Naiset pitsalla

Miten sitä onkaan itseensä tyytyväinen, kun on saanut aikaan jotain niin mukavaa kuin kutsua ystäviä kylään! Ei muuten ole mitenkään itsestään selvää tämä onnistuminen, sillä mutkia on matkoissa monta kuten ikäisilläni alkaa olla.  Sääukko on kyllä ollut kohtuullinen ja jättänyt Helsingin seudun lumettomaksi, se helpottaa monen kulkemista, sillä onhan käytössä rollaattori, kepit ja huonot jalat. Etäisyyskin on iso juttu, vaikka eihän Suomessa matkanteko ole hankalaa jos hallitsee kaikki näppylät eri koneissa, digiä se vaatii. Tämä joukko oli hyvin osaavaa, oli älyä ja tietoa sen käytöstä, mikä sekään ei ole liki kaikille itsestään selvyys, asia josta muun muassa Hesan Naisliitossa paljon puhutaan.

Kun asuu kerrostalossa,

huolimatta mahdollisuuksista pitää ikkunat auki ja parvekkeen ovi selällään, ruuanlaitto ja sen tuoma hyväkin haju muuttuu lähellä nukkuma-aikaa huonoksi hajuksi, joten tuon taidon olen päästänyt unholaan, jos sitä taitoa koskaan on ollutkaan. En ole ollut innokas ruuan laittaja, mieluummin soveltaja, pääpaino silmän ruualla, se maku tulee sitten kumma kyllä yleensä siinä sivutuotteena.Viisi syöjää ilmoitti mieluiten tulevansa vanhan pöytämme ympärille kuin kuulevansa kutsun jonnekin lähiruokalaan, joita niitä kyllä näillä nurkilla riittää!

Kutsuun kuului jokaisen omalla maulla toimitettu pitsa lähipitseriasta kadun toiselta puolen.

Kun mennään porukalla ulkoruokalaan, aika normaalia on, että jokainen maksaa tilauksensa itse. Mutta kun kutsutaan kotiin eli kyläilemään, niin taitaapa olla hyvin harvoin kun porukan emäntä rahastaa vieraidensa syömiset! Nyt kävi niin, tämä emäntä tilasi pitsat jokaisen maulla ja maksatti syöjillä pitsan hinnan! Joka mummolla oli pussissa ihan oikeaa rahaa ja niistä sitten emännälle koottiin sopiva potti, kiitos vaan ja emäntä ei nyt vielä illallakaan ole tainnuttanut omatuntoaan moisesta etikettivirheestä, tuskin se talttuu vielä huomennakaan, kyllä se sen verran kovaa nalkuttaa!

Että sait kukkia ja suklaata ja lisää kukkia, viinipullokin taisi olla, vaikka kellekään ei humaljuoma kelvannutkaan. Yritän tässä nyt kirjoitella pois tuota hyhmäistä inhotunnetta, kaikkea sitä tuleekin tehdyksi kun ikä oikein koheltaa! No, visiitti oli mukava ja pitsat hyviä, että plussan puolelle jäin.

Muistan kun Ehtoolehto-kirjat ilmestyivät, luin kaikki kolme ja siunailin niiden hassuja keksintöjä mahdottomina asioina. Kuten älylattiat, hoitavat robotit, ne naurattivat silloin, mutta nyt ne ovat todellisuutta eikä kukaan niitä enää ihmettele.

Kirjassa ”Salome” insinöörismies rakastuu seksinukkeen, robottiin, joka on kehitetty ihmisen kaltaiseksi kaikkine ominaisuuksineen, vain tunneäly puuttuu. Jonkinlainen vastaava on jo muun muassa Japanissa, mutta tuskin vielä sillä tasolla , että sen voi puolisokseen ottaa. Kirjassa se jo oli, joten odotettavissa on. Yleensähän oletus on että kun hullut tieteiselokuvat tai scifikirjat jotain tällä hetkellä utopistista esittävät, kohta se on todellisuutta. Viisikymmentä sisarusta- eipä sellainenkaan mahdollisuus tullut mieleen kolmisenkymmentä vuotta sitten, kun lapsettomuusklinikalla lapsettomia hoidettiin vastaavan lääkärin omilla nesteillä, DNA tutkimusta ei vielä silloin tunnettu, eikä kukaan osannut ajatella saavansa tietää syntymänsä alkuperää kun se haluttiin pitää pimennossa. Jos meillä Suomessa voi moinen hirmuisälahjoittaja  olla mahdollinen, niin pelottavalta tuntuu koko geenitesti. Itsekin siellä olen ja sukua löytyy ympäri maapallon, ensin olin utelias, sitten vain katselin kun serkkua ja serkun kaimaa ilmaantui lisää ja nyt olen kyllästynyt . Mutta jos näitä siskoja ja veljiä olisikin kerralla viisikymmentä, olisinhan varsin outo ellen heitä esille etsisi ja toivoisi, että kukaan ei olisi toisestaan puolisoa löytänyt. Elokuvan tekijän takuuvarma aihe. Muumimukilapset, enpä ollut sellaistakaan termiä aiemmin kuullut, tyttärelle se oli kuitenkin ihan tuttu. Samoin täällä olevalle yhdelle mummolle, joka kertoi Pirkko Saision jo aikaa sitten käyttäneen tuota ilmaisua jossain kirjassaan. Siinäkin nyt taas on yksi syy aiheuttaa lapselle stressiä, ei ole kiva kun suku ja vanhemmat kutsuvat pikkukultaansa ”äidin ja iskan Muumimukioletetuksi!” Onneksi meillä kotosalla on vain noita vanhan ajan huolia jälkikasvusta, korvista ei vielä ole, mutta letit taitaa tulla! Ja koululainen ei varmaan halua kuulla, mitä Vaarilla on niistä sanottavaa...

lMiten sitä onkaan niin onnellinenlauantai 16. marraskuu 2024 Moikka Naiset! Tuolla