Halloweeniä

 Mikä voisi vastata tätä ihanaa limaa omien lasteni lapsuudessa? Täällä Mummilassa sitä pyöritellään mitä ihmeellisimmistä tuubeista, venytellään ja väännellään! Sillä ei oikeastaan tehdä mitään,sen ihanuus perustuu juuri tuohon räkämäiseen venymiseen, jonka upeutta tämä Mummi ei kyllä sisäistä! Mutta eipä minun tarvitsekaan, ihmetellen seuraan, kuinka monella tavalla yksi räkä voi pientä ihmistä ilahduttaa!

Pari päivää sitten maisema oli veden kastelema, saapasilma. Luonto oli kyllä armollinen kävelijälle , kun laittoi puhurin töihin ja kuivatti tiet. Nyt on pakkasta sen verran, että märät tienoot jäätyvät, luovat kauniita kuvioita, mutta  tappavat kukat. Kesä on mennyt, toivotan tervetulleeksi syksyn viiman. Lapissa pakkanen paukkuu keskitalven tyyliin, Kaliforniassa tulipalot tekevät tuhoa, sydän syrjällä sen leviämistä seuraan, toistaiseksi "ei meillä, mutta noilla toisilla". Nyt on hyvä olla suomalainen, ei englantilainen, syyrialainen, arabi tai irakilainen, maailma on säälittävän sekaisin. Jospa liittyisin heihin, jotka eivät lue lehtiä juuri sen vuoksi, että elämä on paljon ystävällisempää ilman kauhu-uutisia?

Pikkumiehen koulussa oli eilen "Halloween-juhla".Koko ala-aste vanhempineen ja sisaruksineen oli kutsuttu maistelemaan suolasokerileipomuksia ja nauttimaan muun muassa Kauhukammiosta, joka oli lasten iloksi tehty mielisairaalaosasto, kuulemma kaikenlaisinen mölinöineen ja hirvityksineen. Kielletty tietty 11-vuotiailta. Ja juuri siksi se olikin niin kauhea kokemus kahdeksan vuotiaille, sitä piti kauhistella monen pienen kävijän kommentein! Ei Mummi ihan koko kahta tuntia jaksanut hälinää seurata, tunti riitti, mutta mistä löytää etsittävänsä, luurankoja kun oli pilvin pimein? Lapsenlapsensa tuntien Mummi suuntasi sinne, mistä sai syötävää ja sieltähän se tuttu luuranko löytyi. "Hyvin löydetty, pysy täällä!" Mummi pysyi.

Oli ilo tavata taas pitkästä aikaa Olli ja Tuija heidän lempipaikassaan "MAMMA ROSAssa" Töölöntorilla, jonne ratikkareissu olisi ollut vain kymmenen minuutin mittainen, mutta kun sattuu aviomiehenä olemaan pohjalainen tietäjä, niin retki kesti tunnin verran. Ensin mentiin yhdellä ratikalla, hypättiin pois ja vaihdettiin toiseen ja oltiin puoli tuntia liian aikaisin. Kylmä oli, paleli, miehellä ei kaulaliinaa ei hanskoja, vaasalainen ei moisia härpäkkeitä hevillä laita. Kierrettiin Tori kerran ja mentiin sovinnolla etuajassa pöytään istumaan. Listan tarjouksia tuijotellessa huomasi, että eipä tuo ole edellisestä muuttunut. Eikä ollut muutenkaan, kala oli siikaa ja kastike korvasienikastiketta, josta oli kyllä sienet unohtuneet metsään! Pöydät olivat täynnä ja kuinka ollakaan, juuri meitä vanhoja, heitä, jotka joskus ammoisina aikoina puku päällä astuivat arvokkaasti ravintolan ovesta sisään! Suolaakin oli käytetty kuin Anoppi aikoinaan, jotta ruoka tuntuisi joltain! Mutta, kolme tuntia siinä istuttiin, kuulumiset vaihdettiin, katsottiin jopa Amerikan visiitin valokuvakirja, niin tuli  Rapakon takaiset terveiset kerrottua. Oli mukava päivä.

