Vappulapsi

"Minä paistan nyt nämä pullat, sinä juot kahvin ja lähdet sitten Kättärille!" Eli näin tästä meidän viimeisestä tuli  "Lindan pullatuttö" Viiden päivän kuluttua kotona oli innokkaita hoitajia ja yksi suuri karvainen vahti, joka oli hankittu tuohon tehtävvänsä luultavasti JALNA-sarjan innoittamana puoli vuotta aikaisemmin! Olisi pitänyt silloin lukea uudelleen tuo kirjasarja, nyt sitä lukiessa huomaan, että Newfoundlanninkoira Nero ei tainnut olla mikään sylikoira, kuten ei tämä meidänkään Rudolf Valentino alias Pantte! Nuorimman tullessa taloon se kyllä otti tehtävänsä vastaan  välittömästi koko valtavalla ruhollaan,  eipä ollut kellään asiaa vauvan vaunuun, suuri tassu asettui välittömästi ottajan ranteelle. Se kesä taisi mennä enemmän karvaisen vahdin tahdissa kuin vauvan, sillä toinen lueskeli Aku Ankkaa vaunun takaseinältä rauhallisesti, kun taas tämä karvainen puolivuotias kasvoi kiitettävästi ja osoitti suurta energisyyttä ja tarmoa laittaa puutarha uuteen uskoon. Pihasta tuli sitten kaunis lapsien ja koiran ehdoilla.

Kesä oli upea ja molemmat vauvat saivat ihastuneita katseita mennen tullen.

Nyt maailmassa vallitsee Corona-virus , se tekee synkkärijuhjat mahdottomiksi, ellei sitten aurinko lämmitä sen verran , että voidaan nauttia kakkukahvit ulkona, etäisyyttä tietysti pitäen eli huutelemme toisillemme ja naapureille kuulumiset! Pikkumiehen touhuja pääsee onneksi seuraamaan , sillä hän tuntuu olevan innokas välittämään Mummille ja Vaarille päivän tekemiset , mistä tämä Mummi ainakin on hyvin onnellinen! Mene ja tiedä sitten muusta perheestä, kun näköradio välittää perheen iltatoimet Mummille seurattavaksi. No, pikkumies toki osaa sulkea kuvan käydessään esimerkiksi vessassa, siinäkin tilanteessa ei voi muuta kuin ihmetellä nykylasten osaamisia! Kyllä Mummi laittaisi kiinni varmuuden vuoksi koko puhelimen.

Helsingissä on upeat luontomahdollisuudet, on kalliota ja polkuja aivan keskustan tuntumassa. Maantasalla on kaikki hyvin, siellä on kukkaa niin , että on  vaikea kävellä rikkomatta värikkään kukkamaton pintaa. Mutta puissa on vasta pienet alut, risukko näkyy läpi ja vessat on kiinni! Siinä moista epäkohtaa miettiessä tuli mieleen, että se kaiken luoja on ollut mies! Ei se ole tällaistakaan epäkohtaa miettinyt , kun meni ja keksi naisille housut! Ei hallinnut kehitystä, mikäs ennen oli laajoine hameineen kyykistyä vaikka keskelle toria, mutta teepäs se nyt, niin olet kamerassa! Kun kyykistyt yhden puun taa, pyllistät toiseen suuntaan! Mukava on sitten korona-karanteenissa katsella kylkiluun ongelmia, miehen sihtaus puunrunkoon ei hetkauta ketään! Maailma on edelleen miehen maailma.

