Lokakuun toinen

 

Outo kirja , siitä ei jäänyt mieleen yhtään mitään , maailma ei loppunut eräänlaisista "elämäntapaintiaaneista  " huolimatta , kirja ei tullut valmiiksi huolimatta huussittomasta mökkielosta , mies pysyi työttömän ja lapset kadotettuina .Ainoa valopilkku oli pieni poika , joka löysi iloa metsästä ja rantahiekasta . Jäi siis kuitenkin jotain mieleen ..

 

Lokakuu ja toinen päivä , ystäväni syntymäpäivä .Päivä pysyy , joka vuosi on syntymäpäivä .Ikäisiään menetyksiä on melkein mahdoton muistaa , vähän väliä ajatus luiskahtaa ,, tämä pitää muistaa soittaa ja kertoa  !

Tytär on muuttanut uuteen taloon  ja melkein ensimmäiseksi sanoi , jotta "nyt ei tartte enää nähdä lunta , ellei halua.  Ja minähän en halua !"Sitten vaan kiertoon kaikki toppatakit ja talvikengät , aamukahvit voi nauttia bikineissä talon terassilla ! Naapurit on kaukana ison tontin laitamilla ,joten bikinikieltokaan ei haittaa, Hesarihan kirjoitti , jotta bikinit kuuluvat Amerikoissa vain uimarannalle  !Alue on maatalousvaltaista , on siis mielenkiintoista seurata , miten hotellinjohtajan porkkanat ja salaatit kasvavat ! Koirat ovat jo tehneet tuttavuutta naapurin lampaiden kanssa , jatko sekin voi olla seuraamisen väärtti !

 

Eilinen konsertti Musiikkiteatteri Kapsäkissä yllätti minut ,ensimmäinen osa tunteikkuudellaan ja toinen osa Sirkka-Liisa Sassin huikeilla teksteillä , joita  esittivät Jorma Uotinen ja Anneli Saaristo sekä paikan orkesteri  lumoavine  saksofonineen ja klarinetteineen , upeaa soittoa .

Uskomatonta , mutta Formulat tulivat ennen puolta päivää telkkarista  ja meille vapautui iltapäivä sopivasti autoiluun , joten suuntasimme Hämeenlinnaan , siellä se Presidenttikin kuulemma oli  !Ei nähty , mutta juhlan sinivalkoinen kukkapuska nähtiin , se tuotiin parin veteraanin kanssa  sotaveteraanien Ilveskodin ruokahuoneen pöydälle ! Pöydän ääressä oli yksi veteraani vaimonsa kanssa lopettelemassa ruokailua ,siinä oli hyvä rupatella huonokuuloisen kanssa , sai korottaa äänensä falsettiin , kukaan ei reagoinut . Kuulolaitteet on tallessa yöpöydällä käytävän perällä .

 

 Hämeenlinna on hiljainen kaupunki , sunnuntaisin ei kulkijaa juuri ole . Syksyisen kaunis Linnankatu ,katselin keltaisia  lehtiä kadulla ja huomasin kyltin "Punnosen talo " !Parkkipaikoista ei ole kiinni Museoon meno , kadun varret ovat tyhjiä ja ovi vanhanaikaisten puuportaiden päässä kutsuvasti auki .Museokortilla sisään ja vielä ihan oma opas , kyllä kelpaa -muuten , mutta näissä yli sadan vuoden kotimuseoissa alan tuntea itseni todella vanhaksi , tuossa keittiön hyllyssäkin joka esine on minulle tuttu Mummolan ajoilta , jopa kahvimyllyä itse pyörittäneenä .Koti oli kaunis ja selväksi tuli , että herrain kamariin ei naisväellä ollut asiaa, rouvan huone oli rouvan ja herran yhteinen makuuhuone ,ruokahuone oli vain herrasväen paikka ja piiat saivat nukkua pukkisängyissä ja heijata perheen vauvaa. Että ei tuota naisliittoa ihan turhaan ole perustettu...

Illan suussa kurvasimme vielä Riihimäelle , jossa äidin nuorin sisar asuu  miehensä kanssa . Sieltä löytyy tuo sielunkumppani ,  hän kertoo tykkäävänsä yllätysvisiiteistä , meitä ei siis kammettu ulos , vaan istuimme juttelemassa uusia juttuja , myös vanhoja muistellen , minulle hyvinkin uusia . Kaksi kuvan kaunottarista oli tavattavissa ,kolmatta ei enää ole ja neljäs sisar elelee Oulussa , turhan pitkän ajomatkan päässä .

 Helsingissä ruskan värit ovat monin paikoin silmiä hiveliä , on vaikeaa kulkea pysähtelemättä , kamera pitäisi olla kädessä koko ajan ,tallentaa värit talteen . Hieman haikeana kuvaan ja mietin , jotta kukapa näitäkin katselee , mitäpä näillä teen , kaiken olen jo kuvannut ja kansiin laittanut, seinät täyttänyt .Kaunista .