Eilen, kun vein Pikkumiestä koululle, oli jo pimeää, Pikkumies heltisi neuvomaan tietä:" Aja suoraan vaan, minä neuvon, mistä käännytään." Hetken hiljaisuuden jälkeen kuului takapenkiltä: "Kai sinä tiedät, mikä on VASEN?" No, Mummi ilmoitti tietävänsä ja se olikin tarpeen, kun kyseinen oikaisu mutkitteli vasemalle, oikealle, vasemalle ja "PYSÄHDY"!
Läksyt olivat jääneet iltaan, tehtävänä oli kirjoittaa pari lausetta Halloweenista. Kynä meni kirjoittajan suuhun ja Mummi ajatteli hiukan nopeuttaa prosessia, ilta kun oli jo myöhä. "Älä sinä sanele minulle, minun pitää tehdä se ihan itse!" " Selvä, mutta tuossa Halloween-sanassa on kaksi ällää ja kaksoisw-jospa..!" "Joo, tiedän, mutta minä saan kyllä kirjoittaa sen miten haluan." Mitäpä siihen yks Mummi, kun opettajakin moisen tavan hyväksyy....Tää on tätä NIIN nykyaikaa, että...

Ja Tasin ruusu se kukkii vaan.

Musiikin voimaa

 Nykyisin tulee usein mietittyä, että kuka määrittää mitä on musiikki?!Tänään kuultiin esitys,jota en mitenkään onnistu luokittamaan musiikiksi, se oli puhdasta eri äänien yhteen ladottua kakofoniaa,kuten hän kyllä itse oli sanonutkin.Ehkä, kun on koko ikänsä -ja ikää oli noin 75, jo siinä oli ehtinyt miettiä, mitä musiikiltaan haluaa ja tämä Peter halusi sotkea kaikki entiset musiikin mallit. Olisi pitänyt lukea ennen konserttia selostus, miten ja mitä kuullaan, sillä "Alle vittiome senza nome" oli kertomus ja kannanotto venepakolaisten puolesta. Jos en nyt ihan sitä olisi ymmärtänyt, niin sen, että kovin sekavaa oli sekä merellä että maalla.Tämä esitys oli siis Peterin itsensä säveltämä ja sama juttu oli seuraavassa esityksessä, viulukonsertossa, jonka esitti nuori,hoikka ,kaunis espanjatar, Leticia Moreno, espanjalisessa hyvin antavassa iltapuvussa. Hyvin taitavaa viulunsoittoa, mutta kauniista musiikista ei tietoakaan. Naapuri tuumasikin, että nykyisin meille esitetään kamalaa musiikkia aluksi, jos se olisi toisinpäin, eipä juuri kukaan jäisi tätäkään esitystä kuuntelemaan! Kiitoksena Leticia soitti herkän ja kauniin espanjalaisen unilaulun. Sääliksi kävi kuuliojoita radion ääressä...

Pikkumiehen musisointi etenee upean opettajan johdolla, kaverista todella huomaa, miten tärkeää on, että opettaja on mieluinen! Keinotkin nykyisin on monet, läppärille on ladottu (tai mitä nimitystä siitä käyttää?) erilaisia rytmiharjoituksia säestyksen kera, opettaja käyttää sitä tunnilla ja Pikkumies soittelee omallaan kotona.

Aasinsiltaa pitkin elokuviin. Oltiin katsomassa suosittua lastenelokuvaa "Late lammas". Elokuva alkoi ja ainoa ääni, jota kuulin, oli karkkipussin rapina ja muutama "öh,äh".Odotin,että kohta järjestäjä valittaa äänen puuttumisesta, mutta hiljaisuus ja elokuva vaan jatkuivat. Pikkuhiljaa ymmärsin minäkin, että koko elokuvassa ei ole ääntä ollenkaan,on vain musiikki, joka tekee erilaista tunnelmaa, kuten Pikkumies tokaisi, jotta "Miks AINA soitetaan tätä musiikkia, kun ollaan avaruudessa!"Salillinen lapsia ja äänetön filmi, terapeuttista.