Sinänsä Korona ei eläkeläisen elämää suuremmin mullista. Ulkona liikutaan etäisyyttä pitäen, aina se ei ihan onnistu.  Nuoret urokset tuntuvat ottavan joskus maailman omakseen, mitä nyt yhdestä mummosta ja vaarista, joutavat mennäkin. Juoksuhirmuilla ei ole aikaa ottaa askelta sivuun, he pyyhältävät olkapään ohi aivan kuin eivät olis ikinä koronasta kuuleetkaan, tiedotus on jäänyt heikolle.
 Viikon päästä on Vappu. Vaikkei Mantaa lakitetakaan, eikä teekkarit saa kastettaan, suomalainen juhlii Vappua Shampanjan, siman ja tippaleipien kansa kanssa, niin mekin. Sima on pullotettu, parit tippaleivät jo nautittu ja varmasti saamme seurata Pikkumiehen iloa vappupallosta, jos nyt sellaisia missään myydään! On tämä outoa aikaa, koko ajan huomaa, että eihän tuo ja tuo toimikaan, kun on tämä korona. Muutenhan eläkeläisen elämä on kuin ennen maalla! Yksinjuttelua linnuille ja kissalle. Nyt eiole enää kissakaan , mutta eipä ole mökkiäkään. Mutta on televisio ja teitokone ja siellä monenlaista vanhaa katsottavaa. Kuten "Metsolat". Sen katsominen jäi aikoinaan muutamaan osaan, sen vertaiseen, että henkilöt tuntuivat tutuilta. Nyt heidän kanssaan seurustelu tuntui kuin olisi Mummolaan mennyt, katseltiin koko sarja.Yöllä. Upeasti olen onnistunut aikatauluttamaan meidän molempien elämän uuteen tahtiin, nukkumaan kello kolme ja aamuteelle kello kaksitoista. Minä kun inhoan aamuja, nyt ei ole tarvinnut miettiä , mitä sitä tekisi aamun aikaan kaupungissa! Pikkumiestä tämä nauratti, unohdin kyllä painottaa hänelle, että tämä sopii vain eläkeläiselle, koululaisen paras aika on aamu. No, ehkä häntä olis huvttanut tuokin mummomainen ohje.

Jotain kummallista on kuitenkin tapahtunut. Suunnitellut hyvät tekemiset eivät ole tapahtuneet. Olisi luullut, että kun kaikki harrastus ja menot ovat poistuneet hamaan tulevaisuuteen, sitä olisi täyttänyt päivänsä korvaavalla toiminnalla. Näin ei kuitenkaan ole käynyt, kaikki komerot ovat samassa kunnossa kuin ennen koronaa, koti ei ole yhtään puhtaampi kuin ennen. Ja silti en tunne laiskotelleeni. Joku sanoisi , että se on nyt sitä vanhuutta. Ja uskottavahan on, kun  oikein Valtiovallan sanoilla olemme saaneet merkin otsaamme: "riskiryhmäläiset yli seitsenkymppiset vanhukset".Äkkiä se status muuttui.

Pääsiäiskirje

Vuonna 1964 Pääsiäisenä Tampe
reella kolhoosiasuntoon oli jäänyt kaksi kaksi tyyppiä , joilla ei ollut rahaa matkustaa kotikaupunkiinsa ja joilla oli nälkä.He olivat nuoria ja rakastuneita. Tammelan torilta sai kourallisen puolukoita ja kaupasta öljyssä lilluvan makrillin, siitä he tekivät paistoksen,  jolla elivät sen Pääsiäisen ajan ! Tampere oli kylmä ja tyhjä, ajanviete oli rampata katuja, se alkoi tympiä. Päätettiin mennä naimisiin. Päätös aiheutti pienen paniikin koko suvussa, yhdellä oli todistusten kirjoitus meneillään, toisella muuten vain vastaan. Kuulutus kuitenkin onnistui päivälleen ja häätkin saatiin aikaan!Tosin keittotaidoton morsian paistoi hääkakun kahteen kertaan, mutta eipä tuota kukaan huomannut , oli sen verran kermalla kuorrutettu! Ja tässä ollaan nyt. Muistellaan aikaa köyhempää, nyt ei taida makrillit maistua, vaikka hämmästyksekseni huomasin, jotta se taitaa olla ihan kunnon syötävä kala!

