Idyllinen Tuppukylä

 

 

Nuoripari lähtee ajamaan isän autolla kuraisesta etelä-Suomesta kohti valkoisten hankien peittämää Käpykylää, siellä asuu iäkäs täti, jota on nyt mentävä tervehtimään. Käpykylä on täynnä isänpuolen sukulaisia, serkkuja ja pikkuserkkuja, oishan heitäkin mukava tavata! Helsinki kipristelee koronassa, kaikki on suljettu.Ei elokuvia, ei teattereita, ei kuntosaleja, ei uimahalleja, yksi luistinrata taitaa olla auki vesisateessa, pukukoppi tietysti kiinni.Ladut kutistuvat joka päivä, kohta ei ennätä kuin kääntymään ja varomaan vastaantulijaa.

Kasivitonen täti naurahtaa, jotta eihän meillä mikään muu kuin teatteri ole kiinni ja saakin olla, se on huono!  Nuori pari halajaa hiihtämään ,kun uudet suksisauvatkin on joulupukki tuonut,

siis Laajavuoreen! Lunta on upeasti kuten nyt tässä Käpykylässä on muistoissani aina ollut ja ketäs siellä nyt sitten lasketteleekaan?!  Isän kaksi serkkuahan siellä, eipä olla aikohin tavattukaan, kun on ollut tuo korona! Jäätiinpä kuulumisia kuulemaan ja sitten lähetettiin terkut muulle suvulle, joka kateellisena pääkaupungissa odottelee edes paria kuvaa todistamaan valkoista hankea ja siellä outoa näkyä, sukulaisia! Ei puhelin klikkaa, täti sitten sunnuntaiaamun puhelussa kertoilee. Siis rinteet oli auki, mitäs yhdestä koronasta!  Mitä tekisi seuraavana päivänä ? No Peurunkaan tietysti!

Sinne hiihtämään, sitten syömään ja lopuksi saunaan ja kylpylään! Ei sielläkään muistettu koko koronaa, koko päivän sai tartuntoja hankkia ja kuinkas sitten taas kävikään?! Kukas tönäisi altaalla neitoa kylkeen?! Serkkupojan vaimo tietysti , hän oli lastensa kanssa kylpyläpäivää viettämässä, nähtiin siis lapsetkin! Täällä Hesan nurkilla taas katseltiin saatua joulukorttia ja oltiin siitä sentään onnellisia, lapset siinä kalliolla! Puhelintahan ei nyt altaalle saanut viedä , joku roti sentään kuvaamisessakin!

Päivä meni, tuli tädin luo lähtö ja neito istahti ratin taakse. Paikkakunnalla oli näköjään ihan oikea poliisi ja sepä ohjasi autonsa nuorenparin taakse hännäksi, ihan Käpykylään asti! Neito kurvasi tädin pihan parkkipaikalle, astui ulos autosta ja poliisihan se siinä! Oli tullut ajettua katsastamattomalla autolla koko reissu, vuosi sitten olisi isin pitänyt moinen huomata! Poliisit olivat nuoria, neito oli herttainen, säikähtänyt ja hyvin nätti, siinähän selvisi pelkällä säikäyksellä, tieysti, niinhän se vielä tuossa iässä menee. Isille sitten soitto, jotta nyt tarvitaan toinen auto, kun lapsen pitää päästä töihin, ei voi jäädä autoa katsastamaan. No, isi tuli ja sitten kaikki hyvin.

Kauheasta kokemuksesta järkyttyneenä vatsassa tuntui suuri nälkä, oli lähdettävä Käpykylän ainoalle kävelykadulle ruokaa etsimään.

No siellä pörräsi kaupan nurkilla uusi sukulainen, tädin velipappa oli iltasta itselleen hakemassa.Taas olisi ollut sen kuvan paikka, mutta eipä tullut, vaikka onko tuo nyt enää niin paljon muuttunut, etten voisi katsella sitä vanhaa, parin vuoden takaista kuvaa? Vai onko käynyt niinkuin veljelleen täällä Hesassa, että jopa kameran linssi alkaa olla liian väljä, katoaa koko mies?

Kuva tuli sitten tädin ruokapöydästä,

oli ostettu lohta ja sen mukaan jotain muuta hyvää, ne kun nautiskeli valkoviinin ja Leean suklaanappien kanssa, niin eiköhän se ilta mukavasti joutunut!

On se Käpykylä sitten kummapaikka! Yksi katu ja siellä sitten kaikki. Muistan, kun äitini vielä siellä asui ja ilmoitin käyväni kaupungilla, tulin viisitoista minuuttia myöhemmin takaisin ja ihmettelyyn vastasin, jotta :”Minä kierin jo kaikki!”

Eläkeläismummojen aivot kuntoon

 

 

Kaikki on peruttu. Et ole enää työikäinen, olet kahdeksankymppinen, itse kävelevä tai rollaattoria työntävä, omilla aivoilla ajatteleva, kotona asuva, ostat oman ruokasi ja syöt sen itse,hoidat raha-asiasi itse, luet lehtesi ja komentoit lukemaasi, kaikki siis hyvin? Kyllä, tähän asti, mutta huomisesta et voi tietää.

Siksi on olemassa yhdistyksiä, toimijoita, joissa tuota huomista yritetään pitää niin hyvin voivana kuin se meistä kunkin kohdalla on mahdollista!  Näin perjantaisin meitä kokoontuu  yhdistyksen tiloihin kahden/ kolmen pöydän aika vakiintunut  Bridgeä pelaava porukka, niin tänäänkin, mutta nyt meillä oli vieraana tutustumassa pelaajiin Helsingin Yhdistyksen uusi puheenjohtaja , Pirjo Julin.