 Late Lammasta esitettiin REDissä, mahdoton paikka Mummille,jolle ei ole luotu vähäisintäkään suuntavaiston tuntumaa."Tule perässä vaan, minä osaan!" Ja siihen on Mummin luotettava ja Pikkumies osaa. Seisoimme jollain REDin sillalla jossain sisätiloissa, paikassa, joka Mummista näytti täysin tuntemattomalta, Pikkumies näytti sormella, että tuolla se asuu ja siellä se asui."Katsos, kun sinä olet mennyt tästä aina autolla, niin matka tuntuu lyhyemmältä kuin kävellen! Nyt mennään tästä ja käännytään tuon linnun kohdalta ja sitten se asuu siinä."Tämä Mummi älysi tulleensa perille vasta ulko-ovella. Jos tuohon vaivaan olisi lääke,voisin siitä jotain maksaakin, on se niin toivoton ongelma, jonka tosin GPS nykyisin puolestani ratkoo. Kyllä kunto nousisi, jos useimmin visiteeraisimme!

Ajatus lipsuu, kun yritän pilkutella oikeaoppisesti! Jos poistetaan pilkut, niin eiköhän samalla heitetä romukoppaan muutkin välimerkit, isot alkukirjaimet, väliviivat ja mitä niitä nyt onkaan! Pitäisi oikestaan kirjoittaa pätkä sellaista tekstiä, jossa ei moisia ylmääräisiä olisi, olisiko se luettavaa ollenkaan?! Nyt katkesi, joten  poikki meni.

Olipa kerran ja kerran oli ..

Hesarin lasten uutisissa oli artikkeli, jossa seitsemän vuotias kysyi, miksi ennen puhelin oli kiinni johdolla seinässä??! Hyvin tutun näköisen punaisenpuhelimen alla oli sitten teksti, miksi.Langattomat puhelimet kotuituivat noin viisikymmentä vuotta sitten, eikä niiden ihanuutta silloin vielä ymmärretty.Jos halusi soittaa, sen voisi mieluiten tehdä kotona, töissä tai sitten oli yleisiä puhelinkoppeja! Nyt tämäkin rauha on iäksi kadonnut, paitsi tältä Mummilta, jolla on käytössään noista museopuhelimista kaksi ja joka mieluiten soittelee tunnin puhelut tuolla valkoisella luurilla! Itse kone on muisto mökiltä, kun puhelinyhtiö keräsi langat rullalle, lopetti taloon tulevat linjat noin vain, lopettaen samalla myös talojen lämmityksen! Lankoja pitkin kun ei enää ollut mahdollista mennä, istui tämä Mummi autoon ja kurvasi puhelinyhtiöön,nosti suuren metelin ja sai tuloksena laatikon, joka on Nokian lahja langattomalle,siis langaton versio vanhaan pöytäpuhelimeen! Tekstareita siihen ei voi naputella , mutta viestin voi jättää ja kuunnella. Eikä tule pää punaiseksi kuumuudesta! Ja toisella  "hieman modernimmalla "punaisella  soittelemme rapakon taakse,tarkistamme, onko kukaan kysellyt poissaolon aikana ja mahdollissti soittelemme takaisin.Tai  siis tämä Mummi soittelee.Mies on moderni ja luottaa kännykkään, joka toki Mummillakin on, mutta se lähinnä vain WhatUppailee, eli pitää Mummin liikkeet  kontrollissa.

Kaiken näköistä muutakin vehjettä kotona on ja niitä joko katsotaan tai ei. Maksukanavat mahdollistavat huolettoman unen jalkapallon tai yleisurheilun aikaan, eikös ne jää jonnekin taivasmuistiin,  kun heräät, niin voit katsella uudelleen virkeämpänä?!Kätevää.
Kätevää oli myös matematiikan läksyjen teko hiukan enemmän tekniikkanokkelan  (tai Mummi luulee niin ) kaverin kanssa! Hän kaivoi repustaan kännykän, avasi sen laskukoneen kohdalta,sanoi Pikkumiehelle, että tuosta napautat sen auki. Sitten vaan laskemaan, ei tarvitse laskupäätä enää vaivata!Tosin opettaja on moisen asian kieltänyt, mutta kukapa osaava sitä uskoo!