Jos oli Tampere autio silloin, niin Helsinki on autio nyt! Korona -virus tekee tuhojaan maailmalla, kuolemia on paljon ja tartuntoja vielä enemään. Maiden hallitukset tekevät omia ratkaisujaan, sulkevat rajojaan, kuten nyt meillä Suomessa Uudenmaan läänin. He ketkä kykenevät ovat siirtyneet etätöihin kotiin ja keille se ei ole mahdollista, suojaavat kasvonsa hengityssuojaimilla. Maailma on jo nyt muuttunut ja tulevaisuus kertoo, kuinka paljon. Pohjalainen itsepäisyys ei liene tulevaisuudessakaan mikään valttikortti, minulle se on arkipäivää joskus ihan raivoon asti. Ulkona on liikuttava, muuten yli seitsenkymppiset , jotka nyt on vanhoiksi luokiteltu virallisesti, jäykistyvät niin, ettei edes tyttären konstit auta sitten joskus, kun karanteenit puretaan. Se ei kuitenkaan tarkoittane, että pitää kiivetä kallioilla ja kuhmuroilla. Eihän siellä ketään tietenkään ole,  kyllä sinne just ja just kiipeää, mutta tulepa alas! Alhaalla kävelijät jäivät katselmaan ja luomaan katseita, joista kyllä tiesi , mitä he ajattelivat! Myönnettävä on, että maisemat ovat paremmat kuin tyhjät asfalttikadut.

 Karanteeni tuottaa kummia asioita, kevät on tulossa ja puistot houkuttelisivat. Sinne ei nyt voi mennä, penkit on kansoitettu, ei kyllä ole lämmintäkään.Silti hain tuolin toppaukset, otin kirjan, neljäkymmentä vuotta vanhan koirankuljetustakkini, nykyisen parveketakkini, kietouduin vilttiin ja aloitin ensimmäisen keväisen lukuhetkeni. Ei siinä nyt kovin lämmin ollut, mutta tulipahan tehtyä. Pääsiäistä en ajatellut laittaa ollenkaan, mutta sekin tuli sitten laitettua omaksi ja mieheni iloksi, hän kun muistelee aina tuota ikimuistoista Tampereen Pääsiäistä, silloin ei tainnut olla koristeitakaan. Nyt löytyi kellarista Pikkumiehen vuoden vanhat virpomisrisut, otin kuvan ja lähetin kaverille, että näin me täällä! "HEH", viestitti poika. Kai se tarkoitti, että hän oli tyytyväinen näkemäänsä.

Huonon jutun toinen puoli on hyvä juttu. Kun on kartettava kontakteja ja äiti on kotona, elämä on rauhoittunut. Voi mennä katselemaan lintuja pellon laitaan, tutkia niitä kirjoista, piirtää upeita tauluja,  lukea kirjaa ja kuunnella kirjaa, soitella läksyjä tai omia juttuja. Olla tarkkana, kun opettaja tulee videolla koulutehtävien kanssa tai musaopettaja pianon kanssa. Päivä on kovasti erilainen kuin ennen, Mumminkin kanssa voi jutella videopuheluita ja näyttää ,mitä tuli tänäänkin tehtyä ja näin tulee Mummin ja Vaarinkin päivä kovasti erilaiseksi ja ihmeelliseksi uutta oppien hekin.

 Näin Koronakaranteenin aikaan uutisissa kaiken kamalan keskellä haastatellaan ihmisisiä kertomaan, miten he ovat aikaansa kuluttaneet sisätiloissa. Moni on kertonut aikovansa laittaa pyykkikorillisen vanhoja valokuviaan järjestykseen, soittavansa nyt ne puhelut, jotka oli jo kauan aikaa sitten ajatellut soittaa, tehdä asioita, joita olisi pitänyt, pitäisi, siis pitäisi...ja pitäisi. Yksi aloitti vanhojen kirjeiden lukemisen ja repimisen, miksikö?" No mitä niitä säilyttää, eihän kukaan enää tiedä, mikä kirje on, kun kukaan ei enää kirjoita yhtään mitään." Näinhän se taitaa olla, mutta minä kirjoitan. Aloitin kirjoittamaan tätä kirjeenä ystäville ja tuttaville oletuksena, että ehkä joku niitä lukee, haluaa tietää , mitä meille kuuluu, olemmeko elossa edes, kiinnostaako se ketään! Oikestaan sillä ei ole juuri väliä, enhän minä paperisestakaan kirjeestä aikoinaan  varmasti tiennyt oliko se mennyt perille ollenkaan ! Usein kuukausien päästä saattoi tulla viesti, että luettu oli, se ilahdutti. Nyt minua ilahduttaa lähettää tämä teille luettavaksi, kertoa, että voimme hyvin ja toivotamme Teille Onnellista ja munarikasta Pääsiäistä !