Korona on valitettavasti harventanut näitäkin rivejä, mutta kännykän Whattsupp-ryhmän videokeskustelu kotona potevan kanssa mahdollisti  kasvotunnistuksen ainakin yhden vanhan jäsenen kanssa, Sihteeriyhdistyksestä molemmat. Nämä pelitapaamiset kerran viikossa ovat ryhmälle tärkeitä, varsinkin nyt, kun kaikki mahdollinen on peruttu. Suuri osa näistä naisista asuu yksin, joten kontaktit ulkomaailmaan ja toisiin ihmisiin ovat juuri nyt liki kokonaan riipuvaisia näistä peliperjantaista, siellähän pelin lomassa myös keskustellaan vilkkaasti päivän tapahtumista sekä yksityispuolella että maailmalla yleensä.

Kun me tunnemme toisemme ja olemme kaikki kolmesti rokotettuja, kokoontuminen on koronaturvallista, mukaan ei tällä hetkellä ole tulossa pelaajia kerhon ulkopuolelta, kuten tapahtuu esimerkiksi Yhdistyksen tiloissa järjestettävissä muissa tapahtumissa, joihin olemme myös osallistuneet.

Kirjakerhossa piti olla ruodittavana ranskalainen nykykirjallisuus. Kerhon tilaisuus peruttiin, sillä kutsu olisi yleinen, jolloin osallistujamäärästä ei olisi tarkaa tietoa.En tunne Ranskan kirjallisuutta, menin siis Kirjastoon ja siellä oli Uutuuskirjojen hyllyssä yksi ranskalainen, lainasin sen ja kävelin kotiin. Tekijä oli hienosti FONTENELLE, hyvin ranskalainen mielestäni ja kirjan nimi ”Maailmojen moninaisuudesta”.

Illalla sängyssä avasin kirjan ja nauratti, sillä teos on julkaistu vuonna 1686, mutta suomennettu vasta 2021! Uutuus siis. Avaruusaiheinen fantasia, jonka tiedemies kertoo ranskalaisen linnan puistossa viehättävälle markiisittarelle on kuulemma klassikko ja tämä klassikko laittoi meikäläinen aivot aivan solmuun sekoitellessaan taivaankappleiden liikkeitä ja asutuksia eri planeetoilla! Jos jotain ennen tämän lukemista koulussa olin oppinut, nyt sekin tieto pyyhkäistiin jonnekin avaruuden syövereihin. Riitta Sivenius, (riitta.sivenius(at)gmail.com.), joka vetää Kirjakerhoa, antoi joitakin nimiä , joista sitten tilasin nimellä LAURENT GOUNELLE :” Lupaan sinulle vapauden”

.Ei tullut paremmaksi tämäkään teos, siinä lehtimies saa vuosisadan jutun kaikkien rakastamasta tummasta laulajasta ja haluaa tämän haastattelun.Sibylle , ravintolalaivan esinainen tapaa miehen, jolla on hallussaan mahdollisuus muuttaa ihmisen persoonallisuutta kymmenen kertaa. Ja näin tapahtuu, uusi persoonallisuus ja taas uusi ja sitten lopulta se laulu-ura. Sana, jota tästä käytetään on ”enneagrammiteoria” ja lopputulos on  vapaus onneen. Tästä lähtien vain ”Maigret”-kirjat saavat olla opas ranskalaiseen kirjallisuuteen...Mutta enhän näitäkään nyt päässyt esittelemään, kun tuli peruutus, luettu kuitenkin on.

Kotirintamalla arki alkoi talvella, lapsen lähikolulla, kotiavaimen takaisin saamisella koulun naulakosta, jossa se oli lojunut koko joululoman ajan, ei siis entisajan vahtimestaria ovea avaamassa unohtuneille repuille ja lapasille! Lähioppina alkoi myös soittotunti ja sen tunnelmia piti yrittää toteuttaa omalla pianolla kotona, jospa siinä vaikka onnistuisi säveltämään pienen lurituksen uuden joululahjakännykän tunnusmelodiaksi!

Helsingissä oli hetken kaunis talvi,

eilen roiskui rapa ja  tänään sekin on jäässä. Kahdeksankymppisen on käveltävä harkiten, liukastuminen voi olla kohtalokasta! Siinä ei sitten enää auta Bridge, ei Kirjakerho ei Femmarit,ei Jäsenillat, on pidettävä pää sen verran kunnossa, että muistaa pitää itsestään huolta ja siinä meillä on hyvänä apuna tämä joka perjantainen Bridge-peli!

TAPAHTUMAKALENTERI - Suomalainen Naisliitto

https://naisliittohelsinki.fi › tapahtumat

Kaksikymmentä vuotta ---

 Tästä tuli vuoden vaihteessa kaksikymmentä vuotta. Olisinhan voinut kirjoitellakin uudelleen, mutta katselin tuon vuoden mökki-albumia ja laitan ne nyt ihan sellaisinaan. Luin sattumoisin Marjaliisan blogia, jossa kerrottiin samasta surusta ja siitä ilosta, mitä koira oli elämällään tuonut.Vaikea oli luopua, mutta vieläkin sitä ilon tuojaa muistelemme monissa tilanteissa ja kuviahan me katselemme, totta kai.

 Se oli kova Uusi Vuosi, mies ajoi kotiin ja kohta pian joutui sydänleikkaukseen elvytyksen kautta, siitäkin on se kaksikymmentä vuotta. Ei unohdu vuosi 2002.