Syyslomalla

 

Taidekasvattaja Marjatta Levanto kertoi neljäkymmentä vuotta sitten oivalluksestaan , että lapsille ei kannata osoittaa , mitä katsoa , vaan he valitsevat katsomisensa itse ! Esimerkki tästä valinnasta oli käynti Pikkumiehen kanssa Ateneumin Ankka-näyttelyssä , vieressä oli Akun kuva , mutta katse pysähtyi  Gallen Kallelan "Aino - tripyykkiin "! Mitähän pieni mies mietti , mitään hän ei kysynyt, katsoi vain .

 

Tänään taisi olla suuri juhla turkulaisilla , liekö ollut tuttuja juhlimassa ! Sata vuotiasta Suomea juhlittiin Kulttuurigaalassa hyvinkin näyttävin esityksin , joista voiton kyllä vei Matti Salmisen "Ristilukki " , ihokarvat nousivat pystyyn jo , kun siitä kuulutettiin!Suomi-palkintoja jaettiin ja voimme Pikkumiehen kanssa olla kultturelleja katsomalla "Pikkukakkosta " ,ehkä myös käymällä Design-Museossa istumassa Kukkapuron tuolissa ,hän kävi itse noutamassa palkintonsa .Anna-Leena Härkösen kirjat nostavat minut myös kulttuurin piiriin ja kirjailijan itsensä kapellimestari Roivasen kanssa "pieneen sievään tunnelmaan " , tarjolla oli vissiin vettä väkevämpää . Jos olisin vielä onnellinen ja työn rasittama mökin omistaja  voisimme taas juhlia ystäväporukalla Mäntän Serlachius-museon kulttuuritarjontaa , palkinto herusi sinnekin .

 Mitähän suomi-palkintoja annetaan uudelle tamperelaiselle keksinnölle , jossa siivoojien puhelimet ilmoittavat roskakorien täyttöasteen ja ehkä myös , millaista rättiä käyttää minkäkin pöydän pintaan ja milloin, eli onko se juuri puhdistettu vai kannattaako puhdistaa uudelleen ! Ja tehokkuuden huippuna annan teille vinkin , miten käyttää suihkukoppia , johon ei mahdu pesulle !

Maanantaina oli Syysloma , myös minulla .Käytin sen hyväkseni ja istuin katsomaan Suomi-filmiä aikojen alusta ! Vuosi oli 1955 , "Kukonlaulusta kukonlauluun " tähtinä Anneli Sauli ja Äke Lindman .Minulla tuntuu olevan suuri kaipuu maalaismaisemaan , olinhan naimisiin mennessäni vuoren varma , että minusta tulee maatalon emäntä ,joka nauttii  elostaan nimismiehen rouvana  suuren lapsilauman , lehmien , hevosten ja kanojen seurassa .Toisin kävi , hyvin kuitenkin .Mutta tippa silmässä noita maisemia aina katselen , nytkin tuota tyypillistä leffatarinaa .

Aloitin tuon "Askeleen edellä " , mutta se taitaa olla jatko kahdelle muulle kirjalle , eikä oikein onnistunut minua kiehtomaan , tuntui jonkin sortin scifiltä .panin pois , ehkä kokeilen vielä , en tiedä ." Maaliskuun mustat varjot " herättivät heti kiinnostuksen , mutta loppua kohden väljähti , luin kuitenkin .Kirjoitustyyli oli tyypillistä "miesdekkaria ".Voisin lukea edellisetkin ,eli ihan ok, kuten nykyisin kommentoidaan .

Syksy tulee , olen sen ystävä .On kiva potkia toisten kasaamia lehtiä ja muistella niitä mustia säkkejä , joita syksyisin lasten kanssa täytettiin ja raahattiin roskiksen viereen  , erikseen veloitettaviksi .Eipä silti , näin ruskan aikoihin , tuo kuulunee sarjaan "happamia , sanoi kettu "...

Syyslomalaisen kanssa mentiin Korkeasaareen , kaveri halusi kartan ja sitten Vaarin kanssa seurattiin tietorikasta kaveria tarkasti kartan osoittamiin kohteisiin ! Ei juuri tarvinnut lukea , mitä millekin elukalle kuului ja mistä se oli tullut, kaikki selostettiin ja me ja muut kulkijat kuuntelimme , kaverin ääni kantaa , jos ei nyt ihan leijonan volyymillä, eikä edes sen tiikerin äänen voimalla  , joka uhosi kalliollaan ja sai leijonan vastaamaan ! Ensi kertainen kokemus oli mieliin painuva !