Tuubaa korville

 Aika juoksee yllättävästi , huomaan , että taas mennään illalla konserttiin  , kaksi viikkoa hurahti minne lie ! Saa nähdä mitä pidän illasta , sillä tarjolla on tuubaa , joka ei kyllä suosikkeihini kuulu ! Muinoin kotona tuuba seisoi olohuoneen nurkassa kliivian (kukka ) takana ja sitä töräyttelemään tuli poika muutamaa luokkaa ylempänä sunnuntai-aamuisin  kello yhdeksän !  Isäpuoleni piti puhallinorkesteria jatkokoulussa  , joten soittimissa riitti , tosin kaikille muille paitsi minulle , joka olin tyttö ja  joka halusin toitotella trumpettia , mikä soitin ei kuulemma sopinut kuin pojille ! Minulle sitten ohjailtiin harmonimusiikkia opettajina keskenkasvuiset muusikon pojat  ja tietäähän mitä siitä tuli , ei mitään . Kävi meillä trumpetinsoittajakin opettelemassa , olisivatko vuorotelleet kuin muistelen olleeni joskus yöpyjamassa , kun tämä ihailemani poika tuli harjoittelemaan , eikä sekään ollut kivaa ! Tämä tuuban soittaja istuu nyt Eduskunnassa ja trumpetinsoittajalla on plastiikkakirurgin lääkäriasema .  Tulipa taas todistettu , että musiikki ruokkii aivoja !

Äidin tavaroiden lajittelu jatkuu , niitä tuntuu riittävän kassi kassin perään

.On tyhjää ,muuta kaunista ,laatikkoa , vanhoja papereita opettajan materiaaleja kouluajoilta , oppilaiden pieniä kiitoslappuja , kyniä , tarroja , kortteja  ja kenkiä , jotka eivät sovi kenellekään enää, äidillä oli pieni ja kaunis jalka .Tulevana kuukautena pitäisi huusholli saada joltisenkin tyhjäksi , sillä työmaa sulkee pihapiirin , silloin sinne on hankalaa kuljetella mitään kassia suurempaa .Käynti Mummilassa tuo unettoman yön , monenlaiset muistot valtaa ajatukset .Aina ei kuolleet jätä rauhaan , vaan kuljeksivat mukana esineissä , kuvissa ja ajatuksissa .  Sunnuntain lehdessä oli taas yhden luokkakaverin kuolinilmoitus, ikävää , vaikka emme tekemisissä olleetkaan .Joku kaveri suree ja minä suren surua  ja etsin kuvista koulumuistoja .

Musiikin oppitunti on nyt takana .Tuuba ja orkesteri leikkivät soittimien äänillä , törähdyksillä , vingutuksilla ja ihmisäänen mölähdyksillä , ei mitenkään melodisesti , eikä kuuntelijan korvia säästellen , vaan hyvin kovaäänisesti ja suorastaan meluavasti .Musiikiksi moista mekkalaa emme naapurien kanssa kehuneet , mutta ehkä säveltäjästä  (Helmut Lachenmann ) on hauskaa laittaa Susanna Mälkki todella vaikeaan tilanteeseen puikkoineen  ja ehkä soittajistakin on hauskaa päästellä soittimistaan milloin mitäkin ja miten milloinkin , mene  ja tiedä . Kuuntelijan on todella vaikea uskoa , että harjoitus ja esitys ovat identtiset , huolimatta tahtipuikon ammattimaisesta heilumisesta .Eikä se tuubakaan nyt kovin esille päässyt ..
Mahlerin viides olikin sitten jotain ihan muuta , musiikkia korville ja aivoille , joskus hivelevän kaunista , sitten taas räjähtävän reipasta . Hetkittäin jäin miettimään , miten  noin suuren orkesterin on mahdollista soittaa noin hiljaa  äänen karkaamatta...Jos jotain pitäisi moittia Mahlerista , niin tuskin teos olisi huonontunut keskiosaa hiukan lyhentäessä , kokonaiskestoksikin sinfonia oli pitkä , 75 minuuttia. Hyvä ilta .

Päiväkin oli hyvä , olin pelaamassa  bridgeä   .Huomennakin on bridgepäivä , puidaan naisten kanssa yhteiskunnan hyvät ja huonot .
Pikkumiehen kanssa osallistuin Päiväkodin  suunnistukseen , tosin  kaveri juoksi rastit ihan itse , piti vain tarkkaa huolta , että Mummi ei lähistöltä katoa . Päiväkodista autolla lähdettäessä  kaveri ilmoitti , jotta " Aja mummi tuosta suoraan , minä kyllä näytän sinulle tien !" Mummille on suuri ihme ja apu tuollainen sisäsyntyinen suuntavaisto  , se joko on tai sitten ei  ja tällä Mummilla se on ei !