Joulupaketti.

 

                                   

On taas aika muistella joulupaketilla lapsosiaan maailman toisella laidalla. Yhtä ja toista pientä on kerääntynyt laitettavaksi pakettiin, mutta mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään?! Siis mistä saa postin tyhjä,  postitettavaksi ajateltuja pakettipakkauksia, sellaisia kuin ennen? Muumin kuvilla varustettuja,  eri suuruisilla kilomäärillä merkattuja paketteja oli Postin hyllyt joulun aikoihin tulvillaan?! Siitä vaan täyttämään omilla lahjapaketeillasi, osoite-ja tullilappu sekä kauniit postimerkit paketin päälle ja joulupukki vei lahjan tyttären kuusen alle.Kysymys tuli yllättäen mieleen , kun kävelin tuulessa ja tuiskeessa vanhan hyvin palvelleen Hakniemen Postin ohi ja huomasin ovessa sanan ”Posti” ?! Ilahtuneena astuin sisään ja kyselin laatikoiden perään, ihmetellen samalla omituisen näköistä kokoelmaa pölypusseja ja mustepakkauksia. ”No joo, eei tämä mikään posti ole, voit kyllä jättää ja hakea tuolta lokerosta pakettisi, mutta ei meillä mitään postin tuotteita myydä! ” Mummous heräsi ja kiinnostuneena annoin palautetta, johon poikareppana yritti ystävällisesti selostaa minulle, että ”Kyllä teidän nyt täytyy mennä Kasarmintorille tai Takatöölöön, siellä on vielä oikea postitoimisto, sieltä saattaa saada niitä postipaketteja!”

Nyt tämän mummon ymmärrys ei toimi, siis nettipostin kautta voi tilata, mutta kuinka se paketin täyttö toimii?! Sen ymmärrän, että jos minä tilaan netin kautta tavaraa, niin siellä ne toimittavat tilaukseni pakettiin ja postittavat paketin haluttuun osoitteeseen! Mutta eihän tuolla systeemillä ole mitään tekemitä minun tavastani hoitaa lahjat, näkemättä, kuulematta, suoraan kaupan hyllyltä!?

 https://suomikauppa.fi/    Tässä on osoite, josta ulkosuomalaiset ostavat suomalaisia tuotteita, hintaa tulee Rapakon taakse jonkun verran enemmän kuin tällä hetkellä Suomen posti laskuttaa, mutta saahan sitten valita itse haluamansa tuotteet. Kun Californiassa alkaa hiukoa suussa oululaisen tumman leivän maku, niin siitä vaan tilaamaan ja kolmen päivän päästä pöydälläsi on tarjolla tuoretta hapanleipää kuin lapsuuden keittiössä konsanaan! Vilkaisin ja jouluhan sinne on tulossa, ehkä joku päivä vielä siirryn minäkin tuon asiakkaaksi, kun Suomen posti oikein kyykyttää!

Taas yksi joulukortti vähemmän kuin viime vuonna, samoin synkkärikortti ja nimipäiväkortti sekä terveiset kummityttärelle, terkut, jotka olen tainnut usein unohtaa välittää. Hautajaiset olivat kauniit, pienimuotoiset, niinkuin arkussa nukkujakin eläessään oli.

Muistan, kun kerran tulin käymään ja hän ihaili kaunista punaista takkiani, kysyi, olinko ostanut sen Ajattaresta? Enpä silloin sellaista sieltä löytänyt. Siihen Raili vastasi, että ”Minäpä soitan heti, kyllä Ajattaressa täytyy aina olla yksi punainen takki!” Tällä kertaa punainen takki oli tavallaan kohteliaisuus Railia kohtaan. Enää ei ole Ajatarta eikä Ajattaren kuningatartakaan, punainen takkikin on ostettava toisaalta. Mutta ystävä muistuu varmasti mieleen joka kerta, kun puen tuon punaisen takin päälleni.

Loppuviikko meneekin sitten korttipelin seurassa. Siihen väliin mahtuu perjantai-ilta,  Musiikkitalossa on vihdoinkin Juniorkonsertti,

joka peruuntui viime vuonna! Saan kunnian nauttia esityksestä Isomiehen ja yhden Pikkunaisen seurasta ja vieläpä ihan eturivillä! Odotan nautinnollista iltaa ensi kertaa sitten parin vuoden takaisen koronasulun!