Kaapelissa on Cal Bremerin valokuvanäyttely  "Suomalaista arkea ". Olen hänen harras ihailijans , kuvat ovat yksinkertaisesti upeita! Nyt nähtävinä olleet ovat alkuperäisiä Bremerin ottamia ja kehittämiä, nyt suojattuina lasin alla. Katselin videota,jossa näyettiin pimiötyöskentelyä ja haikeana muistelin aikaa, jolloin sulkeuduin pimiööni  koko päiväksi, kun lapset olivat koulussa  ja usein vielä senkin jälkeen.Se oli aikaa, jolloin minäkin tein hyvää mustavalkokuvaa...jotenkin tämä digiaika on syönyt tunnelman ja arvostuksen hienosta kuvasta. Tuossa yllä on yksi kuva siellä olevasta kokoelmasta, nimeä en muista, eikä se ole tarpeenkaan, sillä tuo kuva kanssakuvineen ei jää historiaan ,mutta Bremerin kuvat jäävät! Ihailin kuvia ja samalla ihmettelin, miten eriarvoinen Suomi oli vielä seitkytluvulla! Pohjoisen köyhyys oli kameran silmään sopivaa, mutta ajatus siitä, että pitäisi asua ja elää pienten lasten kanssa noilla käsin raivattavilla pelloilla, se ihmetytti! Taisi olla köyhyys sen verran yleistä joka puolella, että ei se silmään pistänyt, vaikka olin nuo kuvat nähnyt myös silloin  lehtikuvina! Lasten kuvista huokuu kyllä iloisuus ja onni, ei kielletty, ei vahdittu, ei pelätty, luotettiin ihmiseen, kuvat ovat herkkiä, vaikka eihän sekään aina totuus ole ollut.

 Elokuvissa käytiin tänään katsomassa "Marian Salaisuus", löyhästi totuuden pohjautuva keromus Maria Åkerblommin elämästä. Maria oli unissasaarnaaja, syntyi 1898 Kokkolassa ja oli yli koko Pohjanmaan hyvin tunnettu aikanaan, istui välillä vankilassa ja eli loppuelämänsä Meilahdessa Helsingissä "Villa Toivolassa ", huvilassa, joka on ollut ( on ?) olemassa ja jonka naapurina pääosan esittäjä Pihla Viitala(oliko näin?) on lapsuudessa asunut, pelännyt ja ihmetellyt talossa hoidettavai koiria ja paria leijonaa! Siinä elokuvan tapahtumien kulussa tuli ajoittain mieleen mieheni isä, joka oli lähellä tuota aikaa nimismiehenä Kannuksessa. Hän olisi voinut kertoa paljonkin Marian jutusta ja ehkä on kertonutkin kirjeissä, sillä kirjehän oli siihen aikaan se väline, jolla asiat hoidettiin. Vahinko on jo tapahtunut, Isovaari on kuollut aikaa sitten ja tytär polttanut koko kirjeenvaihdon poroksi!

Lapsikuvista tuli mieleen uutispuheet ja pohdinnat syntyvyyden heikosta tuloksesta. Siitä taas muistui mieleen nuoruuden aika, jolloin olin Käpykylässä arkkitehtitoimistossa puhtaaksipiirtämistä harjoittelemassa. Itseni lisäksi siellä piirteli yksi häitään suunitteleva saksalainen arkkitehti ,hänellä oli saksalainen kaveri, joka oli juuri saanut vauvan. Siinä keskustellessa tämä piirtävä arkkitehti yhtäkkiä kysäisi kaveriltaan ,että "oletko sinä laskenut, kuinka paljon lapsi maksaa kuukaudessa?!" Vastausta en muista, mutta sen muistan kuinka suuresti minä järkytyin! Kysyä nyt lapsen hintaa! Siinä putosi ainakin saksalainen jalustalta, jos siellä oli koskaan ollutkaan.Ikinä en tuota lausetta unohda, se osui jotenkin silloisen nuoren naisen ihanteisiin ja haaveisiin onnellisesta perheestä ...Näin kauan kesti, ennenkuin taas arvioidaan lapsen hintaa...

