Järki ei juokse. Blogin käyttöliittymä muuttuu ja se taas tarkoittaa mitä? Lueskelin tiedot läpi ja siihen se sitten jäikin, olisin luonut uuden tekstin , mutta kone pyyteli jotain ja toistaiseksi en sen pyyntöön osannut vastata! Palasin sitten takaisin tähän vanhaan , joka kuulemma poistuu elokuussa käytöstäni. Eli pitäisi osata, mutta kun en osaa.
Tämä eristyneisyys aiheuttaa monenlaisa ongelmia ja yksi on tietysti tottuminen omaan oloonsa, miksi sitä lähtisi seurustelemaan vieraiden kanssa ja hakemaan itselleen mahdollisen koronatartunnan!? On paljon helpompi jutella puhelimessa ja muistella vanhoja, miten kaikki oli hyvin ja ihmiset kahvittelivat ja viettivät nimppareitaan ja synkkäreitään. Muistot kultaantuvat, tai sitten eivät. Mies juttelee systerinsä kanssa sunnuntaiaamuisin ja minä kuuntelen, tarinoita, jotka olen kuullut moneen kertaan. Kun uutta ei tule, onneksi on muistot. Luen nyt "Sylvi Kekkosen elämää", muistoja elämästä silloin ennen. Köyhää on ollut ennen sotia kolmekytluvulla, Kekkosilla kuten muillakin. Yleinen köyhyys jatkui viiskyt- ja kuuskytluvulle asti, raha liikkui ruotsalaisessa yhteiskunnassa, suomalainen yhteiskunta oli ihan toista luokkaa .Keski-Suomalainen oli sitä köyhää, mutta kun kaikilla oli yhtä köyhää, mitäpä se haittasi! Sitten kun joku rannikkolainen tuli häiritsemään keskisuomalaista elämää, silloin eron huomasi ja ero oli suuri! Aamujuttelussa miehen systeri muisteli koulu- ja opiskeluaikansa kesiä Vaasassa ja tuli maininninneeksi isänsä pihiyden, "se kun ei voinut antaa edes kunnoa tennistunteja! Piti vaan huonoilla mailoilla pelailla, kun toisilla oli kunnon välineet!" Antaa tennistunteja?! Eipä meillä tullut kelleen edes mieleen miettiä moista , saati pytää! Jos jonnekin annettiin rahaa, se oli ruotsin ehtolaiskurssiin, ehkä ei siihenkään tarvinnut, Jyväskylä oli Suomen Ateena
ja siellähän oli Kesäyliopisto! Maksoiko se jotain, en muista, mutta siellä sitä pakerrettiin milloin mitäkin, ei tullut äidille mieleenkään, että töihin olisi saanut mennä! Nyt tuntuvat kaikki koululaiset hinkuvan kesätöihin, paitsi meidän Pikkumies. Kun kysyin, että eikös koulusta annettu mitään kesäläksyjä? Mummin aikaan annettiin toki. Siihen Pikkumies, jotta" kyllä annettiin, mutta en minä tee! Minullahan on KESÄLOMA!" Hyvin on sanan tarkoitus mennyt perille, aasinsiltana tuosta muistuu mieleen viisivuotiaan äitinsä kysymys :" Äiti , kuule, mikä se on se isin kesäloma?" Tytär oli ihmeissään , kun paras kaveri meni mökille, "kun isillä on kesäloma." Onhan se hyvä, että kesäloma käytetään siihen mihin se on tarkoitettu, nykyään.
Ihan eristyksissä ollaan oltu, Pikkumieskin käväisi äskettäin pikaisesti rimpauttamassa kissanpolkan, kun ei Mummi ole kuullut pianon ääntä aikoihin, ihan entinen tuo oli. Akvaario piti tarkistaa ja huomauttaa, että kalakanta on harventunut, samoin "tuosta keskeltä olet ottanut isoja kasveja pois, kyllä se sopii ihan hyvin. Mutta kun minä taas tulen teille olemaan, niin sitten täytyy mennä kalakauppaan ostamaan uusia kaloja ja ehkä joku kasvikin!" Kaikkea pieni poika miettiikin ja muistaa, eli tarkkaan on Mummin akvaarioon katsonut. Tarkkasilmäisyys tuli ilmi, kun juttelimme jostain ystävästä, siihen poika, että "ai se, sillä ei ole ollenkaan kulmakarvoja!" Lausahdus hämmästytti ja samalla kertasimme sukuamme, juu, meillä kaikilla on paksut kulmakarvat, siihen on ollut tottuminen näköjään.
Hassu juttu, toistui kerran koulun pihalla. Pieni tyttö pysähtyi eteeni, katseli ja tuumasi, jotta " miksi sulla on vihreää silmissä? Meidän äidillä ei ole mitään..." Tarkkoja nuo lapsukaiset.
