nainen”, jo pelkkä nimi houkutteli sisään.

Siinä hallin leveitä rappuja noustessa tuli mieleen Ukraina ja sen vanhat kauniita rakennukset, varmaan moni jo tuhottuna. Miten kaunis onkaan  tämä sisääntulo ja miten mahdoton se on uudelleen rakentaa, jos pommi siihen osuisi! Surulliseksi tekee jo pelkästään näin materiaalinen ajattelu, muuta tuskin uskaltaa edes mieleensä sallia.

Moderni nainen oli kiehtonut monia maalareita, Firenze tuntui olevan yhteinen tekijä monen taiteella, mutta oli siellä muutama sellainenkin, joiden nimiin en ollut koskaan törmännyt ja parin kohdalla jopa ihmettelin, kuinka heidät on yleensäkään onnistuttu kaivamaan esiin ja millä perusteella! Onneksi kaikki kaunis ja hyvä on katsojan silmässä, joten saanen minäkin tuollaisen kommentin tähän rustata.

Kierros olisi jatkunut vielä elokuviin, mutta sepä oli sulkenut salinsa ja lipunostopaikkansa teräskalterilla, joten tuli selväksi, ettei sinne ole asiaa. Liekö vielä rajoituksia vai mikä oli syynä,joten lampsimme kotia kohti.

Loppuhuipennukseksi laitoin mikroon Isomiehen ikisuosikin eli riisipuuron, kippasin lautaselle, kuorrutin kanelilla ja sokerilla, laitoin mansikkakeittoa mukaan ja söin. Ihan hyvää se oli, enkä siitäkään muistanut ottaa kuvaa!