Muuten, alkukuvissa oli mainos, jossa kehotettiin kirjoittamaan kirje käsin!Kuva oli kaunista, oikeaa käsinkirjoitettua tekstiä. Tuli mieleen: Seuraavan polven Pikkumies kysyy Mummiltaan, että "Mummi, mikä se käsinkirjoitettu kirje on?"

Myöskin piste on nyt hukattu. Lauseen perään ei enää opeteta laittamaan pistettä. Onkohan se yhdeksän pisteen virhe ylppäreissä, jos sen sinne rustaa? Ei se kyllä minultakaan katoamaan onnistu ,mitähän siihen lauseen loppuun oikein laittaa? Ei mitään? Pötköä vaan. Nyt voi sitten kiitellä tuostakin kirjaa "Alastalon salissa ", siinähän oli puolitoista sivua ilman ainuttakaan välimerkkiä! Modernia .

Kiitos, kun siivosit , muistit ...

"Imurin varressa on usein ulkomaalainen nainen " . Oli viime perjantai ja tartuin imuriini  tarkoituksessa luoda puhdasta ympärilleni , kun huomasin Hesarin aukinaisen sivun pöydällä ! Ihan kotimainen  ja nainen  siinä imuriin tarttui  ja varmasti tuli yhtä puhdasta kuin se filippiiniläinen tai muu ulkomaalinen olisi saanut aikaan .Aikanani asuessani Hong Kongissa minulla kävi tyttären  jäljiltä filippiiniläinen siivooja , hänellä oli perhe kotimaassa ,sinne hän myös lähetti suuren osan tienestistään .Verotonta rahaahan se oli , tuskin sille suurelle joukolle "piikoja ",joita siellä oli ,muita etuja heidän työpanoksestaan oli .Mutta siellä ollessani tunsin tekeväni hyvää , kun annoin hänelle mahdollisuuden työhön .Ellen se olisi ollut minä , se olisi ollut  joku toinen ja jos se toinen olisi ollut paikkakuntalainen , työmäärä olisi ollut suurempi ja palkka pienempi , näin se silloin meni . 

Otsikko oli minusta outo, mikäs vika on imurin varressa ?! Kyllä se suomalaisellekin kelpaa , ellei kukkaro  tai  omatunto ole esteenä  ulkopuolisen palkkaamiseen !No ,se siitä ,hyvä , että edes joku siivoaa , siivoamista meillä kyllä riittää  !

Torstaina sattui korvaan  kiukuttava juttu  , jonka sitten purin Bridgeläisten pureksittavaksi .A-talkissa pohdittiin lapsikatoa Suomessa , yksi viisas keskustelija oli Elina Lepomäki , ihan järkevä nainen  tähän asti .Nyt hän päästi sammakon suustaan  ja ehdotti ratkaisuksi äitiysloman peruuttamista vanhaan tyyliin , jonka minäkin olen aikoinani kokenut , siis "annetaan kaksi kuukautta  , laitetaan vauvat hoitoon  , kyllä äidit sitten töihin tulevat !"  Pienen hiljaisuuden jälkeen hän lisäsi , että "kyllä pari kuukautiset vauvat pärjäävät ihan hyvin päiväkodissa ..."Tämä kommentti olisi ollut hyvä heitto jossain muussa ohjelmassa kuin A-Talk , siinä olisi ollut loistava keskustelun avaus , mutta nyt se lähinnä hiljensi porukan  Lepomäen onneksi juuri kukaan ei ohjelmaa katsonut , vaan oli kääntänyt telkkarinsa urheilun puolelle , huomasin , kun asiasta juttelin Bridgessä . Miten muut olivat lapsensa silloin hoidelleet ?! No , monella oli hoitaja kotona ...minulla ei .Lapsi kiikutettiin milloin minnekin , vaihtelevin tuloksin..Vaikka hyvä tytär hänestä silti tuli .

