Se kuudes.

Huomenna se on taas, se kuudes Joulukuuta, monen muiston päivä. Tietenkin tuo suuri juhlapäivä, jota frakissa ja iltapuvussa pyörähdellään Suomen Presidentin tarjoamalla juhlalla Linnan tanssisalissa on se ykkönen. Sitä meidän vanhojen on ehdottomasti seurattava, omat juhla-asut on jo aikaa luovutettu seuraaville sukupolville, samalla hävisi myös muistojen romukoppaan lasillinen shampanjaa ja muutama valssiaskel parketilla, silti upeita juhla-asuja, kauniita kampauksia ja nuoria ihmisiä kristallikruunujen loisteessa on aina yhtä hohdokasta katsella. Mummon satujen aikaa ja vieläpä ihan sallittua sellaista!

Mukavaa muistettavaa on myös juuri karjalanpaistilla kylään houkutellun isän tyttären syntymäpäivä, molemmat ovat iloisia tapahtumia, vaikkakin liittyvät kipeästi tyttären isoäidin poismenoon juuri samaisena kuudentena kauan sitten.

Aasinsiltana siihen, kokoonnumme me vanhat leidit muistelojen merkeissä pitkän pöytäni ääressä Luigin pitsaa nauttien, emme nyt ihan juuri huomenna, mutta ensi viikolla. Tästä nyt melkein voisi sanoa, että ”juttu lensi kuin pohjalaisen puheessa, yhdestä asiasta toiseen ja sitten kolmanteen. Ja keskisuomalainen jää aina ihmettelemään, miten se kuitenkin lopulta löytää takaisin siihen ensimmäiseen!”

Ettei nyt ihan ilman mielikuvitusta tarvitsisi tätä eläkeläisen polkua kuljeksia, niin lukekaapa  Anu Holopaisen kirja ”Salome”.

Tulevaisuus ei tunnu näin tämän ajan ihmisestä onnelliselta, tai miten sen nyt ajattelee, voihan seksinukkeen rakastua ihan oikeastikin! Ainakin tälle päähenkilölle kävi niin. Seksinukke, sanottiin, mutta toimi kuin ihminen, jutteli kuin ihminen, oppi jopa vastaamaan tunteisiin kuin ihminen, oli siis ehdottomasti kaikin tavoin parempi puoliso kuin entiset riitelevät kumppanit, kotielämä oli rauhallista ja ennakoitavaa. Kirja on kirjoitettu niin, että minulta meni yöunet, siinä ei ollut mitää rumaa, ei pahaa, mutta silti se nosti ihokarvat käsissäni ja viilsi hampaita. Tekijä osasi loistavasti luoda tunnelman, joka oli hyinen ja kuitenkin hyvä, kirjoittaja on scifi-kirjoittaja ja se kyllä tuntuu. Teksti oli sujuvaa, hyvin kirjoitettua, vieläkin puistattaa.

Joulupukki matkustaa tänä vuonna Poriin, joten meillä ei sitten Joulupukkia näy.

Saduissahan on vain yksi ja oikea joulupukki ja se on nyt sitten Porissa, joten ei siis meille. Eikä teille, sillä eihän lapsille saa kertoilla satuja olemattomista olioista, kuten keijukaisista, tontuista tai vaikkapa enkeleistä. Kirjoistakin poistetaan pahaa aiheuttavat tarinat, kuten suloiset kananpojat, pehmoiset lampaat ja suurisilmäiset lypsylehmät. En ole kyllä tietoinen tuleeko tilalle sitten mahtavat lihakarjaparret jättinavetoissa ja kuvaukset Kiinan markkinoille menevistä kanankauloista, vai laitetaanko sadut tästlähin kertomaan kokonaan kasvisperästä tarinaa?

Löytyy sieltäkin nämä ”maissilapset” pelloissaan, vähän kyllä pelottaa lukea. Oli miten oli, pelkkä todellisuus ei kyllä lapsia tai nuoria oletettavasti innosta lukemaan, kirjan sivuilla pitää olla jotain muuta kuin sitä mitä he kokevat just nyt tässä ja nyt. Kun nyt kuitenkin se joulu on tulossa ja joulupaperiakin on jäljellä viime vuodesta, päätin paperoida koululaiselle ostamani kirjan. Finlandia voittaja ”Skutsi”

sai kehuja ja valitsija oli kovin riemuissaan sitä lukiessaan, kävin siis ostamassa sen, mummin ominaisuudessa suuresti elättelin toivoa perillisen innostuksesta kirjan maailmaan. Pysähdyin kuitenkin kirjan ensi sivulle ja päädyin lukemaan koko teoksen ennen pakettiin käärimistä. Harmittaa. Tulipahan kuitenkin ostettua kirja, luettua se ja eipähän muuta. Koululainen tuskin sen lukee. Skutsi on kirjoitettu aikuiselle lukijalle, vanhemmalle, joka haluaa oppia oman varhaisteininsä ajatuksia metsäretkestä, jonne vanhemmat ovat heidät pudottaneet järkiintymään. Kirja on ikäänkuin päiväkirja, jota jokainen retkeläinen vuorotellen ylläpitää, siis aikuisen mielestä. Se on kännykkäpolven selviytymisopas ilman puhelinta tai älyä. Enemmän se antaa ohjeen vanhemmille olla lähettämättä lapsiaan metsään tuntemattoman oppaan kanssa, voi käydä niin kuin Skutsissa, opasoletettu jäykistyy ja löytyy ruumiina riippukeinussa. Ei ole mielikuvitusta, ihan liikutaan todellisuudessa. Paketissa kirja nyt kuitenkin on, onhan se ainakin hyvän näköinen kirjahyllyssä.

Hyvää Itsenäisyyspäivää Teille kaikille!

PS. Tämän kuvan se tietokone heitti sivuille muisteloistani....