Ennen otsikkona olisi voinut olla ,että : "Perheen piikana on useimmiten ulkomaalainen "...on sääli , että "Piika-kulttuuri " on saanut meillä  niin huonon maineen   ,olemme sen itse pilanneet .Käyttää siitä mitä sanaa (varhaiskasvattaja, lastentarhan opettaja , lastenhoitaja ,perhehoitaja,nanny , mummi , äiti, isä ) , tahansa , niin lapset tarvitsevat jonkun , joka pitää huolta , niin yksinkertaista se on .Ja mikä tuli mieleen ?! Margaret Antwoodin "Orjattaresi ", siinähän lapset loppuu maailmasta ja  ihmisen jatkuvuus varmennetaan  muutamalla hyvägeenisellä hedelmällisellä naisella ja annetaan toisaalle kasvatettavaksi  !Hieno tulevaisuus , eikös Hittler keskinyt  tarhan ...!?

Hypppäsimme ratikkaan tarkoituksena mennä ihastelemaan sairaala Aurooran kaunista puistoa ,mutta väärä numero veikin meidät nyt rakennettavaan  Pasilaan .Ei huono juttu sekään , sieltä se nousee uljaana  sotkun keskeltä , odottaa komeaa tulevaisuutta alueelle muuttavan asukasmäärän ja heidän käyttämänsä ostosparatiisin  vuoksi , sillä tottahan sinne porukkaa muuttaa ! Joku viisas on käynyt suuressa maailmassa ja kopsannut hirvittävän julkisivukuvion , mutta ehkä sekin on tätä nykyaikaa, minähän olen pudonnut jo aikaa  kehityksestä , niin uutterasti kuin sitä muka seuraankin .

Löytyi se Auroran puistokin .Kaunis on , suuri alueeltaan ja niin pienellä käytöllä ! Rakennuksia on pilvin pimein kauniisti sijoitettuina luontoon , mutta kerran käytössä kuluneet on jätetty tyystin rapistumaan .Rahasta kaikki tietysti on kiinni , vaikka luulisi , että  myös luonto merkitsisi jotain muun muassa lapsipotilaille ,entinen sairaalakoulukin on jätetty tyhjilleen . Ymmärrän korjausten kalleuden , kun tarvitaan sairaalatekniikkaa , mutta jos vain tilasta on kyse , niin luulisi olevan halvempaa korjata ajoissa  jo olemassa olevat rakennukset  ja hyödyntää ne jollain tavalla ! Johan mieli lepää ja toipuu tuon kauneuden edessä, mikä tuossa puistossa vallitsi .Sääli .

"Ei tule lantin lanttia , ellei osata kiittää !" sanoi edesmennyt Anoppini .Ja kuuliaisesti jälkikasvu kortteja lähetteli ,  keskimmäseni huonommin, minkä huomasin , kun Anopin peruja selasin .Appi oli kirjannut kaikki ylös ja siellä luki jonkin merkkipäivän kohdalla , että :Leealta ei korttia tullut !" Näin itsestään selvää oli , että Suomen posti toimii ! Enää ei sen toimivuuteen voi luottaa , on aika noloa kysellä perään , että  "saitko paketin tai lahjan , jonka lähetin aikaa sitten ?!Kun ei ole tullut vastausta  Anopin sanat opettivat ,mutta jättivät myös toiveen , että joku edes muistaa , kiittää  ja myös opettaa omalle jälkikasvulleen , kiitoksen merkityksen , kyllä sitä myös nykyaikana tarvitaan . 

Pikkumies ihasteli  Mummin huomaa osaamista puikkojen ja langan kanssa , jolloin Mummi lupasi opettaa taidon myös Pikkumiehelle ! Aloitettiin virkkauksesta , siitä kuuluisasta patalapusta ."Mikä se patalappu on ?" kysyi Pikkumies .Mummi siinä sitten selitti  , mutta juttu ei mennyt perille , ei semmoista tarvita , hän tekee myssyn , keltaisen myssyn , jotta mene Mummi ostamaan lankaa !   Opeteltiin virkkausta , meteli oli suuri , sillä "ei kukaan voi tällaista osata  ja ihan turhaa on koko touhu !" Vaari moitti suurta ääntä ja kaveri painui rytinällä ovesta ulos . Mummi keräsi kamppeet kokoon ja  siellä se Pikkumies oli tilannut Mummille hissin  naama suuressa hymyssä !  Olisi piänyt Vaarin nähdä ....